minä täällä Jotenkin aina vaan unohtuu kirjottelu.
Meillä on nyt paljon helpompaa verrattuna alkuun! Unirytmi on muuttunut itsekseen, nyt mennään nukkumaan n. 21-22 aikaan ja nukutaan aamuun asti. Tosin yöllä imetän monta kertaa mutta ei haittaa=D
Soseet olen aloittanut ja niitä vauveli syö kaikkia makuja, mitään ei oo sylkeny pois. Tosin ummetusta tulee joten pitäis vähän rajoittaa.
Niin nopeasti vauvat kasvaa, en kestä Meillä ei oo suunnitelmissa toista vauvaa ainakaan viiteen vuoteen. Aion nimittäin ensin käydä mun koulun. Toisaalta on niin ihana odottaa vauvaa ja olla raskaana, toisaalta, kun ajattelen sitä kaikkea niin en halua kokea sitä ihan heti uudestaan En jaksaisi kahden pienen lapsen kanssa ja haluankin jo mennä kouluun. Ja sitten taas TOISAALTA en halua, kun vauvan kanssa kotonakin on useimmiten niin ihanaa.
Sitten kun olis aika toiselle lapselle, voi olla että kaikki on elämässä jo muuttunut ihan kokonaan. Olen ollut paljon yksin vauvan kanssa kun mies ulkomailla töissä, joten haluan olla varma etten joudu yh:ksi kahdelle pienelle, se olis liian raskasta.
Vauva on aika hymyileväinen, mutta joskus huonoja päiviä...ja itkee aina, jos häviän muutamaksi minuutiksi näköpiiristä. Se on vähän hermostuttavaa kun olen yksin.
Joko teidän vauvat vierastaa? Tai onkohan siitä jo puhuttu aiemmin, en ehtiny lukea kaikkia tekstejä. Mä en oo huomannut vielä omani vierastavan kuin joissakin tilanteissa, mutta mun peräänhän se melko lailla siltikin on.
Oikeastaan ihanaa tämä vauva-aika, mutta samalla tosi vaikeetakin. Silti ihanaa nähdä oman lapsen kasvavan
Meillä on nyt paljon helpompaa verrattuna alkuun! Unirytmi on muuttunut itsekseen, nyt mennään nukkumaan n. 21-22 aikaan ja nukutaan aamuun asti. Tosin yöllä imetän monta kertaa mutta ei haittaa=D
Soseet olen aloittanut ja niitä vauveli syö kaikkia makuja, mitään ei oo sylkeny pois. Tosin ummetusta tulee joten pitäis vähän rajoittaa.
Niin nopeasti vauvat kasvaa, en kestä Meillä ei oo suunnitelmissa toista vauvaa ainakaan viiteen vuoteen. Aion nimittäin ensin käydä mun koulun. Toisaalta on niin ihana odottaa vauvaa ja olla raskaana, toisaalta, kun ajattelen sitä kaikkea niin en halua kokea sitä ihan heti uudestaan En jaksaisi kahden pienen lapsen kanssa ja haluankin jo mennä kouluun. Ja sitten taas TOISAALTA en halua, kun vauvan kanssa kotonakin on useimmiten niin ihanaa.
Sitten kun olis aika toiselle lapselle, voi olla että kaikki on elämässä jo muuttunut ihan kokonaan. Olen ollut paljon yksin vauvan kanssa kun mies ulkomailla töissä, joten haluan olla varma etten joudu yh:ksi kahdelle pienelle, se olis liian raskasta.
Vauva on aika hymyileväinen, mutta joskus huonoja päiviä...ja itkee aina, jos häviän muutamaksi minuutiksi näköpiiristä. Se on vähän hermostuttavaa kun olen yksin.
Joko teidän vauvat vierastaa? Tai onkohan siitä jo puhuttu aiemmin, en ehtiny lukea kaikkia tekstejä. Mä en oo huomannut vielä omani vierastavan kuin joissakin tilanteissa, mutta mun peräänhän se melko lailla siltikin on.
Oikeastaan ihanaa tämä vauva-aika, mutta samalla tosi vaikeetakin. Silti ihanaa nähdä oman lapsen kasvavan