Vihdoin pääsen päivittämään tietoja tänne! Meille syntyi niin uskomattoman kaunis pieni poika perjantaina 26.11. Viikkoja oli 40+1 ja pikkuisella painoa 3515g ja pituutta 51,5cm. Päänympärys 34,2cm. Eilen kotiuduttiin sairaalasta ja nyt ollaan opeteltu arkea yhdessä meidän pienen perheen kanssa.
Synnytys käynnistyi perjantai-aamuna kuuden ja seitsemän välillä, tosin olin jo yöllä aavistellut, kun olin valveilla pari tuntia lievien supparien ja mulle uusien sukkapuikkokipujen kanssa. Oli jotenkin niin outo olo, että aavistelin, mutta sain kuitenkin unia jatkettua ja ajattelin, että ei sittenkään.. noh, napakat supparit alkoi joskus kuuden jäljestä, ekan kerran merkkasin ylös 6.44. Sen jälkeen oli alkuun noin 7 minuutin välein, kunnes puolen tunnin supistelujen jälkeen tiheni nopeasti neljään minuuttiin ja siitä hyvin pian 2 minuuttiin. Heti alussa rupesi valumaan myös aika runsaan oloisesti verta, mistä säikähdinkin ja soitettiin synnärille, mutta kehottivat pysymään kotona ellei verenvuoto lisäänny tai liikkeet vähene. Kärvistelin lopulta kotona toooosi kipeiden supparien kanssa noin kolme tuntia, kunnes otettiin taksi naikkarille. Olin siinä vaiheessa vielä miehelle, että katsotaan nyt lähettävätkö meidät vielä kotiin oottelemaan, mut kas kummaa, kun mut laitettiin käyrille, niin olinkin jo 7 cm auki! Olin niin tuskissa, ettei saanut käyrää oikein otettua tuo kätilö, vaan siirryttiin suoraan synnytyssaliin. Siellä otin aluksi ilokaasua, mutta päädyin nopeasti epiduraaliin kun kipu oli niin kova. Sen saamisen jälkeen olo helpottui tosi paljon, ja omat supparitkin jatkui käyrän mukaan edelleen vahvoina ja napakoina. Eivät antaneet siinä vaiheessa edes lisä-oksitosiinia. Epiduraalin vaikutus kesti peräti 2,5 tuntia ennen kuin alkoi uudelleen olla taas aika kipeä olo. Istuskelin välillä jumppapallolla, koska se helpotti lihasjännityksen ja epiduraalin aiheuttamaa holtintonta tärinää ja lisääntyviä kipuja. Sain vielä lisäannoksen epiduraalia, kun vauva ei ollut vielä ihan laskeutunut. Lopulta kun toisen annoksen teho alkoi laantua, sain luvan ruveta hiljalleen ponnistelemaan. Tuossa vaiheessa laitettiin sitten lisäoksitosiinitkin vauhdittamaan, kun omat alkoi pikkaisen laantua. Synnytysjakkaralle en päässyt vaikka olin sitä pyytänyt ja se oli huoneeseen tuotu, sillä kätilön mukaan vauvan sydänääniin tuli laskuja minun ollessa pystysasennossa, joten lähdettiin liikkeelle sivuttaisasennosta ja käännyttiin jossain vaiheessa puoli-istuvaan asentoon. Alkuun tuntui ihan siedettävältä, mutta kävi tuskaisemmaksi mitä enemmän epiduraali hiipui. Kunnon ponnistustarve tuli vasta aivan viimeisen kymmenen minuutin kohdalla, jolloin aloin olla jo aivan puhki ja epäuskoinen. Kätilöt (ohjaaja ja harjoittelija) olivat kyllä ihania ja tsemppasivat koko ajan. Lopulta meidän poika putkahti maailmaan hieman vajaa 50 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen. Oli ihan uskomatonta nähdä hänen tulevan ulos ja makaavan siinä pöydällä. Isä sai leikata napanuoran ja sitten pötköteltiin tunnin verta poika mahalla, kun minua ommeltiin. Kuusi tikkiä tuli, kun eivät tehneet epparia, mutta varmaan hyvä niin. Kuulin kyllä kätilöiden puhuvan jossain vaiheessa ponnistusta, että jos tehtäisiin eppari niin vauva syntyisi jo, mutta päättivät olla tekemättä kun väliliha antoi hyvin periksi. Tikit tulikin emättimen sisään ja toiseen häpyhuuleen.
