Marraskuun masuasukit 2013 *helmi-maaliskuussa*

Jahas puhelin sekoilee eli alempana oikea viesti

 

Aminohappo tervetuloa mukaan! Laita tietoja niin lisään sut tuonne 1.sivun listalle..

 

Täällä on kolmelle ystävälle kerrottu jotka tiesi yrityksestä, samoille kerroin viimeksikin kun raskauduin se meni silloin kesken.. Toivotaan että toinen kierros näyttää paremmalta.. Aattelin tässä olla murehtimatta asioita etukäteen vaan elellä päivä kerrallaan, kyllä sen tiedän että jos menee taas kesken niin kyllä se sattuu, mutta en halua enkä jaksa pelätä pahinta kun ei näihin juttuihin voi itte vaikuttaa... Parempi elää vaan hetkessä..

Täällä on tänään ruvennut alaselkää jomottamaan ja menkkamaista kipua ja vihlaisuja on ollut, myös rintoja aristaa.. Mutta eipä tuo mielialaa haittaa vaikka tosiaan tuntuu nyt että jokapaikka on kippeenä, olkoot vain kun ei mitään vakavampaa ole..

 

Mä voisin myös ilmoittautua mukaan. Plussattu eilen aamulla ja olo on vielä vähän ulalla.

Perheeseen tulossa siis kolmas lapsi. Esikoinen on jo kahdeksan ja kuopus neljän vanha. Mullakin oli kierukka monta vuotta ja se poistettiin viime marraskuun lopulla ja neljä kiertoa meni ennen kuin kroppa oli valmis tähän raskauteen :heart:

Meillä plussaamisesta tietää vain paras ystäväni, jolle mieheni punastelu paljasti, että menkat ei ole alkaneet ja tänään kerroin plussasta Toki on on muitakin, jotka tietää, että halutaan kolmas lapsi, mutta raskaudesta kerrotaan vasta paljon myöhemmin, varmaan ekan ultran (np) jälkeen.

Oireita mulla ei hirveästi ole, vain isommat tissit

Tietoja: (mobiilisti värit ei siis toimi) 6.11/Aminohappo/30/3.lapsi/KYS

 

Heissan kaikille! Minäkin tulen varovasti tähän pinoon kurkkimaan, eli plussasin eilen vielä vähän hailuran himmeän, mutta selvän viivan apteekin omalla. Tänä aamulla tuli samanmoinen, nyt odottelen että viiva siitä vahvistuu ja pikkupenni pysyy kyydissä.

KyyneltenHymy, mä olen kanssa polttanut mutta lopettanut heti plussaan. Nytkään ei tee yhtään mieli, ihan erilainen olo kun uuden vuoden jälkeen kun yritin lopettaa muuten vaan. Nyt kun saisi oltua niin että jos tästä oikeasti vauva meille tulee niin en sitten imetyksen loputtua aloita uudestaan enää IKINÄ! Saas nähdä, kaukaisia ajatuksia..

Meillä siis poika s. 2004 ja päätös toisesta tuli nopeasti kun siitä alettiin puhua, oltiin vaan jotenkin jumiuduttu ajatukseen että yksi on riittävä määrä, nyt tajuttiin että jos lapsia meinaa lisää niin ne on tehtävä nyt. Mä olen tehnyt paljon töitä, edennyt työssäni ja antanut sille paljon vapaa-aikaani, nyt on perheen vuoro. Tämä tärppäsi toisesta yk:sta, ihan niinkuin esikoinenkin.

Ms. Moneypenny...35...LA 5.11...2.lapsi...TYKS

Tiedän olevani vähän hätäinen kun en oikein itsekään sisäistä vielä olevani raskaana, mutta luikitaan sitten takas tuonne kuumeilupuolelle jos huonosti käy :/

Oireista sen verran että rinnat on iiiiisot, muttei juurikaan arat. Palelee, mutta se menee kyllä alkavan influenssan piikkiin. Menkkamaista kipua, eka repäisykipu ?!?! soffalta noustessa, selkää juilii, pahaolo sieltä nostelee päätään pikku hiljaa. Mielenkiinnolla odotan miten nykyisessä asiakaspalvelutyössä hanskaan sen tulevan
öklötyksen, esikosta kun pääsi välillä "piiloon" potemaan, oli eri työpaikka

Emme aio kertoa kenellekään ennenkuin on ns. pakko. Eli ollaan hissuksiin ja kerrotaan varmaan jos joku kysyy ja epäilee, mutta mitään tiedotustilaisuutta ei ajateltu pitää Vanhemmat on helppo juttu kun jäljellä ei ole kuin mun isä, muut on jo nukkuneet pois.
Tulipa sepustus, mutta kiva juttu että tällainen pino on heti niin pääsee lukemaan ja kirjoittelemaan. Mukavaa viikonloppua kaikille ja hyviä vointeja!

