Marraskuussa 2011 syntyneitten elämää

Heips! Tekipä mieleni kirjoittaa meidänkin kuulumisiamme. Oma vauvani on lokakuussa syntynyt, joten on ihan hiukan teidän vauvoja vanhempi. Erilaisuus viehättää. Meillä nimittäin vauva istuskelee ja taivuttaen oikean jalan eteensä vetää itseään käsillään eteenpäin. Omalla tyylillä kukin. Ei ole hänellä mitään kiirettä, ei perinteisesti konttaamaan eikä seisoskelemaan itsekseen. Iloitsen siitä.

Ruokailuista... Äidinmaito on meilläkin edelleen pääruokaa. Vauvalle on maistunut hyvin kaikenlainen - parsakaali, porkkana, lohi, salaatti, peruna ym. ym. mikä vain. Mutta määrät ovat olleet pieniä. Välistä on maistanut ihan vaan pari t-lusikallista. Tavallisesti koko päivänä on uponnut ruokaa ainoastaan puoli kupillista! Ihanan helppoa, sillä imetys on nopeaa ruokkimista, nyt taas tähän vierähtää aimo tovi. Viikko-pari sitten vauva nimittäin taisi oivaltaa jujun, niin että syö - ihan reiluja määriä.

Öiden en edes odota sujuvan vauvavuonna katkottomasti. Yhden kerran on nukkunut 6 tuntia heräämättä. Tavalliseen tahtiinsa vauva heräilee edelleen - ehkä neljä-kuusi kertaa yössä. Imetän hetken, ja nukahdamme uudestaan. Nukumme vierekkäin, joten vauvan ja äidin unet rytmittyvät yhteen niin, ettei koskaan herätä syväunesta. Siksi aamuisin tunnen itseni virkeäksi. Isä ei heräilyistä tiedä mitään. Yöt ovat hiljaisia ja rauhallisia.

Teki mieleni kirjoittaa tämä erilaisuuden mausteella. On kiva seurata keskusteluanne, vaikken tänne kirjoittelisikaan. Kiitos arjen tarinoistanne! :flower:
 
Tamar, kummityttöni liikkuu myös pepullaan ja ei tosiaan pidä mitä kiirettä kävelemään siirtymisessä, on jo yli vuoden vanha :) Mutta pepullaan liikkuu tosi vikkelästi.

Meilläkin oli melko rauhallista öisin, kun tyttö nukkui kainalossa ja vaan söi välillä. Mutta nyttemmin meidän likka on niin vilkkaasti liikkuva tapaus, että kun oppi ryömimään 7kk iässä, niin sen jälkeen ei oikein ole uskaltanut enää vieressä nukuttaa. Kerran putosi sängystä niin että ehdin onneksi saada jaloista kiinni, sen jälkeen olen nostanut joka kerta pinnasänkyyn nukkumaan... Muutenkin toki pyörii siihen malliin ja potkiskelee että mukavampaa kun nukkuu nyt jo omassa sängyssään.
 
Hei pitkästä aikaa,

kesä on mennyt aikamoisella vauhdilla niin ajan kuin tytön kasvun ja kehityksen osalta. Jossain vaiheessa tuntui, että meillä vaan neiti tykkäsi olla selällään, eikä hirveästi ollut yritystä edes kääntyilyyn, mutta nyt sitten reilussa kuukaudessa on alettu ryömimään, harjoitellaan konttausasentoa, istutaan ja pikkuhiljaa myös noustaan ylöspäin tukea vasten. Joka päivä riittää uutta ihmeteltävää niin vauvalle kuin meille vanhemmillekin!

Yritin pikaisesti lukaista, mitä kaikkea palstalaisille on kesän mittaan tapahtunut ja millaisia meininkejä kelläkin on nyt meneillään. Tuntui monet "hulinat" hyvin tutuilta, niin päiväuniaikojen sekavuuden kuin yöhihkumistenkin osalta :)

Meillä syöminen on sujunut hyvin (pitää tässä samalla koputtaa puuta), kiinteitä menee hyvät määrät, mutta päivisin imettäminen on aika tuskaa, jos ei olla kotona. Neiti ei malta syö lainkaan, jos ollaan jossain kylässä. Onneksi siis syö kyllä kiinteitä, mutta ei rintaa, mikä sitten tarkoittaa äipällä tukalaa oloa ja hirmuista tankkausta öisin! Meillä siis edelleen syödään useampaankin otteeseen öisin, tuntuu, että siitä on tullut aikamoinen tapa. Mä voin niin kompata Mariskaa, joka tuskaili yösyöttöjen kanssa. Meilläkään ei todellakaan mitkään tassuttelut tai silittelyt auta, tyttö vaan suuttuu entistä enemmän ja huuto ei lopu ennenkuin saa rintaa. Luulen, että meillä on edessä unikoulu, sellainen perinteinen "huuto-malli", niin ikävältä kuin se ajatuksena tuntuukin, mutta nämä tassuttelut eivät tässä huushollissa vaan valitettavasti toimi. Mutta en ole ajatellut vielä pitää kiirettä yösyöttöjen lopettamisessa, lähdetään reissuun syyskuussa ja siellä voi olla kuumat päivät, joten olen ajatellut, että haluan vielä siellä imettää ja harkitsen koko imetyksen lopettamista noin 10 kk:n iässä. Siis voihan se olla, että jatkan sitä senkin jälkeen, mutta yösyöttöjen osallta olen päättänyt pitää sitä rajana. Toiveikkaana vielä ajattelen, että jospa nuo yöt muutenkin paranisivat ennen sitä ja yösyönti jäi itsestään pois..

Meidän piti lähteä ulkomaille jo kesäkuussa, mutta kiitos air finlandin, homma meni puihin. Nyt siis syyskuussa uusi yritys. Ihan mukavasti meni loma kyllä Suomenkin kamaralla, vaikka lämpimistä ilmoista pitävänä en hirveästi tästä kesästä ole perustanut, mutta säälle nyt ei voi itse mitään, pitää vaan nauttia muista kesän riemuista. Sinänsä olisin mielummin lähtenyt jo kesällä sinne reissuun, kun silloin vielä tyttö tykkäsi pötkötellä viltillä varjossa & sylissä pitkiäkin aikoja, nyt sitten mennään koko ajan vinhempaan ja sylissä on mahdotonta kiipeilyä koko ajan, lentomatkat siis hieman jännittävät täälläkin...

Mutta kiva kesä kyllä kaikenkaikkiaan ollut, ihana seurata tytön touhuja ja nyt vierastamistakin on vähemmän, joten neiti viihtyy hyvin myös muiden seurassa. Varsinaisesti ei olla kyllä vielä hoitoon jätetty, mutta pikkuhiljaa olisi ajatus, että joku voisi olla välillä neidin kanssa ja vanhemmat voisi lähteä vaikka leffaan tai syömään. Yökylään en vielä raaski pientä jättää, eikä se oikein tällä yötankkaus meiningillä onnistuisikaan...

