Marraskuun muruset *MEIDÄN KUU!* <3

Vihdoin pääsen päivittämään tietoja tänne! Meille syntyi niin uskomattoman kaunis pieni poika perjantaina 26.11. Viikkoja oli 40+1 ja pikkuisella painoa 3515g ja pituutta 51,5cm. Päänympärys 34,2cm. Eilen kotiuduttiin sairaalasta ja nyt ollaan opeteltu arkea yhdessä meidän pienen perheen kanssa.

Synnytys käynnistyi perjantai-aamuna kuuden ja seitsemän välillä, tosin olin jo yöllä aavistellut, kun olin valveilla pari tuntia lievien supparien ja mulle uusien sukkapuikkokipujen kanssa. Oli jotenkin niin outo olo, että aavistelin, mutta sain kuitenkin unia jatkettua ja ajattelin, että ei sittenkään.. noh, napakat supparit alkoi joskus kuuden jäljestä, ekan kerran merkkasin ylös 6.44. Sen jälkeen oli alkuun noin 7 minuutin välein, kunnes puolen tunnin supistelujen jälkeen tiheni nopeasti neljään minuuttiin ja siitä hyvin pian 2 minuuttiin. Heti alussa rupesi valumaan myös aika runsaan oloisesti verta, mistä säikähdinkin ja soitettiin synnärille, mutta kehottivat pysymään kotona ellei verenvuoto lisäänny tai liikkeet vähene. Kärvistelin lopulta kotona toooosi kipeiden supparien kanssa noin kolme tuntia, kunnes otettiin taksi naikkarille. Olin siinä vaiheessa vielä miehelle, että katsotaan nyt lähettävätkö meidät vielä kotiin oottelemaan, mut kas kummaa, kun mut laitettiin käyrille, niin olinkin jo 7 cm auki! Olin niin tuskissa, ettei saanut käyrää oikein otettua tuo kätilö, vaan siirryttiin suoraan synnytyssaliin. Siellä otin aluksi ilokaasua, mutta päädyin nopeasti epiduraaliin kun kipu oli niin kova. Sen saamisen jälkeen olo helpottui tosi paljon, ja omat supparitkin jatkui käyrän mukaan edelleen vahvoina ja napakoina. Eivät antaneet siinä vaiheessa edes lisä-oksitosiinia. Epiduraalin vaikutus kesti peräti 2,5 tuntia ennen kuin alkoi uudelleen olla taas aika kipeä olo. Istuskelin välillä jumppapallolla, koska se helpotti lihasjännityksen ja epiduraalin aiheuttamaa holtintonta tärinää ja lisääntyviä kipuja. Sain vielä lisäannoksen epiduraalia, kun vauva ei ollut vielä ihan laskeutunut. Lopulta kun toisen annoksen teho alkoi laantua, sain luvan ruveta hiljalleen ponnistelemaan. Tuossa vaiheessa laitettiin sitten lisäoksitosiinitkin vauhdittamaan, kun omat alkoi pikkaisen laantua. Synnytysjakkaralle en päässyt vaikka olin sitä pyytänyt ja se oli huoneeseen tuotu, sillä kätilön mukaan vauvan sydänääniin tuli laskuja minun ollessa pystysasennossa, joten lähdettiin liikkeelle sivuttaisasennosta ja käännyttiin jossain vaiheessa puoli-istuvaan asentoon. Alkuun tuntui ihan siedettävältä, mutta kävi tuskaisemmaksi mitä enemmän epiduraali hiipui. Kunnon ponnistustarve tuli vasta aivan viimeisen kymmenen minuutin kohdalla, jolloin aloin olla jo aivan puhki ja epäuskoinen. Kätilöt (ohjaaja ja harjoittelija) olivat kyllä ihania ja tsemppasivat koko ajan. Lopulta meidän poika putkahti maailmaan hieman vajaa 50 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen. Oli ihan uskomatonta nähdä hänen tulevan ulos ja makaavan siinä pöydällä. Isä sai leikata napanuoran ja sitten pötköteltiin tunnin verta poika mahalla, kun minua ommeltiin. Kuusi tikkiä tuli, kun eivät tehneet epparia, mutta varmaan hyvä niin. Kuulin kyllä kätilöiden puhuvan jossain vaiheessa ponnistusta, että jos tehtäisiin eppari niin vauva syntyisi jo, mutta päättivät olla tekemättä kun väliliha antoi hyvin periksi. Tikit tulikin emättimen sisään ja toiseen häpyhuuleen.

