Marraskuun muruset *MEIDÄN KUU!* <3

Täällä alkaa hermot kyllä kiristyä.... Viime yön oltiin sairaalassa kun rupes tuleen supistuksia 5min välein. no sitä kesti noin 6 tuntia, kunnes ne rupes pikkuhiljaa harvenemaan ... Nyt lähin sit päivällä kotiin ja kävin lenkillä ja saunassa ja supistukset vähän tiheni. Ja on ainakin kipeitä. Tai saa nyt nähä pysyykö nää tiheinä vai harveneeko taas. Aattelin kohta vielä kiertää jonku pikkulenkin ja kiipeillä vähän rappusia.. Ja nyt on tuntunu jotai vihlomista yms kohdunsuulla niin saa nähä jos jotain tapahtuis kunnolla kohta. Aamulla olin vaan 1 sormelle auki ja kanava kadonnu kokonaan.... Saa nähä tuleeko tästä mitään

 

Onnea petite pojasta! =)

 

Kasassa:headwall:

Onnea vauvan saaneille kuitenkin=)

LilliM ja manteli 40+6

 

Linnna Saatat olla jo synnyttämässä, en ole kerinnyt vastailemaan tänne, mutta toivottavasti olet itse päässyt tutustumaan noihin naikkarin perhehuoneisiin Meidän kokemus oli ainakin hyvä, huone on juuri sopivan kokoinen ja varustettu parisängyllä (kaksi erillistä sänkyä yhdessä), nojatuolilla, kylpyhuoneella, nojatuolilla, hoitotasolla jne. Siellä on myös televisio ja DVD-soitin. Oli mielestäni riittävän tilava ja ihan viihtyisä. Silloin kun itse olin synnyttämässä niin huoneita vapautui sen päivän aikana peräti seitsemän, joten saatiin huone sujuvasti. Asiaa auttoi se, että samalle päivälle sattui paljon suunniteltuja ja kiireellisiä sektioita, joten perhehuoneiden menekki ei ollut niin kova. Käsittääkseni niitä on parisenkymmentä, joten saumat on suhteellisen hyvät, naikkarille kun keskitetään kumminkin paljon noita riskisynnytyksiä, jotka yleensä sijoitetaan lapsivuodeosastolle.

Toivottavasti tiedoista on jotain hyöytyä!

Täällä eka viikko on mennyt jotenkin vähän kaoottisissa tunnelmissa, omat hormonit heittää niin pahasti, että tämä äiti itkeskelee ihan tuon tuosta, ja on jatkuvasti huolissaan vauvan syönnistä ja nukkumisesta. Imetys ei ole lähtenyt ihan ongelmitta käyntiin, kun kotona vauvan imemisotteessa ja syönnin kestossa on ollut pulmia. Imetysasennotkin ovat olleet ihan hakoteillä, mikä on tietysti vaikeuttanut toimenpidettä huomattavasti. Tänään tuli pelastus, kun saatiin kotiin imetystyyny, nyt takana jo kaksi suhteellisen nappiin mennyttä imetystä tyynyn kanssa, ja toivon totisesti, että tämä nyt auttaa saamaan vauvan otteen ja syötön kondikseen. Pelkään koko ajan ettei vauva saa tarpeeksi maitoa, vaikka kuitenkin pissa- ja kakkavaippoja tulee riittävästi, ja syöttöjäkin riittävän tiheästi, vaikka välillä ovatkin tosi vaikeita ja tehottoman oloisia. Tämä imetys on kyllä tosi turhauttavaa, varsinkin kun ei ensikertalaisena ole kokemusta eikä tietoa siitä mikä on normaalia, ja miten pitäisi tehdä jutut.

Täytyy varmaan avautua tuonne synnyttäneiden puolelle vähän enemmän, mutta jos täällä vielä pyörii teitä muita vauvautuneita, niin olisi kiva tietää, miten itse teette. Annatteko syötöllä molempia rintoja, vai riittääkö, että syöttää yhden rinnan per imetyskerta? Meillä eka neuvolan kotikäynti on vasta ensi keskiviikkona, joten sitä ennen ei edes tiedä miten paino on kehittynyt. Nyt ollaan syötetty yksi rinta kerrallaan, kun vauva yleensä nukahtaa syötön lopuksi.