 

Huomenta!
Uudet tervetuloa taasen! Meitä onkin sitten jo 15 odottajaa marraskuisissa.

Yritin tässä kovasti miettiä, että onko jo jotain raskausoireita, ja tajusin, että tämä todella hyvä ruokahalu voisi kyllä olla raskausoire. Myös palelua on esiintynyt. Pitäisi kyllä yrittää pitää tuo mahoton ruokahalu kurissa, kun edellisessa raskaudessa tuli painoa 23 kiloa!|O (Imetys onneksi vei kaikki tulleet raskauskilot)
Minulle kelpaisi kyllä raskausoireeksi tuo tissien kasvaminen.. No ehkä ne tässä vielä turpoaa

Minun täytyy myös myöntää, että tuota tupakkaa on tullut tupruteltua. Esikoisen kohdalla lopetin heti kun teis plussatestin, mutta sorruin polttamaan muutaman tupakan päivässä siinä vaiheessa kun esikoinen ei ollut enää täysimetyksellä. Nyt taas lopetin heti kun tein testin, ja nyt ajattelin kyllä lopettaa ihan loppuelämäksi.

Onko teillä muuten mitään toivomuksia sukupuolen suhteen? Itse toivon pikkuriikkisen enemmän poikaa, kun tyttö jo on, mutta loppujen lopuksi ei sukupuolella ole mitään suurta väliä.

 

Huomenta! Hetki sitten heräilin ja nyt virittäydyn uuteen päivään. Ukot on jo pihalla auton kimpussa, tiskit oli laitettu koneeseen ja lelut raivattu lattioilta, ei voinnu kun hymyillen herätä Ja mikä parasta, mies on viikonlopun vappailla, saapi nukkua päikkärit just sillon kun nukuttaa eikä tarvi väkisten valvoa!

Tää tupakka piina on ihan hirvee vaikka siittä tulee pahaolo :kieh: Eilen kävin penkoon isännän autotallin ettei missään vaan ois vara askia, ei ollu ei :ashamed: Nyt ahistaa vielä kamalammin kun tiedän et koko kartonki on kaapissa ja menin tyhmä juomaan kahvia joka lisää tuskaa! Ehkä joku tupakoitsia pystyy ymmärtämään tuskan!

Onko teillä jotain raskausoireita mitä ette todellakaan haluis? Ite pelkään kokoajan että alan taas tunneherkäks! Poikaa odottaessa itkin ilosta, onnellisuudesta ja surusta, se oli ihan kamalaa! Töissä kun olin sillon, itkin ja laskin lääkkeitä! Itkin kaupassa kassajonossa jos joku näytti onnelliselta! Ei kiitos sitä enään ja ei ehkä oksenteluakaan!

Nyt pyykkien laittoa ja pihalle ukkojen seuraks

KyyneltenHymy 4+6 ?!

 

ääh illalla kirjoittelin piiitkät jutut, kunnes puhelin sekosi ja hävitti koko tekstin :/ Tääl ollaan viel vähän pihalla, että oikeesti muka odotellaan toista lasta? :O Mul on alkan jo pahoinvointi, alkoi heti 4+0, luulin sen olevan väin jännitystä, mutta sama toistui eilen ja tänään. Aamu on ok, sit tässä 10 maissa alkaa yrjöttää ihan kauheesti ja sit menee ohi :/ mitään ei tee mieli syödä..

Mä olen kertonut tästä raskaudesta 4 hyvälle ystävälleni, omille vanhemmillemme me ei vielä haluta kertoa, odottelemme ehkä jopa sinne np ultraan asti, jos hölösuuna maltan olla hiljaa

Kyyneltenhymy kysyit oireista jota ei todellakaan haluta, mulla on toi sama herkkyys ollut esikoisen odotuksen aikana. Itkin ja nauroin ihan hysteerisesti samaan aikaan. Nauru ei loppunut millään, eikä myöskään itku. Siinä oli mies ihmeissään. Samoin olin aika seksihaluton koko raskauden ajan, aluksi mulla tuli aina seksin jälkeen verta joka sai pelkäämään km yms ja rv 17+ jälkeen alkoi selkä mennä ihan sököksi ettei pystynyt juuri enää edes liikkua.. Pissalla ravaaminen on kans yks mitä en todellakaan odota, esikoisen loppuraskaudesta en voinut enää edes kaupassa käydä ilman vessareissuja välissä, ja öisinkin heräilin vähänväliä. Nyt JO on alkanut vessassa ramppaaminen :/

