Synnytykertomus:
Eli tosiaan torstaina mentiin sairaalaan käynnistykseen. Alkutilanne oli sentin auki ja pehmeää kanavaa pari senttiä. Sillon torstaina antoivat sitten kaks 1/4 käynnistystablettia. Mitään ei oikein tuntunu tapahtuvan ja olin tosi turhautunu! Illalla oli sit jonku verran vähän kipeämpiä supistuksia, mut yön nukuin hyvin unilääkkeen turvin.
Perjantaina sit alkutilanne oli väljästi sormelle auki ja kanava hävinny eli vaikka tuntu että torstai oli ihan turha päivä niin oli sillon jotain kuitenki tapahtunu. Sain sit siinä aamulla taas yhen tabletin neljäsosan ja eikun taas ootteleen. Olin tosi skeptinen että mitään tapahtus ja soitin miehellekki että ihan turhaan tuut tänne, mitään kuitenkaan ei tapahu. Mut sit puoli yhen maissa alko yhtäkkiä supisteleen säännöllisesti viien minuutin välein. Oottelin vähän aikaa ja soitin miehelle et voi alkaa tulemaan. Siinä sit kärvistelin ja käveleskelin pitkin käytäviä jonku tunnin ja kolmelta olin sit jo niin kipeä et menin suihkuun. Siinä vaiheessa kätilö vaihtu ja saatiin tosi ihana kätilö meille! Hän sit huuteli mulle sinne suihkuun et haluanko kokeilla ammetta ko vedet oli vielä jäljellä johon suostuin. Menin sit ammeeseen makoileen joka toimi mulle tosi hyvin. Olin sielä varmaan parisen tuntia ja sitku tuntu et ei enää kestä sielä niin menin suoraan saliin.
Sieltä vedestä ko nousin niin kivut iskiki sit tosi voimakkaana päälle ja olin tosi kippee. Pyysin ilokaasua mut kätilö sano et siitä ei oo oikein enää hyötyä ko olin jo niin kipeä. Olin jo neljä senttiä auki siinä vaiheessa ja kätilö ehotti sit kohdunkaulanpuudutetta. Se laitettiin ja se helpotti ihan mielettömän hyvin! Pystyin nousemaan ylös ja käymään syömässä ja kävelemässä. Lääkäriki oli aika ihmeissään ko en tuntenu supistuksia ollenkaan. Noh, parin tunnin päästä vaikutus alkoi lakkaamaan ja pyysin uutta. Mentiin saliin ja ko lääkäri sai just pistettyä sen kohdunkaulanpuudutteen mulla meni veet. Olin jotain kuus senttiä auki, joten vauva lähti aika vauhilla laskeutuun. Puudute ei sit sen takia auttanu mitään ja olin taas aika kippee joten kätilö tilas sit heti epiduraalin.
Epiduraali pistettiin ja sit koitti 45min. kidutus ko jostain syystä epiduraali ei vaikuttanu yhtään. vauvan sydänäänet kuulu koko ajan tosi hyvin joten ko kätilö huomas että epiduraali ei onnistunu niin mulle tultiin sit pistään spinaali. Ja se oli kyllä ko taivas!! kaikki kivut lähti pois ja pysty rentoutuun täysin. Siinä sit taas vaan makkoilin ja ooteltiin et aukeaisin.
