Huomenta!
Terese: Eihän se hennesin puku ainakaan mikään kovin paksu ole, mutta oletan että marraskuussa ei vielä ole ihan kaameita paukkupakkasia, se varmaan on oikein passeli pikkupakkasille ja kun autolla kuitenkin mennään, niin ei siinä niin kylmä ole. sinne kun vaan villasukkaa ja tumppua alle ja hyvinkin parikin kerrosta puuvillavaatetta niin kyllä sillä jonkun aikaa luulisi pärjäävän. Mä ostin puvun kokoa 56 niin menee heti alkuun alle muutama kerros ja sitten kun tulee luultavasti pahemmat pakkaset niin kunnon toppapuku olisi jo sopivampi.
Lodger Shelter Fleece/Cotton? Onko kellään kokemusta tuosta kantoliina/lämpöpussista? Jotenkin se tuntuisi tosi kätevältä varsinkin näin talvivauvalle. Itte kun en rintarepusta esikoisella niin välittänyt kun siinä oli niin kova virittäminen etä vauvan sai esim kaupungilla autosta siihen ja siinä sormet ja varpaat on altiit kylmälle. Ton kun saisi lämpöpussiksi kaukaloon, eikä tarvis niiin hirveesti pukea päälle ja sitten napattua siitä kantoon kätevästi. Viimeksi renkutin kaukaloa aina mukana mutta nyt on vauhdikas esikoinenkin mukana...
Mä olen sitten tyhmä. Mä tietty aloin googlettaa tuota isoa sf-mittaa vaikka ihan siinä viitearvojen rajoilla tuo mulla on, että ei niin pahasti iso kun voisi olla. Sitten tietty löysin kaikkia kaameuksia mikä voi olla vialla ja niitä sitten stressaile...ääh, parempi kun olis vaan tietämätön... Esikoisen kohdalla olin vielä opiskelija ja istuin sellasella kurssilla kun käytiin tarkkaan läpi joka ikinen riski ja vamma ja kuinka suurella todennäkösyydellä mikäkin voi olla...ei auttanut kun yrittää keskittyä johonkin muuhun kun opetuksen kuunteluun... tosiaan, tieto lisää tuskaa...
Tästä kehonkuvasta. Että mä niiin inhoan tätä oloani ja kokoani. Musta tuntuu ihan mammutilta ja sotanorsulta ja olo on niin kankea. Kaikki sanoo etten ,mä tosiaan ole mikään iso, mutta tietenkin isompi kun olen ollut niin en vaan viihdy nyt itsessäni yhtään. Meillä on rakennusprojekti kesken, tai lähinnä pihahommat ja mua niin kiukuttaa kun musta ei ole mitään apua. Mä olen ihan kaamean väsynyt ja kivien noukkimiset ja kyykkimiset tuottaa tuskaa. Tämä on muutenkin ollut ihan kaamea raskaus. pahoinvointi viikoille 20+, vielä läheisen kuolema, iso väsymys, sydämmen tykytykset, esikoisen uhma ja kaikkea muuta...esikoisen kohdalla en oikeastaan edes huomannut olevani raskaana ja oli helppo iloita masusesta. nyt kaikki on jotenkin hirveän raskasta. Sitten kun mitään en pysty kuntoilemaan kun alkaa jo mahaa krinnata ennen kuin mä saan hien päälleni ja huippaamaan ja heikottamaan...sit tietää että kilojakin on tiedossa kun ei mitään pysty... Pah, todellinen valitusvirsi :ashamed:
Mutta virkistävää hiukan vilpoisempaa päivää kaikille!
Vaahtis ja rumpali-pupu 26+6
Terese: Eihän se hennesin puku ainakaan mikään kovin paksu ole, mutta oletan että marraskuussa ei vielä ole ihan kaameita paukkupakkasia, se varmaan on oikein passeli pikkupakkasille ja kun autolla kuitenkin mennään, niin ei siinä niin kylmä ole. sinne kun vaan villasukkaa ja tumppua alle ja hyvinkin parikin kerrosta puuvillavaatetta niin kyllä sillä jonkun aikaa luulisi pärjäävän. Mä ostin puvun kokoa 56 niin menee heti alkuun alle muutama kerros ja sitten kun tulee luultavasti pahemmat pakkaset niin kunnon toppapuku olisi jo sopivampi.
Lodger Shelter Fleece/Cotton? Onko kellään kokemusta tuosta kantoliina/lämpöpussista? Jotenkin se tuntuisi tosi kätevältä varsinkin näin talvivauvalle. Itte kun en rintarepusta esikoisella niin välittänyt kun siinä oli niin kova virittäminen etä vauvan sai esim kaupungilla autosta siihen ja siinä sormet ja varpaat on altiit kylmälle. Ton kun saisi lämpöpussiksi kaukaloon, eikä tarvis niiin hirveesti pukea päälle ja sitten napattua siitä kantoon kätevästi. Viimeksi renkutin kaukaloa aina mukana mutta nyt on vauhdikas esikoinenkin mukana...
Mä olen sitten tyhmä. Mä tietty aloin googlettaa tuota isoa sf-mittaa vaikka ihan siinä viitearvojen rajoilla tuo mulla on, että ei niin pahasti iso kun voisi olla. Sitten tietty löysin kaikkia kaameuksia mikä voi olla vialla ja niitä sitten stressaile...ääh, parempi kun olis vaan tietämätön... Esikoisen kohdalla olin vielä opiskelija ja istuin sellasella kurssilla kun käytiin tarkkaan läpi joka ikinen riski ja vamma ja kuinka suurella todennäkösyydellä mikäkin voi olla...ei auttanut kun yrittää keskittyä johonkin muuhun kun opetuksen kuunteluun... tosiaan, tieto lisää tuskaa...
Tästä kehonkuvasta. Että mä niiin inhoan tätä oloani ja kokoani. Musta tuntuu ihan mammutilta ja sotanorsulta ja olo on niin kankea. Kaikki sanoo etten ,mä tosiaan ole mikään iso, mutta tietenkin isompi kun olen ollut niin en vaan viihdy nyt itsessäni yhtään. Meillä on rakennusprojekti kesken, tai lähinnä pihahommat ja mua niin kiukuttaa kun musta ei ole mitään apua. Mä olen ihan kaamean väsynyt ja kivien noukkimiset ja kyykkimiset tuottaa tuskaa. Tämä on muutenkin ollut ihan kaamea raskaus. pahoinvointi viikoille 20+, vielä läheisen kuolema, iso väsymys, sydämmen tykytykset, esikoisen uhma ja kaikkea muuta...esikoisen kohdalla en oikeastaan edes huomannut olevani raskaana ja oli helppo iloita masusesta. nyt kaikki on jotenkin hirveän raskasta. Sitten kun mitään en pysty kuntoilemaan kun alkaa jo mahaa krinnata ennen kuin mä saan hien päälleni ja huippaamaan ja heikottamaan...sit tietää että kilojakin on tiedossa kun ei mitään pysty... Pah, todellinen valitusvirsi :ashamed:
Mutta virkistävää hiukan vilpoisempaa päivää kaikille!
Vaahtis ja rumpali-pupu 26+6