En ole tainnut tähän ketjuun kirjottaa sanaakaan, joten nyt kun tämän kesäkuun viimeisiä viedään niin minäkin taas liityn mukaan.
Välilihan venytyslaite on minulla hankintalistalla ja aion siis sellaisen ostaa. Kammoan ajatustakin repeilystä tai leikkaamisesta tms. Ja tuo nyt vaan jotenkin kuullostaa sellaiselta asialta jonka MINÄ olen valmis tämän asian tekemään. Varsinkin kun minun alapääni on minulle hyvin rakas ja ajattelen kauhulla mielikuvaa siitä mitä kaikkea sille voikaan sattua.
(Kuullostaa niin höperöiseltä, että pakko hetkeksi pysähtyä nauramaan itselleni!) Toivottavasti tosin extra hyvistä lantionpohjalihaksista on myös tässä rupeamassa hyötyä? Itse en niin hyvin vielä ole ottanut tuosta synnytyksestä selvää, koska se on KAUHU. Itse kun tuonne ketjuun eksyin niin välittömästi tuntui siltä, että se on oikea juttu minulle.
Tavaroita on pikkuhiljaa jo hankittu, ja ollaan hankkimassa.
Mulla on jo vaunut olohuoneessa, joka huvittaa mua suunnattomasti. Oikeastaan ne on 12 vuotta vanhat Brio Originalit, mutta ne on ollut käytössä 3 vauvalla, joista kukaan ei kovin paljoa vaunuissa viihtynyt, ja viimeisinkin lapsi joka niissä on ollut on kohtapuoliin jo ala-asteikäinen. Ja kaikki ajat on vaunut olleet lämpimässä tilassa säilössä ja niistä on pidetty hyvä huoli. Ja siis ne on juuri sellaiset kun olen halunnutkin! Ehdoton plussa on suuri metallinen alakori, joka oli minulle tärkein kriteeri.
Ne on hyvät työntää ja suht korkeat joka sopii vallanmainiosti meille. Niissä on myös kova koppa joka mulla myös oli kriteerinä.
Äitille siis suuri kiitos. <3
Turvakaukalon mun äiti on jo sanonut, että hän haluaa sen ostaa, koska haluaa varmistua, että kaukalo on varmasti hyvä ja turvallinen. No eipä se ole multa pois, päinvastoin.
Ja pinnasänkyä mennään ens viikolla katsomaan ikeasta, äiti haluaa senkin ostaa, koska sillä nyt vaan on joku äidillinen tarve tukea rahallisesti, no kilttiähän se on.
Ja mä sanoin et tahtoisin ikea sängyn, niin äiti suostui siihen ja kysyi voidaanko mennä ensi viikolla ostamaan se. Vaatteita olen myös saanut jo laatikollisen.
Ihania suurin osa vielä käyttämättömiä vaatteita ja joukossa oli myös käyttämätön Ciraf -merkkinen toppahaalari kokoa 62, tulee hyvin tarpeeseen! Ja lisää vaatteita on samasta paikasta tulossa kunhan he ehtivät pakata niitä laatikoihin.
Nää on siis mun äidin ystävän kautta. Hoitopöytä saadaan kanssa, sellainen missä kaappi alla.
Miten voin olla tarpeeksi kiitollinen?
No elämässä saattaa tässä syksyn aikana tulla nyt hyvinkin suuria muutoksia, minuthan on asunnosta irtisanottu asunnon myynnin takia, ja uusi asunto pitäisi löytyä. No Helsingin kaupungilla tilanne aika kaoottinen, yksityiselle en halua ja muut ovatkin sitten liian kalliita. Mulla kuitenkin 3 koiraa ja niiden kanssa ei mihkään pikkukoppiin voi muuttaa. No tehtiin ratkaiseva päätös elämässä ja ensi viikolla mä haen asuntoa mun synnyinkaupungista! <3 <3 Mies jää Helsinkiin töihin ja tekee hetken pitkiä vuoroja ja rahaa... Ja viikonloput on sitten pidennettyinä mun ja vauvan kanssa, ja sitten kun se saa säätöä vähän enemmän ja hyvän työpaikan läheltä niin muuttaa sitten meidän kanssa sinne, tähän voi tosin mennä hetki aikaa koska hän on vähän sellainen "hidashämäläinen" muutoksissaan.
