Marraskuun murut

orcidea: Näin mä olen käsittänyt, että etenkin pieni vuoto on alkuraskaudessa aika yleistä ja useimmiten harmitonta.

Oireista oli moni kertonut. Mulla on ollut vähän ajoittain etovaa oloa, kerran olen kuitenkin vain oksentanut. Meinaa palella (ei kokoaikaa), nälkä tulee helpommin ja ajoittain iskee väsymys. Jotain tuntemuksia ehkä ollut kohdun seudulla? Vähän siis aalloittain menee, mutta ainakin toistaiseksi tuntunut "lievemmältä" kuin ekassa raskaudessa, jossa jo aika varhain aloin oksentamaan (jos nyt on menossa rv 6-8 niin tässä vaiheessa oli jo ihan päivittäistä, rv9 jäin sairaslomalle kun oksensin 20-30kertaa päivässä, ei ihan enää luonnistunut asiakkaiden kanssa työskentely...).

 

Taidanpa itsekin ilmoittautua, plussasin jo vajaa kaksi viikkoa sitten, mutta olen toistaiseksi sivusta seurannut ja lukenut teidän viestejä, on jotenkin niin epätodelliselta tuntunut! Tänään tein vielä yhden testin ihan varmuuden vuoksi ja kaksi tummaa viivaahan siihen aikalailla heti ilmestyi. Oon niin onnellinen Ehkäisy lopetettiin 7/15 ja tää on nyt ensimmäinen plussaus. Testeihin oltiin jo sovittu, että mennään ensi kuussa jos mitään ei kuulu, mutta nyt sitten tärppäsi, toivottavasti kaikki menee hyvin! Viikot nyt menkoista laskettuna 6+2 ja la 10.11.

Pahoinvointia ei ole vielä ollut lainkaan, alavatsassa juilii välillä niinkuin koko ajan ois menkat alkamassa ja tissit on arkana. Myös työpäivät tuntuu raskaammilta, kun väsymys verottaa etenkin loppuviikosta, tosin maanantaisin pitäis jaksaa 10-11h päiviä, saas nähä kuinka rätti sitä on. Hajamielisyyttä olen huomannut enemmän, mutta se voi tosin johtua siitä väsymyksestä ja siitä kun ne ajatukset kokoajan siirtyy raskauteen, vauvaan ja meidän uuteen elämään ja sit taas siihen huoleen, että mitä jos jotain käykin. Ensimmäinen neuvola vasta 5.4. varhaisultraan en oo suunnitellut erikseen meneväni, vaikka toishan se vähän aikaisemmin mielenrauhaa, mutta ei se kuitenkaan tilannetta muuta suuntaan tai toiseen. Minun ensimmäinen lapseni ja miehen toinen, tosin hälläkin esikoinen täyttää jo 13, joten vauva ajoista pitkä aika kuitenkin.

Heti ekana päivänä plussasta kerroin tietty miehelle ja soitin äidilleni ja siskolleni, mutta muille ei olla vielä kerrottu, mies ei ole halunnut vielä omille sukulaisilleen näin aikaisin kertoa ja totta puhuen se on helpompaa minullekin, koska en usko jaksavani soitella ja selitellä kaikille ja keskenmeno tulisi. Parhaalle ystävälleni tekisi mieli jo kertoa, mutta en ole vielä rohjennut. Viimeistään ekan ultran jälkeen sitten kerrotaan enemänkin. En osaa myöskään päättää milloin kerron työpaikalla, ehkä ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, jos ultrassa ollut kaikki hyvin.

Itsellä myös kiinnostusta fb-ryhmään, pistin Saaruskalle viestiä. Onnea kaikille odotukseen!

