Marraskuun Mussukat 2014 *Marraskuussa* MEIDÄN KUU!

Onnea Kanna!

Täällä on tänään 38+0.. Ittellä on sellanen olo et tällä kaverilla ei hirvee kiire ulos oo =) eipä tuo haittaa, oma olo on ollut ok.. Mitä nyt kaveri välillä potkii niin et tuntuu et tulee pissat housuun =) ja nyt oon päässy niitten sukkapuikkojen makuun =)

Meillä poitsu jatkaa tarhassa kun vauva syntyy. Hän on nyt ollut täyspäiväisesti ja sit joulukuun alusta vaihtuu osapäiväseks.. Katotaan sit tarpeen mukaan kuin paljon niitä hoitopäiviä tulee.. Joko päivä tai kaks päivää viikossa. Meillä oli niin hankala tarhan alotus viime vuonna et koitetaan saada tarha pysyyn muistissa, joudun kuiteski niin nopsaan palaan äippäloman jälkeen töihin ja poitsu tarhaan..

Jupsis 38+0

 

Onnea kanna!

Täällä kans 38+0! Ei enää paljoa jäljellä!

 

Onnittelut kaikille vauvan jo syliin saaneille!

Itseäni en enää millään meinaa kestää tätä olotilaa. Nyt on pari viikkoa ollut lähes liikuntakyvytön. Pakarat ja alaselkä jotenkin aivan jumissa ja todella kipeät, joten liikkeelle ei juuri pääse. Kaikki liike sattuu ja nukkumisestakaan ei tule oikein mitään. Lisäksi olen itse hieman kipeänä ja tytär (2v 4kk) on nyt ollut neljä päivää kovassa kuumeessa ja senkin vuoksi olen valvonut öitä tässä.. Alkaa pikku hiljaa olemaan aivan loppu.

Eilen kävin lääkärillä ja edelleenkään supistukset eivät ole aiheuttaneet juuri mitään, vaikka luulin jo viikko sitten että tulee lähtö sairaalaan kun tuli kivuliaita supistuksia 2 min välein ja kesto n. minuutin per supistus ja näitä tuli noin 2 h ajan. Hieman oli paikat pehmennyt, mutta koko kohdunkaula vielä jäljellä. Ja kivuilleni ei kuulemma voi tehdä mitään.

Sain sitten ajan taysiin käynnistyksestä keskusteluun, mutta jotenkin käynnistäminenkin arvelluttaa. Tuntuu pahalta häätää pikkuinen pois ennen kuin itse haluaisi, mutta toisaalta, jos näin ei tee, saatan hyvin tähän astisten supistuksien aikaansaamattomuuden vuoksi, olla se ensimmäinen, jolla vauva tosiaan jää mahaan.

Piti kyllä jotakin kommentoida muidenkin teksteihin, mutta jotenkin tässä tilassa ei kyllä osaa ajatella kuin itseään.

Täälläkin poksuu tänään 38+0! Ihanaa kun on lunta, vielä kun pääsisi tyttären kanssa lumeen jotain tekemäänkin.

PikkuistaOdottava ja toinen pikkuinen prinsessa 38+0

 

saatan hyvin tähän astisten supistuksien aikaansaamattomuuden vuoksi, olla se ensimmäinen, jolla vauva tosiaan jää mahaan.

Jos se yhtään lohduttaa, ei mullakaan supistukset ole saaneet aikaan mitään ennen kuin varsinaiset synnytyssupistukset on sitten rytinällä hoitaneet hommat. Eli täysin epäkypsistä tilanteista on tytöt syntyneet 40+3 ja 39+1.

Meillä on nuorempi ollut mun kanssa kotona äitiysloman alusta asti ja saa olla siis edelleen. Päiväkotiin palannee elokuussa osa-aikaisena ainakin jotta saa tuon saman paikan pidettyä, täällä on takuu saada takaisin paikka irtisanomista seuraavassa elokuussa juurikin näitä ä-lomia ajatellen.

Mulla on alkaneet fiilikset heitellä, välillä tuntuu että vauva saa kuitenkin tulla, välillä taas ettei vielä, olisi niin paljon tehtävää. Muutama päivä tässä kai enää enintään menee muutenkin, mutta miehen synttäripäivänä olisi kiva synnyttää Harmi, kun ei noita itse voi valita(tai no, välillä tuntuu että jotkut vaan päättää milloin synnyttävät ja niin se sitten menee, siis ihan luonnollisesti, mutta mulla se ei kyllä toimi), mutta kaipa me sitten kuitenkin viimeistään silloin torstaina annetaan käynnistää jos tosiaan sitä tarjoavat.