Kauhean paljon avoimia kysymyksiä ja ihmeteltävää, jotenkin ihan häkeltynyt olo kaikesta

Siilinlapsi ja pikku-siili 8 vrk

 

Onnea petitelle!!

Täällä edelleen yhtenä palana.. rv 41+1 huokaus.. noh.. tiistaina pääsee sinne äitipolille, joskaan tuskin vielä käynnistelevät, mutta kuitenkin..

Tänään sen sijaan pääsen pikkujouluun, kun ei kerran synnärillekään tarvi lähteä.. jotain kivaa sentäs tiedossa. Eipä sitä ole vielä tänä vuonna jouluruokia syötykään

Mikäs tilanne muilla kasassa olevilla?

T. Juli

 

Täällä ollaan edelleen ja alan olla absoluuttisen varma siitä, että oon viimeinen synnyttäjä... : / Mä olin ihan varma, ettei tässä raskaudessa tarvitse 41+ viikoille mennä, mutta pahasti näyttää nyt siltä. Esikoinen syntyi 2 vuotta sitten rv 41+4 päivänä ja sai syntymäpäiväkseen 8.12., eli jos tämä nyt sit tuon mun veikkauslistassa olevan veikkauksen mukaan syntyy 41+2 päivänä, niin saa saman syntymäpäivän isoveljensä kanssa Mutta mä pahoin alan jo pelätä sitä, että ens viikon loppuun mennään vielä mahan kanssa... Toivottavasti ei kumminkaan 42 viikoille saakka :headwall:

vaimo ja vaavi 40+6

 

Siilinlapselle kommentoin sen verran, että meillä meni esikoisen kanssa alkuun niin, että syötin kummatkin tissit ennen kuin tuli kylläiseksi. Ja syöttämiseen meni aina se 30min-45min. aikaa. Iän karttuessa ja imemisen vauvalla tullessa pontevammaksi riitti, että antoi yhdestä tissistä ja syöttöaika saattoi olla vaan 15 minuuttia. Mutta toivottavasti saat lisää neuvoja neuvolasta ja se imetys lähtee nyt sujumaan paremmin tyynyn kanssa. Alussahan se saattaa olla aina vähän hakemista sen otteen kanssa. Tiedän, että sitä imetystä ensikertalaisena stressaa ihan eri tavalla varmasti kuin seuraavien lasten kanssa, mutta tosissaan jos lapsi pissaa ja kakkaa riittävästi, niin kyllä hän sitä ravintoa saa =) Suomessa muutenkin harva lapsi on aliravittu. Tsemppiä sinne!

 

Kasassa ollaan edelleen, mutta huomenna on se käynnistyspäivä, joten pitkään ei tarttis enää mahan kanssa kärvistellä! Tosiaan on limatulppaa nyt valunu yön jälkeen ja paljon, että nyt kun tulis vielä suppareita päälle niin jos saatais synnytys käyntiin ilman käynnistämistä. Mut saas nyt nähdä mitä tämä päivä tuo tullessaan. En varmaan saa ens yönä nukuttua kun jännittää niin paljon, oikeesti tämä pitkä odotus palkitaan vihdoin! Toivottavasti käynnistämisessä kaikki sujuu suht nopeasti, eikä menis päiviä että synnytys etenis loppuun..Joillain kun se käynnistäminenkään ei auta vaan silti saattaa mennä muutama päivä ennen kuin se synnytys kunnolla käynnistyy.. :|

 

Siilinlapsi Kasassa ollaan edelleen täällä, ei oo supistuksen supistusta, aika monta päivää on kyllä ollut semmonen tunne että menkat alkaa mutta ei sen kummempia, olo on hyvä ei mitään kipuja ym. Unohdin viime viestissä onnitella ja onnittelen samalla muitakin vauvaantuneita :flower:
Kiva kuulla että oli hyvät kokemukset naikkarin perhehuoneesta. Kauhistuin vaan jorvin perhehuoneista kun oli tosi ahtaat tilat kun kaveri oli synnyttänyt. Hyvä että mahtui kulkemaan siellä.

