"Itku"
Sain edellä mainituista syistä sairauslomaa viime viikon, pitkään kestänyt stressi, vatsa ei toimi (Siis täydellinen jumi ummetuslääkkeistä huolimatta) paha nettomuus, oon repinyt knsinauhani verille, ahdistus, itkuisuus, todellinen uupumisen ja väsymyksen tunne.
Työterv.lääkäri sanoi ettei näissä tilanteissa kannata kauan olla töistä pois eli viikon kirjoitti s-lomaa ja sitten kuulemma on hyvä palata töihin.
Mutta mä olen ihan loppu, todella. Ja tunnistan nyt olevank masentunutkin, siis nämä ajatukset... Millään ei ole mitään väliä, ei mitään merkitystä, kaikki tuntuu niin toivottomalta ka lohduttomalta. En edes osaa kuvata sitä tunnetta... Ihan tyhmiä esimerkkejä, mutta kun sanoin miehellekin että tehdään jotain kivaa, piristävää ja sovittiinkin menosta yhteen näyttelyyn niin samalla ahdistus taas pyyhkäisi rajuna yli. Näyttely piristää ehkä sen herken, mutta mitä sitten, ei se mitään muuta, sama olo sejälkeen vastassa, sama ahdistava ilta, sama uupumus, sama merkitsemättömyys... Ei millään ole merkitystä.
Luoja, mua pelottaa ja ahdistaa mennä töihin, mä en kun jaksais nähdä edes naapuria postilaatikolla, siis pelkkä naapurin tervehtiminen tuntuu ylitsepääsemättömältä mutta ei kun vaan töihn.
Miten voin olla tässä tilanteessa. Ilman voimia mun pitäis vielä taistella lisää s-lomaa itselleni... En kestä
Menekö työterveyden sijaan yksityiselle heti tänään vai saako lääkäriä näin vaihtaa? Eilen i kuitenkin viimeinen s-lomapäivä eli tänään sen uuden tarvitsisin jo alkavaksi jottei jää välipäiviä tai taukoja s-lomaan.
Tosin mistä saan voimia sinne lääkäriin edes ja selittää tunteeni, kun ei niitä voimia ole
Työterv.lääkäri sanoi ettei näissä tilanteissa kannata kauan olla töistä pois eli viikon kirjoitti s-lomaa ja sitten kuulemma on hyvä palata töihin.
Mutta mä olen ihan loppu, todella. Ja tunnistan nyt olevank masentunutkin, siis nämä ajatukset... Millään ei ole mitään väliä, ei mitään merkitystä, kaikki tuntuu niin toivottomalta ka lohduttomalta. En edes osaa kuvata sitä tunnetta... Ihan tyhmiä esimerkkejä, mutta kun sanoin miehellekin että tehdään jotain kivaa, piristävää ja sovittiinkin menosta yhteen näyttelyyn niin samalla ahdistus taas pyyhkäisi rajuna yli. Näyttely piristää ehkä sen herken, mutta mitä sitten, ei se mitään muuta, sama olo sejälkeen vastassa, sama ahdistava ilta, sama uupumus, sama merkitsemättömyys... Ei millään ole merkitystä.
Luoja, mua pelottaa ja ahdistaa mennä töihin, mä en kun jaksais nähdä edes naapuria postilaatikolla, siis pelkkä naapurin tervehtiminen tuntuu ylitsepääsemättömältä mutta ei kun vaan töihn.
Miten voin olla tässä tilanteessa. Ilman voimia mun pitäis vielä taistella lisää s-lomaa itselleni... En kestä
Menekö työterveyden sijaan yksityiselle heti tänään vai saako lääkäriä näin vaihtaa? Eilen i kuitenkin viimeinen s-lomapäivä eli tänään sen uuden tarvitsisin jo alkavaksi jottei jää välipäiviä tai taukoja s-lomaan.
Tosin mistä saan voimia sinne lääkäriin edes ja selittää tunteeni, kun ei niitä voimia ole