Mulla on nyt viikko takana tätä flunssailua ja hellittämisen sijasta menee pahemmaksi. Viime yö oli suoraan helvetistä, heräsin siihen että melkein oksensin sänkyyn närästyksen voimasta johon ei edes rennie auttanut ja valvoin sitten koko yön, tämä ihanuus siis vielä näiden flunssaoireiden päälle. Nenä on niin tukossa ettei nukkua pysty edes istualtaan, kurkku kipeä, ääni maassa...Tulipahan tosin valvoessa paketoitua miehen isänpäivä- ja synttärilahjat salassa, mutta itkua väänsin siinä sanoinkuvaamattoman hirveässä olotilassa. Onneksi mies tekee työt nyt tämän kuun ajan kotona, sain pari tuntia taas sitten aamulla unta.

Nyt on alkanut myös mietityttää vauvan koko ihan todella, tää vaan yksinkertaisesti tuntuu niin pitkältä verrattuna tyttöihin. AINAKIN pitkältä siis. Maha ei kuitenkaan edelleenkään ole tiellä ja olo on verrattain ketterä, parina päivänä tosin könkkäsin tukivyön voimalla selkäkivun yllätettyä mutta se meni sitten onneksi ohi. Mutta kertooko se sitten mitään koosta, tuskin..
Jännitys on alkanut kyllä tiivistyä.

Ankka & Bebe 40+1

 

Täällä kans tuo invalidisoiva olotila alkaa ärsyttää. Ois kiva vaikka siivota tai leipoa jotain, mut ei puhettakaan että pystyis.. Aamulla laitoin siskolle kuvan itsestäni ja se ei ollut tunnistaa mua enää... kasvot niiin turvoksissa! Ja kädet niin turvonneet ja kipeät, ettei ne meinaa takin hihansuista mahtua sisään/ulos... :/

Tässä pohdin, että varaanko ens viikolle vyöhyketerapiaan tai muuhun vastaavaan ajan, jos sais ton synnytyksen 'itekseen' käynnistymään.. kuulemma tässä lähettyvillä asuu joku 'noita', joka saa synnytyksen käynnistymään ja kuulemma vielä kivuttomampi on synnytys sen käsittelyn jälkeen.. En tiiä uskonko, mutta ois mielenkiintoista toisaalta kokeilla.. ei nimittäin maanantainen hierojallakaaan käynti auttanu tohon invalidisoivaan selkäkipuun. :/

Ja tuntuu et oiskai tässä jo valmis... 8)

Onko kellään kokemusta tollasesta lääkkeettömästä synnytyksen käynnistymisestä!? Tai kuullu tutuilta juttuja tms?

Oli tässä muutama muukin juttu mielessä ja kommentoitavaa, mutta ei nyt muistu mieleen...

(Illalla miehen kans vapaalle, syömään yms! vähän jännittää ku tulee ennestään outo hoitaja, et miten lapset pärjää sen kans.. )

Neljättä odottava 38+0

 

Niin ja vielä tuohon närästykseen, itse juon joka ilta (ja esim. Kaakaon tai suklaan syönnin jälkeen) lasillisen vettä, johon sekoitan 1tl soodaa. Litkin sen nopeasti ja täytän lasin vielä pari kertaa ja sekoittelen ja juon, että loputkin soodat tulee juotua. Ja on ainoa joka mulla auttaa!! Heti saa röyhtäillä ne ihanat ylimääräset hapot pois! Ei edes refluksilääkkeet auta mulla mitään!

Suosittelen!

 

[/url][/IMG]
Mites muiden mahat? mulla on ku seepralla tää tynnyri. Noh, meijän äitillä on sellanen ihmelaite jolla nuo saa pois! haha.

Tänään soitin sille mun diabeteshoitajalle ja se kerto mitä se neuvolan lekuri oli kirjottanu siihen kokoarvio lähetteeseen. Jotain tyyliin "Kookas kohtu henkilön kokoon nähden" Ja että pää oli tuntunu käteen!
Mua kyllä pelottaa se synnytys, tai alkanu nyt pelottaan sen lääkärineuvolan jälkeen kun se oikeesti on ihan käsillä..

