Masennuksen takia on helppo päästä eläkkeelle.

Jos siis työnteko ei huvita niin tuolla lailla pääsee tosi helpolla eläkkeelle.

 

Taidat olla oikein asiantuntija?
Jep-jep.

 

Noin se valitettavasti on.

Väliaikaiselle eläkkeelle pääsee kyllä todella helposti. Valitettavaa mutta totta.

 

[QUOTE="rea";29693307]Taidat olla oikein asiantuntija?
Jep-jep.[/QUOTE]

Tiedän muutaman tuollaisen tapauksen joka ei ole jaksanut olla työttömänä niin on hakenut masennuksen takia eläkepaperit.

 

Ajattele nyt vähän tulevaisuutta: kuka maksaa lasten koulutuksen ja meidän eläkkeet jos sä täällä vaan jakelet ohjeita miten parhaiten lusmuta osallistumisestaan yhteiskunnan pyörittämiseen?

Vähän vastuuntuntoa ja töihin siitä. No, pidä lyhyt kahvitauko mut sit hommiin ja lopetat nää vallankumousta enteilevät tietoiskusi. OK?

 

En nyt ihan uso että on helppo päästä.
Varmaan joutuu terapioita ja psykiatreja käymään paljon "läpi".

 

Mä olen nähnyt työkyvyn arvioinnissa masentuneita, eikä musta näyttänyt ollenkaan helpolta saada sitä eläkettä.
Itsekin sain pitkään puolen vuoden pätkissä kuntoutustukea ennen lopullista eläkettä. Mulla on kyllä muitakin diagnooseja, mutten niistä huutele. Moni voi luulla munkin olevan ihan vaan masennuksen vuoksi, enkä aio todellisia syitä kertoa kylillä.

 

Miksi kuvittele että masentunut ihminen jaksaisi olla työkkärin pomptoettavana?

 

Eikä ole. Mulla on asperger, pakko-oireita, masennusta, ahdistusta, hirveitä pelkotiloja, ihmisten pelkoa, paniikkikohtauksia ja olen usein aivan toimintakyvytön, mutta ei toivoakaan minkäänlaisesta eläkkeestä. Terapiassa olen käynyt vuosikausia ja töissä en ole ollut oikeastaan koskaan muutamaa kuukautta pidempää pätkää kerrallaan. Työssäkäynti on aiheuttanut todella pahaa oireilua ja ahdistaa vuosikausia jälkeenpäinkin, pelkään aivan kuollakseni muita ihmisiä, miehiä etenkin ja on todella hankalaa edes puhua kenellekään missään, päitä sitten selviytyä työtehtävistä. Uudet paikat ahdistavat aivan sietämättömästi ja usea tuore työsuhde on kaatunut siihen, että olen oksentanut ja ollut niin maha sekaisin töissä, että siitä ei ole tullut yhtikäs mitään.

Ja kouluttautua pitäisi vain jollekin uudelle alalle, josko sitten löytyisi jotain parempaa. Kyllähän se olisi kiva päästä tästä ainaisesta häpeästä ja olla kelvollinen kansalainen, mutta jatkuva lamaava pelko on niin stressaavaa ja kuluttavaa, että kroppa ei kestä ja ei rytmihäiriöt ja unettomuuskaan ole niin kiva hinta siitä, että olisi kelvollinen jollain tapaa. Olisi suuri helpotus jos ei tarvitsisi ihan kokoaikaa stressata töissäkäynnistä, vaan voisi hengähtää ja olla, miettiä hetken rauhassa, mutta työkkärissä saa ravata kokoajan selittelemässä ja itkemässä.

 

Vitut. Nimimerkillä kymmenen vuotta masennuksen "hoitoa" ja kuukauden pituisia työsuhteita.

 

Eikä ole. Mulla on asperger, pakko-oireita, masennusta, ahdistusta, hirveitä pelkotiloja, ihmisten pelkoa, paniikkikohtauksia ja olen usein aivan toimintakyvytön, mutta ei toivoakaan minkäänlaisesta eläkkeestä. Terapiassa olen käynyt vuosikausia ja töissä en ole ollut oikeastaan koskaan muutamaa kuukautta pidempää pätkää kerrallaan. Työssäkäynti on aiheuttanut todella pahaa oireilua ja ahdistaa vuosikausia jälkeenpäinkin, pelkään aivan kuollakseni muita ihmisiä, miehiä etenkin ja on todella hankalaa edes puhua kenellekään missään, päitä sitten selviytyä työtehtävistä. Uudet paikat ahdistavat aivan sietämättömästi ja usea tuore työsuhde on kaatunut siihen, että olen oksentanut ja ollut niin maha sekaisin töissä, että siitä ei ole tullut yhtikäs mitään.