Mut muuten ei tänne mitään ihmeempiä, päiväkerrallaan ja toivotaan että pikkuinen pysyy matkassa<3

wavee ja nöpö 4+2 <3

 

No itsekkään en sitä tunneherkyyttä toivo, kun edellisessä raskaudessa välillä ei pystynyt edes miehen kanssa keskustelemaan kun kaikki vaan itketti. Itkuherkkyys vaivasi kyllä pahiten loppuraskaudessa. Toinen raskausoire mitä en nyt toivoisi on, että edellisen raskauden alussa en sietänyt läheisyyttä ollenkaan. En tykännyt halailusta, enkä muistakaan kosketuksista, ja olin muutenkin aika sisäänpäin kääntynyt. Oli siinä miehellä varmaan mukavaa.:|
Ja tietenkään mitään kauheeta pahoinvointia ei toivoisi.

 

Hei kaikille! Täältä ilmoittautuu yksi ekakertalainen mukaan ketjuun. Meillä vuosi yritystä takana, ja henkisesti olin jo valmistautunut lapsettomuushoitoihin, mutta kuinka ollakkaan, viikko sitten sain tikkuun juuri ja juuri erottuvan plussan. Pari päivää sitten plussa oli jo todella vahva, joten eipä ollut testissäkään vikaa. Lapsi on todella toivottu, ja nyt jännittää, miten jatko menee.

Kenellekkään emme ole vielä kertoneet, haluan ensin olla varma, että tuolla mahassa on oikeasti elämää. Raskausoireita ei ole juuri muuta, kuin kohta varmaan pykälällä isompi kuppikoko Paleltaa kyllä myös usein, ja vähän nippailee mahaa välillä.

Ensi viikolla olisi tarkoitus soitella neuvolaan. Ehkä varaan myös ajan varhaisultraan, malttamaton kun olen.

LA 5.11 / 33 / 1.lapsi / OYS

 

Pino kasvaa kohisten :wave:

Täällä on alkanut tänään hyvin lievä kuvotus...Odottelen, että alkaa kunnolla huonot olot...huh huh.
Itkuherkkyyttä on selvästi ilmassa. Itkin juna-asemalla eilen kun näytti niin keväisen kauniilta Itkin myös illalla kun ajattelin, että meidän elämä on nyt ohi, enkä saakaan unelmieni häitä koska meillä on lapsi silloin. Tänä aamuna taas itkin onnesta kun katselimme pinnasänkyjä yms. aamulla sängyssä. Että juu, melkoiset 9kk taitaa olla tulossa

Mies on ollut ihana! Lueskellut netistä isäfoorumeita ja ostamiani odotuskirjoja. Tänä aamuna sain aamupalan sänkyyn, ettei odottava äiti rasitu liikaa

Meillä on tänään vanhempien 50v synttärit ja tuskailen tuon alkoholipolitiikan kanssa. Ollaan menossa ravintolaan syömään ja mietin, että miten hitossa muka selitän, etten juo mitään Taidan lipittää samaa viinilasia koko illan, ettei epäilykset herää. Onko joku hoitanut asian jollain kekseliäämmällä tavalla?

Sukupuolitoiveissa olisi itsellä pikkuinen tyttö :heart: Ei toki pikkuista poikaakaan laitokselle jätetä

Mylvinen ja Kerttu 5+1

 

Täällä flunssa vei voiton. Kuumetta, hirveä yskä, paleltaa, koko kroppaa särkee. Muuten nukkuisin vaan mutta jatkuvasti saa hypätä vessassa

Oireista mitä en toivo, pahoinvointi oli jotain ihan järkyttävää esikoisesta viikolle 16 asti, siihen jos joudun uudelleen niin en tiedä mitä teen, töissä ei pysty olemaan mutta en halua raskaudesta sairauslomaakaan sen takia. Esikoisesta en sitä kyllä saanutkaan, tuskinpa nytkään. Toinen, mitä pelkään on painonnousu. Minulla kun tuohon pahaoloon ei auttanut kuin SYÖMINEN ja minähän söin.. Lähtöpaino vähän yli 60kg, laitokselle lähdettäessä 92,6kg.. Huh! Onneksi siitä jäi jo 12kg laitokselle ja imettämällä pikku hiljaa loput. Nyt kyllä vuosien myötä hilautunut taas ylöspäin, mutta nämä kilot ei kyllä johdu raskaudesta