Mukavia loppukesän päiviä kaikille!
 
Ääks, meidän likka oppi sitten kiipeämään portaita! Ehti kiivetä kahdeksan rappusta ennen kuin edes huomasin mitä hän touhuaa... Oli taas sydäri lähellä kun huomaa että toinen tyytyväisenä kiipeää itekseen jo pitkällä matkalla yläkertaan! Joo portti on jo paikallaan, mutta kun vielä ei oltu keksitty sinne kiivetä niin enhän mä muistanut sitä kiinni laittaa :headwall: No, onneksi ei mitään käynyt, hienosti hän kiipesi koko raput sitten samaan syssyyn kun vahdin vieressä.

Huhheijaa, muistetaanpas kaikki olla varovaisia näiden pienten tutkimusmatkailijoiden kanssa.. minä ainakin sain taas muistutuksen miten tarkkana pitää olla.
 
Huh, hellettä :snotty:

Onneksi ei sentään enää kolmeakymppiä huitele! Onko teillä muilla vekarat oireilleet kuumuudesta tai taannoisista ukkosista? Meillä on onneksi sen verran hyväuninen tapaus että posotti unta palloon molemmat ukkosyöt vaikka tehtiin isänsä kanssa ne perinteiset yölliset töpselinirrotuslenkit. Meillä on modeemille ainoa aukaistu nettipistoke tytön huoneessa ja ison sängyn alla joten äippä meni taas mittarimatona käsikopelolla irrottamaan piuhoja :LOL: Kuumakaan ei haittaa ilmeisesti mitenkään.

Nyt on alkanut olemaan tässä viikon ajan iiiihania 3 tunnin päikkäreitä, aaaahhhhh!! Kerran päivässä siis. Paitsi tietysti eilen kun sain just mehumaijan puhisemaan niin eikös rinsessa herännyt tunnin unien jälkeen : / Onneksi maija ei tarvi vahtia koko ajan vaan voi mehustella itekseenkin. Ja jos tyty ottaa vaan ne tunnin unet niin ei ota kuitenkaan enää toisia unia vaan samoilla silmillä painaa iltaan asti. Ja ihmeen hyvän tuulisena kaikenlisäksi.

Ja toinen kiva juttu on se että tyty viihtyy rattaissa kun touhuan pihalla jotain. Reilu kk sitten ei ollut puhettakaan moisesta. Nyt alkaa äidinkin ajankäyttö monipuolistumaan mukavasti =)

Mitäs muuta... Morjestaminen on kivaa ja samoin ovien aukominen ja kiinnilaittaminen. Ja yleensäkin kaiken mahdollisen liikuttelu mikä eteen sattuu. Meillä on ilmeisen vauvaturvallinen talo kun ei juuri mitään ole tarvinut siirtää pois. Töpselit on irti seinästä, sellaiset siis mihin pikku kätöset pääsee kiinni. Ai että niitä on sitten kiva imeskellä :headwall: Kaikkea hauskaa pieni keksii ja oivaltaa joka päivä, ihana seurailla touhuja! Ja kuten edellä niin tarkkana saa tosiaan olla, ipanoilla kun taitaa tuo logiikka olla sen verran sumeaa että ihan kaikki on mahdollista...

Niin ja nyt alkoi tämän mamman kesäloma, äippälomailu on siis taaksejäänyttä elämää!
 
Viimeksi muokattu:
Heipat taas!

Nyt täällä sitten ei muuta enää tehdäkään, kun kiivetään pystyyn ihan kaikkea mahdollista vasten. Yhtään ei enää viihdyttäisi lattiatasossa. Hetkeksikään ei uskalla katsoa muualle, kun pelkään niitä pään kolautuksia. En tiedä olenko sitten yli-vauhkona sen kanssa, kun tuntuu niiden hommien tekokin niin vaikealta, kun pitää olla kokoajan koppi-valmiudessa. Paikkaa vaihdetaan konttaamalla, välillä kyllä ryömitäänkin.

Uutuutena on sellainen, että äidille pidetään ihme kiukuttelua. Isän kanssa touhutessa ei sellaisia kitinöitä tule oikeastaan ollenkaan :O

Päikkäritilanne on parantunut, välillä nukutaan jo taas niitä kolmen tunnin päikkäreitäkin. Joinain päivinä sitten kyllä vaan se 1,5 tuntia.

Syöminen on sikäli hankalaa, että sinne suuhun ei meinaa saada mitään kun touhutaan jatkuvasti kaikkea muuta. Onko kellään vinkkejä, miten sen ruokailun saisi rauhoitettua, ettei tarvitsisi pyöriä hyrränä syöttötuolissa?

tamar tosiaan, tyylejä on monia :) Mun veli kuulemma aikoinaan jätti koko konttamisen välistä ja lähti sit ryömimisen jälkeen heti käveleen. Kiva kuulla myös ihan hiukan vanhemman lapsosen elosta ja mun mielestä olet jatkossakin tervetullut kirjoitteleen kuulumisia tänne marraskuisiin.

jäkättirastas meillä myös se ovien aukominen on suurta huvia, mikäli ovi on jäänyt raolleen. Sinne sitten tuppaa vaan välillä jäämään ne sormet väliin. Myöskin keittiön laatikoitten availu on mukavaa. Niihinkin tahtoo vaan jäädä ne sormet väliin. Niihin on rakenneltu sitten systeemejä ettei niin kävisi. Tosin nyt ei mammakaan saa vaan nopeasti otettua jotain laatikosta :D Täällä oli yksi kunnon ukkosyö, eikä poika siihen onneksi herännyt, vaikka kunnon pamauksia kuuluikin. Helteellä ne päiväunet kärsi, ulkona (tietysti varjossa) ei nukkunut millään, sisällä viileämmässä vähän paremmin.

Napsukka miten teillä ne seisoma-harjoitukset, joko on koko jalkapohja lattiassa? Meillä on nyt alkanut seisoa koko jalkapohjalla, huomasi vissiin että helpompaa niin. Hyvä näin.

Mukavia kesäpäiviä!
 
Helleterveiset täältäkin!

Tamar, tervetuloa vaan mukaan kirjoittelemaan! Ensinnä täytyy vähän nurista, kuinka hankalaa tuo nukahtaminen on taas ollut täällä : / Nämä helteet on tehny nukahtamisen entistä tuskallisemmaksi. Tänään taas todettiin tämä ihme, että silloin kun minä olen kotona, ei suostu nukahtamaan miehen kanssa ei sitten millään. Tänään päivällä mies yritti nukuttaa päiväunille turhaan ties miten kauan ja vaikka miten päin, minun piti lähteä viemään koira eläinlääkärille ja kappas, vartin päästä lähdöstäni poika oli ollu unessa ja tosi pienellä itkulla :confused: ihan hyvä niin, mutta toisaalta rasittavaa koska iltaisin minä joudun hoitamaan nukutukset, harvoin jaksaa lähteä illalla tunniksi mihinkään odottelemaan että poika on unilla...