Uskomaton tuo meidän vauva oli, tunnin mahalla pötköttelyn jälkeen kun aloitettiin imetys, niin poika söi puolitoista tuntia putkeen ennen kuin lopetti ja pääsin suihkuun ja me syömään hieman. Oltiin synnytyssalissa about neljä tuntia ennen siirtymistä perhehuoneeseen. Kaiken kaikkiaan synnytys oli tietysti rankka kipujen puolesta, mutta ihana kiireetön ja jotenkin kaikki meni kuitenkin hyvin kivuista huolimatta. Yhteensä synnytys kesti ekoista suppareista syntymään noin 11-12 tuntia, mutta kokonaisuutena ei jäänyt paha fiilis, vaikka olo olikin melkomoinen sen jälkeen. Kaikki synnytyskivut, tikit, istukan synnytys (cytotec tarvittiin avittamaan hieman), vatsan painelut jne. jne. HUH. Ensisynnyttäjänä en jotenkin osannut varautua siihen, että sitä kipua ja operaatiota on niin paljon sen itse avautumisen ja ponnistamisen lisäksikin.

Palkinto oli kuitenkin paras, ja poika voi tosi hyvin ja toipui synnytyksestä hienosti. Paino putosi sairaalassa ollessa vaan nelisen prosenttia ja kääntyi jo viimeisenä päivänä nousuun. Nyt ollaan tosiaan kotona ja tämä äiti on hormoneista vielä ihan pöllyssä, itku tulee herkästi ja myönnän kyllä, että jatkuvasti pelottaa kaikenlaiset jutut. Voiko vauva ihan hyvin, syökö liian usein tai liian harvoin, miten imetys onnistuu jne. Varsinkin yöt jännittää jotenkin tosi kovin, ja heräilen ihan pienestä tarkistamaan, että onhan pojalla kaikki hyvin sängyssään. Nukkuu onneksi ihan meidän vuoteen vieressä sellaisessa liikuteltavassa sängyssä.

Sainpahan päivitettyä tänne tilanteen, on ollut aika härdelliä tämä alku, kun kaikki on niin uutta.

Tsemppiä kaikille, joilla sama vielä edessä!! Lähtö voi tosiaan tulla ihan yllättäen, minäkin ajattelin, että tuskinpa tulee nyt, kun "merkkejä" on ollut niin kauan ihan ilman tulosta :)

Onnea myös muille vauvaantuneille, en ole ehtinyt yhtään lukea kirjoituksia täällä, käyn myöhemmin päivittämässä itseäni teidän muiden tilanteisiin!

Siilinlapsi ja pikku-siili 5 vrk
 
Onnittelut lumialle, uc1:lle ja Siilinlapselle pienokaisista :hug:

Ja superpaljon tsemppiä teille edelleen odotteleville, vieläkin vähän ihmettelen etten enää ole kärvistelijöiden joukossa! En saarnaa kärsivällisyyttä koska itsellänikään sitä ei ollut enää tasan yhtään jäljellä vaikka laskettuna aikana syntyikin - mutta toivottelen paljon kiukkuista energiaa ponnistuksiin :)

