Marraskuun masuasukit 2014 *maaliskuussa*

Mie varasin tänään ajan varhaisultraan. Se on 17. päivä ja tuntuu, että siihen on ikuisuus. Mulla ei ole oikein mitään oireita edelleenkään ja pelkään ihan tosissani, että paljastuu kkm:ksi koko raskaus. Mies yritti valaa minuun uskoa ajattelemalla, että tämä raskaus menee hyvin ja loppuun asti, kun oireet ei ole niin rajuja kuin syksyisessä. Toivotaan, että on oikeassa. Oireina siis satunnaista vatsan nippailua tms ja tänään on ollut sellaista kummallista poltetta kohdun seudulla. Niin ja paleleehan minua myöskin. Mutta mie olen vilukissa muutenkin ja kaikki vatsatuntemuksetkin voi johtua ihan muusta kuin raskaudesta. Ehkä täytyy huomenna käydä ostamassa vielä yksi testi... Tavallaan ihan tyhmää takertua tähän oireettomuuteen, kun eihän kaikille tule oireita näin alussa ja silti kaikki menee hyvin.
 
Heips! En ole tehnyt testiä vielä, mutta olen oireista päätellen niin varma raskaudesta, että voisin jättää vaikka koko testin tekemättä. :D Vihloo ja jomottaa menkkamaisesti alavatsaa ja selkää jo neljättä päivää, eikä kuukautisia näy eikä rintojen perusteella tule näkymäänkään. :whistle: Etovaa oloa on pitkin päivää, huimauskohtauksia myös. Yhtenä päivänä tuli ihan oksennettuakin, kahtena päivänä oksennus tullut vain suuhun. Ihmeellisin oire on se, että palelen ja hikoilen samaan aikaan! Ihmettelin eilen ääneen, että miten mun hiki on alkanut yhtäkkiä haisemaan näin kamalalta ja tänään tajusin, että niin haisee kaikki muutkin yllättäen tosi voimakkaalta.
Mielialat on myös ollut todella sekaisin ja väsymyksestä on turha varmaan edes mainita.
 
Oodikas mulla on ihan samanlaisia ajatuksia kuin sinulla! Varhaisultraan en ole menossa, mutta mieli tekisi kovastikkin kun raskausoireita ei ole juuri ollenkaan ja olisi kiva saada varmistus siihen missä mennään. Tuntuu jotenkin niin epätodelliselta koko raskaus. :s Alussahan tämä raskaus vielä on ja oireita ehtii tulla jos on tullakseen, mutta tuntuu silti epävarmalta kun kaikilla muilla samassa vaiheessa olevilla on jo pitkä lista vaikka millaisia raskausoireita. Tiedän myös sen että kaikkien raskaus on erilainen, mutta siitä huolimatta oma olo ei ole kovin varma.
 
Lianne Tämä on vissiin niitä tilanteita, joissa järjellä ajattelu ei oikein onnistu. Vaikka tietää raskauden olevan joka kerta ja kaikilla erilainen niin sillä ei ole nyt mitään väliä ja pitää hermoilla. Toivotaan, että ollaan tukevasti paksuna molemmat oireettomuudesta huolimatta. Täällä tosin taas huoli kasvoi, kun yöllä jäi verta paperiin ja maha on ollut kipeä illasta lähtien.
 
Viimeksi muokattu:
Täällä myös uidaan syvemmissä vesissä, henkisesti :( Viime yönä näin unta että vuoto alkoi ja kyllähän se aamuinen wc reissu hirvitti, tosin oikeaa vuotoa ei ole. Jotenkin on ollut kokoajan sellainen olo ettei tämä pääty hyvin.
Viikko vielä varhaisultraan, eikä sekään mitään takaa, mutta joku etappi on otettava tavoitteeksi.
Töissä on myös pientä haastetta, mun osalle on syksylle suunniteltu isoa projektia (jatkuu noin vuoden) ja hirvittää reaktio jos/kun raskaudesta kerron.