Idada&Pippuriina 36+6 <3

 

Mun pitäisi varmaan tuuletella vasta synnytyksen jälkeen, mutta tähän mennessä en ole kerännyt raskausarpia kuin reisiin (ja nekin on oikeastaan vanhat, jotka ovat nyt raskauden myötä alkaneet punoitella). Vatsanahassa ei ole yhden yhtä. Bio-oilia olen käyttänyt säännöllisesti, se kun auttaa atopiseen ihoonkin todella hyvin. Ja lyön vaikka vetoa, että kun olen näin hehkuttanut niin kohta "rysähtää" ja koko vatsa on kirjavana

 

Minäkin olen välttynyt raskausarvilta. Nuoruuden painonnousun seurauksena niitä tosin on rinnoissa, reisissä ja alaselässä haaleina ennestään. Bepanthenilla on uusi voide (Bepancare?), joka on melko arvokasta, mutta minusta tuntuisi, että on vaalentanut noita vaaleita entisestään. "Taikauskoisena" olen sitä käyttänyt ja lasken nyt sen varaan, ettei uusia enää ehdi tulla

Vyöhyketerapiaa suosittelen joka tapauksessa loppuajan kärvistelijöille, "noituudesta" riippumatta. Kävin itse tässä pari kertaa ja höllensi ainakin korvien väliä Niskaan sain apua myös, ja erityisesti nautin siitä, että siellä oli sänky viimeisen päälle ja pääsin ihan erinomaisiin asentoihin ihan vaan lepäämään. Mutta tämä siis henkilö, joka erikoistunut raskaanaoleviin. Löysin googlaamalla raskaus(ajan) hieronta + paikkakunta. Hän sanoi, että tietyt pisteet vyöhyketerapiassa jätetään käsittelemättä, jos synnytystä ei haluta käynnistää. Oli sitä mieltä, että jos vauva on valmis syntymään, niin saattaa niiden painelusta olla hyötyä, mutta hän ei itse ainakaan tarjonnut ihmelääkkeenä. Ei siis mikään myyntihenkinen ollut hän Mutta polvitaipeissa ainakin on tällaiset pisteet, että siitä vaan kaivelemaan

Ankka, mä uskon, että tämä on kans jotain 60cm pitkä syntyessään Nyt olen nimittäin alkanut miettiä, että uskon tuntevani pään liikkuvan tooodella alhaalla, mutta samalla omasta mielestäni pylly ja jalat ovat aika korkealla. Ja edelleen liikettä on paljon enemmän kuin ensimmäisestä.

Mainitsin, että miehellä on tämä viikko syksyn kiireisin viikko, ja tänään on viikon päivistä "pahin"/tärkein, eräs tilaisuus, josta hänen on käytännössä mahdotonta luistaa. No, eiköhän mulla supistellut "vähän väliä" illalla, yöllä ja aamulla Kuitenkin vain n. 10 minuutin välein, tunnin pari kerrallaan, sitten taukoa ja taas uudestaan. Ei kovin kipeästi mutta inhottavasti. Närästys(kin) piti hereillä yöllä, esikoinen heräsi superaikaisin ja kiukkuisena, joten itkua väänsin kun mies lähti töihin. Mutta sitten yhtäkkiä olo parani ja nyt voisi tehdä vaikka mitä Ehkä yritän kuitenkin malttaa, koska tämä saattaa olla seurausta eilisestä siivoilusta (joka ei kyllä kovin rivakkaa ollut). Jos vaikka saatais ne puuttuvat hommat hoidettua viikonloppuna niin olis rauhallisempi mieli, ehkä. Muutama kipeämpi supistus ja meikäläinen ihan hermona, että en kyllä ala

 

Ja kiitos soodavinkistä, kokeiluun menee tänä iltana! En mä nyt Rennietäkään syö lähellekään sallittuja määriä, mutta kohta alkaa yököttää nekin... Ja alkanut miettiä, että onko jotain haittaa, että olen lähes koko raskauden niitä keskimäärin 1-2 päivässä syönyt, sen kummemmin ajattelematta!