Siilinlapsi et ole ainoa joka kyttää vauvan hengitystä, tyttö on ollut nämä kolme kotiyötä niin ihmeen rauhallinen ja nukkunut pitkiä 2-4 tunnin pätkiä inahtamatta että tämä herkkäuninen ja herkistynyt äiti on heräillyt ihan turhaan ja valvonut toisen tuhinaa kuunnellen, tätä varmaan kadun sitten kunhan masuvaivaitkut ja oikea valvominen alkaa... Onneksi vauva nukkuu kainalossa niin tarkistaminen on helppoa, ja oikeastaanhan pienen kuuntelu ja nuuhkiminen on vain ihanaa :heart: on se vaan niin rakas :heart: Suosittelen muuten vilpittömästi vieressä nukuttamista ja makuulla imettämistä, säästää omia voimia todella paljon ja tuonhan on jossain tutkimuksessa todettu myös vähentävän kätkytkuolemariskiä kun äidin hengitysrytmi auttaa vauvaa säätelemään omaa hengitystään. Tukehduttamista en enää toisen kainalolapsen kohdalla osaa pelätä ja tosiaan tuo oma uni on sen verran kevyttä että pienentää varmasti riskejä - tietty saattaisi olla niinkin että nukkuisin itse häiriintymättömämmin mikäli ei olisi vieressä, mutta tällä hetkellä tuntuu hyvältä näin =)

Sokeripala ja murunen 5 vrk
 
Onnea vauvan saaneille! :)

Täällä vieläki vauva viihtyy mahassa.. eilisen siivouksen jälkeen oli alamahassa jotai tuntemuksia ja sit jotai tökkimistä tuolla alapäässä ja sitten ehkä limatulppaa tais tulla... pari kertaa tuli semmonen jonkulainen hyytelön näkönen limalöntti, oli ihan kirkas/haaleen värinen.. Ja sitte yöllä vessareissulla tuli vähän vertakin mutta en tiiä johtuko se vaan siitä että illalla oli taas sitä yhtä S:ää kokeiltu.. Tosin ei multa kyllä ennen oo seksin jälkee mitää verta tullut.
Noh, nyt ei kuitenkaa mitää sen kummempaa oo tuntunut.. Päätin ottaa tänään vaan rennosti :) ei tuo tuolta näköjään riehumisella tuu ulos niin pysykööt siellä sit niin kauan ku huvittaa. ehkä mä vaan huilaan.
 
Ehtiihän se vielä Tinker Bell vaikka ens yönä lähtee ihan luonnollisesti. :) Tsemppiä silti huomiseen ja onnea valmiiksi! :flower:

Meillä huomenna myös ya-kontrolli.... Jospa siellä selviäis koska vauvamme saapuu maailmaan.. nyt 41+2
 
Täällä poksutaan toivon mukaan viimeisen kerran 41+0 |O

Tiistaina yliaikaisuuskontrolli, toivon mukaan syntyis ennen sitä.

Siilinlapsi Millaista oli siellä naistenklinikan perhehuoneessa, oliko niitä hyvin saatavilla? Oliko tilava huone?
 
Tänne syntyi tyttövauva 20.11.:heart: Painoa 3630g ja pituutta 52cm.

Vauva on aivan ihana, mutta äidillä on nyt tässä jo pari viikkoa mennyt toipumiseen. Ehkä tämä nyt alkaa voiton puolella jo olemaan kuitenkin.:D

