Minusta alkaa tuntua että olen ainoa äiti maan päällä jonka synnytyksen jälkeinen masennus ei ala helpottaa millään,tai no tämä masennus helvetti alkoi jo loppuraskaudessa. Poikani on nyt vähän päälle 3 kk. Minulla on mielialalääkitys (Sepram 40 mg), tarvittaessa rauhoittavia (Oxamin) minulla on paljon tukea avomies,omat vanhemmat ja appivanhemmat. En ole oikeastaan vielä ollut ollenkaan kahdestaan poikani kanssa kotona olen joko ollut vanhempieni luona tai äitini on ollut meillä apuna. Mua piinaavat kammottavat pakkoajatukset: pelkään että vahingoitan poikaani tai miestäni (vaikken halua, enkä varmasti ikinä aiokkaan.)
Joskus on niitä hetkiä jolloin tuntuu että haluan kuolla pois on niin paha ja syyllinen olo.
Siis onko teitä samassa tilanteessa olevia tai saman läpikäyneitä?
Joskus on niitä hetkiä jolloin tuntuu että haluan kuolla pois on niin paha ja syyllinen olo.
Siis onko teitä samassa tilanteessa olevia tai saman läpikäyneitä?