 

kanna Onnittelut pienoisen syntymän johdota koko perheelle :heart: :flower:

Tänne raskausarpia on mahaan tullut kaikkiaan vissiin kaksi. yhden näen ite ja toisen mies löysi alamahalta. mut ovat onneksi pieniä ja hyvin haaleasti punoittavat. enkä ole itteäni kyllä millään rasvaillut...

täällä synnytys vaan enemmän ja enemmän mielessä ja jännittää pirusti......
kaks päivää ollut nyt lieviä menkkajomoja mut vaavi ollut erittäin aktiivinen mahassa, varsinkin eilen kun välil sai kiljaista kun potkaisi niin lujaa... eilen ja yön oli sellainen olokin et kai tää pian tulee mut aamu kun valkeni oli tunne poissa.
Väsymys ollut ihan jäätävää kaks päivää voisin vaan nukkua. mut onneks nyt kumminkin päivisin pysynyt hereillä et saan yöt nukuttua. pakollisia vessa reissui lukuunottamatta. rautaa alan taas syömään silläkin uhalla et masu ei siitä tykkää..

moon stars ja tirppa 37+ 1

 

Onnittelut Kannalle!

Mulla on maha pysynyt kaikissa raskauksissa ihan hyvässä kuosissa. Kohtu on aina ollut käytännössä kiinni selkärangassa (okei, ei ihan kuitenkaan...), joten mahan kasvu on ollut suht maltillista. Itse olen nyt tässä raskaudessa käyttänyt myös tuota Bio-oilia, ainakin ihan mukavasti auttaa ihon venymisestä aiheutuvaan kutinaan. Rinnat ovat kuitenkin saaneet synnytyksen jälkeen rantuja, kuppikoon kasvu kahdella kolmella koolla muutamassa tunnissa (maidon nousun myötä) kummasti venytti ihoa. Tosin mun raskauden myötä tulleeseen mummo-oloon liittyy sitten kyllä maksaläiskät, jotka päsähti naamaan kesällä, niitä tässä koitan vaalentaa urakalla. Toivottavasti lähtisivät pois ajan kanssa!

Itsekin testailin tänään soodavettä (yäk!) kun Renniet loppuivat, ja ihan toimivaa litkua oli. Itsellä ainakin tuntui vaikutuskin olevan hieman pitempiaikainen kuin Renniellä (joka auttaa sen 5min).

(.) ei mitään ihmeempää, neuvoloiden välilläkin tulee olemaan taukoa kolme viikkoa (itestä tuntuu hieman pitkältä, aiemmissa raskauksissa siellä piti käydä viimeisillä viikoilla viikon välein), joten mitään uutta informaatiotakaan ei ole tullut. Omaan oloon on kuitenkin tullut piirun verran tehokkuutta (ois kyllä aikakin, multa ainakin jäi se "energinen keskiraskaus" väliin...) ja sain tänään hommattua ensimmäiset joululahjatkin! Vois kyllä hoitaa loputkin alta pois ennen vauvaa jos tällainen tehokkuus jatkuu!

 

Onnittelut Kanna:flower::flower::flower:

Täällä kanssa yksi, joka odottaa oman habituksensa kevenemistä kuin kuuta nousevaa... Niiiin pitkästyttävää, kun ei voi tehdä mitään :kieh: En pysty taipumaan vyötärön kohdalta enää ollenkaan -- hengittäminen loppuu ja oksennus tulee kurkkuun. Jos menen kyykkyyn, kaadun selälleni. Sängystä nouseminen sattuu keuhkoista. Jalat niin turvoksissa, että voin käyttää vain yksiä kenkiä. Ne onkin sitten taas sellaiset, jotka ei pidä yhtään vettä : /. Ja täällähän sataa vettä koko ajan.. Nukkumaan pystyn enää yhdessä asennossa, josta taas seuraa, että ellen sitten herää vessahädän takia (niinkuin yleensä tapahtuu noin 5 kertaa per yö), herään niin puutuneena, että on pakko nousta kävelemään. Yöunien pituus em. syistä 3-5h. Nyt kun olisi niiin ihanaa nukkua, kun vielä voi niin sitten ei onnistukaan :headwall:

Raskausarpia mulle ei ole tullut vielä ensimmäistäkään, vaikka maha on valtava. Olen kylläkin rasvannut mahaa alusta asti, ensin Korresin tuotteilla, sitten Aqualanilla, Ceridal-ihoöljyllä, ja nyt viimeksi Erisanilla.

Kiitokset Sooda-vinkistä! Kaikkien Rennieiden maku yököttää jo sen verran että täytyypä kokeilla!