Mariska Näitten termiittien kanssa saa kyllä todellakin olla silmät myös selässä ja vaikka missä! Hyvä ettei pikkuinen tupsahtanut alas rappusia! Iines kotihommien teko tuntuu todellakin vähän vaikealta kun koko ajan pitää olla tarpeeksi lähellä ottamassa kiinni! Pojalla on nyt jo ehkä puolet ajasta jalat kunnolla lattiassa mutta hurja tuo tasapaino on jo varpaillaankin :) Toissailtana huomasin, että ukko seisoskeli lelulaatikon luona hetken ilman tukea :O ei tainnut itsekään oikein hoksata mitä teki!
 
huomenta,

Tuo ylösäin kiipeily taitaa olla nyt suurimmalla osalla "in" tällä hetkellä. Meilläkin on tyystin unohdettu konttausharjoitukset nyt kun on opittu nousemaan ylöspäin. Saa nähdä, käykö niinkuin Iineksen veljelle, että jää se konttausvaihe välistä..

Meillä on muuten Iines ihan sama juttu tuon syömisen kanssa, että heiluu, hytkyy ja pyörittää päätään koko ajan niin paljon, että ruoan lusikoiminen on väliin aika mahdotonta. Televisiosta tulevat mainokset ovat sitten se juttu, mitä tapitetaan herkeämättä, joten välillä olen kääntänyt syöttötuolin kohti televisiota ja lusikoinut puuroa samaan aikaan..( ja minä kun olin ajatellut, että meillä ei ainakaan lapsi addiktoituisi televisioon..:).

Hyvä ettei Mariskan pienelle sattunut mitään, kyllä päivät tosiaan menee nyt vaan lasta vahtiessa, meilläkin on alettu järjestää olohuonetta uudelleen, kun huomattiin, ettei cd-telineemme ja kukkapöydät olleet kovin lapsiystävällisiä.

Napsukka, meillä on kanssa aina välillä sellaista huutoa, jos minä olen kotona, että tyttö ei viihtyisi yhtään isänäs seurassa. Esimerkiksi eilen illalla olin toisessa huoneessa puhelimessa ja neiti itki ihan valtoimenaan, mutta kun menin olohuoneeseen ja otin syliin, se lakkasi samantien. Silooin kun en ole lainkaan kotona, menee isällä ja tyttärellä paremmin. Nyt tosin saattaa kohta taas tulla se seuraava "eroahdistus"- aika, ainakin kaverin vauvalla se oli hyvin voimakkaana noin 10 kk:n iässä, jolloin oltiin mahdottomasti äidin perään. Mietin, että nyt olisi jo itsellä sellainen fiilis, että olisi kiva välillä vaikka jättää lapsi hetkeksi hoitoon ja lähteä miehen kanssa vaikka välillä leffaan, mutta alkaakohan taas se itkeskelyvaihe, jos jää vieraamman kanssa. Miten Tintti teillä on nuo hoitoon jäämiset sujuneet?

Mites muuten jäkättirastas, kirjoittelit jossain välissä imettämisen lopettamisesta, onko nyt ajankohtainen asia?

Tervetuloa Tamar kirjoittelemaan, kiva olisikin kuulla, miten noin kuukautta vanhemman kehityskaari aina etenee.
 
Voi Jäkättirastas, nuo yhdet 3 tunnin päikkärit kuulostaa niin hyvältä! Voi kun meilläkin siirryttäisiin pikkuhiljaa yhtien unien rytmiin. Nyt on aika vakiintunutta, että 10-11 aikaan aamupäivällä nukkuu reilu puoli tuntia, ja sitten iltapäivällä 1-2 h. Mutta tuokin on jo ihan hyvin. :) Yöt on vieläkin tavanomaisen levottomia, liekö sitten kuumuudesta johtuvaa vai muusta.

Hauskaa miten samanlaisia kujeita ipanoilla onkaan. Meillä on nimittäin myös mukavaa puuhaa tuo ovien aukominen ja kiinni laittaminen. :D Myös kengät pitää piilottaa kaappiin, tai ne on levitelty ympäri huushollia. Niitä kun on kiva vetää perässään niin, että pitää nauhoista kiinni hampaillaan.. :D

Meillä on myös taas havaittavissa sitä, että isi ei kelpaa mihinkään jos äiti on kotona.. Nyt pitää kyllä ruveta ihan tosissaan "treenaamaan" tuota isin kanssa olo, koska itse alan käydä viikonloppuisin töissä. Käyn siis 1-2 viikonloppua kuukaudessa tekemässä, että saa edes vähän extraa sen kotihoidontuen päälle. Ja silloin on lapsen ja isin pärjättävä keskenään, ei voi äiti tulla auttamaan. =)

Joku taisi kysellä tuosta ruokailusta. Meillä toimii se, että napero saa itsekin osallistua syömiseen samalla kun lusikoin. Eli aina on jotain sormiruokaa kanssa, jos niitä ei ole, niin hyörii ja pyörii ja huitoo lusikkaa käsillään. Tosin meillä nyt tällä hetkellä ei nuo kiinteät mene muutenkaan, mutta tällä tavalla se toimii silloin kun suostuu syömään. :D Meillä suosituimpia naposteltavia on riisikakut, maissinaksut, näkkäri, leipä, herne-maissi-paprikat, eri hedelmien palat/lohkot ja marjat.

Nitrodisko, meillä on tyttö viihtynyt hoidossa ollessaan aina mainiosti. Viikonloppuna oli yökylässä, ja sekin oli mennyt tosi hienosti. Ei siis mitään itkeskelyjä tai ikävöintejä, oli jopa nukkunut yön ja syönyt paremmin mitä kotona yleensä. :D Olimme kyllä mummin kanssa samalla mökillä kesän aikana 3-4 viikkoa yhdessä, eli tuttu "hoitaja" oli. :) Ainut vaan että silloin kun lapsen jättää toisen hoidettavaksi, pitää lähteä silloin kun huomio on jossain muualla. Ei siis mitään vilkutteluja ym, muuten tulee itku kun näkee että äiti lähteekin toiseen suuntaan.

Laitoin eilen päivähoitohakemuksen menemään.. ja itku meinasi päästä. :'( Alustavasti laitoin, että helmikuusta lähtien menee hoitoon, mutta (hyvin todennäköisesti) saadaan sitä lykättyä maalis-huhtikuulle jos mies on kotona taas tammi-huhtikuun. Eli hieman lohduttaa, kun lapsi on jo vähintään 1v 4kk jos helmikuussa menee hoitoon. Silloin osaa jo liikkua ja ehkä vähän ilmaista itseään paremmin. :)
 
Yksien päikkäreiden kanssa on kyllä tosi kivaa, olkoonkin että ne ei välttämättä ihan aina sitä kolmea tuntia kestä, mutta esim eilen tyty otti lisäksi pikku tirsat fillaroidessa |O Ei paljon metsätien töyssyt haitanneet! Nyt voi jo (ehkä...) sanoa että joku rytmi on löytynyt.