Minulla on yliaikaiskontrolli nyt tiistaina 41+5 mutta luultavasti ei sinä päivänä käynnistä mutta toivotaan että torstaihin mennessä käynnistäisivät.

turhautunut Linnna 41+3

 

Onhan meitä näköjään En olekaan mahani kanssa ihan yksin...

On niin pitkiä päiviä nämä kun vaan odottaa ja odottaa. No,tiistaina meen osastolle ja silloin käynnistys ainakin edessä,mutta sekin tuntuu olevan ikuisuuksien päässä Olisi se kivempi vaihtoehto,että ittekseen lähtisi tulemaan,mutta ei ainakaan vaikuta siltä. Ja manteli oli perjantain ultrassa jo hieman päälle 4kg.

Mutta koitetaan nyt vaan jaksaa ja jaksaa kaikesta huolimatta!

LilliM ja manteli rv 41..... (ei jaksa raskauslaskuriakaan enää laittaa...)

 

Oikein paljon onnea kaikille nyyttinsä jo saaneille!!

Tulin teitä vielä kasassa olevia tsemppaamaan! Nyt mennään jo ihan loppusuoralla, ei enää montaa päivää kenelläkään ole maks. Koittakaa jaksella viime metrit (tiedän ei kyllä oikeesti auta yhtään), yritän olla hengessä mukana! Kukahan vie tuon marrasmurusten kisan??

Suuri kiitos kaikille onnitteluista ja raskauden aikaisista tsempeistä ja tuesta! Oli oikein mukava olla porukassa mukana!

Meillä nukutaan ja tissitellään, onneksi tuo tankkaus on enemmän päiväaikaan, niin ei oo äitistä vielä ihan täyttä zombieta tullu. Yöllä syödään noin kaks kertaa.
Tosi kiltti tyttö on, ei turhia kitise, ainoastaan nälkäänsä kyllä ilmoittaa jos ei heti oo tissiä suuhun tyrkyttämässä. Kellertävä vielä tuo neiti on ja olenki miettiny että missä vaiheessa sitä tarttis mittailla noita arvoja...tietääkö kukaan? Tyttö on kyllä virkeä hereillä ollessaan ja syö hyvin, herää itekseen nälkäänsä, ei tartte herätellä, kakkaa ja pissaa ihan normisti...
Isoveljet ovat ottaneet tytön ihan omakseen "prinsessaksi" kaikki pojat häntä kutsuvat. Ex-kuopus on kans aivan ihana, välillä vaan aivan ihme mustasukkasuus kohtauksia kuten sellasia että vauva pitää herättää ku just oon saanu sen nukkumaan...huoh!

Ristiäisiä meillä vietetään jo 2vkon päästä, yks kummi meillä on vielä hakusessa..Äiti ihanuus oli leiponu meidän pakastimet täyteen herkkuja joten mun osalle jää ruoka ja täytekakku...ja tietty tän kaaoksen siivoaminen..

Aatella kuinka vajavainen nuppi sitä itellään onkaan...sitä niin vannotti raskauden aikana että EI ENÄÄ KOSKAAN niin johan siitä on toivuttu ja kaikki unohdettu...nii-in ja sitä siis mietitään että eikö tosiaan enää koskaan?? Hoitoon kait sitä mut pitäis viedä..

Crocus ja neiti O 11pv

 

Poksista 41+0 Ja mähän en suostu enää 42 poksumaan, eli tää saa nyt sit tosissaan olla viimeinen poksuminen tältä suunnalta toistaiseksi

Onnea jennspalle käynnistykseen!!! Saat sitten varmaan itsenäisyyspäivän vauvelin =)

Crocus: Näinhän se monella on vauvan saatuaan ensimmäisen 6 kuukauden ajan, eli vauvakuume pukkaa kun hormoonit hyrrää Vuoden kohdalla sitä ei enää välttämättä olekaan niin varma asiasta

 

Täälläkin vielä yhtenä kappaleena :headwall:

Linnna 41+4

 

Rauhallista Itsenäisyyspäivää kaikille mammoille=)