Uskomaton tuo meidän vauva oli, tunnin mahalla pötköttelyn jälkeen kun aloitettiin imetys, niin poika söi puolitoista tuntia putkeen ennen kuin lopetti ja pääsin suihkuun ja me syömään hieman. Oltiin synnytyssalissa about neljä tuntia ennen siirtymistä perhehuoneeseen. Kaiken kaikkiaan synnytys oli tietysti rankka kipujen puolesta, mutta ihana kiireetön ja jotenkin kaikki meni kuitenkin hyvin kivuista huolimatta. Yhteensä synnytys kesti ekoista suppareista syntymään noin 11-12 tuntia, mutta kokonaisuutena ei jäänyt paha fiilis, vaikka olo olikin melkomoinen sen jälkeen. Kaikki synnytyskivut, tikit, istukan synnytys (cytotec tarvittiin avittamaan hieman), vatsan painelut jne. jne. HUH. Ensisynnyttäjänä en jotenkin osannut varautua siihen, että sitä kipua ja operaatiota on niin paljon sen itse avautumisen ja ponnistamisen lisäksikin.
Palkinto oli kuitenkin paras, ja poika voi tosi hyvin ja toipui synnytyksestä hienosti. Paino putosi sairaalassa ollessa vaan nelisen prosenttia ja kääntyi jo viimeisenä päivänä nousuun. Nyt ollaan tosiaan kotona ja tämä äiti on hormoneista vielä ihan pöllyssä, itku tulee herkästi ja myönnän kyllä, että jatkuvasti pelottaa kaikenlaiset jutut. Voiko vauva ihan hyvin, syökö liian usein tai liian harvoin, miten imetys onnistuu jne. Varsinkin yöt jännittää jotenkin tosi kovin, ja heräilen ihan pienestä tarkistamaan, että onhan pojalla kaikki hyvin sängyssään. Nukkuu onneksi ihan meidän vuoteen vieressä sellaisessa liikuteltavassa sängyssä.
Sainpahan päivitettyä tänne tilanteen, on ollut aika härdelliä tämä alku, kun kaikki on niin uutta.
Tsemppiä kaikille, joilla sama vielä edessä!! Lähtö voi tosiaan tulla ihan yllättäen, minäkin ajattelin, että tuskinpa tulee nyt, kun "merkkejä" on ollut niin kauan ihan ilman tulosta
Onnea myös muille vauvaantuneille, en ole ehtinyt yhtään lukea kirjoituksia täällä, käyn myöhemmin päivittämässä itseäni teidän muiden tilanteisiin!
Siilinlapsi ja pikku-siili 5 vrk
Synnytys käynnistyi perjantai-aamuna kuuden ja seitsemän välillä, tosin olin jo yöllä aavistellut, kun olin valveilla pari tuntia lievien supparien ja mulle uusien sukkapuikkokipujen kanssa. Oli jotenkin niin outo olo, että aavistelin, mutta sain kuitenkin unia jatkettua ja ajattelin, että ei sittenkään.. noh, napakat supparit alkoi joskus kuuden jäljestä, ekan kerran merkkasin ylös 6.44. Sen jälkeen oli alkuun noin 7 minuutin välein, kunnes puolen tunnin supistelujen jälkeen tiheni nopeasti neljään minuuttiin ja siitä hyvin pian 2 minuuttiin. Heti alussa rupesi valumaan myös aika runsaan oloisesti verta, mistä säikähdinkin ja soitettiin synnärille, mutta kehottivat pysymään kotona ellei verenvuoto lisäänny tai liikkeet vähene. Kärvistelin lopulta kotona toooosi kipeiden supparien kanssa noin kolme tuntia, kunnes otettiin taksi naikkarille. Olin siinä vaiheessa vielä miehelle, että katsotaan nyt lähettävätkö meidät vielä kotiin oottelemaan, mut kas kummaa, kun mut laitettiin käyrille, niin olinkin jo 7 cm auki! Olin niin tuskissa, ettei saanut käyrää oikein otettua tuo kätilö, vaan siirryttiin suoraan synnytyssaliin. Siellä otin aluksi ilokaasua, mutta päädyin nopeasti epiduraaliin kun kipu oli niin kova. Sen saamisen jälkeen olo helpottui tosi paljon, ja omat supparitkin jatkui käyrän mukaan edelleen vahvoina ja napakoina. Eivät antaneet siinä vaiheessa edes lisä-oksitosiinia. Epiduraalin vaikutus kesti peräti 2,5 tuntia ennen kuin alkoi uudelleen olla taas aika kipeä olo. Istuskelin välillä jumppapallolla, koska