Imetyksen lopettaminen on edelleen ajatuksen tasolla, olen pikkuisen laiska tekemään asialle jotain :ashamed: Sen verran on edetty että korvike maistuu, joten sillä saa massun edes puolilleen, mutta se onkin sitten se juttu kun tuttipullo ei tosiaankaan toimi meillä. Nokkamuki ja snapsilasi on ok, mutta sellainen tuttipullon tutilla varustettu nokkis ei oikein toimi. Kyllä sieltä vähän tulee juotua mutta 20 ml taitaa olla suurin määrä. Imettävä versio olisi siistein, lasista ja perusnokkiksesta kun tuuppaa tavaraa rinnuksille ihan komeita määriä. Ja joo, koitan välineillä paikata sitä minkä voisi opettamalla saada toimimaan, heh!

Sellaisesta urheilujuomapullosta tyttö kanssa hörppii, isänsä antaa aina lenkeillä pikkuisen vettä kyytiläisellekin. Eilen viimeksi ipana puri tissiin ja lujaa kun oli saanut mahansa täyteen. Hampaisto on lisääntynyt taas yhdellä, alaikeneen tuli salaa kolmas toissapäivänä! Eli tars varmaan tehrä jotain. Mutta kun tuo imetys on niin vaivatonta. Voi räkä. Sen verran olen muuttanu tapoja että kun annan lusikkaruokaa niin en enää heti sen jälkeen anna tissiä vaan pidän ihan reilun välin. Aattelin että jos lusikalla ei maistu niin lapsi ei ehkä enää olettaisi että tissiä saa aina heti perään. Tällainen pikku kotipsykologi häärää täällä :p

Tänään piti olla 8-kuun katsastus mutta terkka oli unohtanut varata sen lääkärin, joten aika siirtyi ensi viikolle. Johan tuo ipana ehtii kohta 9-kuiseksi ennenkuin saadaan uusia mittoja paperille!

ruokailun rauhoitus onnistui meillä niin että lopetin ruokailut kun hyörinä ja häärääminen alkoi. En tietenkään pitänyt pitkään nälässä, mutta sen aikaa oltiin tekemässä jotain muuta että hääräämiset unohtui. Tätä kesti muutaman viikon ja ihmeesti nyt on ihan rauhallinen pikku ruokailija. Tietysti jos jotakin tapahtuu - joku tulee keittiöön tai koira kulkee ohi tms - niin silloin täytyy seurata mutta sitten syöminen taas jatkuu ok. Sovellan täällä samoja keinoja kuin koiranpennun kanssa :LOL:

Uusia "kivoja" taitoja on takan luukun ja tuhkapesän aukomiset... Ovat tosi painavia joten ihme että saa auki!

Tunnistaako teillä muilla lapset jo oman nimensä? Meillä ei reagoi vielä mitenkään nimeen vaikka muutoin kyllä jotain jo ymmärtää.
 
Heippa vaan kaikille, täällähän oli oikein viestitulva sen jälkeen kun olin viimeisen kerran käynyt kirjoittamassa :popcorn:

Nyt ensimmäisenä kerään galluppia yöheräämisistä! Elikkä, meillä on nyt jo kuukauden tehty hampaita aika tiiviisti, nyt jo kolmas tulossa vajaan kuukauden sisään. Samoja aikoja on myös alkanut yöheräämiset- aina kauheaan itkuun.. Poika saattaa herätä tunnin-puolentoista välein aina heräten itkuun. Kiipeää seisomaan sängyssä ja huutaa kunnes pääsee syliin. Koko ajan on ihan unessa ja itku loppuu heti kun pääsee syliin. Kuulostaa varmaan tutulta ainakin osalle?! Nyt aamut on ihan suoraan sanottuna kauheita välillä :ashamed: poika ei oikein nuku 6 jälkeen kuin vajaan puolentunnin pätkiä (vaikka illalla nukahtaisi vasta 22). Eräskin aamu tässä otin sänkyyn viereen ja poika vaan itkee, konttasi viereeni ja kiipesi kylkeni päälle niin että kädet ja pää lepäsi päälläni ja siinä polviseisonnassa sitten nukkui :confused:

Onko teillä muilla ollut näitä itkukohtausöitä? Tokihan tämä on taas yksi näistä vaihesta ;) mutta kovin on väsynyttä porukkaa itse kukin täällä päivät kun kukaan ei oikein nuku kunnolla.

Tulipa muuten testattua taas pojan hoitoonjättö kun jouduin lähtemään päivystykseen hakemaan helpotuksen migreenikohtaukseen ja miehen piti mennä töihin. Vartin verran poika oli huutanut isin perään mutta sitten viihtynyt ihan hyvin :) kovin oli ressu loukkaantuneen oloinen kun menin häntä myöhemmin hakemaan!

Jäkättirastas Mulla olisi tuo imetyksen lopettaminen myös ajankohtaista jo noiden migreeniongelmien takia. Nyt on menyt niin mahdottomaksi taas noitten särkyjen kanssa että ei meinaa tästä olemisesta tulla välillä mitään. Sekä esto- että kohtauslääkityksen kun lopetin luonnollisesti heti raskaaksi tultuani. Onko teillä muuten kellään muulla ollut migreeniä?

Yhtenäiset on kujeet kunkin lapsella :LOL: Voi noita pieniä näppejä kun ne tuntuu jäävän joka kaapin väliin mutta silti pitää paukutella ja penkoa joka soppi! Laitoin keittiöön kahteen alimpaan laatikkoon kaikki muovirasiat ja kapustat sekä pussit sun muut niin saa poika niitä penkoa rauhassa niin saa mamma laitettua ruokaakin välillä. Sotku on vaan kyllä aika kaamea mutta ihana seurata kun toinen niin tärkeänä selittää tekemilleen löydöille :heart:
 
Täällä on edelleen ruokailut yksi murhenäytelmä. Tämän päivän saldo on 600-700ml maitoa ja huimat 8 pikkulusikallista ruokaa (neljällä aterialla yhteensä), joten hirveästi ei kyllä päivittäin ruokaa mene. Päätin, että en stressaa asiasta, koska yleensä tyttö on ihan hyväntuulinen ja energinen, eli ilmeisesti saa riittävästi ravintoa. Mutta pari päivää sitten tajusin, että housuvaipat ei pysy enää kunnolla jalassa, kun masu on pienentynyt sen verran. Kotivaakan mukaan painoa olisi tullut 300g kuukaudessa.

Jäkättirastas, tyttö tunnistaa nimensä, tai niin ainakin luulen. Tai sitten vain reagoi ääneeni, jos vaikka kesken leikin kutsun nimellä niin kääntyy kyllä heti katsomaan.