Jaahas, taidanpa mennä virkistäytymään ja kastelemaan pöhöttyneet koipeni tuonne vesisateeseen. Voimia kaikille kanssaeläjille!

Mahakani ja 38+3

 

Kiitos soodavinkistä!

Täällä ei ihme kyllä oo tullu yhtään raskausarpea, paitsi alamahaan sivulle joku mustelma (?) joka ehkä enteilee arpea ihmettelen, koska teini-iässä lihoessa niitä tuli useita kylkiin ja reisiin.. olin varma että nytki tulee kunnon raidat, mut en silti jaksanu rasvailla. Olisin halunnu pari muistoa, no ehkä niitä vielä kerkee

Varmaan hankala jos maha vaikeuttaa hengitystä ym tsemppiä vaan kaikille kärvistelijöille!! <3 Itellä tää pieni maha ja liikkumisen ym. helppous tekee tosi epätodellisen tuntoseks sen että kohta pitäs oikeesti synnyttää.. jotenki en osaa henkisesti yhtään valmistautua siihen synnytykseen, kun väkisinki tuntuu et se on jossai kuukausien päässä!! onko kellään muulla tämmöstä fiilistä? Tosin ehkä seki että on esikoinen kyseessä, eikä siks muutenkaa oo mtn käsitystä siitä synnytyksestä, tekee tän fiiliksen.. ja supisteluiden puute.. voivoi.

luppelo 38+3 (nlan mukaan jo 39+0, ja liekö ens vklla käynnistävät jos tilanne edenny kohdunsuulla...)

 

Täällä on myös helppo olo! Enkä myöskään tunne supistuksia (tai sitten en vain tajua?) joten tosi hankala kuvitella että vois kohta syntyä. Oon alkanu jännittämään että tämä menee käynnistykseen, haluisin kuitenkin luonnollisesti alkavan synnytyksen.
Raskausarpia on tullut rintoihin mutta ei muualle. Enkä olisi kyllä noitakaan muistoja tarvinnut Närästystä ei ole, onneksi. Ja laskettu aika ihan pian!

Onnea Kanna!! :flower: Joku meistä voi olla synnyttämässä juuri tälläkin hetkellä...

wbä 39+3

 

...vaikka itelle tää on jo neljäs ja vaikka olo ei oo parhaimmasta päästä, niin mun on kans hirvittävän hankala kuvitella että oisin tässä lähiaikoina synnyttämässä! Tai että meillä edes olisi vauva! En osaa yhtään kuvitella! Enkä oo valmistautunu henkisesti mitenkään, en osaa... Se on ollut niiiin kauan niin kaukainen ajatus ja asia, että tuntuu hullulta, että parin viikon sisään se onkin totta, että meillä on pikkuinen! Ja millainenhan pikkuinen!? Se on aina niin suuri yllätys!

Täällä supistelee vähän väliä, mutta ei vielä tarpeeks napakasti. Enkä kyllä usko että tää tästä käynnistyy kovin äkkiä...

Vyöhyketerapiasta aikasemmin kirjottelin, että menisin ens viikolla 'käynnistyttämään synnytyksen', mutta nyt ku tässä päivän asiaa ajatellut, niin eiköhän tässä oo sama ootella se parisen viikkoa että itekseen synnytys alkaa... ei tässä nyt niin jäniksen selässä olla. Uskon ja toivon, että mun kroppa pystyy synnyttää isonkin vauvan, ei kuitenkaan ensimmäinen oo...

Raskausarvista, niitä ei oo vanhojen arpien lisäksi tullut juurikaan. Eikä niitä vanhojakaan arpia paljoa oo. Ainakaan vielä ne ei suuremmin loista/erotu, mutts synnytyksen jälkeen yleensä ovat punasempia ja näkyvämpiä. Ekan lapsen jälkeen rinnat oli violetin kirjavat, kun kuppikoko kasvo hetkessä A:sta D:hen, ja se olikin itselle silloin niin suuri järkytys että purskahdin itkuun kun näin itseni peilistä. Mutta sen jälkeen, eikä muualle kroppaan oo tullu merkittäviä jälkiä..