Ja kouluttautua pitäisi vain jollekin uudelle alalle, josko sitten löytyisi jotain parempaa. Kyllähän se olisi kiva päästä tästä ainaisesta häpeästä ja olla kelvollinen kansalainen, mutta jatkuva lamaava pelko on niin stressaavaa ja kuluttavaa, että kroppa ei kestä ja ei rytmihäiriöt ja unettomuuskaan ole niin kiva hinta siitä, että olisi kelvollinen jollain tapaa. Olisi suuri helpotus jos ei tarvitsisi ihan kokoaikaa stressata töissäkäynnistä, vaan voisi hengähtää ja olla, miettiä hetken rauhassa, mutta työkkärissä saa ravata kokoajan selittelemässä ja itkemässä.

Joo, ei varmasti ole helppoa. Sullakin varmaan ois helpompaa, jos työpaikalla vois ottaa erityistarpeet huomioon, esim.mulla etätyö kotoa ilman kontakteja kollegoihin meni tosi hyvin.

 

Joo, ei varmasti ole helppoa. Sullakin varmaan ois helpompaa, jos työpaikalla vois ottaa erityistarpeet huomioon, esim.mulla etätyö kotoa ilman kontakteja kollegoihin meni tosi hyvin.

En ole tähän mennessä vielä keksinyt sellaista työtä missä olisi mahdollisuus tuollaiseen, omat kykyni huomioon ottaen. Mielelläni kyllä tekisin jotain kun tuntuu niin pahalta olla "riippakivenä" miehelleni joka saa käytännössä elättää meidät molemmat, vaikka ei kyllä ole valittanutkaan koskaan siitä. Mutta silti.

 

[QUOTE="rea";29693350]Ajattele nyt vähän tulevaisuutta: kuka maksaa lasten koulutuksen ja meidän eläkkeet jos sä täällä vaan jakelet ohjeita miten parhaiten lusmuta osallistumisestaan yhteiskunnan pyörittämiseen?

Vähän vastuuntuntoa ja töihin siitä. No, pidä lyhyt kahvitauko mut sit hommiin ja lopetat nää vallankumousta enteilevät tietoiskusi. OK?[/QUOTE]

Suomen talous tulee kaatumaan vaikka jokainen suomalainen tekisi 12 h päiviä

 

Tiedän muutaman tuollaisen tapauksen joka ei ole jaksanut olla työttömänä niin on hakenut masennuksen takia eläkepaperit.

Kerro, mistä ne haetaan niin suoriudun viivana sinne!

 

No ei todelakaan ole.
Helpoiten pääsee jos on alkoholisti.

 

Eipä se helppoa ole, tunnen yhden ikäiseni jolla on lukuinen sarja diagnooseja, ja silti häneltä on kuntoutustuki evätty. itsellänikin taisi olla siinä ja siinä, että tuon sain (muitakin diagnoosia kun 'pelkkä' masennus on listalla)

 

Ei kuulemani mukaan ole..
Omakohtaisella kokemuksella voisin toki huudella tuota samaa ja varmaan moni minut "tunteva" näin luuleekin. Vaikka työkyvyttömyyseläke onkin määräaikaisena aivan muista syistä. Masennus on tullut ns.kaupanpäällisenä fyysisten sairauksien ja leikkausten myötä. Se häpeä ja tyhjänpanttina eläminen ei mitään herkkua ole. Kun olet tarpeeksi sairas et oikeasti kelpaa mihinkään etkä pääse enää kuntoutuksiin yms.
Joten juu.. helvetin helppoa ja tavoiteltavaa.. NOT. Mielummin olisin terve ja työkykyinen. Kituuttamista päivästä toiseen ei haluis lopun ikää.

 

Ikävä kyllä se eläke on hyvin pieni jos nuorena jää.

 

Höpöhöpö. Ei ole helppoa monillekaan, joillekin ehkä onkin.

 

Eikä ole.

Tällainen mielikuva mullakin on, kun olen seurannut läheisen pitkäaikaistyöttömyyttä. Yli 10 vuoden työttömyyden (sis. harjoittelupätkiä, lyhyitä työsuhteita jotenkin tuettuna, erilaisia kursseja, lääkäri- ja psykiatrilausuntoja...) jälkeen pääsi määräaikaiselle eläkkeelle. 2-suuntaisen mielialahäiriön lisäksi henkilöllä on fyysinen vamma, jonka takia ei voi tehdä useita töitä (jotka henkisen pärjäämisen puolesta olisivat paremmin soveltuvia), rytmihäiriöitä, paniikkihäiriö, unettomuutta, sos. tilanteiden fobia ym. "kivaa".

Eniten harmittaa, kun työttömyyden alussa henkilö vielä tuntui pärjäävän, vaikka vaikeaa oli, mutta jatkuva paikasta toiseen pompottelu, vaihtuvat työporukat ennen kuin ehti sopeutua mihinkään ym. tuntuivat lannistavan ja pahentavan noita psyykkisiä ongelmia. Ihan ymmärrettävää sinänsä, olisihan tuo stressaavaa ihan terveellekin.