Napsukka, meillä kyllä heräillään 3-4 kertaa yössä yleensä, mutta ilman itkuja. Eli ei tuollaisia itkukohtauksia kuin teillä. Tyttö vain pyörii sängyssään ja tutin saatuaan nukahtaa uudelleen. Välillä tosin saattaa joutua laittamaan tutin useampaan kertaan ennen kuin rauhoittuu kunnolla, mutta silloinkaan ei itke. Toivottavasti teillä on vaan joku niistä kuuluisista vaiheista, joka menisi äkkiä ohi. Huonot yöunet ei sovi kenellekään. : /

Neiti on jo melko haka tuon kiipeilyn ja liikkumisen kanssa. Taaperokärryllään menee välillä melkein puolijuoksua jos vaan ei esteitä satu tielle. Ja onneksi jaloillaan ollessa on jo niin vakaata, että ei tarvitse kokoajan olla vahtimassa ettei telo itseään. Hauskaa on kyllä katsella toisen touhuja kun niin keskittyneenä aina jotain hommailee. Tänään käveli pitkän aikaa sellaista siirreltävää lelukaarta työntäen, kunnes lelukori tuli vastaan. Vähän aikaa siinä jaloillaan vispaili ja kovasti ääneen jotain suunnitteli, kunnes lopulta suunnitelma onnistui. Tyttö istui lelukorinsa sisällä hymyillen kuin naantalin aurinko! :)

Muoks
Miten muuten muilla, oletteko jo aloitelleet pottailua? Me ollaan ehkä noin kuukauden ajan epäsäännöllisesti käyty kokeilemassa potalla istumista. Välillä housut jalassa, välillä ilman. Housut ja vaippa jalassa istuu siinä jo pienen hetken, mutta pylly paljaana haluaa melkein heti pois siitä. Eilen tapahtui edistystä, ja istui siinä (lastenohjelmaa tuijottaen :whistle:) ehkä jopa 3 minuuttia. Arvelin, että parempi pikkuhiljaa totutella tuohon outoon jakkaraan, enkä kyllä odotakaan että sinne vielä jotain tulisi tehtyäkin, kaikki ajallaan. :D
 
Viimeksi muokattu:
Heipat taas!

Kiitokset kaikille vinkeistä siihen ruokailun rauhoittamiseen. Vieläkään se tosin ei ole kovin rauhallista, kun hetkittäin. Jos sattuu oleenkin hetken rauhallista, eikös juuri silloin koiran pidä tulla juomaan vettä kupistaan ja sitähän pitää seurata alusta loppuun, kääntyillen sen 360 astetta tuolissaan.

Nitrodisco meillä asuu myös pieni telkkarin vahtaaja. Meilläkin mainokset on SE juttu. Jos touhuaa omiaan, käännähtää kesken touhujensa jos vaan telkkarissa sattuu tuleen mainokset ja ne tuijotetaan silmiä räpäyttämättä. Myös uutiset ja sää on kova sana :D

Napsukka ensin vastausta yöheräily galluppiin: meillä on vaihtelevasti niitä yöheräämisiä. Välillä voi olla montakin yötä, ettei heräillä, mut sitten taas saattaa olla muutama yö peräjälkeen, että herätään huutamaan. Ja ihan umpiunessa poika tuntuu olevan. Usein rauhoittuu kun saa tutin suuhunsa, mutta joskus vaatii pientä hyssyttelyä sylissä. Meillä ei kuitenkaan tehtailla hampaita, edelleen on vaan ne kaksi alahammasta. Mun mielestä ne uudet taidotkin tekee niitä yöhuuteluita. Ja viimeksi just neuvolalääkäri kyseli asiasta, silloin olikin juuri paljon sitä yöhuutelua. Oli sitä mieltä, että nyt tämän ikäisenä lapsi havainnoi ihan eri tavalla sitä ympäristöään ja ne asiat sitten yöllä tulee uniin.

Sitten vastausta galluppiin nro 2: mulla on vaikea migreeni, joka on ollut välillä kroonistunutkin. Estolääkityskin on ollut ja oli sellainen, että pystyin syömään sitä myös raskausaikana. Kuitenkin ne migreenit helpotti tosi paljon raskauden loppupuolella, joten estolääkitys purettiin viime syksynä. Lisäksi mulla oli kohtauslääkkeet sellaiset, joita pystyi käyttää raskauden aikana. Montaa kertaa niitä ei onneksi tarvinnut ottaa. Nyt mullakin on taas alkanut oleen enemmän niitä migreenejä ja ilmeisesti estolääkitys pitäisi aloittaa uudelleen. On ihan hirveetä olla pienen lapsen kanssa, kun se migreenikohtaus tulee! Kun se omakin oleminen on niin hirveetä ja sitten pitäisi vielä pystyä touhuaan pienen tutkimusmatkailijan kanssa. Huh!

Sen verran täällä on helpottanut, että enää ei tarvitse ihan joka sekunti olla pojan selän takana ottamassa kiinni kaatuessa. Tasapainoa on alkanut löytyä jo jonkin verran, eikä enää kaatuilla ihan joka sekunti. Lisäksi on opittu kaatumaan, useimmin pyllähtää pepulleen, eikä enää suoraa selälleen :)
 
Heippa!

Migreeniä on täälläkin. Hormonisellaista joka onneksi loppui kuin seinään kun tulin raskaaksi. Harmiksi se sitten palaili takaisin keväällä ja koska elimistö oli (ja on edelleen) pikkuisen sekaisin niin migreeniä saattoi olla parin viikon välein. Nyt on hormonitoiminta ilmeisesti asettunut ja kipupäiviä (1-3) on kerran kuussa (oletettujen) vuotojen aikaan. Onneksi lääke on sallittu imetyksenkin aikaan joten sikäli homma on hallinnassa. Mutta ihan olisin ilman särkyä tuon ipanan kanssa...

Pottailu on ajatuksen asteella, en ole saanut aikaiseksi tuoda sitä varastosta sisälle :) Ja totuttelun merkeissä ajattelin minäkin. Jos sinne jotain sattuu tulemaan niin aika lailla ne on vielä varmaan onnenkantamoisia eikä tarkoituksellisia.

Yöheräilyä on usein uuden taidon jälkeen muutamana yönä, mutta ei sentään huudolla. Yleensä ipana pörrää ympäri pinnistä ja sitten on jumi josta seuraa herääminen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita :)

Nyt on meilläkin intoa nousta ylöspäin kun konttaus on jotenkin hanskassa (alkoi viime viikolla). Tyttö vaan yrittää nousta omin voimin keskellä lattiaa ilman tukea :headwall: Onneksi ei voimat vielä kanna niin että pääsisi ylös!!