Neljättä odottava rv 38+0

 

Täällä ei oo tullu hirveesti uusia raskausarpia mut tietty esikoisesta tulleet on taas alkanu näkyyn =) mut enpä kyl oo kummassakaan raskaudessa ees rasvaillu et enempi oma vika =)

Närästys on onneks aikaslailla kadonnu mut Rennieitä on jemmapaketti =)

Ootteks kukaan muu miettiny, koska haluisitte lähtee synnyttään siis missä kohtaa vuorokautta? Mulla on nyt se alkanu pyöriin mielessä.. Mää haluisin lähtee yöllä, niinku esikoisesta.. Hän synty sit vähä aamuseiskan jälkeen.. Joteski haluisin hänen kaa hoitaa noi normi iltajutut.. Tuntuis et se ois hänellekki helpompaa kun se et katoon päivän aikana.. No mua nyt ressaa muuteskin synnytystä enemmän et miten poitsu suhtautuu uuteen vauvaan!

 

Viime yönä tuli muutama niin kipeä supistus että olin varma että nyt se alko syntyy... mut ei!

Ajankohdasta, en ois kyllä yöllä halunnukaan lähtä synnyttää, jotenki ois harmittanu yön aikana hävitä... Lapset oli nukkumassa ku tultiin miehen kans kotiin illanvietosta, ois ollu karua ku vanhempia ei ois aamullakaan näkyny. Ja muutenki, yöllä just mietin et en haluais yöllä lähtä synnyttää. Haluaisin lähteä päivän aikana silleen, että pystyisin selittää lapsille että nyt vauva haluaa tulla pois ja äidin täytyy lähteä sairaalaan. Selitän muutenki kaikki lähtemiseni yms, niin meillä lapsille äidin ja isän lähtemiset on helppoja. Ne tietää ettei äiti tai isä 'katoa'. Ja en haluais semmosta tilannetta niille, että yhtäkkiä oltas hävitty, kertomatta miksi tai hyvästelemättä.


Edellisiltä lapsilta oon lähtenyt aina siinä iltapäivällä 4 maissa ja se on ollut aina hyvä aika! Toivoisin että nyt menis samalla tavalla. Jokainen edellisistä lapsista on syntynyt heti puolen yön jälkeen, mutta nyt toivoisin että syntyisi hyvissä ajoin illalla, että sais ensinnäki ite nukkua kunnolla sen ekan yön synnytyksen jälkeen, toisekseen, että mies pääsisi lasten luo yöksi eikä amman tarvisi yöpyä meillä ja kolmannekseen, että lapset olis vielä hereillä kun isä tulee kotiin ja kertoo että vauva syntyi.

Että en mä tän tarkemmin oo aikataulua miettinyt! :"D

 

Tuosta synnytysajankohdasta sanoisin, että joskus käy oikein sääliksi yövuoron kätilöitä. Olen varmaan joskus maininnutkin, että työskentelen sairaalan päivystysyksikössä. Yöaikaan sairaalaan sisäänkulku tapahtuu meidän kautta, eli joku meistä käy avaamassa oven kun kello soi. Toki on öitä, että meillekin riittää asiakkaita, mutta niinä öitä kun on rauhallista ja synnärille on mennyt se 17 synnyttäjää, käy mielessä, että jos osaisi niin menisi sinne auttamaan hieman. On visiin aika yleistä, että synnytys käynnistyy yöaikaan.

Tukalasta olosta Minusta tuntuu, että en osaa enää "valittaa" tukalasta olosta. Toki kumartelu on hankalaa, kenkien saaminen jalkaan saati että nauhojen sitominen tuottaa välihuokaisuja, sängystä on hankala nousta varsinkin jos on pissihätä ja vauva painaa rakkoa.. olen kuitenkin nyt todella onnellinen olotilastani. Olisihan voinut olla niinkin, että en olisi tätä päivää nähnyt ja synnyttänyt jo joskus 6 viikkoa sitten, niin kuin neuvolalääkäri pelotteli ennen lepomääräystä. Nyt olen sitten (toki omien voimien ja tuntemusten määrittämänä) ottanut ilon irti ja käynyt kaupungilla, kävelemässä ja tehnyt niitä kotitöitäkin. Toki olen myös nauttinut olostani ja katsonut telkkaa, lukenut ja tehnyt käsitöitä.

