Masennus + empatiakyky?

[ongelma]

Ystäväni on ollut joitakin vuosia masentunut. Viime aikoina olen huomannut hänessä outoja piirteitä empatiaan liittyen.

Menneellä viikolla rakas tätini kuoli. Hän olisi halunnut tulla meille tuolloin yöksi lastensa kanssa, mutta sanoin, että nyt ei käy, kun täti kuoli ja on paljon siihen liittyvää järjestelyä ja muutenkin surua. Hän SUUTTUI asiasta?! Hän ei edes pahoitellut poismennyttä, vaan olisi väkisin ollut tunkemassa yökylään. No saimme asian jotenkin ratkaistua, mutta tosi paha mieli jäi.

Aiemmin on ollut vastaavia tapauksia. Voiko masennus vaikuttaa siihen, että hän ei kerta kaikkiaan pysty asettumaan toisen asemaan tai tuntemaan empatiaa? Hän on päivä päivältä yhtä enemmän itsekkään oloinen, eli kaiken pitäisi pyöriä vain tämän yhden ihmisen ympärillä.

Olen yrittänyt ymmärtää häntä, hänhän on masentunut, mutta jotenkin alkaa tulla mitta täyteen. Olisiko törkeää vähän "herätellä" häntä huomaamaan, että maailmassa on muitakin? Huolestuttaa myös hänen kaksi lastaan, heillekin hän on samanlainen, ei esimerkiksi välittänhyt lapsensa joutumisesta sairaalaan?!

 

[aa.pee]

Onko muilla kokemusta masennuksesta tai masentuneen läheisenä olemisesta?

 

[ev]

kyllä, tarpeeksi pitkälle edennyt masennus voi oireilla noin. masentunut ei jaksa muiden ongelmia, sulkee ne pois.

mä olen vakavasti masentunut ja huomaan välillä ettei mua voisi vähempää kiinnostaa muiden jutut, en vaan jaksaisi. mutta pyrin piilottamaan tämän ja koitan olla empaattinen siitä huolimatta.

 

[aa.pee]

Tuntuu, ettei häntä hetkauta mikään, kokoajan on sama tasapaksu mielenlaatu. Johtuu varmaan kyllä lääkkeistä, ettei koe iloa eikä surua. Ei kiinnosta muut ihmiset lainkaan. Miten tällaisen ihmisen kanssa toimit?!

 

[masennus]

Sen verran osaan sanoa että välttämättä tää masentunut ihminen masentuu ehkä entisestään jos sanot hänelle vähän kärkkäämmin.se siin just onkin niin vaikeaa! Millä tavalla oot huomannut muuten että maailma pyörii vaan hänen ympärillään, olisi mielenkiintoista kuulla jotain esimerkkejä?

 

[vähän väliä]

Tätä asiaa mäkin olen miettinyt oman mieheni kohdalla, Tuntuu ettei sitä empatiakykyä enää ole Ei yhtään ymmärrä mun pahaa mieltä tai murheita, ne ovat toisarvoisia. Muutenkin aika raskasta koittaa kantaa masentunutta, pyörittää arkea ja pysyä itse selväjärkisenä. Kai tää tästä joskus...

 

[aa.pee]

Tää masentunut puhuu vain itsestään. Hän ei jaksa eikä ole kiinnostunut muiden asioista. Hän ei ole kiinnostunut edes lapsistaan, ne on hoidossa jatkuvasti, kun hän "ei jaksa niitä kakaroita". Ainoastaan uusi poikaystävä kiinnostaa häntä, varmaan sen takia, kun se jaksaa vielä kuunnella tätä valitusta.

Hän velloo itsesäälissä, eikä kerta kaikkiaan pääse siitä ylös. Tulee itselle sellainen olo, että tekisi mieli potkaista, että tee edes jotakin! Mene töihin, opiskele, JOTAIN, sinulla on asiat ihan hyvin. Mutta tietenkin yritän häntä ymmärtää ja kuunnella hänen huoliaan. Mutta kun ne pyörivät kokoajan niissä samoissa asioissa (ex-mies), enkä ymmärrä, miksi ei asiasta pääse yli.