Neuvolareissukin tuli vihdoin tehtyä, seuraava - 10-kuun - neuvola onkin sitten jo kuukauden kuluttua :LOL: Tyttö kasvaa ja voi hyvin, lääkäri totesi että ompa lunki lapsi :LOL: Ja niinhän tuo on, ei turhia narise tai kärsi vaivoista. Kiva pikku pakkaus :heart:
 
Viimeksi muokattu:
Iines ja Jäkättirastas vaikka migreeni onkin varsin epämukava elinkummpani, "kiva" kuulla, että teistä löytyi kohtalontovereita. Saanen udella, minkälainen/niminen lääkitys teillä on? Mulla tosiaan oli sekä esto-että kohtauslääkitys mutta mulle neuvolassa sanottiin, ettei kumpikaan soveltuisi raskaus/imetysaikana eikä kyllä vaihtoehtojakaan kerrottu :confused: Viikko sitten jouduin jo toisen kerran tänä kesänä käymään päivystyksestä apua kun ei yllättäen nuo paracetamolit auta. Neuvolastakaan en ole ketään saanut vielä kiinni jotta asiasta pääsisi jutustelemaan : /

Otin tänään testipäivän imetyksen lopettelua ajatellen, aamulla kuuden aikaan imetin vielä ja päivällä ja nyt illalla annoin pullosta maidon. Hyvin poika joi ja meinasi vielä nukahtaakin pullo suussa :) Taitaa siis enemmän olla äitistä kiinni tuo lopettaminen...

Pottailua ei olla oikeestaan ees ajateltu vielä. Ehkä tuossa vuoden iässä enempi aletaan totutella tuohon kummaan pönttöön.

Onko kenenkään teidän muksu hoksannun ihanan ärsyttävää hampaitten nirskutustaitoa? :headwall: ai että voi olla kaamean kuuloista kun poika narskuttaa niitä kahta vaivaista jo puhjennutta hammasta!!! Pojalla onkin aika hassu irvistys tällä hetkellä kun puhjennu on vain oikeanpuoleinen ala- ja vasemmanpuoleinen ylähammas :D
 
Hillontuoksuista huomenta!

Migreeniin on itelläni lääke nimeltä Keto. Ja kuten päätellä voi on tehoaineena ketoprofeeni. Oma vaivani on "kevytversio", pystyn jotenkin toimimaan jos on pakko eikä ole mitään oksenteluja tai muita. Mutta ei se paracetamoli tosiaan migreeniin tee sitä tai tätä :mad:

Luulen että täällä on sama tilanne kuin Napsukalla eli imetys on enemmän äidin päätös.... Jossain vaiheessa sitä oikein toivoi että kun pääsisi irti sitten joskus mutta onhan se jotenkin ainutlaatuinen yhteys :heart: Ja etenkin kun toista kertaa ei taida tulla niin oih ja voih. Mutta täytyy oikeasti ottaa itteään niskasta kiinni, taas kerran. Iskä jää lomalle pian ja ajattelin siihen rytäkkään sovitella imetyksen lopetusta ja sitä unille käymistä. Iltaunille mennään edelleen siis tissin kautta, sillä erolla vanhaan että tyttö on hereillä kun laitan sänkyyn. Ja siinä tuntuu olevan ajoitus tosi tärkeä, vielä kun oppisi kunnolla lukemaan niitä merkkejä :LOL:

Tässä on vähän säälittänyt kun tuo pieni ihminen on joutunut istumaan rattaissa tunnin jos toisenkin! Oon kerännyt marjoja ja keitellyt niitä ja onneksi tyty tykkää olla jopa sen reilun tunninkin rattaissa. Sitten olen kyllä ottanut ajan takaisin kunnon leikkihetkillä ym. Ehkä tosin enempi itseäni armahtamaan :ashamed: Mutta nyt alkaa olemaan isoin urakka takana, enää harvakseltaa hillon/soseiden tekoa ja myöhemmin kypsyvien mehustus. Mä olen NIIN syysihminen vaikka kevään lapsi olenkin. Kuulaus ja kurkien huutelu, aaaaaah :rolleyes:

Ja aina unohtuu jotain: Hampaita narskuteltiin täälläkin kun tuli ylös vastakappaleet. Onneksi se jäi pois, oli ilmeisesti meillä jotain alun huumaa :p Mutta "lässyttely" jatkuu, eli kieli etuhampaiden taa ja lässyttämään. Sitä tyty tekee unissaankin ja keskellä yötä se on tosi kuuluva ääni!
 
Viimeksi muokattu:
Heips kaikille!

Meillä ei narskutella, mut eipä onnistuisikaan vielä, kun hampaat ei oikein kohtaa :D Ylhäällä kun on vaan kulmahampaat ja alhaalla ne keskimmäiset. Mutta meillä on alkanut ruoan purskuttelu suussa, en tiiä liittyykö jotenkin puremisharjoituksiin, mutta hassua on kun puuroakin pitää pyöritellä suussa ja jäystää.

Ei meilläkään tyttö päiväsaikaan kaipaisi imetystä yhtään, hyvin voisin lopettaa, mutta ongelmana edelleen ne yösyötöt... Saas nähdä koska mä oikeasti jaksan ne lopettaa, se kun tarkoittaa melkoista huutoa varmasti ainakin parina yönä. Mies sais kyllä mun mielestä sitten mennä hyssyttelemään vauvaa, ettei tule maitobaari liian lähelle. Mutta kun ei sitä miehen lomalla tehty, niin täytyy varmaan varautua jonain viikonloppuna sit siihen... En usko pätkääkään, että tuo meidän muksu itsekseen alkais nukkua ilman maitotankkaustaan. Onhan se imetys aina välillä tosi ihanaakin :)

Nykyään on tosiaan aika tarkkaa tuon nukkumaanmenon ajoituksen kanssa, jos tyttö on vähänkin liian virkeä niin se kiipee uudestaan ja uudestaan pystyyn. Mutta riittävän väsyneenä nukahtaminen käy kyllä onneksi edelleen helposti. Yöheräilyt jatkuu siis meillä kuten ennenkin, kaksi kertaa yössä aletaan huudella ja jos ei kukaan heti tule niin ääni kovenee :D Mutta ei siis parahda suoraan sellaiseen hätääntyneeseen tai kipeään itkuun, kuin mitä oli joskus. Meillä vaan vaaditaan säännöllinen yömaito ja sitten taas nukutaan. Joskus harvoin herättää kolmestikin, mutta tuo kaksi herätystä on aika vakio.

Pottailun aloitusta meilläkin suunnitellaan, pottatuoli nököttää jo olkkarin nurkassa ja siinä istumista on vähän harjoiteltu. Paljaalla pyllyllä siihen istuminen ei ole kivaa, hirmu kiemurtelulla sieltä alas ja lattialle konttaamaan ja heti oli lammikko lattialla :D Eli ajoitus mulla oli näköjään ihan hyvä, mutta pottaan ei kyllä osuttu... Ei siis olla montaa kertaa testattu, mutta jos tässä nyt pikkuhiljaa alkais kokeilla vaikka aamuisin.

Nyt on ollut mukavia ilmoja vielä viime päivinä, meillä tyttö tykkää hirveästi olla ulkona, joko nurtsilla tai terassilla konttailemassa ja nykyään viihtyy onneksi rattaissakin jo vähän pidempiä lenkkejä 45-60min.
 