Sit jottain yheksän maissa illalla vaihtu sit kätilö... tuli semmonen vähän tympeä nainen josta en tykänny kauheana. Se sano et oon ihan hyvin auki, ootellaan et spinaalin vaikutus lakkaa niin saat alkaa ponnistaan ko ponnistuttaa. Mie aattelin siinä että varmaan ootetaan mitään puudutuksen lakkaamista! Ja valehtelin sille sit vähän ajan päästä et nyt alkaa vähän tuntuun jaloissa ja peräpäässä. Se siihen et okei aletaan työntään ja soitti toisen kätilön paikalle. Sit siinä sain alkaa ponnistaan ko supistuksia tuli. Mut spinaalin vaikutuksesta ne alkoki heikkeneen joten mulle laitetiin tippa täysille jotain supistuksia vahvistavia ja kielen alle joku tablettiki. silti supistukset oli aika laimeita ja sen toisen kätilön piti ihan täysillä painaa mahan päältä kaverina. Mulle jouduttiin tekemään episotomia ko ei meinannu mahtua muuten ja heikkojen supistusten takia se ei oikein meinannu tulla ulos. Mut sit 38min. ponnistus vaiheen jälkeen klo 22.38 maailmaan tupsahti meän 3580g ja 51cm tyttönen <3
Kipuahan mie en oikeastaan tuntenu ollenkaan enään tuon spinaalin laiton jälkeen ja muutenki mulle jäi tosi hyvä fiilis koko synnytyksestä! Ei ollu ko tuo pari kivuliasta jaksoa, mut muuten puudutteet ym. tehosi tosi hyvin. Koko synnytys kesti siis noin 10,5h joka oli minusta ihan sopiva aika.
Jostain syystä mulle vaan nousi kova kuume synnytyksen jälkeen ja tärisin loppu yön salissa lämpöpeiton alla vaan. En oikein pystyny nouseen ylös sängyltä ko meinasin pyörtyä. Olin menettäny kumminki verta vissiin aika paljon ko hemoklobiini oli laskenu 84:ään, siitä tuo huimaus sit. Noh, eka yön vauva oli siis hoidossa kansliassa ja mie salissa vaan. mut sit seuraavana päivänä sain vauvelin viereen ja pääsi harjotteleen imetystä. Ihan hyvin on lähteny seki käyntiin. Vähän oli keltasuutta synnärillä ja vieläki ehkä jonku verran, mut hyvin pikkunen syö. Tääl opetellaan nyt uutta elämää ja ihaillaan pientä mustapäistä peikon lasta <3
Eli tosiaan torstaina mentiin sairaalaan käynnistykseen. Alkutilanne oli sentin auki ja pehmeää kanavaa pari senttiä. Sillon torstaina antoivat sitten kaks 1/4 käynnistystablettia. Mitään ei oikein tuntunu tapahtuvan ja olin tosi turhautunu! Illalla oli sit jonku verran vähän kipeämpiä supistuksia, mut yön nukuin hyvin unilääkkeen turvin.
Perjantaina sit alkutilanne oli väljästi sormelle auki ja kanava hävinny eli vaikka tuntu että torstai oli ihan turha päivä niin oli sillon jotain kuitenki tapahtunu. Sain sit siinä aamulla taas yhen tabletin neljäsosan ja eikun taas ootteleen. Olin tosi skeptinen että mitään tapahtus ja soitin miehellekki että ihan turhaan tuut tänne, mitään kuitenkaan ei tapahu. Mut sit puoli yhen maissa alko yhtäkkiä supisteleen säännöllisesti viien minuutin välein. Oottelin vähän aikaa ja soitin miehelle et voi alkaa tulemaan. Siinä sit kärvistelin ja käveleskelin pitkin käytäviä jonku tunnin ja kolmelta olin sit jo niin kipeä et menin suihkuun. Siinä vaiheessa kätilö vaihtu ja saatiin tosi ihana kätilö meille! Hän sit huuteli mulle sinne suihkuun et haluanko kokeilla ammetta ko vedet oli vielä jäljellä johon suostuin. Menin sit ammeeseen makoileen joka toimi mulle tosi hyvin. Olin sielä varmaan parisen tuntia ja sitku tuntu et ei enää kestä sielä niin menin suoraan saliin.