 

Minäkin liityn joukkoon. Oman arvion mukaan (luulen tietäväni ovispäivän) nyt 5+0. Plussatestin tein tiistaina. Toinen kierto ilman ehkäisyä ja tärppäsi. Oireina on ollut tähän mennessä rintojen aristusta, alussa nippailuja munasarjoissa ja muuallakin alavatsassa sekä navan alla ihossa. Navan alle on tullut mielestäni (ja myös mies on sitä mieltä) lisää rasvaa, ns. napaläskiä, josta vitsaillaan miehen kanssa .

Nyt on pari päivää tullut vähäistä tuhrua pikkuhousunsuojaan sekä pyyhkiessä punertavaa valkovuotoa. Niin vähän kuitenkin, että jos ei haittaisi pikkareiden likaantuminen, niin ilmankin suojaa varmaan pärjäisi.

Lämmöt aluksi heitteli 36.3-36.8 (kuitenkin keskimääräisesti näytti nousevan), mutta nyt muutama päivä ollut 36.9 ja tänään 37. Illalla ja yöllä myös paleli, vaikka muuten on ollut kuuma nukkuessa ja olen joutunut vaihtamaan ohuempaan peittoon että saan nukuttua. Laitan screenshotin flow-sovelluksen lämpökäyrästä tähän, jos vaikka jotakuta kiinnostaa . Käyrässä näkyy myös alussa selkeä ovisdippi.

Vähän on tietysti alkanut huolettaa tuo pieni vuotelu, mutta ilmeisesti sellainen on aika yleistä, eikä useinkaan syytä huoleen?

Olen myös nähnyt viime öinä normaalista poikkeavia unia. Yhtenä yönä näin 5 erilaista ikävää unta, ja yleensä en nää ollenkaan painajaisia. Olen myös nähnyt kahtena yönä unta äidistäni, jolle olen ollut vihainen siitä, miten hän kohtelee isääni. He siis riitelevät paljon ja isä on vähän tossun alla ollut aina. Olen unissa vääntänyt äidin silmälaseja ja ollut tosi ärsyyntynyt . Ja en mielestäni ole mitään noihin uniin liittyvää ajatellut päivisin.

hieno kiinnittymisdippi sinunkin lämpökäyrälläsi

laitanpa vertailun vuoksi omanikin

 

Moikka!

Höh, mulle ei ollu tullut ilmotuksia ollenkaan näistä viesteistä, mutta ihana miten paljon uusia on tullut! Onnea kaikille plussista

Paljon oli myös vklopun aikana tullut viestejä fb-ryhmää varten, pahoittelut pienestä viiveestä, mä olen lentänyt koko vklopun ympäriinsä, mutta nyt on kaikille vastattu ja lisäilty ryhmään! Lisääkin mahtuu, jossainvaiheessa suljetaan ryhmä, mutta odotellaan vielä sen kanssa rauhassa

 

Laitoin @saaruska86 sulle myös viestiä fb ryhmään liittymisestä

 

Hei!
Minäkin ilmoittaudun mukaan..
Ja laitoin Saaruskalle viestiä face-ryhmästä.

Viides olis tuloillaan, vaikka edellisessä raskaudessa tein jo sen surutyön, että enää en sitä raskauden ja synnytyksen ihanuutta ja karuutta pääse kokemaan, mutta tässä sitä taas ollaan, LA on ehkä 5.-15. marraskuuta, mulla on kierto aina ollut ihan sekaisin n. 30-60 päivää, että paha veikata millon olis ovis ollut.

Edelliset lapset on syntyneet 4/2004, 1/2007, 10/2008 ja 11/2015
Kaks ensimmäistä hormoonihoidoilla ja kolmas oli ylläri ja nelonen on uudelle miehelle ja sitä yritettiin parisen vuotta ennen ku tärppäs ja tämä, ei voi sanoa, että ylläri, kun ikinä en ole ehkäisyä käyttänyt, mutta tavallaan siltiki ylläri ja vähän järkytyskin mulle, mies oli heti iloinen ja onnellinen.

Alkuraskauden ultrassa olen käynyt joka kerta, kun aina on ollut jotain "erikoista". Kahdessa viimeisimmässä on ollut radi ja viimeksi piti vähän insuliiniakin pistää..