Heipat taas!

Täällä on nyt ollut muutama päivä sellaista hulinaa, ettei meinaa sujua mikään. Syöminen oli hetken rauhallista, nyt muutama päivä on taas ollut niiiin vaikeeta. Nukkuminen on hankalaa, päiväunille saaminen on yhtä tuskaa ja sitten nukutaan vaan max se 1,5 tuntia. Yöunille ei meinata malttaa alkaa millään, sängyssä kammetaan pystyyn jatkuvasti, välillä jo nukahdetaankin muutama minuutti ja siitä taas kammetaan pystyyn. Vaipanvaihto on aikas temppuilua, siinä vaan pyöritään hyrränä. Jnejne... Tästä lapsukaisesta on hyvää vauhtia tulossa todella itsepäinen tapaus. Nyt jo äiti on helisemässä sen kanssa, mikähän tilanne on ollenkaan parin-kolmen vuoden päästä :x

Pottailugallupiin en viimeksi huomannutkaan vastata. En ole vielä edes ajatellut koko asiaa sen kummemmin. Pitänee saada nää muut asiat sujuun ennen sitä.

Napsukka mä laitan sulle vaikka yv:nä niitä lääkkeiden nimiä.

Kateeksi käy jäkättirastasta, joka on jo ahkerana touhunnut marjojensa kanssa. Mulla on kerääminen ja mehunkeitto vasta ajatusasteella, voi yök sitä hommaa |O

Hampaita ei meillä narskutella, kun on edelleenkin vaan ne kaksi alahammasta.

Viikonloppuja kaikille!
 
Aurinkoista huomenta!

Hampaiden narskuttelua oli meilläkin sen jälkeen kun tuli myös ylös etuhampaat. Ilmeisesti se oli vaan uutuudenviehätystä ja kun keksi että hampailla saa "kivan" äänen aikaan. Onneksi sitä kesti vain muutaman viikon, koska itse olen karvat pystyssä ja iho kananlihalla siitä äänestä. :D

Kerkesin viimeksi kirjoittaa, että meillä ei huutamalla herätä yöllä. Heti sen jälkeen menikin monta yötä niin, että suoraan aloitti itkemään monenmonta kertaa yössä. Epäilen löytäneeni syyllisen, nimittäin eilen huomasin että alaikeneen on ilmestynyt kolmas etuhammas, ja neljäskin on jo milliä vaille läpi. Eli tällä hetkellä pikkuhampeja on jo viisi kipaletta. Toivottavasti kohta tulisi se neljäskin alahampi läpi, että ei pidempään kiusaisi pientä. : /

Ongelmaruokailut sujui jo kahden päivän ajan hienosti, joka ruokailulla meni vajaa puolipurkillista sosetta. Olin jo ihan innoissani, että vihdoinkin tyty alkaa taas syödä kunnolla, mutta... Eilen menikin sitten päivän aikana suuhun tasan kaksi lusikallista ruokaa. :ashamed: Toivossa on hyvä elää.

Päikkäreille saaminen on ollut myös taas yksi taiteenlaji. Tyttö on niin väsynyt, että leikkiessään käy lattialle mahalleen ja silmät lurpahtelee kiinni. Mutta auta armias kun erehdyn viemään sänkyyn. Kiukkupussi vetäisee sellaiset 15 minuutin hysteerisen kirkumis ja rääkymiskohtauksen,eikä rauhoitu sylissä eikä sängyssä. Pakko tunnustaa että siinä alkaa jo äipälläkin vähän otsasuoni pullottelemaan. :( Iines, meillä on myös aika temperamenttinen ja itsepäinen lapsonen jo nyt. Mummotkin ovat sanoneet, että kyllä omaa tahtoa löytyy, vähän liikaakin. Eli todella innoissaan täälläkin odotellaan tulevaa, varsinkin uhmaikää.. :D

Eilen sattui ulkona sellainen kiva juttu, että 2 kusiaista kiipesi tytön hihasta sisään. Ja samantien alkoi hirveä kiemurtelu. Tempaisin sitten äkkiä vaatteet pois lapselta, mutta olivat kerenneet polttaa jo monesta kohdasta. Valehtelematta koko toinen käsivarsi oli kirkuvan punainen, kun siinä oli n. 5 polttokohtaa, ja sen lisäksi rintakehällä ja olkapäillä oli monta kohtaa, jotka meni myös ihan punaisiksi isolta alueelta. Kyllä kävi pientä sääliksi, kun tiesi miten ikävältä se kirvely tuntuu. Edes suihkuun vieminen ei auttanut, vaan vasta jonkun puolen tunnin kuluttua alkoi helpottamaan. Nyt pitää katsoa tarkemmin, ettei lätkäise nurmikolla kätösiään kusiasten keskelle.

Nyt taitaa vähän aurinko pilkistellä pilven takaa, joten mars ulos! :)
 
heipat kaikille!

Meillä oli tuossa pieni flunssanpoikanen harmina, koko perheen kävi taas läpi. Yöt ovat olleet todella katkonaisia, ensin varmaan tuon flunssan vuoksi, sitten liikkumisen opettelun takia ja nyt vissiin hamapiden, tai en minä enää tiedä minkä. Olen aivan poikki, kun yössä on joutunut kampeamaan monta kertaa ylös. Imetyksen aion lopettaa ensi kuussa, ollaan lomareissulla syyskuussa ja sen jälkeen loppuu yösyönti ja imetys. Sitten saa ottaa mies isomman vastuun noista yöheräämisistä, kun ei enää ole sitä yöimetystä "esteenä". En ole kohta vuoteen nukkunut yhtään yötä 3,5 tunnin pätkää pitempään, nyt viimeiset viikot yöt ovat olleet tyyliin herätys tunnin- parin välein. Alkaa olla mitta täysi.

Narskutusta oli hetken meilläkin, mutta meni noin viikossa ohi.

Pottailua ei olla vielä harrastettu, välillä on kyllä tehty pöntölle kakat suoraan, kun olin hokannut, että ähertää kakkaa. Potta on vielä ostamattakin.

Omaa tahtoa tuntuu täälläkin tytöllä riittävän, onko se sitten hyvä vai ei, en tiedä..

Vaunuissa ei pitkään viihdytä, mutta muuten on ulkona esim. hiekkalaatikolla tosi mielellään.

Mukavaa loppukesää, ihanan lämmintä nyt ollutkin!
 
Heippatirallaa,

Kerrankin ukko ajoissa unilla ja vielä suht vähäisellä rääkymisellä :) Tintti Minä jos kuka tiedän mitä se on kun alkaa ohimoilla jyskyttämään tuo nukahtamisitku! Meillä siis edelleen huudetaan lähes joka unille käydessä, eilen illalla kesti "vain" puoli tuntia, ennen kuin rauhoittui ja nukahti.