Tupakka-asiaa sen verran, että mun ei tee edes mieli. Olen vain oikeastaan ihan älyttömän kiitollinen että vihdoin mulla on hyvä syy olla polttamatta, olen niin pitkään jo halunnut lopettaa mutta yritykset jääneet maksimissaan kahteen viikkoon. Kahviakin olen juonut, kieltämättä pari kertaa päivässä tulee sellainen olo että pitikö mun tehdä jotain, tajuan että nyt on se hetki kun menisin normaalisti tupakalle. Esikoisesta lopettaminen oli vaikeampaa, ja taisin suutuspäissäni pari polttaakin raskausaikana, mutta olosta tuli kyllä niin hirveä ettei siitä tapaa tulisi.

Mitäs vielä, ai niin, toi alkoholiasia, mä vetoaisin vaikka johonkin olemattomaan lääkekuuriin tai huomiseen aikaiseen menoon, tai sitten kävisin itse tilaamassa erikseen jonkun alkoholittoman drinksun, riippuu tilanteesta..

Toivoisin toista poikaa, vaikka aina olen ajatellut että haluan molemmat, tytön ja pojan. Nyt "vanhemmiten" tuntuu että kyllä mä olen ennemmin pojan äiti. Mutta sitäpä ei saa päättää, ja tyttö on varmasti ihan yhtä rakas jos niin käy <3

Mun tekis niin kovasti mieli käydä jo ostamassa äitiysvaatteita, varsinkin jotkut ihanat housut! Hulluahan se on, mutta toisaalta mietin että sehän on vain vaatekappale, varmaan murheista pienin jos jotain sattuu. Meillä ei ole mitään enää tallella, syöttötuoli on ainoa, eli kaikki pitää hankkia. Niiden kanssa en kyllä pidä kiirettä, kerkeää niitä sitten kun viikot on suuremmat ja olo varmempi.

Mukavaista viikonloppua teille kaikille, ja parempaa vointia niille joita pahoinvointi jo murjoo

 

Meitähän on jo aika monta! Mukavaa, kun on vertaistukea, ihmisiä samassa tilanteessa =)

Tupakka-asiaan Itse olen aikanaan lopettanut kahteen kertaan polttamisen raskauden alettua(heti plussa-testiin) ja olin polttamatta molemmat raskausajat sekä pitkät (mol. 1v) imetysajat. TYHMÄNÄ aloitin uudestaan molempien jälkeen, eli ehdin taas sen reilu viisi vuotta polttamaan. Viime syksynä jätettiin ehkäisy pois ja ajattelin sillon, että kun plussa pärähtää testiin, lopetan. Mutta kun plussaa ei heti kuulunutkaan (edelliset saaneet alkunsa heti ehkäisyn loputtua), päätin vaan lopettaa vuoden vaihteessa. 31.12 lopetin kuin seinään, ilman mitään nikotiinikorvausvalmisteita, päätin vain että nyt loppui. Tämä pikkunen sai siis alkunsa toisesta kokonaan nikotiinittomasta kierrosta =) Oon kyllä itsestäni aika ylpeä ja todella yllättynyt, miten helppoa on ollut!

Raskausoireista Vaikein oire on ollut aiemmissa raskauksissa vaikeat liitoskivut. Esikoisen raskaudessa alkoivat jo ennen puolta väliä ja loppua kohden hankaloituivat todella elämää rajoittaviksi. Toisessa raskaudessa oire ei ollut niin paha ja luulenkin, että painonnousun hillitsemisellä oli tekemistä asian kanssa (esikoiselta +28kg, 2. "vain" 14kg :snotty. Se nyt vähän jännittääkin, kun painoa on jo alkujaan sen 7kg enemmän kuin aikanaan aiemmissa raskauksissa, että kuinka tuon painon ja sitä myötä liitoskipujen kanssa käy. Aika näyttää.

Sukupuolitoiveista Itse olen synnyttänyt kaksi poikalasta, joten kai minä sitä pientä tyttöä toivoisin. Toisaalta, kun perheessä on yhteensä jo kolme poikaa ja kaksi tyttöä, kai tuo on se ja sama, kumpi sieltä tulee. Rakas se on kuitenkin :heart:

Lievää kuvotusta ja heikotusta tähän päivään, saatiin kuitenkin käytyä hiihtämässä ja makkaran paistossa miehen ja neljän nuorimmaisen (teini jäi nukkumaan luolaansa ) ja päälle vielä salilla tekemässä jalkatreeni Kohta saunaan. Ah!!!