Haen asuntoa ainoastaan yhdestä taloyhtiöstä, samassa jossa mä olen lapsuuteni asunut ja jossa mun toimelias isoäiti asuu, talo on rivari, ja kooltaan iso kaksio tai kolmio, ihan miten päädyn. Vapaana siinä taloyhtiössä on kyllä asuntoja vaikka kuinka paljon ja tänään niistä soitinkin. No ens viikolla laitan sitten hakemuksen ja toivottavasti sitten elokuussa tärppää.
Pää vähän pyörällä mutta no, eiköhän kaikki nyt vihdoin mene hyvin ja mä pääsen kotiin. <3 Ihanaa kun saa sitten ison kivan asunnon ja koirille ihanan oman pihan.
Mummu jo tänään mietti et hän sitte opettelee hoitaan mun koiria (mulla 1 iso ja 2 pientä ja nää ei niin tuttuja hänelle oo) ja mä sitten voin pissattaa hänen koiraansa kun mummu menee johonkin kylään.
Mummu oli niin onnellinen et melkein itki puhelimessa tästä mun ideasta. Meillä on niin et mummu on kun mun äiti ja äiti on kun mun ystävä. Mummun kanssa mä olen asunut kaksistaan ja meillä on aivan erityisen lämpimät välit. Soitellaan päivittäin ja mummulla on kova ikävä. Olo on jotenkin niin hyvä etten tiedä mitenpäin olisi?
Niin juu ja asunnostani sen verran, että vuokranantajan kanssa meillä lakimiehet tappeli keskenään, ja lopulta vuokranantaja antoi periksi ja uskoi et minä olen oikeassa. Sain tähän sen parketti urakoitsijan halvalla, seinäurakoitsijan kanssa, ja vakuutus korvasi mun lakimies kulut.
Vuokraaja sitten irtisanoi mut asunnosta koska suuttui niin pahasti siihen etten tanssinut hänen pillin mukaan, syynä asunnon myynti, no joo parempi niin,muuten en olis päässyt tästä helvetistä ikinä.
Eilen oli
neuvola ja mä olen onnellinen painosta.
Mullahan on paljon ylipainoa ja oikeestaan neuvolatäti merkitsi sen väärin siihen korttiin ekaksi, laittoi mun aloituspainon 2 kiloa alemmaksi mitä se on, vaikka sanoin että olen painanut ennen raskautta x8 kiloa ja viikolla 6 painoin jostain syystä x6 kiloa, ja hän sitten merkitsi korttiin sen x6 lähtöpainoksi, vaikka siis eihän se niin mene? No nyt painoa oli x9 eli 1 kilo tullut lisää tuosta oikeasta aloituspainosta.
1 kilo oltiin jo tultu alaspäin viime neuvolasta.
Ja tämä hyvä näin, tai oikeastaan erinomainen koska painoa ei tarvitsisi tulla yhtään lisää.
Olikohan mulla nyt liian pitkä ja omanapainen sepustus? Kaikkien viestit olen lukenut ja en oikeastaan vaan yksinkertaisesti MUISTA oliko mulla johonkin muuhun jotain kommentoitavaa.
On vaan niin käsittämättömän huono tuo muisti!
No adios typyt, tää suuntaa viikonlopuksi koiravahtiin ja siellä mun pikkukoirat onkin ollut hoidossa melkein 2 viikkoa ja nyt saan ne kotiin! <3 <3
Iippari ja Tyyppi 19+3