Jäkättirastas Olispa mullakin marjahommat jo purkissa :| marjat edelleen puskassa, mehuista puhumattakaan, saa nähä miten käy. Mikäpäs siinä pikkusiella rattaissa katsellessa jos kerran viihtyy, näin minä ainakin ajattelen!

Voi Tintin tyttöstä :( toivottavasti on kutinat helpottanut jo! Täällä taas vaivana ampiaiset! Taitaa tuossa patiolla olla lautojen alla pesä kun niitä pirulaisia eksyy sisälle heti kun ovi on auki. Yhtenä päivänä sekosin laskuissa jossakin kahdeksannen ampiaisen välimaastossa niitä tappaissa...onneksi ei ole pistänyt vielä ketään, koira onnetonkin kun yrittää niitä ilmasta haukkoa kiinni :headwall:

Meillekin hommattiin eilen taaperokärry! Viisi minuuttia poika viipotti polvillaa kärryn perässä ja sitten seisaalleen! Nyt vaappuu menemään jo ihan itekseen, tietty pitää olla vieressä jos heittää kädet irti tai muuten kompuroi. Kovin on hupaisan näköinen isäntä kun varpaillaan hipsuttaa ja kiljahtelee liikkumisen riemusta :LOL: Kokeilin eilen illalla laittaa kengät ukolle jalkaan josko helpottaisi vähän askellusta...pieleen meni, kävely loppui siihen ja kovaan ääneen kenkiä repiessään vissiin yritti komentaa äitiä ottamaan popot pois :p
 
Uus yritys, edellinen sepustus katosi taivaan tuuliin....

Tunnustus: Marjat on juu mehuina kellarissa mutta kuudesta ämpäristä keräsin ite max 1,5 joten vähissä olis mehut meilläkin ilman apujoukkoja :LOL: Hillomarjat kypsyykin onneksi eri aikoihin ja hilloja ei tule isoja määriä.

Tänään on tainnut olla rankka päivä, meilläkin tyty meni unille jo klo 20, liki 2 tuntia normaalia aiemmin! Ei haittaa, mamma ehti ottaa hyvin lasillisen viiniä rauhassa ennen unille menoa :p Tänään tuli 9 kk täyteen, eli taitaa ikä painaa :LOL:

Voimia Nitrodiscolle! En voi edes kuvitella univajeen määrää, mutta toivon että elämä alkaa helpottaa pian!!

Tempperamenteilla taitaa olla ulostulon aikaa, täälläkin asuu pikku ärisijä. Kädestä jos koittaa ottaa jonkin esineen pois niin johan naama punehtuu ja kiukkua pukkaa ulos :mad: Onneksi vain hetkeksi, ei sentään mitään kiljukaulakonserttia. Mutta en kyllä anna yhtään periksi ettei tuo vaan opi pahoille tavoille :kieh:

Ehdin jo huokaista helpotuksesta ettei tytylle ole periytynyt aurinkoihottumaa mutta niin se vaan pukkasi vielä kesän viime metreillä, pöh. Siitä selvitään onneksi pitkillä hihoilla ja punteilla ja ilman kutinoita, mutta kivakiva jos aurinko tekee tepposet. Itelläni heittää rakkulalle jos altistaa useampana päivänä ihon mollottajalle ja ne kutiaa. Että joo, tarkkana tässäkin.
 
Piti tulla tänne heti kertomaan, nimittäin neiti lähti sitten kävelemään, ihan ilman tukea! Ikää on nyt se 9,5kk eli kovin on kiire pienellä liikkeelle.. Eilen aivan yllättäen ja ilman mitään houkuttelua yms. nousi seisomaan ja siitä käveli jotain 5 askelta. Hämmästyi kyllä se äiti, mummo että lapsi itsekin, että hei, tämähän onnistuu. :) Mun puolesta olisi tuen kanssa voinut vielä jonkin aikaa mennä. :D Nyt harjoitteleekin itsekseen vähän päästä ja uudestaan, ja onneksi vauhti on hiljainen eikä montaa askelta vielä pääse. Toivottavasti tuo uusi taito ei nyt taas häiritse yöunia, juuri kun on ollut useampi yö vähän rauhallisempia!

Huh, taas täytyy todeta, että tää vauvavuosi menee kyllä ihan liian nopeasti!
 
Ohhoh, onnittelut Tintin tytölle ja "onnittelut" äitykälle uudesta kehitysaskeleesta ;) On se kyllä hurjaa miten ne pikkuiset vaan yks kaks aina hoksaa kokeilla jotain ihan uutta!

Jaksamisia Nitrodiscon porukalle flunssan keskelle! Meilläkin ukko alkoi viikonloppuna niiskuttaa ja pari yötä menikin tosi katkonaisesti kun oli niin tukossa ja ilmeisesti muutenkin vähän kipeä kun panadolin avulla vasta sai kunnolla nukuttua! Ihmeen hyväntuulinen poika muuten on päivisin ollut, räkävana vaan jäi perään kun konttasi menemään :LOL:

Mulla olis tänään marjojenkeruu edessä kunhan tuo poikanen tuolta heräisi, on nukkunut jo yli kaksi tuntia :O sitä ihmettä ei olekaan yöunien lisäksi nähty useampaan kuukauteen! Taitaa taas ukko kokeilla yhden pysähdyksen taktiikkaa, eilenkin venyi yöunille käynti yhdeksään asti vaikka nukkui vaan vartin torkut iltapäivän puolella!

Mites muilla, onko kellään siirrytty vielä yksiin uniin vai vieläkö mennään useammilla lyhkäisillä?
 
Meillä on oltu yhden pysähdyksen väkeä jo noin kuukauden ajan. Kahden unen aika kestikin vaan kuukauden päivät ja sitten ihan yhtäkkiä tyttö alkoi mennä yksillä unilla. Alkuun ne kesti tosiaan sen 3 tuntia mutta sitä iloa kesti vaan noin viikon : / Sen jälkeen unta on riittänyt puoleksi tai kolmeksi tunniksi ja kaikkeen siltä väliltä. Koskaan ei voi tietää! Jos unet on alle tunnin mittaset niin silloin yöuni tulee jo kasin pintaan, muuten mennään lähemmäksi kymppiä. Ja yöunet on sen 10-13 tuntia, välillä yösyöttö ja toisinaan ei, ehkä fifty-sixty :p Mutta tykkään ite yhden unen tahdista, ei tarvi miettiä että koskas ne toiset unet tulee vaan elämä on hitusen selkeämpää. Sekin muutos tuli että päikyt nukutaan pääasiassa pinnasängyssä, tosi harvoin enää vaunuissa. Ehkä taas syksyllä kun ilmat viilenee tai jotain.

Päätin ruveta metsästämään taaperokärryä tännekin, konttaus kun sujuu tosi hienosti (ryömintä on tosin nopsempaa) niin ylös käy lapsen mieli :LOL: Ja koska nuo tosiaan hoksaavat asioita yllättävän nopeasti niin taitaa olla vaan ajan kysymys koska ipana seisoskelee itsekseen!
 

Yhteistyössä