Tiukunen 5+0

 

Tervetuloa taas uusille! :wave:

Tupakasta, mä olin polttanut 15 vuotta kun aloin odottaa esikoista. Muutama vko meni, että sain kokonaan lopetettua. Joten ymmärrän kyllä sen lopettamisen tuskan! Se oli sitten kuitenkin yllättävän helppoa ja uudestaan en ole aloittanut. Imetin esikoista pitkään, melkein 1v4kk. Kun imetys loppui, niin mietin, että alkaako nyt sitten mieliteot taas nostella päätään, mutta ei onneksi

Ei-toivotut oireet, itselläni niitä on monta.. Esikoisesta pahoinvointi oli kamalaa, alkoi niinkuin nytkin niin todella aikaisin, ja jatkui johonkin vkoille 13-14 muistaakseni. En oksentanut kovin usein, mutta se pahoinvoinnin tunne on niin lamaannuttava. Usein ei voinut muuta kun maata ihan paikallaan hievahtamatta, ei edes puhua. Sen toivoisin siis tulevan vaikka vähän lievempänä tällä kertaa.
Selkä mulla pamahti aikaisin, ehkä n. vkolla 15. Olinkin koko raskausajan sairaslomalla sitten. Selkäkivut veivät liikkumiskyvyn kyllä tosi tehokkaasti, viimeiset pari kk olin lähinnä kotona, mun viikkojen kohokohta oli kun lähdettiin käymään kaupassa ja jaksoin kävellä sen ostoskierroksen Prismassa tai Citymarketissa kokonaan. Sitä selkää pelkään nyt kaikkein eniten. Se ei ole synnytyksen jälkeen palautunut entisekseen, eli on kipuillut ilman raskauttakin aikalailla.

Mä keräsin raskauskiloja semmoset ennätyslukemat, että ei oo moni kerännyt, 43kg. Olin laihtunut juuri yli 20kg ennen kun tulin raskaaksi. Lopussa oli myös tosi pahaa turvotusta. Mutta onhan tuo lukema jotain aivan tajutonta. 20kg lähti ensimmäisen 1,5vkon aikana synnytyksen jälkeen, mutta loput jäi ja keräsin vielä lisääkin tässä parin vuoden aikana. Nyt on siis ylipainoakin reippaasti, minkä takia vielä enemmän pelkään tuon selän puolesta. Mutta katsotaan kuinka käy, ei kai auta kun toivoa parasta! Supistuksia mulla oli myös viimeiset melkein pari kuukautta, ne haittasi menoa myös vähän. Kivuttomia onneksi lähinnä, mutta niitä tuli tosi helposti jos vähänkin teki jotain. Ei siis olisi väliä, jos nekin jäisi nyt pois

Kuulostaa ikävältä tuo tunneherkkyys. Toki sitä itselläkin oli jonkinverran, mutta ei noin pahasti. Toivotaan että pysyy aisoissa tälläkin kertaa.

Sukupuolitoiveista en oikein osaa sanoa. Esikoinen on tyttö, ja jotenkin sitä huomaa mielessään suunnittelevansa kaikki tyttöjuttuja, kiinnittävänsä huomiota pieniin tytönvaatteisiin ym. Joten ehkä tavallaan toivon tyttöä. Mutta poikakin on oikein tervetullut

Kuvotus nostaa päätään kokoajan enemmän.. Ei tee mitään mieli, monien ruokien ajatteleminenkin tekee pahaa. Pakolla oon koittanut jotain syödä, mutta tosi pieniin annoksiin ne aina jää. Painokin pudonnut jonkun verran nyt tässä viimeisen vkon aikana. Se ei sinänsä haittaa, kun sitä pitäisikin pudotella, mutta toki tämä syömättömyys ei ole se oikea tapa siihen.

Mä oon just selaillut netistä äitiyshousuja. Mulla on nyt jo vatsa aivan turvonnut. Esikoisesta vatsa tuli näkyviin tosi nopeasti, luulen, että tästä nyt sitten vielä nopeammin. Tätä menoa ei ensi vkolla enää mahdu tavalliset farkut jalkaan, joten ei auta kun ostaa jotkut äitiysfarkut jo nyt. Kuten Ms. Moneypenny mainitsikin, niin ne vaatteet nyt varmasti on se pienin murheista jos jotain ikävää kävisi.