 

[ev]

Tuntuu, ettei häntä hetkauta mikään, kokoajan on sama tasapaksu mielenlaatu. Johtuu varmaan kyllä lääkkeistä, ettei koe iloa eikä surua. Ei kiinnosta muut ihmiset lainkaan. Miten tällaisen ihmisen kanssa toimit?!

juu, tuokin kuulostaa tutulle ettei mikään hetkauta. ja sitten saattaa just olla tosi itsekäs...

olen nyt toista kertaa elämässäni masentunut ja kuulostaa tutulle nuo kuvailusi. itse tosin tiedostan oman itsekkään käytökseni useimmiten ja yritän hillitä sitä.

miehelläni on varmaan raskasta kanssani kun joutuu kannattelemaan minua, jaksamaan minun turhia kiukunpuuskia ja pyörittää arkirumbaa..... ja tämä syyllisyys jota koen, ei helpota masennuksesta parantumisessa.

 

[alfred]

Kuulostaa hoitamattoman masennuksen oireilulta/etenemiseltä. Ymmärsin et hällä kuitenkin lääkitys on? Ottaakohan ne säännöllisesti? Saako lisäksi terapiaa? Lääkkeen vaihtokin voisi olla paikallaan.

 

[aa.pee]

Terapiaa saa (kuulemma tosin terapeutti hänen mielestään vähättelee "vaivoja") ja lääkityskin on. Tämä "pahempi" tilanne on jatkunut nyt puoli vuotta, masennusta on ollut lievänä tai vakavampana joitakin vuosia.

Aiemmin kun hän oli mielestäni pahemmin masentunut, hän kuitenkin pystyi käymään töissä sekä koulussa ja vielä hoitamaan lapsensa yksin! Nyt ei pysty hoitamaan lapsia, ei pysty käymään kaupassa, ei pysty hoitamaan mitään asioitaan, on vain kotona. Aiemmin hoiti nämäkin asiat, vaikka oli väsynyt. Nyt vaikuttaa pirteämmältä kuin vuosiin, mutta silti tämä valitus jatkuu?? Onko kyse siitä, että on saanut olla melkein vuoden kotona tekemättä mitään? Sairauslomalla olo on varmaan passivoinut häntä entisestään.

 

[vieras.]

Kysypä ystävältäsi onko kilpirauhasarvot tarkistettu? Vajaatoiminnassa kyky jaksaa muiden asioita on minimaalista ja voi vaikuttaa masennukselta tai ilkeydeltä.

 

[vieras.]

Kirjoititkin, että vaikuttaa pirteältä. Onko todella näin?

 

["neiti"]

Vaikuttaa pirteältä siinä mielessä, ettei enää valita mm. unenpuutetta. Saa nukuttua ja syötyä riittävästi ja jutteleekin ihan "vapaaehtoisesti" asioistaan.

Kilpparit kävi itselläkin mielessä, hänellä on myös muita tuohon liittyviä vaivoja. Täytyykin ehdotta hänelle ihan tavallisella lääkärillä käyntiä, jos suostuisivat kokeet ottamaan.

 

["neiti"]

Sama henkilö täällä siis kirjoittelee neiti=aapee

 

[vieras.]

Minusta koe on ehdottoman tarpellista ottaa (mieluummin muutamaan otteeseen jonkin ajan välein, ettei tule virhetulosta). Itse olin siinä kunnossa vajaatoimintaisena, että toivoin läheisten kuolemaa, että olisivat lakanneet häiritsemästä typerillä ongelmillaan. Sitä uupumusta ja päänsumua ei vaan voi käsittää, jos ei ole kokenut itse.

 

[aa.pee]

Onko vielä jollain antaa vinkkiä?

 

[...]

Masentunut kääntyy itseensä ja on aina jossain määrin itsekäs ja itsekeskeinen, koska masentuneen ihmisen resurssit eivät riitä muiden ihmisten huomioimiseen samalla tavalla kuin terveen ja jaksavan. Se on läheiselle tosi raskasta, kaikki pyörii masentuneen ja hänen alakulonsa ympärillä, eikä myötäsurua tai -iloa ole saatavilla. Se ei tietenkään ole kuitenkaan kenenkään syy, ei masentuneen eikä kenenkään muunkaan. Vaikeaa se kyllä on.

Masennus ei kuitenkaan välttämättä ole kaiken takana, vaan empatian puutteen ja itsekeskeisyyden takana voi olla muutakin. Tämä on hakuammuntaa, mutta tuleepa mieleen, että jos ystävä kaipaa kovasti huomiota ja syyttää terapeuttiakin siitä, ettei tämä ota häntä vakavasti, kyse voi olla jonkinlaisesta huomiohakuisuudesta, epävarmuudesta ja epävakaudesta. Voi myös olla olematta.