Nansustiini rv 6+0
 
Oodikas niinhän se on ettei tässä vaiheessa järjellä ajattelu auta yhtään. Ei se ainakaan minun kohdalla huolta poista. Toivottavasti kaikki on hyvin sinulla ja pienellä yöllisestä tapahtumasta huolimatta.<3 Niukka vuoto alkuraskaudessa ei välttämättä tarkoita vielä mitään, mutta siinä taas yksi aihe, jossa järjellä ajattelu ei auta. Inhottavaa kun alkuraskaus on niin epävarmaa aikaa. Kumpa aika menisi nopeammin ja voisi jo alkaa nauttimaan pienestä tulokkaasta. :heart:
 
Meillä mies ei pääse neuvolakäynneille mukaan varmaan kertaakaan, sillä hän on päivisin töissä. Kyllähän se pieni tulokas on ihan yhtälailla tulevan isän kuin äidinkin, joten wbä ota vain mies mukaan jos hän on sinne halukas tulemaan. :)
 
Tänään rv 5+0 ja tein vielä digin varmistukseksi, kun on niin epävarma olo. Raskaana 2-3 tuli eli viikot nousseet edellisestä testistä. Mulle jäi siis siitä huoli, kun tein kaksi digiä ja tuli samat viikot, niin olin ihan varma, ettei alkio olekaan lähtenyt kehittymään. Jospa nyt uskoisin, että olen raskaana ja voisin ainakin vähentää murehtimista. Mietin jo tuon ultrankin perumista, mutta enköhän ehdi siihen mennessä kehittää uuden paniikin... :D
 
Voisin itsekin tulla mukaan tänne. LA on 13.11. Testit vahvistunut päivittäin. Koko päivän kestävä pahoinvointi joka pysyy aika hyvin kurissa kun syö tasaisin väliajoin. Jos ei niin tulee heikotusta ja kylmän hiki. Alavatsaa juilii välillä. Alaselkää särkee myös mutta se on kyllä vaivannut pidempään.

Keskenmenoa en ole itse kokenut mutta kyllä se silti pelottaa. Ei siinä määrin kuin niillä jotka ovat sen kokeneet.

Ikäeroa kahdelle nuorimmalle tulee 1v10kk. Esikoinen on jo 12v.

Tulen myöhemmin laittamaan tietoja paremmin. Nyt puhelimella niin vähän hankala.
 
Sama täällä, alavatsaa juilii kovasti ja pahoinvointi esiintyy jotenkin aaltomaisena.. saattaa olla päivä, ettei se tunnu ja toisena taas vetää ihan veteläksi. Alaselkä on myös antanut kuulua itsestään, mutta ehkä nää on tosiaan aika normaaleja oloja. Kovasti näin alussa vaan miettii,tutkailee ja pohtii kaikenlaista eikä ole hetkeäkään, etteikö pikkuinen olisi mielessä. :ashamed: Jopa töitä tehdessä ajatukset karkailee kovasti pikkuiseen nuppuun.

Mulla olis LA n. 14.11, kierto sen verran hämärä, että vahvistunee sitten ultrassa paremmin.
 
Oodikas, miten olet tänään voinut? Onko vielä verta tullut? :/

Bosch, jee! Tuon raskausoireen mäkin voin allekirjoittaa.. Vaikka onhan se vähän surkea oire, mut oireiksi kait senkin voi lukee... Ja hei tytöt kuulkaas, mun mahaa turvotti tänään illalla! Miten voikin olla niin iloinen tällaisista oireista.. :D

Tänään vähän uällä kurkattiin mun vatsaan. Sieltä ei oikein mitään saanut näkyviin, onhan viikkoja niin vähän, taaksepäin kallistunut kohtu ja vatsan päältä katsottiin, mut kohtu näytti pyöristyneen.. Tulispa pian lisää viikkoja, et vois nähdä kunnolla vauvan vatsan päältä. :)

Mixed&Kunkku 5+5
 
Viimeksi muokattu:
Jep, täällä kans vatsa lakkoilee ja se aiheuttaa ikäviä tuntemuksia. Siihen päälle jatkuvat "menkkakivut" niin onpa tukala olo hetkittäin. Mutta onpa nyt niitä kaivattuja oireita niin pitäisi vissin olla tyytyväinen. Verta ei onneksi ole näkynyt ja päivällä tehdyn testin myötä sain luottamuksen takaisin. Nyt taas tuntuu siltä, että kaikki on reilassa ja menee saahyvin. Mietin vielä sitä ultraa mutta toisaalta näkisin mielelläni, että Matonen vastaa viikkoja ja sydän lyö.
 