 

No ei todellakaan ole.Mieheni on siitä hyvä esimerkki.Hänellä työtapaturma ja siitä johtuva masennus eikä ole saanut tähän päivään mennessä eläkettä.

 

Jos haluaa nuorena jäädä pois yhteiskunnasta. Mitä elämää se on vaan maata kotona ja tehdä jotain silloin tällöin. Muut kaverit, jos niitäkään enää sit on ovat töissä. Itsellä kymmenen vuotta masennusta, mut töitä olen tehnyt nyt siitä 5-vuotta plus tietty "pakonomaiset lapsijutut kertaa 2. Mä olisin vielä masentuneempi jos en omais jotain rytmiä ja työkavereita,tekemistä.tää pitää järissään

 

eikös masennus ole yleensä hoidettavissa oleva sairaus, ehkä jotain lisäksi oireita suosittelen mm vakavampaa psyk.ongelmaa, hanki itsellesi 2-suunt. mielialahäiriö, skitsofrenia, psykoosit on aika hyvä ja eläkkeen tueksi joku tuki-ja liikuntaelinvaiva lisäksi vaikkapa välilevytyrä, ei näet pysty sitten henkiseen eikä fyysiseen työhön. Ja uudelleen opintojen esteeksi joku kehityshäiriö.

 

Joopa joo. Itse oon ollut 6 vuotta masentunut enkä oo saanut edes kuntoutustukea, ja sairauspäivärahaakaan en saanut sitä maksimia yhtä vuotta putkeen. Oon kuullut että masennuksen takia on mahdotonta päästä eläkkeelle. Muiden vaikeampien mielenterveysongelmien kanssa voi päästä, esim. skitsofrenian, useiden psykoosien yms. Moni vakavammin mielisairas varmaan valehtelee että on vain masentunut ja siitä tulee se kuva että masennuksella pääsee helposti eläkkeelle.

 

1. En nyt ihan uso että on helppo päästä.

Varmaan joutuu terapioita ja psykiatreja käymään paljon "läpi".

Näin on. Lääkkeitä täytyy kokeilla useita suurilla annoksilla. Itsellä meni kuntoutustuki läpi toisella hakukerralla yhdeksi vuodeksi sen sain. Sairaana olen ollut jo 4 vuotta, harmittaa että 2 ekaa olin lapsen kanssa kotona käyttäen vanhempien vapaata. Viime vuoden aikana tilanteeni meni huonoksi kun oli parin kk työ vei kaikki voimavarat.. Viime vuoden aikana olen poistunut kotoa lääkäriin. Maaliskuuhun asti jaksoin ottaa suihkun noin 3 viiko välein. Ihan petipotilas olin. Roskapostin jaksan nyt jotenkin viedä ulos 50 m päähän eli kehittynyt olen. Lääkärillä viime puolentoista vuoden aikana liioittelematta noin 40 kertaa kun tuli vaan lisää eri oireita, joita tutkittiin. Itkenyt vastaanotoilla kymmenet kerrat.. ja psykiatrilla nyt joka kk käyn vieläkin välollä poraan.. Masennusta ja vakavaa ahdistusta kaikki. Seuraavaksi käynti joulukuussa kun suht ok lääke löytynyt. Jotain tarttisin vielä lisäksi.. Seurataan. Harmittaa että tällainen elämä mutta ei voi muuta kuin toivoa ja uskoa parempaan. Kaikki mahdolliset keinot käytössä: terveellinen ruoka, unihygienia, asteittain liikunnan lisääminen: talvella 1 min kuntopyörällä oli liikaa. Lääkitys. Terapia. Lepo. Tää on vaikea masennus. Terapian kykenin aloittamaan viime kesällä. Lihonut 20kg. Mut uskon et elämä voittaa. Miehen ja kahden lapsen vuoksi. Jos huvikseen halua eläkkeelle masennuksen vuoksi niin ei se helppoa ole!!! Ja luulen että ne harvat jotka sanoo että pääsivät eläkkeelle masennuksen vuoksi, eivätkä ole sairaita, ovat juuri niitä sairaimpia. Masennus monesti kielletään. On helpompi sanoa että joo oon eläkkeellä että se on vain dg. Ja tehdä muita juttuja kuten terveet. Jos meillä tulee vieraita ja vaikka oon petipotilas vielä osittain niin silti pinnistän reippaana. Ja käynnin jälkeen voin loppupäivän maata lamaantuneena. Ehkä kun vähän tokenen pääsen käymään kaupungilla mutta sen jälkeen siitä masentunut "maksaa". Voi siis ulos näyttää terveeltä. Minäkin. No en ehkä nyt. Masentunut ei kykene työhön jos vakavasti masentunut. Eikä sitä eläkettä noin vain saa. Tai jos saa on todella vaikea masennus tai psykopaatti, jotka sitten taas usein korkeasti koulutettuja esim kirurgi.