Kasassa ollaan...ei merkkiäkään muusta!! Mietin tuossa välillä,että tähän olotilaan on jo jotenkin niin tottunut,että ei osaa kuvitellakaan muuta. Ihan kuin tämä maha ja ikuinen vauvan odotus vaan jatkuisi ja jatkuisi. Ihan outo ajatella,että huomenna mulla ehkä saattaa olla vauva sylissä:heart: Tosin kun ei käynnistyksestä ole aiempaa kokemusta niin enpä tiedä kuinka pitkä kärsimysnäytelmä onkaan luvassa Mutta mielellään tuon masuasukin jo haluaisi nähdä!

Kukahan tosiaan vie voiton viimeinen vauva kisassa??

LilliM ja manteli 41+1

 

Hyvää itsenäisyyspäivää täältäkin! Ja kasassa mitäs muuta.. itsenäisyyspäivä olisi kyllä ollut hyvä vauvalle syntymäpäiväksi.. aina olis synttäreinä liputettu ja juhlat olisi helppo järjestä kun joka kerta olisi pyhä.. mutta eipä näytä tulevan tällekään päivälle meidän vauva.. Jenspalle sen sijaan taitaa tulla, jokohan siellä ollaan nyytti kainalossa

Musta on kyllä alkanu tuntumaan että minä se taidan voiton napata tuossa viimeinen vauva kisassa.. joten oon ihan varma että ei ne käynnistele kuin vasta viikon päästä maanantaina (42+2) mutta se selvinee huomenna äitipolilla.. Noo.. silti viikko "vaan".. onhan se aika lyhyt aika ihmisen koko elämässä..

Eipä meitä montaa enää ole kokonaisena.. Huomenna kun LilliMenninkäinen käynnistetään taitaa jäädä jäljelle minun lisäksi enää vaimo85 ja Linnna..

T. Juli ja Nupsukka rv 41+2

 

Lillimenninkäinen: Onnea vauvanhakureissuun!!

(.) Kasassa edelleen... Mulla vähän samat fiilikset, mistä lillim:kin puhui eilen. Että tuntuu kuin tuo synnytys olis vaan jotenkin mennyt ohi tästä kohtaa, ja tässä sitä vaan kokonaisena ollaan lopunikää Kun ei nuo mun supistelutkaan tunnu mitään edistävän. Ainut uusi asia mikä on tullut, niin toissaillasta saakka on alkanut maha naksumaan ja sitä toivois et naksuis sit kunnolla niin, että lapsivedetkin menis : /

vaimo ja vaavi 41+1

 

Tänään käyty yliaikaiskontrollissa. Vauvalla näytti olevan kaikki kunnossa.
Kohdunsuu auki vaan yhdelle sormelle joten käynnistystapana on cytotec pillerit jotka aloitetaan torstaiaamuna. Vähän jännittää toi käynnistys että kauanko siinä menee että saan vauvan syliin, toivottavasti ei montaa päivää jouduta käynnistelee. Kaikkein parasta ois jos tää synnytys lähtis käyntiin ittestään ennen torstaita :|

Linnna 41+5

 

Heips!
Tulin vain ilmoittamaan että meille syntyi 27.11. ihana tyttövauva, 2970 gr & 49 cm. Tarkka tyttö kun tuli ihan laskettuna päivänä ...ollaan ihan haltioissamme iskän kans vieläkin... =)

 

Onnea SaZa84 tyttövauvasta!!! =)

(.) Kait se pitäis varata sitä yliaikaiskontrolliaikaa tänään lauantaille... huoh. Ei yhtään hyvä aamu täällä mielialan ja nukkumattomuuden puolesta tänään |O Esikoinenkin tuli nyt sitten 2 -vuotis syntymäpäiväkseen flunssaan ja yski koko yön, välillä meidän välissä ja välillä omassa sängyssä. Sen lisäksi joutuu valvomaan supistelujen vuoksi, mitkä ei tunnu johtavan minnekään. Tähän lisäksi kylkien puutuminen ja päänsärky, niin avot :headwall: Lisäksi on alkanut taas synnytys pelottamaan... Haluisin sen vain äkkiä alta pois. Muistot tulvii pintaan tuosta 2 vuoden takaisesta esikoisen syntymästä... Nyt kun ollaan samoissa päivissä ja samoilla raskausviikoilla menossa : /

vaiumo ja vaavi 41+2

 

