masennuksesta ja väsymyksestä

Minusta alkaa tuntua että olen ainoa äiti maan päällä jonka synnytyksen jälkeinen masennus ei ala helpottaa millään,tai no tämä masennus helvetti alkoi jo loppuraskaudessa. Poikani on nyt vähän päälle 3 kk. Minulla on mielialalääkitys (Sepram 40 mg), tarvittaessa rauhoittavia (Oxamin) minulla on paljon tukea avomies,omat vanhemmat ja appivanhemmat. En ole oikeastaan vielä ollut ollenkaan kahdestaan poikani kanssa kotona olen joko ollut vanhempieni luona tai äitini on ollut meillä apuna. Mua piinaavat kammottavat pakkoajatukset: pelkään että vahingoitan poikaani tai miestäni (vaikken halua, enkä varmasti ikinä aiokkaan.)
Joskus on niitä hetkiä jolloin tuntuu että haluan kuolla pois on niin paha ja syyllinen olo.

Siis onko teitä samassa tilanteessa olevia tai saman läpikäyneitä?
 
no, etpä ole ainoa hyvä mamiseni. mulla on ollut myös niitä pakko-ajatuksia ja tiedän kyllä miltä ne tuntuu. eivät enää ole niin rajuja, mutta aina se on yhtä inhottavaa kun niitä tulee.
muista ja sen varmaan tiedätkin, että kestää kauan ennenkuin pakkoajatukset häviää eli odota rauhassa äläkä soimaa suotta itseäsi. tärkeintä on, että sinulla on tukiverkosto ja että olet hakenut itsellesi apua.
jos haluat vaihtaa ajatuksia niin voit laittaa yksityisviestiä.
 
koska lääkitys on aloitettu? oletko käynyt lääkäri kontrollissa sinä aikana? josko lääkitys ei ole oikea sinulle ja löytyisi toinen ja parempi vaihtoehto. tsemppiä tosi paljon, ja toivottavasti helpotus löytyy pian.
t:masennuksen kokenut
 
masentunut äiti
Et ole ainoa! Itse kärsin masennuksesta ja paniikkihäiriöstä, ahdistuneisuudestakin. Mulla toinen lapsi vielä vauva, 8kk. Olo on välillä todella tuskainen ja epämääräinen, levoton sekava, pelkää että sekoaa.. monet asiat ovat muuttuneet vaikeammiksi, esim. en pysty katsomaan 2.krs:kaan parvekkeelta alas, tuntuu heti kuin putoisin, tuntuu ihan kummalta :/ ja autolla jos mieheni ajaa kovempaa, tuntuu myös oudolta päässä, vähän kuin saisin paniikkikohtauksen :ashamed: :\| Välillä tulee niin toivoton olo että täytyykö tän elämän olla näin vaikeaa ja miksi olo on näin paha vaikka elän juuri nyt elämäni onnellisinta aikaa!! :(
mulla ollut vajaan kk:n ajan myös lääkitys.
 
HEi sulle kanssa masentunut äiti Tsemppiä kovasti, kyllä lääkkeet auttaa, mutta ei tosiaan ihan heti ja älä ollenkaan masennu jos lääkkeistä huolimatta aika ajoin tulee masennusoloja, niinhän sitä "normaalioloissakin" käy. Itse olen yrittänyt näitä asioita järkeillä, kun lääkitys nyt ollut jotakin pari kuukautta. Masennus ei synny hetkessä, eli kyllä ne oireiden häviämisetkin aikansa vaatii.Elämä ei tosiaan aina tunnut helpolta, mutta ehkä sitten ne valoisammat päivät tuntuvat sitäkin aurinkoisemmalta!
 
Raven
Mun lääkitys aloitettiin heti synnytyksen jälkeen josta siis on n. 3 kk ja annostusta on hiljalleen nostettu,aloitettiin 10 mg:sta ja nyt on menossa 40 mg (Sepram sama kuin Cipramil)
jotenkin välillä mietin että onkohan tuo lääkitys ihan kohdallaan,jotenkin tuntuu ettei se minun hoitava lääkäri aina viitsi paljon minulle aikaansa uhrata vaikka todella mukava hän on =)
mulla on terapia kerran viikossa henkilä jonka kanssa juttelen on ollut pitkään terapeuttini kohta 3 vuotta. Käyn nuorisopsykiatrian poliklinikalla koska olen vasta 18 vuotias. Olen miettinyt että onkohan sellaisia Psykiatreja tai jotain muita hoitomuotoja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivälle?!
Välillä olen hirmuisen hysteerinen ja ajattelen että kohta minä olen varmaan Ilta-Sanomien pääotsikossa " Nuori äiti pimahti ja tappoi miehensä ja lapsensa" KAMALAA! :'(
 
yksi kokenut
Voimia ja tsemppiä tilanteeseesi. Olen itse onnellisesti jo vaikean masennukseni ohittanut, joten voin kertoa, että siitä kyllä paranee. Mutta oikea hoito sekä tukiverkosto on erittäin tärkeää. Itselläni oli myös Sepram-lääkitys, mutta samanaikaisesti myös estrogeeni-hormonilääkitys, tämä yhdistelmähoito toi avun nopeasti. Estrogeenitason voi määrittää verikokeella, jolloin saa tiedon, voisiko estrogeenista olla apua. Kyse on luomutuotteesta, jota tuoreella äidillä ja varsinkin imettävällä ei välttämättä ole luonnostaan tarpeeksi elimistössä.
 

Yhteistyössä