Ihanaa kun on vertaistukea, kiva että on aktiivinen ryhmä!

 

Iltaa!

Sukupuolitoiveena ois täällä tyttö, poikahan meillä jo on Mutta ihan sama kumpi tulee, kuhan terve olisi ja pysyis kyydissä

Päiväunet jäi vähälle, vieraita ravannu koko päivän ja väsymys on kamala! Anoppille kerroin tuos tänään et saattaa olla vauva tiedossa Pitihän tuota kertoa kun töistä puhuttiin. Kodinhoidontuella oon nyt, poika täyttää toukokuussa 3vuotta, joten työnhakiaks pitäs ilmottautua! Ehtishän siin olla puolisen vuotta töissä, tai pari kuukautta jos alkaa samanlaiset mahakivut kun poikaa odottaessa.

Tääl on huomattavissa tissi kipua Ja en tiä mist johtuu et selkä jumittaa ja lonkkia särkee, mutta ei menkkamaisesti. Tässä raskaudessa on se jo outoa etten kärsi kovista menkkaoireista, sitä kesti pojan ootus aikana rv 35 asti ja sit loppu seinään.

Maha on täälläkin turvoksissa! 10cm isompi maha nyt kun viikko sitten Onneks saa pukea yöpaidan päälle, ei housun vyötärö kinnaa enään tälle päivälle.

Jahas, taidan mennä pojan kanssa vielä leikkimään ennenkun menee yöunille! Isäntäki linnottautu autotalliin rassaamaan autoa

 

Sona82 mullahan meni selkä kans ton esikoisen aikaan. Oli ihan tuskaa ja kamalaa ja hirveetä. Päivässä söin 3X1000 banadolin ja saikulle jäin töistä lopullisesti rv 26. sitä ennen olin ollut 4vk kesälomalla. Sohvalta nouseminenkin oli sellainen taitolaji ettei tosikaan, nyt mulla on alkanut jo tää samainen selkäkipu. Just liikahdin tietokonetuolilla ja selkään vihlas sillai ettei meinan henkeä saada :/ En tosiaan tiedä miten selviän koko raskauden jos nyt jo selkä alkaa sanomaan itseään irti, meillä on toi taapero sellainen pikkutuholainen etten nytkään meinaa perässä pysyä Mulla selkäkipu loppui kun seinään synnytyksen jälkeen, syksyllä kun kävin odottamaan toista, sama selkäkipu tuli heti takaisin ja viikolla 5+5 kun raskaus keskeytettiin (terveydellisistä syistä) olin jo todella kipeä nyt täytynee vain toivoa parasta

KyyneltenHymy mie kärsin kans menkkakivuista esikoisen kanssa samoille viikoille asti,varsinkin aluksi oli todella kovaa ja olinkin varma että menkat alkaa / kesken menee. vedet menikin sit 35+5 ja poika syntyi 36+0. Nyt ei juurikaan ole menkkamaista nippaulua ollenkaan :O

Mutta mukavaa lauantai iltaa kaikille. Nyt viemään toi pikkutuholainen nukkumaan ja viltin alle leffaa katselemaan

 

PinskuPinsku--Toinen--20v--Tyks. LA 3/4.11

Uusi joukkoon? Raskaustestin tein torstaina ensimmäisen ja eilen ja tänään KUukautiset on yleensä täsmälliset.
Tämä raskaus järkyttää siis ei pahalla tavalla mutta juuri nyt.. Totta kai lapsen pidän mutta tämä oli vain niin?!! Mies on mutta emme vielä asu vakituisesti yhdessä edetään hitaasti, itselläni on juuri 2v täyttänyt Eemil poika jonka isä ei halua olla tekemisessä meidän kanssa. Vauva on siis totaalinen yllätys. Jos alkuraskaus menee hyvin muuttu moni asia. Eka raskaus oli suht helppo mutta synnytys suoraan sanoen hirveä.
Näillä mennään, valmistun 2kk päästä oppisopimuksella, oppisopimuksella tein erikoistumisosan. Hyvä mulle kun saa vähän enemmän palkkaa. Ja mikä parasta vakkari paikka on taattu valmistumisen jälkeen!
Tälläne täällä
Oireita ei vielä ole, jännittää kyllä.aika paljon!