Meille sit vihdoinkin synty tyttö 51cm ja 3655g 5.12. kello 21:50 Hirvee kokemus koko synnytys mutta ihana vauva <3
Eli siis sillon perjantaina 3.12. menin sairaalaan ekakerran kun supistuksia rupes oleen 5min välein. Sain kipulääkettä että oisin saanu nukuttua mutta valvoin siellä koko yön. Päivällä sitte tosiaan supistukset harveni ja mut lähetettiin kotiin. Kotona kävin lenkillä ja saunassa ja sitten illalla supistukset taas koveni ja tiheni ja lähin takas sairaalaan. Sain petidin piikin ja jonku pillerin että saisin nukuttua mutta meni vaan pää sekasin ja valvoin taas kipujen kaa. Menin sitte siinä yöllä kuumaan suihkuun ja jossain välissä klo 3 aikaan kun tehtiin sisätutkimus olin 3cm auki. Sain sitte ilokaasun jossain välissä käyttöön, en kyllä muista enää millon Onnistuin torkahtaan aina välillä kun ei ollut supistusta mutta enpä pitkäks aikaa kun niitä tuli noin 5-10min välein. Aamulla oli kauhee nälkä, söin jogurtin ja sen jälkeen heti oksensin. Klo 10 aikoihin tuli mies paikalle ja lääkäri puhkas kalvot kun ei tilanne edistyny. Sen jälkeen kivuista tuli ihan hirveitä ja pyörin vaan ympäriinsä ja kokeilin jumppapalloa ja kaikkea mutta mikää ei ollu hyvä, itkin vaan kun otti niin kipeetä ja lopulta taas oksensin.
Joskus klo 14?? aikoihin olin sitte 6cm auki ja sain epiduraalin. Se vaikutti tosi "mukavasti", toinen puoli ei puutunu ollenkaan ja supistukset tuntu ihan järkyttäviltä. Toinen puoli taas puutu kunnolla ja niin että jalka polvesta ylöspäin ei liikkunu mihinkään. Vetelin sitte ilokaasua siihen tahtiin etttä pari kertaa heräsin siitä sängystä maski naamalla ja kysyin mieheltä että nukuinko kauanki Joo olin pyörtyny. Huusin ja itkin vähän väliä ja tilanne ei taaskaan edistyny. joskus klo... 18?? ehkä tilanne oli edelleen sama eli 6cm auki. Päädyttiin sit siihen että laitetaan tippa (mitä ei ensin laitettu siks koska supistuksia oli 1-2minuutin välein ja ne oli ihan järkyttäviä) ja katotaan 2 tuntia, jos ei mitään tapahu niin leikataan.
Jossain välissä mua rupes yhtäkkiä sattumaan ylämahaan eikä kipu hellittäny ees supistusten välillä niin siinä sit mieski hätäänty ku kätilö lähti juosten hakemaan lääkäriä taas. En tiiä mistä johtu mutta meni lopulta itekseen ohi?
No kohta olin 8cm auki ja siitä se hirvein osuus vasta alkoki... Luulin jo että kuolen siihen, hirveintä mitä oon ikään tuntenu. Tuntu ku vauva yrittäis väkisin ulos ja joka supistus otti niin kipeetä että en voinu uskookkaan. Itkin vaan ja makasin siinä sängyssä ku en jalan takia mihinkää päässy, mies kävi lämmittelee kauratyynyjä ja hiero selkää vuorotellen kätilön kaa. Lopulta ku olin ihan melkeen auki mutta jotain reunaa ? jäljellä niin lääkäri tuli sit sinne ja mä vaan huusin että en enää kestä ja pakko ponnistaa yms , lopulta sain sit luvan ja hyi helvetti (anteeks) mikä homma! Reilun tunnin se kesti ja ite sit olin sellanen mille oon aina naureskellu... Huusin että en jaksa enää ja en halua ponnistaa. En tienny mistä oisin ottanu kiinni niin revin kätilöä paidasta ja miestä kiskasin vahingossa hiuksista. Lopulta kun vauva tuli vihdoin ulos, rupesin vaan itkemään entistä enemmän enkä voinu uskoa että se on totta. Mulla oli koko ponnistusvaiheen ajan sellanne olo että vauva ei IKINÄ tuu ulos ja että mä kuolen siihen sänkyyn kohta. Nytkin meinaan ruveta pillittään kun mietin