Synnytys käynnistyi lievähköillä supistuksilla yöllä kolmen aikaan. Heräilin välillä, mutta enpä uskonut että näistäkään supistuksista mitään tulee. Kahdeksan aikaan aamulla aloin laittamaan supistusten välejä ylös, 4minuuttia oli väli melkeen kokoajan, mutta supistukset oli tosi lieviä vielä tässä vaiheessa. Joskus kymmenen jälkeen alkoi jo tuntumaan siltä, että ehkä tässä vois kohta uskoa synnytyksen lähteneen käyntiin.:D Laitoin hiukset ja söin siinä ihan rauhassa, mutta ajateltiin kuitenkin lähteä sairaalaan kun supistusten väli oli jo useamman tunnin ollut se neljä minuuttia. Sairaalaan mentäessä olinkin vasta 2cm auki (sama kun pari päivää aikaisemmin), mutta kohdunkaulaa ei ollut enää juuri jäljellä. Sain onneksi jäädä kuitenkin sairaalaan. Supistukset alkoi olemaan sairaalassa jo vähän tujumpia ja piti vähän irvistellä välillä. Ilokaasua kokeilin ja ensin se olikin ihan hauska, mutta supistusten ollessa kamalia ilokaasusta oli enemmän haittaa kun hyötyä. Tuli vaan huono olo. Synnytys ei meinannut oikeen edetä, parin tunnin kärvistelyn jälkeen olin vasta 4,5cm auki, joten puhkaistiin kalvot siinä vaiheessa. Lapsivesi oli kuulemma vihertävää. Vauvan sydänäänet laski joka kerta kun vähänkin käännyin, jouduin makaamaan kokoajan kyljelläni ja supistukset oli jo aika hirveitä. Jossain vaiheessa oli pakko lähteä pissalle, mitään en saanut tulemaan, joten katetroitiin. Samalla kätilö katsoi kohdun tilanteen, edelleen 4,5cm. Katetroinnin jälkeen supistukset muuttui järkyttäviksi, ihme ettei taju lähtenyt. Onneksi mies vähän aikaa menoa kateltuaan "pakotti" mut painamaan nappia että saisin epiduraalin. Kätilö tuli huoneeseen ja sanoi, että "me jo tuolla ihmeteltiin, että kauankohan sä meinaat jaksaa". Supistuksia tuli ihan jatkuvasti, enkä oikeen ite tajunnut enää mistään mitään. Epiduraali laitettiin, ja sen jälkeen oli vähän aikaa ihana seurailla käyrältä, että tulipas kivat supistukset mutta missään ei tunnu.:D Vähän myöhemmin katsottiin tilannetta taas ja olin yhtäkkiä 8cm auki. Lähes samantien sen jälkeen alkoi tuntumaan ponnistamisen tarvetta. Tunne oli aika hämmentävä, olin jotenkin kuvitellut sen tuntuvan ihan eriltä. Hirveää oli sekin. Ponnistusvaihe kesti 10minuuttia, muistaakseni neljännellä ponnistuksella vauva tuli ulos. Ponnistaessa ei todellakaan tuntunut siltä, että homma edistyis mihinkään, mutta niin se vaan saatiin sieltä pois. Repesin jonkin verran, tikkejä laitettiin 5. Synnytyksessä vuosin verta kuulemma puolet enemmän kun "normaalisynnytyksessä". Synnytyksen jälkeen en päässyt vessaankaan kun en voinut nousta seisomaan. Ensimmäinen päiväkin meni ihan täysin sängyssä makoillessa.

Niin, meillä olis ollut yliaikaiskontrolli maanantaiksi, mutta tyttöpä päätti syntyä ihan itse lauantaina, rv21+3.:)
 
Onnea kaikki vauvaantuneet! :flower:

No juu, 2 yötä vietetty osastolla käynnisteltävänä, mutta kun ei niin ei. Tänään pistivät kotiin pariksi päivää, kun paikat on vain sormelle auki ja kanavaa jäljellä ja haluavat antaa kropan rauhottua pari päivää noista lääkkeistä. Sen verran lohduttaa kuitenkin, että sairaalaan mennessä tiistaina ei ollu paikat yhtään auki ja kohdunsuukin ihan takana. Jos nyt sitten rentoutumalla sais tämän prinsessailevan neitosen päättämään itsensä ulkoistamisesta. Jos ei viikonlopun aikana tule ulos, niin lääkärin mukaan "aletaan koittaa muita keinoja" saada lapsi maailmaan, kun tuo Cytotec.

Daewen ja Tyyppi 41+4 :stick:
 
Täällä kasassa edelleen. Yliaikaiskontrolliajankin antoivat vasta ensi viikon tiistaille, silloin jo 41+6. Olin niin toivonut että pääsisin jo huomenna kun sitten on viikonloppu ja itsenäisyyspäivä maanantaina, mutta ei! Sanottiin vaan että pitää tulla pitkällä pinnalla tiistaina odottelemaan ja että silloin sitten katsotaan miten jatketaan...välillä tuntuu ettei tämä odottelu lopu ikinä :|

Jan-na 41+1

Onnea kovasti kaikille vauvaantuneille <3
 
Onnittelut jälleen uusista vauvoista ja voimia viimemetreillä odottelijoille! Daewenilla on ollut tosissaan rankka viikko, toivottavasti nyt viikonlopun aikana Tyyppi päättää itse lähteä syntymään. :hug:

Meillä ei varsinaista synnytyskertomusta olekaan kun Tonttutyttö syntyi suunnitellulla sektiolla. Kaikki meni kuitenkin ihan nappiin ja todella hyvä maku jäi tästäkin kerrasta. =) Maanantaiaamuna mentiin sairaalalle ja pian kl 10 jälkeen saatiin tyttönen ulos. Oli vähän pienempi mitä neuvola oli veikkaillut, 3980g ja 51cm. Hyväkuntoinen ja pirteä lapsukainen jolla riitti ääntä alusta asti. Tytölle oli laitettu lämmitetty hoiutopöytä siihen saliin ehti kasvojeni viereen joten näin hänet kokoajan siitä asti kun tuotin sermin takaa esille. Yhdessä päästiin meihen ja vauvan kanssa sitten heräämöön jossa alettiin jo harjoitella imetystä ihan lupaavan tuntuisesti.

Hyvä säkä oli myös siinä että osastolla oli hiljaisempaa ja sain itselleni perhehuoneen, mies kun yöpyi isompien lasten kanssa kotona. Oma vointi oli hyvä, varsinaisia kipuja ei leikkaualueella ole tälläkään kertaa ollut. Siinä leikkauspäivän iltana sain nousta ylös sängystä, otettiin katetri pois ja pystyin itse kävelemään, hoitamaan vauvan jne. Keskiviikkona eli vauvan ollessa 2vrk ikäinen lähdettiin sitten kotiin.

Tänään oli sellainen jälkikontrolli sairaalalla ja siinäkin kaikki hyvin. Eilen kotiutuessa oli pano tippunut 3600g asti ja tänään oli jo noussut lukemiin 3690g! Tosin eipä tuo mikään ihme olekaan, kyllä neiti hyvin tissillä viihtyykin ja maitokin on noussut varsin nopeasti. Jokatapauksessa eka kerta kun joku meidän lapsista on selvinnyt ekat päivänsä ilman lisämaitoa.

Aivan ihana vauva tuo on ja upea tunne päästä näin pitkästä aikaa taas käsiksi vauva-arkeen! :heart:

 
nuu
Onnea kaikille oman piltin saaneille :flower::flower:

Ja tsemppiä kovasti kaikille meille jotka vielä mahojemme kanssa kärvistelemmen!!!!
Tuli sitten joulukuun eikä maraskuun murunen, vaikka tän olottoman olon kanssa alkaa jo pikkuhiljaa tuntua että tammikuun murunen sieltä tulee:D Yliaikaiskontrolliin saatiin aika ens viikon ti. Mutta eipäs täältä nyt muuta juttua irtoa tälläkertaa.

nuu & mussukka rv 41+1
 
Onnea kaikille vauvaantuneille ja samalla ilmoittaudun heidän joukkoonsa =)

Meille syntyi vihdoin 40+6 viikolla eli 30.11 poika 3690 g ja 55 cm. Ei siis ihan niin pieni ollutkaan, mitä pari päivää ennen arveltiin. Synnytys kesti 11 tuntia, josta ponnistaminen onneksi vaan 7 minuuttia. Oli kolmesta synnytyksestäni pisin ja rankin, mutta palkinto mitä ihanin :heart: Eilen illalla kotiuduttiin. Laitan tarkempaa kertomusta myöhemmin.

Tsempit vielä mahojen kanssa kärvisteleville ja paljon tsemppiä synnytyksiin!

Mirtsu ja poika 2,5 vrk
 
Tuomio äippäpolilla: Jos ei viikonlopun aikana käynnisty itsekseen, niin maanantaina käynnistetään.. Vauvan vointi oli hyvä, ja painoarvio tällä hetkellä 3,9 kg. Äitillä oli paineet melko korkeat 143/90, niitä ja pissaa pitää seurata viikonlopun ajan tarkkaan, jos nousee enää yhtään niin sairaalalle. Pissa oli kyllä pu...hdas. Kohdun suu oli kahdelle sormelle auki, ja lääkäri pyöräytteli kalvoja irti, ja sanoi, että suurimmalla osalla tämä on auttanut käynnistämään synnytystä tulevan vuorokauden sisällä. Toivotaan todella!!
 
