Minulla on todella huono omatunto siitä että olen masentunut :ashamed: Hoidan pientä poikaani kotona ja kohta on tulossa uusi vauva.
Koko raskausaika on ollut todella vaikea, ennenaikasuus riskiä ja taloudellisia huolia ja kaikkea siltä väliltä :| Tuntuu pahalta kun ajattelen että olen koko pienen vauvani odotusajan aiheuttanut hänelle omalla stressilläni pahaa oloa jo kohtuun ja miksikä tämä menee nyt kun hän syntyy? Synnytyskin on alkanut pelottaa todella paljon.. jos en jaksakkaan hoitaa vauvaa tai esikkoa tai mitään muutakaan Jos tämä vaan pahenee synnytyksen jälkeen, niin en todellakaan tiedä miten selviän :|
Kävin jopa ammattiauttajalla juttelemassa monet kerrat ja hänen mielestään minulla ei ole masennusta... Kaikkien testien mukaan kyllä ja vielä vakava sellainen Jopa lääkkeitä pyysin, mutta eipä annettu.. :| Pieni poikani kärsii varmasti tilanteesta kun äiti on niin väsynyt ettei jaksa leikkiä, ulkoilla tai mitään. syötän ja nukutan ja vaihdan vaipan ja siinäpä se. En siis ole läsnä ja tämä vain lisää ahdistustani, haluan olla parempi äiti!!! :|
Tuntuu että kuoleman ajatukset on koko ajan läsnä ja paljon jää asioita tekemättä vain siksi että pelkään että en hallitse itseäni kun synkkä hetki yllättää, esim. en aja autolla.
Miten tästä ylöspäin? Onko vastaavaa kokeneita äitejä?
Koko raskausaika on ollut todella vaikea, ennenaikasuus riskiä ja taloudellisia huolia ja kaikkea siltä väliltä :| Tuntuu pahalta kun ajattelen että olen koko pienen vauvani odotusajan aiheuttanut hänelle omalla stressilläni pahaa oloa jo kohtuun ja miksikä tämä menee nyt kun hän syntyy? Synnytyskin on alkanut pelottaa todella paljon.. jos en jaksakkaan hoitaa vauvaa tai esikkoa tai mitään muutakaan Jos tämä vaan pahenee synnytyksen jälkeen, niin en todellakaan tiedä miten selviän :|
Kävin jopa ammattiauttajalla juttelemassa monet kerrat ja hänen mielestään minulla ei ole masennusta... Kaikkien testien mukaan kyllä ja vielä vakava sellainen Jopa lääkkeitä pyysin, mutta eipä annettu.. :| Pieni poikani kärsii varmasti tilanteesta kun äiti on niin väsynyt ettei jaksa leikkiä, ulkoilla tai mitään. syötän ja nukutan ja vaihdan vaipan ja siinäpä se. En siis ole läsnä ja tämä vain lisää ahdistustani, haluan olla parempi äiti!!! :|
Tuntuu että kuoleman ajatukset on koko ajan läsnä ja paljon jää asioita tekemättä vain siksi että pelkään että en hallitse itseäni kun synkkä hetki yllättää, esim. en aja autolla.
Miten tästä ylöspäin? Onko vastaavaa kokeneita äitejä?