Masennusta sivuten

Joni Makkuusäkki

Aktiivinen jäsen
30.09.2006
1 908
0
36
Kertokaa mulle, miksi hemmetissä tämä olo ei vain helpotu? Loma alkoi ja odotin sitä todella, suunnittelin alsten kanssa tekeväni vaikka mitä ja nyt ei saa persettä ylös, uimaan ja puistoon menoa täytyy oikein suunnitella välillä,että sen saa hoidettua |O
Itkettää, ahdistaa, sydäntä kiristää ja tuntuu, että päässä napsahtaa kohta.. Ei vain jaksa mitään., kun tuntuu että sitä ihminen rypee vain omassa pahassa olossaan ja ahdistavissa ajatuksissaan. Tässä pitäisi reissuun lähteä ja mua oiekasti pelottaa, että romahdan siellä :(
 
kerroppas se. mitään ei ole saanut aikaan tämän 4 viikon sisällä. nyt viimeisenä päivänä puuhamaahan pakko lähteä. ja tuo töihinlähtö se vasta yhtä helevettiä on edes ajatella. miettii josko jättäis kokonaan menemättä :(
 
Ethän ole suunnitellut liikaa?
Jos yrittäisit ihan rennosti mennä ja tehdä sitä mikä milläkin hetkellä hyvältä tuntuu?

Minulla oli tuota samaa vaivaa, mutta se helpotti kun päätin että en pakota itseäni mihinkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja AnnaManna:
ootko hakenut apua?


Tuntuu todella vaikealta, kun aiemmin jo pääsin yli tästä samasta. Lääkkeillä ja terapialla yritetty, mutta minkäs teet.. niistä jäi niin kamalat kokemukset itselle; terapeutit oli pettymyksiä ja lääkkeistäkään ei vaikutusta oikein:( Nyt vaan yrittää selvitä yksin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Taare:
kerroppas se. mitään ei ole saanut aikaan tämän 4 viikon sisällä. nyt viimeisenä päivänä puuhamaahan pakko lähteä. ja tuo töihinlähtö se vasta yhtä helevettiä on edes ajatella. miettii josko jättäis kokonaan menemättä :(


Sama täällä. Nyt tosiaan onneksi loma päällä, mutta kauhistuttaa töihin meno. Työpaikka on siihen mennessä muuttanutkin jo toiseen pisteeseen, ja nyt jo ahdistaa/hermostuttaa uusi paikka. Sinäänsä ihan hullua. Mietin nyt jo siis, että olisi helpompaa olla menemättä sinne enää :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja John Makuupussi:
Alkuperäinen kirjoittaja AnnaManna:
ootko hakenut apua?


Tuntuu todella vaikealta, kun aiemmin jo pääsin yli tästä samasta. Lääkkeillä ja terapialla yritetty, mutta minkäs teet.. niistä jäi niin kamalat kokemukset itselle; terapeutit oli pettymyksiä ja lääkkeistäkään ei vaikutusta oikein:( Nyt vaan yrittää selvitä yksin.

sun kannattais puhua psykiatrin kanssa, josko kokeilisitte jotain toista lääkettä, mulla vasta kolmas kokelukerta auttoi, mutta kun oikea lääke löytyi on paljon helpompi elää ja olla. tuntuu taas kuin olis todella onnellinen! tiedän miltä tuntuu olla masentunut (olen käynyt ihan pohjalla ).
 
Alkuperäinen kirjoittaja AnnaManna:
Alkuperäinen kirjoittaja John Makuupussi:
Alkuperäinen kirjoittaja AnnaManna:
ootko hakenut apua?


Tuntuu todella vaikealta, kun aiemmin jo pääsin yli tästä samasta. Lääkkeillä ja terapialla yritetty, mutta minkäs teet.. niistä jäi niin kamalat kokemukset itselle; terapeutit oli pettymyksiä ja lääkkeistäkään ei vaikutusta oikein:( Nyt vaan yrittää selvitä yksin.

sun kannattais puhua psykiatrin kanssa, josko kokeilisitte jotain toista lääkettä, mulla vasta kolmas kokelukerta auttoi, mutta kun oikea lääke löytyi on paljon helpompi elää ja olla. tuntuu taas kuin olis todella onnellinen! tiedän miltä tuntuu olla masentunut (olen käynyt ihan pohjalla ).

Sepä siinä, kun pelkästään se ajatus siitä,että lähtisin hakemaan apua on jo niin painostava. Tähän asti yrittänyt pärjäillä ilman pillereitä ja tälläisenä haluaisin pitääkin. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja John Makuupussi:
Alkuperäinen kirjoittaja AnnaManna:
Alkuperäinen kirjoittaja John Makuupussi:
Alkuperäinen kirjoittaja AnnaManna:
ootko hakenut apua?