Tissien turpoaminen Minulla turposi silloin raskauden puolivälissä tissit ja olihan se "järkyttävä" kokemus. B->E niin että hujahti ja vielä maidonnousun yhteydessä kasvua voi tulla lisää. Kävinkin jo ostamassa toppimalliset imetysliivit Lindexiltä. Niissä kun koko oli Xs-Xl akselilla eli kuppikoolla ei niinkään ollut väliä vaan rinnanympäryksellä jne. Olivat ihanan saumattomat ja tuntuivat jo nyt hyviltä päällä. Kaaritukia ei ollut, enkä osaisi kyllä sellaisia ehkä ajatellakaan kotona pyöriessä. Turhaan painavat todennäköisesti arkoja tissejä.

kertokaapas miten olette ratkaisseet yöllä maidon herumisen estämisen. Nukutteko imetysliivit päällä? Ongelmahan on jo nyt, että kyljellä nukkuessa alempi rinta "painuu" jolloin tissi vuotaa. Olen vain tyynesti vaihtanut yöpaidan, mutta entäs sitten jos sitä maitoa ihan oikeasti alkaa tulla?

MrsRock

 

Ajankohdasta, toivoisin että tästäkin alkaisi supparit päiväsaikaan kuten aiemmistakin. Olisi paljon helpompaa, ei tarvitsisi keskellä yötä roudata nuorempaakaan sängystään hoitoon...sittenhän se onkin helppoa jos tosiaan käynnistykseen mennään

Arpia ei tullut tässäkään raskaudessa.

MrsRock, mulla oli ja tulee olemaan yöimetysliivit erikseen. Yöllä käytin/käytän kaarituettomia, päivällä pitää olla tukevammat Liivinsuojat käytössä yölläkin ja vaihdan tarvittaessa uuteen kuivaan kun syötän vauvan yöllä. Ei se silti estänyt aina sitä että joskus herättiin lammikosta, mutta pyyhe alle taiteltuna nukuin(auttaa myös siihen jos vauvan vaippa sattuu siinä syöpötellessä falskaamaan) niin enpä muista joutuneeni sen takia kertaakaan esim. lakanoita vaihtamaan, yöpaitaa kyllä.

Neljättä odottava, tuo oli niin hyvin sanottu - ei olla jäniksen selässä.

Ankka & Bebe 40+2

 

No joo, nyt tarkemmin mietittynä niin paras aika ois varmasti sillai loppu iltapäivästä et mies ois tullu töistä ja poitsu tarhasta =) oishan se parempi et sais selitettyä tilanteen..

meillä ei poitsua yhtään vaan edelleenkään kiinnosta koko asia.. nyt kun sain jopa ajoissa vietyä kaukalon telakan autoon poitsu aina kyselee et mikä toi on ja ollaan sitä koitettu sit selittää mut tosi nopeesti kääntää puheen johonkin häntä kiinnostavaan. Tasan kaks kertaa on kysyny vauvasta.. ekan kerran et mihinkä se sisko sit muuttaa asuun ja tokan kerran just siitä telakasta et mihin me se sisko sit viedään =)

Mulla oli kans esikoisen kaa aina öisinkin imetysliivit päällä. Toki mulla ei oo ikinä ollu tota ylitarjonnan ongelmaa.. alkuun pidin maidonkerääjiä imettäessä, kun toinen tissi vuosi kun toisesta imetti mut nopsaan sekin loppu.. esikoista oon imettäny pitkään et maito ei loppunut mut melkein koko ajan ollu niin et kysyntä on ollu tarjontaa isompaa.. jännä nähdä nyt toisesta et lähteekö se imetys helpommin kun käyntiin kun esikoisesta.. samanlaista taistelua en varmaan jaksa käydä läpi kun esikoisesta..

Jupsis

 

En muuten herännyt viime yönä kertaakaan närästykseen (muuten toki)! Päivällä on närästänyt ihan vanhaan malliin, joten ehkä sillä soodavedellä oli vaikutusta Muuten tuntuu ihan kuin maha olis vähän laskeutunut.

