L
"Läski"
Vieras
Tilanne siis se, että olen aina rakastanut hyvää ruokaa, herkkuja jne. Olen ollut parisen vuotta masentunut ja puoli vuotta sitten sain keliakia-diagnoosin.
Osasin odottaa positiivista tulosta, koska suvussamme on niin paljon keliakiaa. Jostain syystä ekasta verikokeesta tuohon dianoosiin meni reilu puoli vuotta, jonka aikana sitten söin vaikka sun mitä sillä perusteella, että tätäkään en saa enää koskaan syödä. Noita "viimeisiä" aterioita tulikin sitten aika monta (jotenkin kuvittelin, että olisin tähystykseen päässyt hieman nopeammin).
Olen myös tunnesyöppö ja etenkin masentuneena ainoa mielihyvää tuova asia on ollut karkit, keksit, jäätelöt jne.
Ajattelin, että tuon diagnoosin myötä saisin ruokavalioni terveellisempään suuntaan, mutta kuinkas kävikään? Masentuneena en ole jaksanutkaan panostaa ruokaan, muutoin kuin sen pakollisen, etten syö gluteenia. Syön aivan liikaa esim suklaapatukoita, koska niistä saan nopeasti energiaa jos ei satu olemaan saatavilla mitään nopeasti valmistuvaa minulle sopivaa ruokaa. Jotenkin sairaasti koenolevani "oikeutettu" runsaaseen määrään herkkuja, koska joudun kieltäytymään niin monesta muusta normaalista ruoasta.
Nyt kun olen syönyt gluteenittomasti ja suolinukka on parantunut, imeytyvät kaikki ravintoaineet ihan eri tavalla kuin ennen. Lisäksi gluteenittomat leivät yms. sisältävät paljon enemmän kaloreita normaaleihin vastaaviin verrattuna, joten eipä ihmekään että vain lihon ja lihon. (pastaa ja leipää en syö läheskään päivittäin, enkä niin suuria määriä mitä ravitsemusterapeutti suositteli). En vain ole jaksanut tehdä kovinkaan usein ruokia, jotka minulle käyvät, siksi olen sortunut liian usein kaikkeen turhaan
Oisko jollakin ihan konkreettisia neuvoja, miten tästä pääsisi kevyempään kehoon? Karppausta olen kokeillut joskus ja se kyllä muutoin sopii minulle, mutta sekin vaatii niin paljon itse tekemistä, ettei minulla juuri tällä hetkellä ole voimavaroja siihen. Koiran kanssa käyn lenkillä sen kolme kertaa päivässä, mutta muunlaiseen liikuntaan minulla ei ole juuri nyt intoa tai motivaatiota.
Painoa pitäisi siis pudottaa ainakin 20kg (en oo enää aikoihin uskaltautunut puntarille) vihaan itseäni ja läskejäni, mutta olen ilmeisesti jonkinlaisessa sokeri (ja hiilari)- koukussa, että tulen todella kiukkuiseksi jos verensokeri pääsee liian alas ja loputon kierre on valmis
Anteeksi pitkä vuodatus, ahdistaa nämä kilot niin paljon.
Osasin odottaa positiivista tulosta, koska suvussamme on niin paljon keliakiaa. Jostain syystä ekasta verikokeesta tuohon dianoosiin meni reilu puoli vuotta, jonka aikana sitten söin vaikka sun mitä sillä perusteella, että tätäkään en saa enää koskaan syödä. Noita "viimeisiä" aterioita tulikin sitten aika monta (jotenkin kuvittelin, että olisin tähystykseen päässyt hieman nopeammin).
Olen myös tunnesyöppö ja etenkin masentuneena ainoa mielihyvää tuova asia on ollut karkit, keksit, jäätelöt jne.
Ajattelin, että tuon diagnoosin myötä saisin ruokavalioni terveellisempään suuntaan, mutta kuinkas kävikään? Masentuneena en ole jaksanutkaan panostaa ruokaan, muutoin kuin sen pakollisen, etten syö gluteenia. Syön aivan liikaa esim suklaapatukoita, koska niistä saan nopeasti energiaa jos ei satu olemaan saatavilla mitään nopeasti valmistuvaa minulle sopivaa ruokaa. Jotenkin sairaasti koenolevani "oikeutettu" runsaaseen määrään herkkuja, koska joudun kieltäytymään niin monesta muusta normaalista ruoasta.
Nyt kun olen syönyt gluteenittomasti ja suolinukka on parantunut, imeytyvät kaikki ravintoaineet ihan eri tavalla kuin ennen. Lisäksi gluteenittomat leivät yms. sisältävät paljon enemmän kaloreita normaaleihin vastaaviin verrattuna, joten eipä ihmekään että vain lihon ja lihon. (pastaa ja leipää en syö läheskään päivittäin, enkä niin suuria määriä mitä ravitsemusterapeutti suositteli). En vain ole jaksanut tehdä kovinkaan usein ruokia, jotka minulle käyvät, siksi olen sortunut liian usein kaikkeen turhaan
Oisko jollakin ihan konkreettisia neuvoja, miten tästä pääsisi kevyempään kehoon? Karppausta olen kokeillut joskus ja se kyllä muutoin sopii minulle, mutta sekin vaatii niin paljon itse tekemistä, ettei minulla juuri tällä hetkellä ole voimavaroja siihen. Koiran kanssa käyn lenkillä sen kolme kertaa päivässä, mutta muunlaiseen liikuntaan minulla ei ole juuri nyt intoa tai motivaatiota.
Painoa pitäisi siis pudottaa ainakin 20kg (en oo enää aikoihin uskaltautunut puntarille) vihaan itseäni ja läskejäni, mutta olen ilmeisesti jonkinlaisessa sokeri (ja hiilari)- koukussa, että tulen todella kiukkuiseksi jos verensokeri pääsee liian alas ja loputon kierre on valmis
Anteeksi pitkä vuodatus, ahdistaa nämä kilot niin paljon.
