Jos ihan varovaisen ujosti tulisi tänne mukaan.
Eli olen
23v, 1.raskaus ja synnäri kaiketi tulisi olemaan
TAYS. Ja laskurien mukaan laskettu aika olisi
14.11.
Taustakertomuksena sellaista, että tuossa viime kuussa lopetin pillerit ja sovittiin miehen kanssa, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Minä vakavasti uskoin, ettei se tule sieltä ainakaan puoleen vuoteen tai edes vuoteen ja ehtisin siinä päästä kouluun syksyksi ja ehkä vähän opiskellakin. Muitakin asioita nopeaa raskautumista vastaan oli kuten minun ylipainoni ja epäsäännölliset kuukautiset. Toisin kuitenkin kävi, eilen tein raskaustestin jossa oli jo suht selkeä, vaikka haaleahko toinen viiva kontrolliviivan vierellä. Nyt ristiriitaisin tuntein, kauhulla ja pakahduttavalla onnella, odottelen tätä pikkuista. <3
Mies vitsaili viime kuussa, että kyllä hänen supersiittiönsä hoitavat homman kotiin, mutta nyt on kyllä vähän kauhuissaan asian suhteen.
Itselläni en ole haivannut vielä mitään ihan järkyttäviä oireita, mutta toisaalta tässä ollaan vielä niiiiin alussa. Aamuisin ja päivisin olo on ihan normaali, suorastaan hyvä, mutta iltaa kohden usein iskee päänsärkymäinen jomotus ja pienehkö pahoinvointi. Pissattaa ja janottaa vuorotellen ja mulla on jumalaton hiki koko ajan. Kuulemma myös haiskahdan aika voimakkaasti. Alavatsatuntemuksia myöskin on.
Oireita joita en haluaisi olisi mullakin kyllä tuo oksentaminen eikä tää päänsärkykään kaikkein kivointa ole. Ehkä eniten raskauden sivuoireena en haluaisi, että tissit kasvaisi ihan kauheasti. Nää ku on jo nyt 80I:t niin jos nää pari kuppikokoa tästä kasvaa niin imetysliivien hankkiminen on aika tuskan takana.
VK & Salamatkustaja 4+1