Mä haluaisin lähteä synnärille aikaisin aamulla (mut niin ettei ketään tarvis herättää esikoisen hoitajaksi). Toisaalta kuitenkin haluaisin, että vauva syntyis ajoissa aamupäivällä, kun oon ihan kauhuissani ajatuksesta, että se syntyy tyyliin klo 17 kuten esikoinen ja sit mies lähetetään heti kohta kotiin ja mä jään yksin. Jos synnytys kestää yhtä kauan kuin viimeksi, molemmat aikataulutoiveet ei voi toteutua. Tajusin myös, etten ole äitini kanssa edes sopinut näistä hoitojärjestelyistä, et jokohan kohta pitäis

Mulla kastui viimeksi imetyksen alkuaikana pari kertaa lakana mutta muuten en edes joutunut käyttämään liivinsuojia... Mut on just mulle tyypillistä, että en edes varmuudeksi varaudu ja sitten vaihtelen lakanoita keskellä yötä. Näin käy myös lapsen pissavahinkojen kanssa vähän väliä

 

Kauhuskenaarioista tuli mieleen vielä sellainen, että mies "vihdoin" sairastuu kunnolla flunssaan. Tekeillä on ollut jo monta viikkoa, ja esikoinen niiskuttaa taas. HUS:n nettisivuilla lukee, että flunssainen tukihenkilö ei voi tulla synnytykseen tms. Mitä hittoa sitten teen? Jotenkin näen itseni vaikka ennemmin synnyttämässä yksin kuin pyydän jonkun muun henkilön. Kurjaa tietysti on sekin, jos isompi lapsi on sairaana eikä pääse meitä katsomaan. Olis pitänyt ymmärtää tähdätä kesäkuukausille tämä synnytys niin riski ei olisi niin suuri

 

Yöllisestä imetyksestä, mulla on aina liivit yöllä, imetyksen alussa myös liivinsuojat. Lisäksi mulla on tainnu olla harso sekä vauvan pään alla (tähän mennessä vauvat on nukkunu vieressä, en tiedä miten tämän pikkuisen kans menee), että itsellä rintojen alla. Kunhan maidon tulo tasaantuu, en tarvi päivällä enkä yöllä liivinsuojia. Silloin riittää vauvan pään alla puklusuojana harso ja peitto, jonka päällä vauva nukkuu..

Synnytystä ennakoivista merkeistä luin netistä huviks... ja suurta hupiahan se on! Miehen kanssa aina vitsaillaan, että ennakoikohan tämäkin nyt tulevaa synnytystä... Nyt tuli taas uus oire, sekin varmaan viittaa siihen, että synnytys on edessä..

Nauroin ku lueskelin juttuja tyyliin: "6vkoa ennen vauvan syntymää valkovuoto alkoi lisääntymään, siitä tiesin että synnytys olisi lähellä" (siiiis jooo... mistään muusta sitä ei voi päätellä loppuraskaudessa, että vauva joskus mahdollisesti syntyisi)
Tai "limatulppaa alkoi irtoamaan 3vkoa ennen synnytystä, vauva syntyi viikolla 40+6." (Okei... eiköhän sitä muutenkin tiedä että lähiviikkoina synnytys todennäköisesti tapahtuu, jos viikkoja on 37 ja risat... )

Mä en jaksa ite kovin tarkasti tutkailla noita "merkkejä", jotka nyt on ihan luonnollisia hormoonimuutoksia ja kehon valmistautumista, sehän nyt on selvää, että 9kk kestäneen raskauden päätteeksi se vauva lopulta syntyy.

Ja mulla selkeimmät merkit synnytyksen lähestymisestä on joka kerta ollut ainoastaan kipeät supistukset, jotka muuttuu kivuliaammaksi ja säännöllisemmäksi... (joo kyllä nytkin on hiukset ja kasvot rasvaisemmat kuin tavallisesti ja se valkovuoto on lisääntyny ja supistukset napakoitunu, mutta silti tää voi kestää vielä vaikka kuukauden!!

Neljättä odottava rv 38+1

 

Huomenta!

Hyvää isänpäivää jokaiseen perheeseen!

ennakoivia merkkejä niitähän on vaikka kuinka. jokaiselle jotain. Valkovuoto lisääntyy, limatulppa lähtee, hiukset rasvottuu, sf-mitta laskee, paino laskee, supistaa jne..

synnytyksen ajankohdalla ei oo mulle väliä. Nyt jännätään saadaanko miehelle isänpäivälahja maailmaan. Limatulppaa on tullut vähitellen, mut aamulla muutti värinsä vaaleanpunaiseksi, mun maha kävi toimimaan ja vähän supistelee. lapsetkin on sopivasti mummolassa yökylässä, sain siis eilisen rentoutua ja nukkua yön hyvin ilman pienen pojan jatkuvaa herättelyä.

Näihin tunnelmiin käyn jännittyneenä ravaamaan ees taas.

CL ja mini-A 40+1