Olo on täällä edelleen aika epätodellinen. Oireita riittää ja onneks pahoinvointi on hyvin vähäistä. Koko raskautta en oikein ehdi edes paloa ajattelemaan kun todellakin kotona on kaksi 8kk:n ikäistä pitämässä äitiä kiireisenä. Toisaalta hyvä juttu, niin ei tuu mietitty oireita tai oireettomuutta :)
Neuvolaan en ole vielä soittanut, mutta eipä oo mikään kiire. Varhaisultraan pitäisi se aika vielä varata, kun lähetään kahdestaan miehen kanssa yön yli reissuun, niin tietäisi että onko joku kyydissä vai ei (eli voiko ottaa viiniä ruuan kanssa vai ei) :)

Victoria ja pienenpieni
 
Turvotus bongattu täälläkin :snotty: :D
Oireista tulikin mieleen, että mitkä on ne oireet mitä ette missään nimessä haluaisi?
Mulla oli tuosta kakkosesta nenä tukossa. Alkoi pian plussatestin jälkeen ja helpotti synnärillä :D Nukuin puoli-istuvassa asennossa koko raskausajan, yöthän ne pahimmat tietysti oli. Ehdin jo miehelle uhota että otan yliannostuksen Otrivinia samantien kun vauva syntyy, mutta eipä sitä tarvittu, synnytys hoiti homman :D Sitä en siis halua kokea enää, kiitos.
 
Hyvää naistenpäivää kaikille marrasmasuille!

Mä en haluais oksentelua. Mä ihan pelkään sitä.

Olotila itselläni hyvä. Turvottaa ja väsyttää mut ei valittamista. Ihanaa olla raskaana. Hyvä mieli ja aurinko paistaa. Hyvä niin sillä niitä alakulon päiviä oli riittämiin...
 
Jos ihan varovaisen ujosti tulisi tänne mukaan.

Eli olen 23v, 1.raskaus ja synnäri kaiketi tulisi olemaan TAYS. Ja laskurien mukaan laskettu aika olisi 14.11. :)

Taustakertomuksena sellaista, että tuossa viime kuussa lopetin pillerit ja sovittiin miehen kanssa, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Minä vakavasti uskoin, ettei se tule sieltä ainakaan puoleen vuoteen tai edes vuoteen ja ehtisin siinä päästä kouluun syksyksi ja ehkä vähän opiskellakin. Muitakin asioita nopeaa raskautumista vastaan oli kuten minun ylipainoni ja epäsäännölliset kuukautiset. Toisin kuitenkin kävi, eilen tein raskaustestin jossa oli jo suht selkeä, vaikka haaleahko toinen viiva kontrolliviivan vierellä. Nyt ristiriitaisin tuntein, kauhulla ja pakahduttavalla onnella, odottelen tätä pikkuista. <3
Mies vitsaili viime kuussa, että kyllä hänen supersiittiönsä hoitavat homman kotiin, mutta nyt on kyllä vähän kauhuissaan asian suhteen. :D

Itselläni en ole haivannut vielä mitään ihan järkyttäviä oireita, mutta toisaalta tässä ollaan vielä niiiiin alussa. Aamuisin ja päivisin olo on ihan normaali, suorastaan hyvä, mutta iltaa kohden usein iskee päänsärkymäinen jomotus ja pienehkö pahoinvointi. Pissattaa ja janottaa vuorotellen ja mulla on jumalaton hiki koko ajan. Kuulemma myös haiskahdan aika voimakkaasti. Alavatsatuntemuksia myöskin on.