Pinja ja Örkki 4+5/6

 

Tervetuloa ja onnea raskaudesta Häijyli!=)

wawee ei kyllä ollenkaan kuulosta kivoilta noi selkäkivut, joita sulla edellisesä raskaudessa on ollut! Itsellä oli siitä mukava edellinen raskaus, että kroppa kesti kyllä hyvin. Ei ollut pahemmin selkäkipuja, ja en oikeasti edes tiedä, mitä on liitoskivut.

sona82 sulle kyllä ihan kunniottettava määrä tullut edellisessä raskaudessa painoa. En siis todellakaan sano mitenkään pahalla, ja nopeastihan ne sitten tippuivatkin. Itselle kun tuli "vaan" se 23 kiloa, ja siltin siitä kokoajan neuvolassa huomauteltiin, niin saarnattiinko sulle paljon painonnoususta neuvolassa?
Itse yritän tässä raskaudessa hieman yrittää hillitä painonnousua, mutta saa nähdä kuinka sitten käy. Ja loppuraskauden turvotuksellehan ei mitään voi.

Itse en usko että tulen tarvitsemaan äitiysvaatteita vielä vähään aikaan, kun viimeksi ainakin mahakasvu alkoi kunnolla vasta puolessa välissä raskautta. Saa sitten nähdä onko tämä kerta erilainen.

Te joilla on jo ennestään lapsia, niin oletteko säästäneet vauvan vaatteita ja tarvikkeita, vai pitääkö hankkia paljon uusia?

 

Tervetuloa ja onea myös PinskuPinskulle!

 

wavee, kuulostaa niin ikävän tutulta Toivotaan, että selvittäisiin molemmat helpommalla tällä kertaa! Itseäni kauhistuttaa myös tuo, että nyt kun on toi kohta 2-vee taapero tossa, ja olen siis ihan kotiäitinä, niin miten ihmeessä sen kanssa pärjään jos yhtä pahaksi menee. No, mutta turhahan se periaatteessa on huolehtia etukäteen, toki tämä raskaus voi olla ihan erilainen. Toivotaan näin

Tervetuloa PinskuPinsku :wave:

shantaram en ota mitenkään pahalla Kyllä sain saarnaustakin osakseni. Aluksi en, vaikka paino alkoi heti nousemaan suht rivakasti. Olin kuitenkin juuri laihtunut sen reilut parikymmentä kiloa, ja pahoinvoinnin jyllätessä syömiset oli mitä sattuu. Joten en lainkaan ihmettele, että alkoi heti kertyä. Jossain vaiheessa puolen välin jälkeen muistaakseni siitä sitten puhuttiin enemmän. Mulla tuntui se nousevan sitten myöhemmin ihan syömisistä riippumattakin välillä. Toki suurin osa oli ihan itseaiheutettua. Kävin sitten pari vkoa ennen synnytystä äitiyspolillakin ultrassa ja testeissä, kun painonnousu oli niin todella nopeaa ja turvotusta alkoi ilmestyä paljon.
Nyt tosiaan ihan eri lähtökohdat, lähtöpaino on yli 25kg enemmän kun edellisessä. Täytyy ekassa neuvolassa heti asiasta jutella kunnolla. Jos saisin painon pidettyä näissä lukemissa loppuun asti, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen! Meille tämä on luultavimmin viimeinen lapsi, joten sen jälkeen on sitten aikaa saada kroppansa kuntoon

 

Täällä plussattu viisi päivää sitten. la 1.11. Aurinkoisia ajatuksia, Ikä 33, 5.lapsi, PHKS Näyttäisi olevan tähän asti suurin perhe meillä, vaikkei se omasta mielestä suurelta tunnukaan. 1.11. on siitä jännä päivä, että se on myös esikoisen syntymäpäivä. Täyttää 13 vuotta. Lapsoset ovat poika 11/00, tyttö 12/03, poika 05/07 ja tyttö 05/12. Pikkuneidin 10kk neuvola on 14.3. ja ajattelin siellä samalla varata itselleni äippäneuvolan. Joka raskauden aikana olen kovasti lueskellut näitä ketjuja, mutta nyt päätin vihdoin tulla tänne itsekin Kääk... kello onkin jo paljon. Täytyy käydä untenmaille, koska kuopus kuitenkin kohta herättää...

Huomasinkin just, että Tiukusella on myös iso perhe. Kivaa...