Onnea vauvaantuneet! :flower: Ollaan AaVee oltu vissiin sitten sairaalassa yhtä aikaa, kun oot kerran saanu nyytin hakea kotio! :)

Täällä edelleen olo muuttumattomana. Samanlaisia supistuksia, kun mitä nyt on tiistaista asti tullu, eli ei mitään kovin säännöllistä tai tuskaista. Välillä saattaa tunnin tulla noin 10min. väleillä, mutta sitten taas hiipuu ja rauhottuu. Noh, pitää uskoa vaan siihen, että ne jotakin saa aikaiseksi ja saan itsekki viikonloppuna sen tuhisevan pakettini syliin... :)

Koittakaahan muutkin mahakkaat vielä jaksella!

41+5
 
Onnea vauvautuneille taas!!! =) Laitan illalla teidän tiedot listaan.

(.) Mullakin ois nyt kontrolli-uä takana päin. Vettä oli edelleen sit kumminkin vähänlaisesti, mutta vauva voi hyvin ja napavirtaukset hyvät. Painoarvio vauvalla tänään 3,5kg. Kohdunkaulaa edelleen pikkuisen jäljellä ja väljästi sormelle oon vaan auki. Eli katsellaan ja odotellaan. Ensi viikon lauantaiksi pitäisi viikon lopulla varata eka yliaikaiskontrolli, jos ei aiemmin synny. Silloin rv 41+5, mutta viimeistään auttavat vauvan ulos rv 42+1 (mulla tuo olisi 14.12.)..

vaimo ja vaavi 40+4
 
41 plus nolla ja yhtenä palana on "ihanaa" olla :headwall: Vielä näin ennen kolmea yöllä kun ei saa nukuttuakaan vaikka väsyttäisi kuinka.

Onnittelut vauvautuneille!! Ainakin Siilinlapsi, uc1, elina-87, Aavee, Mirtsu-78 viime kirjoitteluni jälkeen.

Aika monta meitä taitaa loppujen lopuksi olla vielä yhtenä palana vaikka välillä tuntuu että mä oon ainut. Mullahan piti eilen olla se yliaikaiskontrolli äitipolilla vaan ei ollut kun aamulla soitettiin että se siirtyy tiistaille. Kyllä harmitti, mutta toisaalta.. tuskin ne vielä eilen olisi käynnistelleet varsinkaan viikonloppua vasten joten tiistaina voisi olla jotain mahdollisuuksia ellei tämä sitten olisi niin ihana ja lähtisi itse syntymään jo ennen tiistaita..

Toisaalta en tiedä olisinko vielä edes jaksanut synnyttää kun mulle on iskenyt kauhee flunssa.. sekin valitsi ihan mahdollisen parhaan ajankohdan.. oikeastaan muuta ei ole kuin että kurkku on ollut kovasti kipeä koko viikon, etenkin öisin. Mietinkin että pitäisikö tässä jo painaa lääkäriin, mutta tuskin ne kurkkukivulle mitään, jos ei ole angiinaa.. Lisäksi nenä on tukossa, toivottavasti ei tarvitse se tukossa synnyttää, vois olla hengittäminen vähän vaikeeta.

Jahas.. kai sitä pitää mennä etsimään sitä nukkumattia vielä. Tsemppiä muille kasassa oleville.. eiköhän me viikon sisällä yritetä jakautua kaikki.

T. Juli ja Nupsukka rv 41+0
 
Onnea teille kaikille <3 oli pakko tulla fiilistelemään, kun 08 olin marraskuisissa <3 ja sain ihanan pojan 4.11.08 ja nyt odotan toukokuisissa. Oli se marraskuu ihanaa aikaa <3 NAUTTIKKAA JOULUN ODOTUKSESTA JA NYYTEISTÄ
 

Yhteistyössä