masennus

[ja raskaus]

Oisko täällä muita, joilla todettu masennus (keski- tai vaikea) ja silti olisi lasta yrittämässä?

Miten lääkityksen kanssa kävi, jouduitko lopettamaan vai vaihdettiinko johonkin toiseen vai lopetitteenko? Miten ratkaisit asian lapsen hyväksi? (siis lapsi vaikka sairaus) Onko synnytyksen jälkeinen masennus sitten automaattinen seuraus?

Minulla todettu vaikea masennus, mutta silti lapsia kovasti haluttaisiin/toivottaisiin. Yritystäkin ollut jo 3kk, tuloksetta. Nyt mietityttää, pitäisikö lapsen yritystä lykätä (=useamman vuoden ja yrittää selvitä masennuksesta) vaiko vaan jatkaa yritystä?

Toivottavasti jollakin olisi omakohtaisia kokemuksia ja mielipiteitä..

 

[Yksi äiti]

Mulla on ahdistuneisuushäiriö ei siis varsinaisesti masennusta. Mutta oireet vähän samoja käsittääkseni. Raskauden ajan olen syönyt Zoloft lääkettä ja tarvittaessa (lähionnä alkuraskaudessa) rauhoittavaa / nukuttavaa (laimeaa opamoxia). Vauvat ovat olleet terveitä ja synnytyksen jälkeen on henkinen hyvinvointini ollut hyvä.

 

[kaksisuuntainen]

Mulla ollut diagnosoitua masennusta v.2000 lähtien. Raskausaikana todettiin 2-suuntainen mielialahäiriö. Olin automaattisesti lopettanut lääkkeet ennen raskaaksi tuloa oma-aloitteisesti, ja koko raskausaika on ainakin ollut elämäni parasta ja tasapainoisinta aikaa. Kyllähän synnytyksen jälkeinen aika pelottaa (nyt siis rv 37) mutta olen hoidossa ja uskon vauvan saamisen olevan vain äärimmäisen positiivinen asia elämässäni.

 

[minä]

Ekan raskauden aikana en syönyt lääkkeitä, sillä niitä ei suositeltu käytettäväksi silloin edes yrittämisen aikaan. Raskausaika meni tosi hyvin ja oli elämäni tasapainoisinta aikaa. Joskus ehkä puoli vuotta synnytyksen jälkeen jouduin aloittamaan lääkityksen uudelleen.
Nyt toisen raskauden aikana olin alkuun lääkityksellä, mutta lopetin, kun tiesin olevani raskaana. Nyt on kyllä alkanut tuntua hieman, että tarvitsisin lääkkeitä, ja ajattelin neuvotellakin lääkärin kanssa neuvolassa. Vkoja nyt 24+3. Nykytietämyksen mukaan joitain lääkkeita voi kyllä käyttää, mutta aiheuttavat vierotusoireita vauvalle, joten lääkitys olisi hyvä purkaa ennen synnytystä. Oma lääkkeeni on Seronil.

 

[Freeda]

Minä olin masennuksen takia cipralex-lääkityksellä raskauden alkaessa. Lopetin lääkkeen syönnin, koska psykiatrini arvioi sen olevan mahdollista ja tietenkin vauvan kannalta turvallisinta. Periaatteessa toinen vaihtoehto olisi ollut lääkityksen asteittainen pienentäminen. Raskauden alkaessa oli sellaiset hormonimyrskyt päällä, että yksi psyykelääkkeen lakkautus oli siinä pisara meressä. Nyt on raskauden loppusuora meneillään ja kaikki on mennyt hyvin: tosin terapiassa olen käynyt varmuuden vuoksi koko ajan, koska totta kai raskaus, synnytys ja lapsivuodeaika on muutenkin riskiaikaa mentaalisesti epävakaalle tyypille.

Olen myös tottunut aikaisemmin jo aika pitkään syömään nukahtamislääkkeitä, joiden käytön nyt myös jouduin raskauden takia lopettamaan. Olen kyllä ollut etupäässä sen verran väsyneempi muutenkin, että nukahtaminen on onnistunut varsin hyvin. Alkuun oli ehkä vähän hankalaa.

 

[-]

Minulta lääkäri kielsi raskautumisen yrittämisen kunnes lääkkeiden lopettaminen oli ajankohtaista! Eli kunnes masennus oli saatu ""kuriin"" en saanut jättää ehkäisyä pois, ja hyvä niin... Silloin harmitti kun lasta kovasti halusimme mutta jälkeenpäin ajatellen se oli kuitenkin parasta näin, nyt rv 30+!