 

Täällä plussattu 28.1 ja laskuri antaa la:ksi 4.11. Tunne on epätodellinen, onhan kyseessä ensimmäinen plussa ikinä! Haluaisin iloita mutta en jostain syystä uskalla. Oireettomuus mietityttää myös. Ainoastaan vatsaa nippailee aika ajoin ja eilen kipeyty alaselkä. Pahoinvoinnista ei tietoakaan ja tissejä voi kouria huoletta, ei siis niissäkään tuntemuksia.
Onko täällä kohtalontovereita? Tai osaako joku konkari antaa pari lohdutuksen sanaa? Neuvolaan menen ensi viikolla ja jos kaikki menee ok aion mennä yksityiselle ultraan.

 

Tervetuloa joukkoon Aurinkoisia ajatuksia ja Rosuliina=)

Rosuliina oireettomuus ei ollenkaan tarkoita että joku olisi vialla, sillä olethan vielä raskauden aivan alussa. Minullakaan ei ole vielä öklötys alkanut, ja tissit minulla ei viime raskaudessa aristaneet missään vaiheessa. Se on aivan yksilöllistä miten oireilee raskaudessa, ja missä vaiheessa. Empä usko että sinun kannattaa turhaan huolehtia.

Täällä yksi joka on jo aivan koukussa tähän ketjuun. :ashamed: Ajattelin pysyä aktiivisena kirjoittelijana loppuun saakka.

 

Huomenta Päivää! Täällä kans ollaan koukussa ketjuun ja koko ajan kahtelen onko joku kirjottanu

Täällä on kaikki pojan vauvatavarat tallessa Tai punkka pitää hankkia, kaukalon haluan uuden, se mikä oli pojalla, on ollu jo 3muulla sen jälkeen. Olikohan muuta!? Sitteri pitää haalia kyläilypaikasta takasin ja uudet yhistelmärattaat haluisin, edellisissä kyllä ei oo vikaa Poika alkaa olla lähempänä 4v sillon, ei siis tarvi ostella kaksostenrattaita ja varuiks oon haalinu jo semmoset sukulaiselta
Ja miehelle annoin 8kk aikaa tehä kodinhoitohuoneeseen altaan jossa saa sit pyllyn pestyä Nii ja pakastin kans pitää hankkia että saa maitoa pumpattua pakkaseenkin asti

Rosuliini elä hätäile :hug: Kaikilla ei välttämättä tule oireita ollenkaan! Ja ne voi sullakin alkaa myöhemmin

Mylvinen kuinka hoitu alkoholi ongelmat juhlissa?

Mulla on ongelma! Mies värkkää autotallissa autojen ja bensan kanssa ja se HAISEE! Olin oksentaa tänä aamuna.. Ihan vaan miehen hajun takia :x Pojan hengitys haisee valkosipulille! Koskin eilen sormella vaseliiniin (jotain autoon laitettavaa mönjää), pesin heti käden ja hetken päästä mietin mikä haisee.. Se sormi vieläkin! Hyi!

Ainiin, tänään kaivoin pojan ultrakuvat ja äitiysneuvolakortin esille Samassa löyty ensimmäistä jalanjälkeä, onnittelukortteja, navan tynkä ja hiustuppo.. Nyt se on jo noin iso poika!

Ja nään koko ajan unta kaksosista! Mun suvussa on kolmoset ja miehen suvussa kolmet kaksoset Yks kiitos tänne vaan!

Tulipas paljo minua ihteä

Mutta nyt meen aamusaunaan ja nautin sunnuntaista kun kellään ei oo kiire minnekkään

KyyneltenHymy 5+0

 

Meillä olis kohta miehen veljen tytön rippijuhliin lähtö. Touhua ollut koko aamun, kun on pitänyt kaikkien vaatteet laittaa kuntoon, silittää ym. Ihana kumminkin päästä juhliin, kotiympyröistä pois.

Väsymystä on ollut ilmassa. Imetän vielä tuota kuopusta, joten sekin verottaa osansa. Onko täällä muuten muita, jotka on raskaana ja imettää? Nyt on alkanut ikävästi tuntumaan se imetys, mutta typy on sellainen tissihirmu, ettei varmaan vierotus vielä onnistu. Äitiys on siis myös kärsimystä

Sukupuolitoiveesta sen verran, että minulla ei taida olla sen kummempaa toivetta, kun on ennestään jo kaksi kumpaakin. Mies toivoo kaksosia. Huh, sanon minä. Mulle vain yksi, kiitos tähän kohtaan

Kertomisesta... Kerroin yhdelle kaverille, joka tiesi, että lopetin pillerit tammikuun alussa.

Mutta nyt täytyy mennä siivoamaan keittiö.

IHANAA SUNNUNTAIPÄIVÄÄ KAIKILLE !!!