Joku 5 tikkiä tuli ja päästiin sit vauvan kaa osastolle, mies oli täällä eka yön myös. Yöllä vauva ei syöny mitään, se oksensi ja aamulla sitte tuli hoitaja mittaan verensokeria yms siltä niin se joutu lastenosastolle kun oli matala ja sillä oli tulehusarvot vähän korkeella.. Pissatulehdus sillä oli?? Nyt saa antibioottia siellä ja lämpökaapissa oli kun oli vissiin alilämpöä ja happisaturaatio vähän matala... Mutta oottelen tässä että sieltä ilmotetaan ku lääkäri tulee sinne, niin meen sitte sinne kans kysymään jos se pääsis jo tänne mun huoneeseen Oon siellä käny syöttämässä sitä välillä ja onnistuu ihan ok:sti paitsi välillä ei meinaa saada otettua kiinni tissistä kunnolla... Nyt sitten klo 8 kävin syöttään niin 60ml se sai aika lyhyessä ajassa imettyä että .. ihan hyvin se sujuu lopulta

Tulipa varmaan sekava teksti ja pitkä, en itekkään muista koko synnytyksen tapahtumia oikeen hyvin

 

Onnea kultapossu tytöstä!!! =) Ja kiitti synnytystarinasta!

Mä taidan ihan oikeasti olla pinon viimeinen marisija täällä... :stick: :kieh: :headwall::headwall: No tulipahan viimeisen kuun pinon päivitysvastuu oikealle ihmiselle..

 

