Ensimmäinen päivä "Paluu arkeen" jo illassa, joten jos tässä jotain ehtisi kirjoitella. Miten voikin olla vaikeeta jättää vauva kotiin kauppareissun ajaksi, vaikka tietääkin, ettei ole mitään hätää? =) Meidän 5-vuotias totesi päivälle, et "Mä rakastan äiti sua niin paljon, kun teit tuollaisen vauvan" ja kertoi tykkäävänsä vauvasta niin paljon, että haluaisi sen ikiomaksi. Sitten pikkumies jo mietti, että "löydänköhän mä koskaan sellaista tyttöä, joka tekisi mulle vauvan, kun pojat eivät voi tehdä vauvoja". Niin liikuttava tuo meidän "herkkä kesämies".
:heart:
2-vuotias on viikossa kasvanut vauvasta pieneksi tytöksi ja on myös innostunut vauvasta. =)
Joo, mä siis ajattelin perjantaina, että lauantaina tai viimeistään sunnuntaina lähdetään kotiin. Hoitajat sanoivat, että lepää nyt 1 yö rauhassa, niin he hoitavat vauvan. Aamulla sitten hoitaja kertoi, että vauvan verensokerit olivat edelleen matalat, lämpöä on hieman, hengitys nopeahkoa ja muutenkin vauva on vähän veltto. Verikokeesta selvisi, että vauvalla tulehdusarvot koholla. Lääkäri kävi tutkimassa ja pikkuinen siirrettiin teho-osastolle. Koko lauantaipäivä meni itkiessä. Kauheeta oli, että vauvaa ei saanut aluksi rinnalle tai edes syliin, koska happisaturaatio laski heti. Siellä pikkuinen makasi kaikenlaisten valvontapiuhojen keskellä. Antibiootit alkoivat onneksi tehota pian ja sain käydä imettämässä vauvaa osastolla. Pikkuhiljaa päästiin eroon apulaitteista ja tiistaina sain vauvan takaisin vierihoitoon.
Antibiootti-kuuri kuitenkin jatkui eiliseen asti.
Kyllä oli kauhea viikko. Toisaalta oli onnellinen vauvasta ja kuitenkin huolissaan hänen voinnistaan. Lisäksi ikävä muita lapsia ja tuntui, että apujoukot eivät oikein saaneet arkea rullaamaan kotipuolessa. Piti oikein suuttua ennen, kuin tajusivat, että nyt on tosi kysymyksessä. Minä en päässyt enkä halunnut lähteä kotiin ilman vauvaa ja jonkun oli otettava vastuu homman toimimisesta kotona. Aluksi meni tosiaan niin, että kaikki soittivat minulle ja mun ois taas pitänyt soittaa jollekin toiselle ja sopia lastenhoidosta. Esim. isä soitti, että mihin aikaan mamma on tulossa hoitamaan lapsia, että hän ehtii töihin? Arvatkaa, paloiko pinna? Niinkuin he ei voisi soittaa suoraan toinen toisilleen tai sopia illalla seuraavan päivän aikataulusta?
Loppuviikko kuitenkin sujui paremmissa merkeissä.
Vauva voi hyvin. Kontrolleissa saadaan kyllä käydä. Ensimmäinen on jo maanantaina. Hyvä, että tutkivat nyt kunnolla. Mitään selvää syytä ei löydetty crp:n kohoamiseen eikä mataliin verensokereihin. Vähän jo huvitti, kun lääkäri jankkas, että oonko nyt aivan varma, ettei mulla ole diabetesta, kun vauva on ihan tyypillinen diabeetikon vauva?
Arvostus ja kiitollisuus osastojen hoitajia ja lääkäreitä kohtaan on suunnaton. Samalla näki vanhempia, jotka myös joutuivat olemaan huolissaan pikkuistensa puolesta. Ei voi, kuin toivoa voimia heille. Kyllä taas jonkin aikaa muistaa iloita pienistä asioista, eikä valittaa turhista.