Sieltä vedestä ko nousin niin kivut iskiki sit tosi voimakkaana päälle ja olin tosi kippee. Pyysin ilokaasua mut kätilö sano et siitä ei oo oikein enää hyötyä ko olin jo niin kipeä. Olin jo neljä senttiä auki siinä vaiheessa ja kätilö ehotti sit kohdunkaulanpuudutetta. Se laitettiin ja se helpotti ihan mielettömän hyvin! Pystyin nousemaan ylös ja käymään syömässä ja kävelemässä. Lääkäriki oli aika ihmeissään ko en tuntenu supistuksia ollenkaan. Noh, parin tunnin päästä vaikutus alkoi lakkaamaan ja pyysin uutta. Mentiin saliin ja ko lääkäri sai just pistettyä sen kohdunkaulanpuudutteen mulla meni veet. Olin jotain kuus senttiä auki, joten vauva lähti aika vauhilla laskeutuun. Puudute ei sit sen takia auttanu mitään ja olin taas aika kippee joten kätilö tilas sit heti epiduraalin.
Epiduraali pistettiin ja sit koitti 45min. kidutus ko jostain syystä epiduraali ei vaikuttanu yhtään. vauvan sydänäänet kuulu koko ajan tosi hyvin joten ko kätilö huomas että epiduraali ei onnistunu niin mulle tultiin sit pistään spinaali. Ja se oli kyllä ko taivas!! kaikki kivut lähti pois ja pysty rentoutuun täysin. Siinä sit taas vaan makkoilin ja ooteltiin et aukeaisin.
Sit jottain yheksän maissa illalla vaihtu sit kätilö... tuli semmonen vähän tympeä nainen josta en tykänny kauheana. Se sano et oon ihan hyvin auki, ootellaan et spinaalin vaikutus lakkaa niin saat alkaa ponnistaan ko ponnistuttaa. Mie aattelin siinä että varmaan ootetaan mitään puudutuksen lakkaamista! Ja valehtelin sille sit vähän ajan päästä et nyt alkaa vähän tuntuun jaloissa ja peräpäässä. Se siihen et okei aletaan työntään ja soitti toisen kätilön paikalle. Sit siinä sain alkaa ponnistaan ko supistuksia tuli. Mut spinaalin vaikutuksesta ne alkoki heikkeneen joten mulle laitetiin tippa täysille jotain supistuksia vahvistavia ja kielen alle joku tablettiki. silti supistukset oli aika laimeita ja sen toisen kätilön piti ihan täysillä painaa mahan päältä kaverina. Mulle jouduttiin tekemään episotomia ko ei meinannu mahtua muuten ja heikkojen supistusten takia se ei oikein meinannu tulla ulos. Mut sit 38min. ponnistus vaiheen jälkeen klo 22.38 maailmaan tupsahti meän 3580g ja 51cm tyttönen <3
Kipuahan mie en oikeastaan tuntenu ollenkaan enään tuon spinaalin laiton jälkeen ja muutenki mulle jäi tosi hyvä fiilis koko synnytyksestä! Ei ollu ko tuo pari kivuliasta jaksoa, mut muuten puudutteet ym. tehosi tosi hyvin. Koko synnytys kesti siis noin 10,5h joka oli minusta ihan sopiva aika.
Jostain syystä mulle vaan nousi kova kuume synnytyksen jälkeen ja tärisin loppu yön salissa lämpöpeiton alla vaan. En oikein pystyny nouseen ylös sängyltä ko meinasin pyörtyä. Olin menettäny kumminki verta vissiin aika paljon ko hemoklobiini oli laskenu 84:ään, siitä tuo huimaus sit. Noh, eka yön vauva oli siis hoidossa kansliassa ja mie salissa vaan. mut sit seuraavana päivänä sain vauvelin viereen ja pääsi harjotteleen imetystä. Ihan hyvin on lähteny seki käyntiin. Vähän oli keltasuutta synnärillä ja vieläki ehkä jonku verran, mut hyvin pikkunen syö. Tääl opetellaan nyt uutta elämää ja ihaillaan pientä mustapäistä peikon lasta <3