Tulinpa minäkin jakamaan oman synnytystarinani, josta jäi oikeinkin hyvä mieli näin ensikertalaiselle Eli perjantaina 26.11. aamuyhdeksältä tunsin ensimmäisen kipeähkön supistuksen - näitä supistuksia alkoi tulemaan säännöllisen epäsäännöllisesti, väli vaihteli 20 minuutista 9 minuuttiin. Kipu ei kuitenkaan ollut niin kovaa, ettenkö ois voinut olla. Lähdin jopa käymään systerin luona, joka kylläkin koko ajan pelkäsi että joutuu kohta soittamaan mun miehelle, että lähdin synnyttämään
Kolmen maissa iltapäivällä, ollessani jo kotona, supistukset alkoi tuntua voimakkaammilta ja miehen tullessa kotiin, ne tuntui jo sen verran että sai ihan tosissaan keskittyä vaan hengittelemään supistuksen tullessa. Mies oli heti lähdössä Oysiin, mutta mä sanoin etten vielä lähde. Nooh, tunnin päästä sitten soitin sinne ja sanoivat että jos et pysty enää supistusten kanssa olemaan, niin tule vaan sairaalaan. Seitsemältä illalla oltiin sitten sairaalassa ja pääsin sydänkäyrille. Olin vasta kahdelle sormelle auki tuossa vaiheessa. Kätilö kysyi haluanko lähteä vielä kotiin ja tietysti vastasin että en halua tehtiin peräsuolen tyhjennys ja meidät haettiin sitten synnytyshuoneeseen, jonne tuotiin myös iltapala mulle. Oli vähän hankala syödä supistusten takia...
Minua hoitava kätilö ja kätilöopiskelija tulivat paikalle, siinä mietiskeltiin haluanko käydä kylvyssä ja ottaa sitten ilokaasua... mutta molempien "ronklattua" alapäätä, alkoi supistukset tulla todella tiuhaan tahtiin. Ehtivät kylläkin lähteä huoneesta pois kun soitin kelloa ja tuumasin heidän tullessa paikalle, että nyt äkkiä jottain tähän kipuun.
Anestesialääkäri tuli paikalle, epiduraalin laitto ei tuntunut kyllä miltään, mutta oli aika kamalaa olla siinä kippura-asennossa kun ehti tulla kaksi erittäin kipeää supistusta enkä saanut liikkua. Itkuhan siinä pääsi, kätilö oli kyllä aivan ihana, piti kädestä kiinni ja mun jaloista etten pääse suoristamaan kroppaani sekä kannusti kauheasti. Tosi nopsaa alkoi epiduraali sitten vaikuttamaankin. Kellonajasta en tiedä, mutta jossain vaiheessa multa sitten puhkaistiin kalvot ja sit alkoikin tapahtumaan.
Ponnistusvaihe oli lyhyt, vain 7 minuuttia ja vauva piti loppujen lopuksi auttaa imukupilla ulos, koska hänen sydänäänet heikkenivät supistusten aikana niin paljon, että pelättiin liiallista hapenpuutetta.
Väliliha leikattiin ja repesin 1. asteen, koska tyttö tuli käsi poskella ulos mutta alapää on parantunut tosi hyvin, ei oo oikeastaan ollut edes kipeä.
Tyttö alkoi pienen taistelun jälkeen syömään rintaa salissa tosi hyvin ja imetys on muutenkin lähtenyt oikeinkin hyvin käyntiin.
Eli, kaikenkaikkiaan synnytys oli hyvä kokemus - ainoa miinus siitä, että mun vatsa ei toimi ja "kakkosasialla" käyminen on yhtä tuskaa, koska takapuoleen sattuu ponnistaessa! Mies on jopa joutunut tekemään mulle täällä kotona peräsuolen tyhjennyksen...nyt yritän syödä Vi-Siblinia, että ei kertys kovin paljon tavaraa massuun...
Eilen kävi terveydenhoitaja kotona & vaavilla oli noussut hienosti viikossa paino: sairaalasta lähdettäessä paino oli 2735 gr, ja eilen 3090 gr. Eli hyvin riittää maito
Jaksamisia vaimo85, jospa sinäkin kohta saat vauvan syliisi

 

No lisäänpäs minäkin oman synnytystarinani tänne

Elikkä su-ma vastaisena yönä n. klo 13.00 tuntui eka tosi kova ja kipeä supistus johon samantien heräsin. Aattelin että ei tämä mitään sen kummempaa voi olla ja yritin jatkaa unia. Seuraava supistus tulikin jo 12 min kuluttua. Supistukset alkoivat heti kovina ja melko säännöllisinä. Suurinpiirtein n. 5-10 minuutin välein. Kärvistelin siinä yksin hereillä tunnin verran jonka jälkeen uskalsin jo herättää miehen. Istua pysty mutta maata ei ollenkaan. Vielä silloinkin ajattelin että kyllä nämä tästä hiipuvat.

Miehen herättyä yritin suihkuun mennä. Siitä ei tullut mitään, kun suihkussa olisi pitänyt olla suhteellisen paikallaan. (suihkun letku ei kauas ylety) WC:ssä yritin istua, ei mitään kun aina istuuduttua kauhea supistus päälle. Tätä mentiin tunti.

2 tunnin jälkeen soitin sairaalaan, että olisiko syytä tulla näytille? Käskivät tulla. Puhelun jälkeen supistukset alkoivat tosissaan kipeinä ja 5 min välein. Sanoin miehelle että alkaa pukemaan pojille (3v ja 1,5 v) vaatetta päälle, että nyt on ihan pakko lähteä. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin heittää pojat hoitoon. Onneksi mummola sairaalamatkan varrella.

Auton penkinlämmitin täysillä, koska lievitti jonkin verran supistuksia. Supistuksen tullessa puristin ovenkahvaa ja miehen käsivartta. Ja aina kun pysähdyttiin niin eikun ulos käveleen. Jos joku tätä ihmettelee, niin kestän supistukset parhaiten liikkuessa.

Pojat luuli olevansa yöaikaan jossain huviajelulla, siis kumpiki heräs. Jäivät sitten mukavasti huutamaan perään No mummon hoiviin onneksi.