Oireita on, 24/7 pahoinvointi, eka raskaudessa tuli pieni puklu, mutta muuten olen kärsiny vain pahoinvoinnista ja joskus toivonu, että tulis oksennus jos olo sillä helpottuis, turvottaa, VÄSYTTÄÄ, pissattaa, vähän väliä pitää syödä jotain pientä ettei öklötys pääse kovin pahaksi..

Onnea teille kaikille odotukseen!
Paremmalla ajalla taas enemmän juttua..

 

Niin ja mua kans palelee melkeinpä koko ajan!

 

Varovaisesti mukaan alkusyksystä oli kohdunulkoinen, joten uusiutumisesta on kova.. neljäs tulossa. laitan myös viestiä face ryhmään pääsystä

 

Hei, ilmoittaudun mukaan Olen seuraillut keskusteluja vauvakuume-puolella ja nyt täällä. Olen tosi huono tämmöisillä palstoilla kirjoittelemaan, tykkään enemmin Facebookin ryhmistä ja tahtoisinkin sinne mukaan

Plussasin viikko sitten ja laskettu aika on 19.11. Ensimmäisestä yk:sta tärppäsi Mitään ihmeempiä oireita ei vielä ole, rinnat aristaa ja päivisin olen väsynyt mutta aamuisin herään jo ennen kellonsoittoa joka on minulle outoa Pahoinvointia ei ole vielä ollut , yleensä se onkin minulla alkanut siinä rv:lla 6.

 

Minä laitoin myös saaruska sulle viestiä fabo-ryhmästä
Terveisin kanssa yksi paleleva ja väsynyt tissikipuilija

 

Varovaisesti mukana.
Mulla on vuosien lapsettomuushistoria, tutkimuksia ja hoitoja, kunnes nyt vihdoin elämäni eka IVF-plussa!
Liittyisin mielelläni fb-ryhmään, mutta vasta hieman myöhemmin.. Huoli on vielä niin suuri, kun olen tottunut vain pettymään näissä asioissa..
Täytyy sanoa, että tätä viestiketjua lukemalla ajatukset muuttuvat paljon positiivisemmiksi, kiitos teille siitä!

 

Täältä varovaisesti myös mukaan, yritysaloitettiin 9/16, josta heti raskauduin, mutta se meni kesken 6+2 viikolla, siitä asti tikuteltu ja toivottu, tänään hailura plussa (3+4) Menkoista laskettuna la olisi 30.11. Viikon verran on ollut jo todella "varma" olo, että nyt tärppäsi. Vähän repäisykipuja ja paineen tunnetta kohdussa.
Nyt otetaan aivan rauhassa, eikä riehuta ja odotellaan viivojen vahvistumista.
Ihanaa viikonalkua kaikille

Naadis ja "aarre" 3+4

 

Täällä uusi mukaan tulija, viikonloppuna plussasin ja toinen olisi tulossa. Laitoin viestiä facebookryhmästä, juttelisin huomattavasti mieluummin siellä.

 

Täältä myös varovainen keskusteluun liittyminen. Reilu viikko sitten plussattu, la 17.11.

Taustalla kkm rv12, noin puolivuotta sitten. Eli hyvin jalat maassa ollaan, ja kovasti tietenkin parempaa onnea tälle kerralle toivotaan. Oireita ei kamalasti ole rintojen aristusta, alavatsan nippailua ja ajoittaista huonovointisuutta lukuunottamatta. Tuo keskenmennyt raskaus kun taas oli todella vahvasti oireileva, joten toki sekin huolettaa.

Mutta aika näyttää! Meille siis olisi toinen tulossa, jos kaikki vaan hyvin menee. Esikoinen 04/14

Paljon onnea kaikille plussanneille, toivottavasti meillä olisi kaikilla joulukuuhun mennessä pienet sylissä

 

Moikka!