Oireita joita en haluaisi olisi mullakin kyllä tuo oksentaminen eikä tää päänsärkykään kaikkein kivointa ole. Ehkä eniten raskauden sivuoireena en haluaisi, että tissit kasvaisi ihan kauheasti. Nää ku on jo nyt 80I:t niin jos nää pari kuppikokoa tästä kasvaa niin imetysliivien hankkiminen on aika tuskan takana. :LOL:

VK & Salamatkustaja 4+1
 
Viimeksi muokattu:
Kannattipa olla positiivinen... Ruskeaa tuhrua tulee. :/ Yritän ajatella että on niiden aikaisempien vuototojen peruja kun ne oli ihan punaista verta. Vaan toisaalta olen jo melkein luovuttanut olo kun ei syksylläkään vuodosta seurannut mitään hyvää. Ruskealla yhden päivän tuhrulla sekin alkoi ja viikon päästä verta tulikin sitten turhan runsaasti. En helvetti kestä jos tämäkin menee kesken. :( Onneksi en perunut sitä ultra-aikaa.
 
Tervetuloa Valonkantaja! :wave:
En muuten haluais turbotissejä enää minäkään. Sain just pudotettua painoa ja sen myötä takaisin vanhaan kuppikokoon, ei innosta yhtään enää "kasvattaa" takaisin - mutta pahalta näyttää, nyt jo tursuilee yli :O Tuo kakkonen oli syntyessään pieni, 2690g ja 47cm, ja oli aika hurja tunne kun imetin tyttöä ja kyläilemässä ollut kaveri tokaisi että rinta on isompi kuin vauvan pää :O
 
Viimeksi muokattu:
Oodikkaalle tsemppihaleja. Toivotaan, että se siitä vielä muuttuisi paremmaksi tuo tilanne.

Itsekin sain jo ostaa tässä vähän aikaa sitten yhtä kuppikokoa pienemmät liivit. Eivät nyt vielä tursuile joten toivotaan, etteivät tursuilisikaan ihan vielä hetkeen.
 
Tervetuloa uusille (jos fb-ryhmä kiinnostaa, niin mailiosote yksärillä tännepäin)! :)

Voi Oodikas, toivotaan todella että olisi sen aiemman vuodon jämiä vain! Tsemppiä!

Ei-toivottu raskausoire... Hmm. Edellisten raskauksien perusteella sanoisin oksentelun lisäksi liian varhaiset supistukset. Jouduin kuopusta odottaessa sairaslomalle rv 17, kun supparit oli aika kivuliaita ja kohdunsuu oli jo pari senttiä auki siinä kohtaa, eli makoiluks meni loppuaika ku mitään supistuksia aiheuttavaa ei saanut tehdä. Se oli mielenterveydellisestikin ihan hirveetä aikaa, jumissa kotona 22 viikkoa. Never again!
Ja tässä sitä ollaan, silläkin riskillä et menee raskaus taas noin :D Kunhan vain sais sen nyytin :heart:

Mulla kävi justiin veljenpoika 5kk kylässä ja kuulin että saan pikkuisen ensi viikonloppuna yökylään ensimmäistä kertaa :) Pääsen vihdoin testaamaan pari vuotta sitten ostamiani retrovaunuja käytännössä! Ja muutenkin verestämään muistoja, että mitäs se vauvan kanssa oleminen oikeastaan olikaan varsinkin yöaikaan, on vissiin vähän itkuisempi kaveri öisin. Jännää ja kivaa!

Donnuska ja Onni rv 5+0
 
Oodikas toivottavasti tuhruttelu on tosiaan vain aikaisemman vuodon peruja ja kaikki on hyvin!

Donnuska mä olen ajatellut että liitysin fb-ryhmään kun ensimmäiset sydänäänet olen masuasukilta saanut kuulla. Pitää nyt laittaa sinun nimimerkki muistiin, että tiedän sitten kenelle laitan yksityisviestiä. :)

Ei-toivottu raskausoire on kova selkäkipu. Viime raskaudessa minulla oli erittäin kipeä alaselkä ja sitä ei todellakaan ole ikävä. Toisaalta palkinto kaikesta kivuista ja säryistä huolimatta on niin ihana, että olen valmis kokemaan sen selkäkivunkin uudestaan jos niin on käydäkseen.
 

Yhteistyössä