Sairaalaan saavuttiin vasta klo 4 jälkeen silloin 6cm auki. Samantien saliin ja kätilö lähti hakemaan anestesialääkäriä. Kohdunkaulanpuudute pistettiin n. klo 5.00 ja samalla kalvot puhkaistiin. Puudutteen laittaminen otti ihan tautisen kipeää!!! En muista että samaa olisi ollut aikasemmin. No alkoi vaikuttaa vain toiselle puolelle. Toki tämä helpotti jonkin verran. Sitten olikin jo aika siirtyä ponnistamaan jakkaralle.

Kätilö tarkisti kohdunsuun..reunaa vähän jäljellä mutta arveli saavansa painettua sen pois ponnistusvaiheessa. Tarkoitti sitä että ponnistaa ei saa ennen kuin reuna on hävinnyt. Uskokaa tai älkää mutta tää vaihe oli kauhea. Tekee älyttömästi mieli ponnistaa ja ei saa. Supistukset tulee koko ajan ja mitään ei saa tehä! kaikenlisäksi istutaan jakkaralla ja lapsi meinaa tulla ulos (helppo nauraa jälkeenpäin) No lopulta reunaa ei ollut ja sai alkaa ponnistaan. Silloin sydänäänet häipyi Laskettiin sekunteja jos ei minuutteja jo ja kätilö hälyytti toisen paikalle. Meinasivat jo alkaa nostamaan sängylle. Huh! Sydänäänet palasi ja sai jatkaa ponnistamista. Kun vauvan pää tuli esille niin napanuora 2x kaulanympärillä. Vauvan pään tultua esiin joutu tosi hitaasti ja rauhassa pieniä ponnistuksia tekeen. Eli tarkotus oli ettei vauva tuu vauhdilla ja revi paikkoja. Otti tosissaan kipeää koko ajan. Mutta tikkejäkin sain vain vaivaiset 3!!! Pitkältä ajalta tuntu ja niin 3 min jälkeen vauva oli jo ulkona! :heart: Synnytys kesti 5h/3min Mulle se oli ihan kauhean nopea kun aikasemmat olleet 16h ja 14h.

Vauva joutui pari tuntia syntymän jälkeen infektion takia tehohoitoon. Aloittivat nousseen CRP:n (tulehdusarvon) takia antibiootin. Vauva pääsi vierihoitoon 2 vrk:n jälkeen jlloin imetyskin saatiin lopulta alotettua. Osastolla oltiin antibiootissa 5vrk ja nyt viime lauantaina päästiin vihdoin kotia.

Vauvalla syntymäpaino oli 4150g ja pituutta 52,5cm, sekä hattu huikeat 37cm. Osatolta kun kotiuduttiin niin painoa jo huikeat 4490g. Eli oli alkanut maitoa tulemaan ja vauva saanut syötyä Syötävän suloinen pakkaushan tuo on. Nukkuu ja syö. Todella tyytyväinen vauva ja äiti. Äidin lähtöpaino sairaalassa 52,5kg

 

Muutes mitähän Daewenille kuuluu? Miten käynnistys on sujunut?:wave:

 

Muutes mitähän Daewenille kuuluu? Miten käynnistys on sujunut?:wave:

Hmm.. Toivottavasti ei pahastu kun kerron mutta vauva on syntynyt, syntyi joku.. 6 tuntia ? meidän vauvan jälkeen Ja hyvin taitaa kaikki olla siellä

Me ei vieläkää olla päästy kotiin, ehkä päästään lauantaina jos klo 16 annettavan antibiootin jälkeen ei tarvi enää antaa... En enää yhtään jaksais olla täällä sairaalassa! Noh, nyt onneks vauva on saanu oleskella täällä osastolla paitsi välillä pitäny käydä lastenosastolla saamassa lääkkeitä. Ja viime yön se oli siellä. Ehkä tän yön saa olla täällä mun huoneessa Saa nähä... Tuossa se nyt nukkuu, on syöny hyvin ja ootellaan että jos sais siltä pissanäytteen.
Voisin maata ja tuijottaa vauvaa koko päivän On se niin ihana :heart: