H
"haaveena ilo"
Vieras
Tuleekohan masennuksesta vain osa persoonallisuutta siinä vaiheessa, kun se on niin kroonistunut, että sen kanssa vain elää.
Se kulkee mukana, välillä varjoissa, välillä kiinni hampain.
Sen yrittää häätää, ja toitottaa itselleen, että on aika päästää siitä irti. Mutta se palaa aina.
Alkaa sekoittua, kuka minä olen. Olenko tämä ankea synkkä ihminen, vai voisiko minussa elää joku toinenkin.
Näkeeköhän sitä toista koskaan, vai jääkö varjojen vangiksi.
Onko joku toipunut täysin lähes elinikäisestä masennuksesta, ja tuntee olevansa aivan toinen ihminen? Uskon, että minä olen iloinen ja nauravainen persoona, en vain löydä häntä mistään...
Se kulkee mukana, välillä varjoissa, välillä kiinni hampain.
Sen yrittää häätää, ja toitottaa itselleen, että on aika päästää siitä irti. Mutta se palaa aina.
Alkaa sekoittua, kuka minä olen. Olenko tämä ankea synkkä ihminen, vai voisiko minussa elää joku toinenkin.
Näkeeköhän sitä toista koskaan, vai jääkö varjojen vangiksi.
Onko joku toipunut täysin lähes elinikäisestä masennuksesta, ja tuntee olevansa aivan toinen ihminen? Uskon, että minä olen iloinen ja nauravainen persoona, en vain löydä häntä mistään...