Tuntuu todella vaikealta, kun aiemmin jo pääsin yli tästä samasta. Lääkkeillä ja terapialla yritetty, mutta minkäs teet.. niistä jäi niin kamalat kokemukset itselle; terapeutit oli pettymyksiä ja lääkkeistäkään ei vaikutusta oikein:( Nyt vaan yrittää selvitä yksin.

sun kannattais puhua psykiatrin kanssa, josko kokeilisitte jotain toista lääkettä, mulla vasta kolmas kokelukerta auttoi, mutta kun oikea lääke löytyi on paljon helpompi elää ja olla. tuntuu taas kuin olis todella onnellinen! tiedän miltä tuntuu olla masentunut (olen käynyt ihan pohjalla ).

Sepä siinä, kun pelkästään se ajatus siitä,että lähtisin hakemaan apua on jo niin painostava. Tähän asti yrittänyt pärjäillä ilman pillereitä ja tälläisenä haluaisin pitääkin. :(

voih.. sua ei voi kukaan auttaa jos et halua apua. lääkkeitä ei ole loppuelämää tarkoitus syödä, se että olo helpottuu niin se auttaa asioiden käsittelemistä myös terapiassa. jos terapeutti ei ole mieleinen, sen vaihtoa voi aina pyytää. niin minä tein ja nyt on mieleinen terapeutti. en osaa oikein muuta sanoa. mulla on ystävä joka ei suostu menemään terapiaan eikä syömään lääkkeitä ja olen nyt vierestä katsonut kohta kolme vuotta sitä surullista näkyä kun pikku hiljaa valuu syvemmälle pohjamutaan.. nyt on tullut mukaan alkoholi ja viiltely. hänkin on pienten lasten äiti.. on turhauttavaa katsoa toista vierestä joka selvästi tarvii apua, muttei sitä suostu ottamaan vastaan.. miettisit vielä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja AnnaManna:
Alkuperäinen kirjoittaja John Makuupussi:
Alkuperäinen kirjoittaja AnnaManna:
Alkuperäinen kirjoittaja John Makuupussi:
Alkuperäinen kirjoittaja AnnaManna:
ootko hakenut apua?


Tuntuu todella vaikealta, kun aiemmin jo pääsin yli tästä samasta. Lääkkeillä ja terapialla yritetty, mutta minkäs teet.. niistä jäi niin kamalat kokemukset itselle; terapeutit oli pettymyksiä ja lääkkeistäkään ei vaikutusta oikein:( Nyt vaan yrittää selvitä yksin.

sun kannattais puhua psykiatrin kanssa, josko kokeilisitte jotain toista lääkettä, mulla vasta kolmas kokelukerta auttoi, mutta kun oikea lääke löytyi on paljon helpompi elää ja olla. tuntuu taas kuin olis todella onnellinen! tiedän miltä tuntuu olla masentunut (olen käynyt ihan pohjalla ).

Sepä siinä, kun pelkästään se ajatus siitä,että lähtisin hakemaan apua on jo niin painostava. Tähän asti yrittänyt pärjäillä ilman pillereitä ja tälläisenä haluaisin pitääkin. :(

voih.. sua ei voi kukaan auttaa jos et halua apua. lääkkeitä ei ole loppuelämää tarkoitus syödä, se että olo helpottuu niin se auttaa asioiden käsittelemistä myös terapiassa. jos terapeutti ei ole mieleinen, sen vaihtoa voi aina pyytää. niin minä tein ja nyt on mieleinen terapeutti. en osaa oikein muuta sanoa. mulla on ystävä joka ei suostu menemään terapiaan eikä syömään lääkkeitä ja olen nyt vierestä katsonut kohta kolme vuotta sitä surullista näkyä kun pikku hiljaa valuu syvemmälle pohjamutaan.. nyt on tullut mukaan alkoholi ja viiltely. hänkin on pienten lasten äiti.. on turhauttavaa katsoa toista vierestä joka selvästi tarvii apua, muttei sitä suostu ottamaan vastaan.. miettisit vielä.


Kai se on se perusselitys; sitä pettää itsensä, kun on taas siinä samassa mistä jo kerran pääsi pois. Pelottaahan ne julkisetkin paineet, kun ei näistä asioista voi suoraan kellekään puhua. Hyvä minä, hoitoalan masentunut opiskelija :(
mutta kiitti sulle..
 

Yhteistyössä