se helpotti lihasjännityksen ja epiduraalin aiheuttamaa holtintonta tärinää ja lisääntyviä kipuja. Sain vielä lisäannoksen epiduraalia, kun vauva ei ollut vielä ihan laskeutunut. Lopulta kun toisen annoksen teho alkoi laantua, sain luvan ruveta hiljalleen ponnistelemaan. Tuossa vaiheessa laitettiin sitten lisäoksitosiinitkin vauhdittamaan, kun omat alkoi pikkaisen laantua. Synnytysjakkaralle en päässyt vaikka olin sitä pyytänyt ja se oli huoneeseen tuotu, sillä kätilön mukaan vauvan sydänääniin tuli laskuja minun ollessa pystysasennossa, joten lähdettiin liikkeelle sivuttaisasennosta ja käännyttiin jossain vaiheessa puoli-istuvaan asentoon. Alkuun tuntui ihan siedettävältä, mutta kävi tuskaisemmaksi mitä enemmän epiduraali hiipui. Kunnon ponnistustarve tuli vasta aivan viimeisen kymmenen minuutin kohdalla, jolloin aloin olla jo aivan puhki ja epäuskoinen. Kätilöt (ohjaaja ja harjoittelija) olivat kyllä ihania ja tsemppasivat koko ajan. Lopulta meidän poika putkahti maailmaan hieman vajaa 50 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen. Oli ihan uskomatonta nähdä hänen tulevan ulos ja makaavan siinä pöydällä. Isä sai leikata napanuoran ja sitten pötköteltiin tunnin verta poika mahalla, kun minua ommeltiin. Kuusi tikkiä tuli, kun eivät tehneet epparia, mutta varmaan hyvä niin. Kuulin kyllä kätilöiden puhuvan jossain vaiheessa ponnistusta, että jos tehtäisiin eppari niin vauva syntyisi jo, mutta päättivät olla tekemättä kun väliliha antoi hyvin periksi. Tikit tulikin emättimen sisään ja toiseen häpyhuuleen.
Uskomaton tuo meidän vauva oli, tunnin mahalla pötköttelyn jälkeen kun aloitettiin imetys, niin poika söi puolitoista tuntia putkeen ennen kuin lopetti ja pääsin suihkuun ja me syömään hieman. Oltiin synnytyssalissa about neljä tuntia ennen siirtymistä perhehuoneeseen. Kaiken kaikkiaan synnytys oli tietysti rankka kipujen puolesta, mutta ihana kiireetön ja jotenkin kaikki meni kuitenkin hyvin kivuista huolimatta. Yhteensä synnytys kesti ekoista suppareista syntymään noin 11-12 tuntia, mutta kokonaisuutena ei jäänyt paha fiilis, vaikka olo olikin melkomoinen sen jälkeen. Kaikki synnytyskivut, tikit, istukan synnytys (cytotec tarvittiin avittamaan hieman), vatsan painelut jne. jne. HUH. Ensisynnyttäjänä en jotenkin osannut varautua siihen, että sitä kipua ja operaatiota on niin paljon sen itse avautumisen ja ponnistamisen lisäksikin.
Palkinto oli kuitenkin paras, ja poika voi tosi hyvin ja toipui synnytyksestä hienosti. Paino putosi sairaalassa ollessa vaan nelisen prosenttia ja kääntyi jo viimeisenä päivänä nousuun. Nyt ollaan tosiaan kotona ja tämä äiti on hormoneista vielä ihan pöllyssä, itku tulee herkästi ja myönnän kyllä, että jatkuvasti pelottaa kaikenlaiset jutut. Voiko vauva ihan hyvin, syökö liian usein tai liian harvoin, miten imetys onnistuu jne. Varsinkin yöt jännittää jotenkin tosi kovin, ja heräilen ihan pienestä tarkistamaan, että onhan pojalla kaikki hyvin sängyssään. Nukkuu onneksi ihan meidän vuoteen vieressä sellaisessa liikuteltavassa sängyssä.
Sainpahan päivitettyä tänne tilanteen, on ollut aika härdelliä tämä alku, kun kaikki on niin uutta.
Tsemppiä kaikille, joilla sama vielä edessä!! Lähtö voi tosiaan tulla ihan yllättäen, minäkin ajattelin, että tuskinpa tulee nyt, kun "merkkejä" on ollut niin kauan ihan ilman tulosta
Onnea myös muille vauvaantuneille, en ole ehtinyt yhtään lukea kirjoituksia täällä, käyn myöhemmin päivittämässä itseäni teidän muiden tilanteisiin!
Siilinlapsi ja pikku-siili 5 vrk