On tehnyt mieli kirjoittaa jo muutamana päivänä, mutta en millään haluaisi pilata teidän päiväänne negatiivisilla ajatuksillani. On vaan kuitenkin sellainen olo että pakko olisi saada tätä purettua jollekin (ja mieskin ehdotti tänään et pitäiskö käydä jo lääkärissä juttelemassa). Stressaan nyt jostain syystä aivan älyttömästi ja niin paljon että unetkin on käyneet vähiin (normaalisti mulla ei todellakaan ole mitään univaikeuksia -päinvastoin). En vaan millään saa itšelleni uskoteltua että tää on totta, niin kauan tästä haaveiltiin, petyttiin ja lopuksi koko ajatus haudattiin. Eksyn valitettavasti kokoajan lukemaan niitä ikäviä tarinoita, mikä ei helpota tätä oloa ollenkaan.

Ja niinkuin malikae mua jo kerran tsemppasi, niin tottahan se on ettei tässä nyt juurikaan voi itse tapahtumiin vaikuttaa. Pitäis vaan jostain saada kerättyä vähän sellaista uskoa ja luottoa, että kakki menis hyvin. Voihan se toki olla, että tää on sitten vaan jotain itsesuojelua, ettei pettyisi niin kovasti jos kakki ei menekään toivotulla tavalla. Vielä 14 vrk ekaan ultraan....

No niin. Anteeksi purkaukseni ja Kiitos, että tällainen ryhmä on perustettu. Kenelle muulle näitä juttuja kertoisi kun ei vielä haluaisi kertoa kenellekään. On ihanaa lukea teidän kaikkien ajatuksia. Niistä saan vähän voimaa, tukea ja uskoa omiinkin mahdollisuuksiin

 

Moikka!

On tehnyt mieli kirjoittaa jo muutamana päivänä, mutta en millään haluaisi pilata teidän päiväänne negatiivisilla ajatuksillani. On vaan kuitenkin sellainen olo että pakko olisi saada tätä purettua jollekin (ja mieskin ehdotti tänään et pitäiskö käydä jo lääkärissä juttelemassa). Stressaan nyt jostain syystä aivan älyttömästi ja niin paljon että unetkin on käyneet vähiin (normaalisti mulla ei todellakaan ole mitään univaikeuksia -päinvastoin). En vaan millään saa itšelleni uskoteltua että tää on totta, niin kauan tästä haaveiltiin, petyttiin ja lopuksi koko ajatus haudattiin. Eksyn valitettavasti kokoajan lukemaan niitä ikäviä tarinoita, mikä ei helpota tätä oloa ollenkaan.

Ja niinkuin malikae mua jo kerran tsemppasi, niin tottahan se on ettei tässä nyt juurikaan voi itse tapahtumiin vaikuttaa. Pitäis vaan jostain saada kerättyä vähän sellaista uskoa ja luottoa, että kakki menis hyvin. Voihan se toki olla, että tää on sitten vaan jotain itsesuojelua, ettei pettyisi niin kovasti jos kakki ei menekään toivotulla tavalla. Vielä 14 vrk ekaan ultraan....

No niin. Anteeksi purkaukseni ja Kiitos, että tällainen ryhmä on perustettu. Kenelle muulle näitä juttuja kertoisi kun ei vielä haluaisi kertoa kenellekään. On ihanaa lukea teidän kaikkien ajatuksia. Niistä saan vähän voimaa, tukea ja uskoa omiinkin mahdollisuuksiin

Huoli ja murhe on ihan normaalia ja asiaankuuluvaa! Jokainen varmasti käy mielessään erilaisia murheita ja kauhuskenaarioita raskauden suhteen. On menettämisen pelkoa, pelkoa jaksamisesta, siitä miten elämä ja parisuhde muuttuu. Kuka mistäkin huolissaan.
Näinhän se menee että vaikka kuinka ajattelee että se onni ja autuus alkaa plussatestistä niin tavallaan se vanhemmaksi kasvaminen huolineen ja pelkoineen alkaa siinä samalla.
Ja se epävarmuus jatkuu läpi raskauden, toki hiukan heikentyen ja eihän se huoli lapsen hyvinvoinnista häviä mihinkään kun lapsi syntyy.
Kovasti tsemppiä alkumetrien pelkoihin ja huoliin.
Täällä ollaan sitä(kin)varten että voi mieltä ja mietteitä purkaa

 

Moikka!

On tehnyt mieli kirjoittaa jo muutamana päivänä, mutta en millään haluaisi pilata teidän päiväänne negatiivisilla ajatuksillani. On vaan kuitenkin sellainen olo että pakko olisi saada tätä purettua jollekin (ja mieskin ehdotti tänään et pitäiskö käydä jo lääkärissä juttelemassa). Stressaan nyt jostain syystä aivan älyttömästi ja niin paljon että unetkin on käyneet vähiin (normaalisti mulla ei todellakaan ole mitään univaikeuksia -päinvastoin). En vaan millään saa itšelleni uskoteltua että tää on totta, niin kauan tästä haaveiltiin, petyttiin ja lopuksi koko ajatus haudattiin. Eksyn valitettavasti kokoajan lukemaan niitä ikäviä tarinoita, mikä ei helpota tätä oloa ollenkaan.

Ja niinkuin malikae mua jo kerran tsemppasi, niin tottahan se on ettei tässä nyt juurikaan voi itse tapahtumiin vaikuttaa. Pitäis vaan jostain saada kerättyä vähän sellaista uskoa ja luottoa, että kakki menis hyvin. Voihan se toki olla, että tää on sitten vaan jotain itsesuojelua, ettei pettyisi niin kovasti jos kakki ei menekään toivotulla tavalla. Vielä 14 vrk ekaan ultraan....

No niin. Anteeksi purkaukseni ja Kiitos, että tällainen ryhmä on perustettu. Kenelle muulle näitä juttuja kertoisi kun ei vielä haluaisi kertoa kenellekään. On ihanaa lukea teidän kaikkien ajatuksia. Niistä saan vähän voimaa, tukea ja uskoa omiinkin mahdollisuuksiin

Niin tuttuja ajatuksia. Esikoisesta itkin ensimmäiset kolme kuukautta keskenmenon pelkoa, ja loput puolivuotta juoksin synnytysvastaanotolla kuviteltujen liikehälyjen takia. Ensimmäinen raskaus oli mulle henkisesti ihan yhtä helvettiä, en uskonut vielä synnytyssalissakaan, että tämä vauva saadaan vielä syliin asti, mutta ne tosiaan oli vain pelkoja. Kyse ei tosiaan ollut mistään 'voi että kun jännittää' -fiiliksestä, vaan olin oikeasti työkyvytön sen huolen kanssa. Totta on, että eihän tässä vaiheessa voi mitään muuta tehdä kuin odottaa, niin raastavaa kuin se onkin.

Mutta jos jotain opin, niin sen, että ne pelot ei kerro yhtään mitään siitä, miten asiat oikeasti ovat. Mä jotenkin hullulla tavalla uskoin, että äidinvaisto se siellä huutaa, mutta nyt kolme vuotta äitinä olleena olen todennut sen äidinvaistoni aivan invalidisoituneeksi, se hälyttelee omiaan jatkuvasti. En luota siihen enää yhtään! Suurempi todennäköisyys on, että kaikki menee hyvin, eikä niillä surullisten tarinoiden lukemisella voita mitään.

Viimekierroksella opin myös sen, että ei se valmiiksi panikoiminen saatika valmiiksi sureminen vähennä sitä tuskaa pätkääkään, vaikka pahin kävisi. Edellinen raskaus oli henkisesti yhtä kauhea kuin esikoisesta, ja kun pahin kävi, niin se oli tietenkin ihan järkyttävää, ehkä jopa hirveämpää, kuin jos olisin iloinnut raskaudesta ne ensimmäiset 12 viikkoa. Ei siihen vain voi valmistautua mitenkään, päinvastoin. Raskausaika on niin ainutlaatuisen ihmeellistä, että kun huomaat sen alkion muuttuneen ihan oikeaksi vauvaksi käsivarsillasi, suret sitä että hukkasit monta kuukautta odotusajasta panikointiin. Vaan kun helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Välillä musta oikein tuntui, että hävetti olla se joka itki pelkojaan tai ei osannut nauttia siitä lahjasta yhtään, mutta älä häpeä sitä yhtään. Käy niin monesti ultrassa kuin kukkaro kestää, soita neuvolaan aina kun pelottaa ja vaadi itsellesi keskuteluapua, se auttaa ihan oikeasti!

Tällä kierroksella olen jotenkin pelottavan rauhallinen, ajattelen, että asiat menevät kuten on tarkoitettu, ja nyt nautitaan siitä, että raskaustestiin tuli plussa. Aika näyttää miten käy

En tiedä saako mun pointista kiinni, mutta et tosiaan ole pelkojesi kanssa yksin. Mä olen käynyt esikoisen vauvavuoden jälkeen säännöllisesti neuvolapsykologilla. Se on ollut mulle aivan henkireikä, suosittelen!

Tsemppiä ihan valtavasti!

 

Onko täällä liikkuvia odottajia? Mitkä fiilikset treenaamisen suhteen? Olin nyt ensimmäistä kertaa salilla niin, että tiedän olevani raskaana. Outo kokemus. Olen enemmän sellainen, että urheilussa on normaalia mennä reilusti epämukavuusalueelle, mutta nyt pitäisikin kuunnella omaa kehoa! Tein sitten vähän rauhallisemmin ja helpommin joitain liikkeitä.

 

Mäkin liityn mukaan!
Tänään sitten tuli se plussa testiin. LA on kuukautisista laskien 28.11. Nyt on siis rv 3+6, mutta 24/7 etova olo, nännikipu, röyhtäily ja alavatsa- ja selkäkivut alkoivat jo 3+2. Ehdin kaksi negatiivista testiäkin jo tehdä, kun olin niin varma, että oon raskaana, koska oireet oli ihan samat kuin viime kerralla. Meillä on 12/15 syntynyt poika. Itse oon 34-vuotias.

Laitan viestiä fb-ryhmästä. Meillä esikoisen vauvaryhmä on ihan mahtava, siellä vieläkin päivittäin vaihdetaan kuulumisia.

 

Onko täällä liikkuvia odottajia? Mitkä fiilikset treenaamisen suhteen? Olin nyt ensimmäistä kertaa salilla niin, että tiedän olevani raskaana. Outo kokemus. Olen enemmän sellainen, että urheilussa on normaalia mennä reilusti epämukavuusalueelle, mutta nyt pitäisikin kuunnella omaa kehoa! Tein sitten vähän rauhallisemmin ja helpommin joitain liikkeitä.

Minä harrastan nyrkkeilyä, mutta olen ollut jo neljättä viikkoa kurkkukivussa enkä ole voinut käydä treeneissä ja nyt kun olenkin raskaana, mietin jatkanko ollenkaan, kun siellä kumminkin otetaan iskuja vatsaan ja joka puolelle, niin ei se kovin kiva olis toisille jos pitäis vaan yläkroppaan tähdätä, tieten vois olla sparraamatta ja tehdä muuta, vaikka harrastus on mulle suht uus ja treenit on ihan tappomeininkiä ilman iskujaki.. mietinkin jos vaihtais salitreeniin..

 

Noista peloista, ite en ole niinkään tässä alkuvaiheessa osannut pelätä, mutta joissain raskauksissa n. Rv20-> on alkanu tulee pelkoja, että vauva kuolee ja pahin on ihan vauva-aika. Kolmosen kohdalla varsinki tuntu jo, että sekoan, ku pelkäsin, että vauva kuolee kätkytkuomemaan ja en osannut enää nukkuakkaa ja olin tosi itkuinen.

Tsemppiä Rinkilä ihan hirveesti pelkojen kans ja helppo sanoa toiselle, mutta käy ihmeessä keskustelemassa peloista, soita vaikka neuvolaan. Toivottavasti helpottaa ja opit nauttimaan raskaudesta. <3

 

Minä harrastan nyrkkeilyä, mutta olen ollut jo neljättä viikkoa kurkkukivussa enkä ole voinut käydä treeneissä ja nyt kun olenkin raskaana, mietin jatkanko ollenkaan, kun siellä kumminkin otetaan iskuja vatsaan ja joka puolelle, niin ei se kovin kiva olis toisille jos pitäis vaan yläkroppaan tähdätä, tieten vois olla sparraamatta ja tehdä muuta, vaikka harrastus on mulle suht uus ja treenit on ihan tappomeininkiä ilman iskujaki.. mietinkin jos vaihtais salitreeniin..

Mie olen kans kamppailija, harrastan kung fu'ta. Täyskontaktilaji kun on niin olen jättäny vähemmälle ja palaan liikesarjoihin kuhan tuntuu siltä. Onneks ollaan muutenki menossa kuukaudeks reissuun (rv 10-14) ni eipä sitä reenais sillon muutenkaan.
Aattelin alottaa joogan ku palaan!

 

Mulla on oma hevonen ja ratsastan useita kertoja viikossa, edellisessä raskaudessa ratsastin epäsäännölliisesti (sillon ei ollut omaa ratsastusikäistä hevosta) 30+ viikolle, ja varmaan pidemmällekin, mutta maha ei pysynyt enää matkassa mukana, niin oli pakko lopettaa

 

Ilmoittaudun myös varovaisesti mukaan.

Esikoinen syntynyt 9/16 (sektiolla, juu, jälkitarkastuksen lääkäri meinasi että 3-4kk on hyvä aika odottaa ja sit ok raskautua, kun haava on parantunut niin hyvin. Silti, onhan riskejä aina ja kyllä tämä vähän hirvittää. Mutta sisarukset pienellä ikäerolla on toiveena), sen jälkeen käytettiin ehkäisyä 3kk ja jätettiin pois sillä mielin että saa tulla jos on tullakseen. No, tämähän ilmoitti tulostaan heti kun imetyksessä oli vähän väliä kiinteiden aloittamisen myötä, menkkoja ei ehtinyt kuulua ollenkaan. Neuvola on 28.3. ja saan ehkä lähetteen varhaisultraan kun tuosta kierrosta ei tietoa. Esikoinen tärppäsi kans ihan ajatuksesta, että sikäli saa kyllä olla iloinen tästä hedelmällisyydestä vaikka yllättäenhän tämä tuli.

Oireita, mitä nyt pojan hoitamisen ohella olen ehtinyt havaitsemaan, on olleet väsymys ja huono olo. Esikon kans en oksentanut alussa kertaakaan, nyt on puurot ja kahvit tulleet ulos jo monta kertaa.

Facebook-ryhmästä olisin kans kiinnostunut kunhan tämä varmistuu. Tsemppiä kaikille alun väsymysten ja huonojen olojen kanssa! Nukkukaa kun voitte

 

Juu pelot on tuttuja täälläkin, esikoista odottaessa en ehkä edes osannut pelätä ja varmaan nuorempi ikäkin vaikutti. Nyt on tuntunut että joka lehdessä minkä lukee on jotain ikävää. Pelot vaan kuuluvat tähän tilanteeseen, ensin pelätään raskautta ja sitten pelätään synnytyksessä ja seuraavaksi vauva-aikana.
Varasin itse ultran ensi viikon lopulle. Neuvolakin piti jo varata kun haluaisin aiemmin keskustelemaan, mutta en ole vaan saanut varattua. Ihan hirveä kutina mahassa, leviääkö iho jo vai mistä lie johtuu.