Moikka taas kaikille! Melkeen viikko vierähti viimeisestä. Oli sen verran härdelliä loppu viikko ettei kerenny oikeen es ajatteleen netissä käyntiä.
Keskiviikkona oli sitten se inssi ja läpi meni! Joten nyt sit ollaan onnellisesti liitytty autoilevien joukkoon, eikä vain kartturina
vähänkö olen ylpeä itsestäni! Nyt ei tartte enää olla sit ukon armoilla ja vinkumassa, et lähtee käyttään. Sopivasti kun tuo upanakin on tulollaan.
Vähän meinas olla sitten apea viikonloppu, sen autokolarin takia (jossa kuoli 3 nuorta). Sattu meinaan omalle kylälle, eikä kovin kauas meiltä. Liian moni menehtyi ja liian monen tutun lapsi oli osallisena. Tuota sitten yritettiin miehen kanssa käydä läpi. Nyt kun tahtoo nuo tunteet olla niin pinnalla sattuneesta syystä, et joka asia meinaa itkettää. Se on kamalaa, kun ajattelee, et jos oma lapsi ois ollu siinä. Onneksi ei. Nykyään huomaa, että tulee ajateltua asioita ihan eri kantilta. Meillä sit jo toinen mummo oli huolissaan soittanu mun isälle, et olenko se minä ollu. Isä oli vaan tuumannu et kato ne uutiset tarkemmin. Ikä ei vastaa mitenkään, vaikka kuinka yrittäis vääntää.
No mut sit ilosempiin asioihin. Loppuviikosta tuijottelin vaan omaa napaa kun upana potki ja niinhän sieltä sitten näkyi ne potkut. Eikä ollu muuten mitään hentosia. Ihan kunnolla pomppi maha
Miehelle sit tuumasin ku soitteli kalalta, et taas missasit. Onneksi sit tunsi lauantaina ja näkikin kuulema jotain pientä liikettä! Yritti kuunnellakin, mut sillä on sen verran huono kuulo ampumisen takia (siis harrastaa metsästystä), ettei kuullu yhtikäs mitään. Tuumasin sille vaan, et varo ettei monota sua
No mut viikot vierii ja parin päivän päästä paukkuu taas uudet. Ootte muuten tehny ihania vaatteita. Itelläkin ois tarkotus, kunhan vain sais aikaseksi kaivettua jostain jonku kivan ohjeen ja langat kaapista. sit ku pääsee vauhtiin, niin loppua ei näy
Tiiä mitä kaikkea sitä sit innostuukaan.
nannamaaria ja upana 21+5