Minä taas kannatan avointa ketjua tonne vauva-puolelle tai sitten fb:tä :attn: Olen kokenut tuon kerhon jostain syystä sen verran 'hankalaksi' (joo, täytyyhän sitä kaikkialle muuallekkin kirjautua
) että sielä ei tuu kyllä yhtään käytyä :ashamed:
Aivan ihania murusia
thor ja tt :heart:
Thorille myös kiitos uudesta pinosta sekä suuri myötätuntohali :hug: :heart: Toivottavasti kivut helpottaa pian jotta pääset nauttimaan täysillä pikku-rinsessastasi :heart:
Mamacita onne pikkuisesta tytöstä :flower: :heart:
Kylläpäs meitä rytinällä synnyttäviä ohituskaistalaisia onkin
Tässä tulisi nyt omaa synnytyskertomusta josko hetki olis aikaa (vauva nukkuu ja kaksoset on isänsä kanssa pihalla )...
Eli perjantaina eleltiin ihan normaalia arkea eikä ajatustakaan siitä että synnytys voisi olla käynnistymässä!
Supistuksia mulla oli kyllä ollu viimepäivinä enemmän ja paineentunnettakin. Siinä perjantaina päivällä kärsin myös masukivuista kun heitti ykskaks vatsan ihan löysälle ja suolen tyhjäksi.
Käytiin siinä iltasella vielä pyhän takia kaupassa (josta ostin myös sen saunasiiderin
) ja tultiin kotiin iltapalailemaan ja rauhoittumaan yöpuulle.
Tyypilliseen tapaani juputin jotain sotkusta ja siivoamisesta ja siitä että seuraavana päivänä saisi TAAS siivota :saint:
Kumarruin keräämään lattialta jotain (en muista mitä ) ja kun siitä oikaisin niin kuului vain 'naps' ja vedet holahti!!
Siinä vaiheessa kaikki jotenkin pysähtyi, seisoin vain eikä päässä liikkunut mitään! Sanoin miehelle että nyt meni vedet ja mieskään ei ottanut sitä aluksi todesta
Kävin vessassa varmistamassa onko kyse nyt oikeasti lapsivedestä ja eipä tuota erehtyä voinut, sitä holahtelee kyllä todella paljon ihan vauvan syntymään asti!
Kello oli tuolloin vajaa 21 eikä supistukset alkaneet vielä tuolloin.
Isäntä soitti anoppilaan ja mummu sekä vaari tulivat pikapikaa kaksosten kanssa.
Poikien vanha vaippa housuihin ja eikun menoksi kohti sairaalaa...
Autossa supistuksia alkoi tulemaan 3-4min välein ja sairaalassa oltiin klo. 22 maissa.
Pääsin käyrille jossa supistukset laantuivat ja laittoivat mut takaisin odottelemaan lääkärin tuloa. Lähdin sitten käytäville kävelemään ja antamaan vauhtia supistuksille jotka pian alkoivatkin ja napakoitui todella nopeasti!!
Pian alkoi tuntua siltä että enää en pysty odottelemaan ja mut otettiin uudestaan käyrille ja kätilö tutki että 3cm auki eikä kanavaa enää.
Vaan siitäpä lähti tahti kiihtymään niin npeasti että enää en omin jaloin synnytyssaliin kävellyt!
Huusin,itkin ja ujelsin supistuskipujen voimasta saaden samalla myös kokea sen miltä ponnistamisentarve tosiaan tuntuu (kaksosista ei ollut epiduraalin takia ).
Saliin kun päästiin niin sain kipulääkkeeksi ilokaasua ja pikaisesti kohdunkaulapuudutteen (joka kyllä hieman auttoi ). Lääkärin mukaan olin 6-7cm auki.
Tästä seurasi yksi megasupistus jonka jälkeen olin täysin auki, tukka näkyi ja sain alkaa ponnistaa.
Ponnistusvaihe kesti 4min ja poika oli maailmassa. :heart:
Kaikki kivut poissa ja sydämessä hirmuinen onnen tunne :heart:
Synnytys kesti kaikkineen 3h38min josta vaihe 1: 3h 27min, vaihe 2: 4min ja vaihe 3: 7min.
Pojan sain heti rinnalle ja siinä ihmeteltiin toisiamme tunnin verran ennenkuin pesivät, punnitsivat ym.
9/9 sai poika pisteiksi :heart:
Toipuminen on ollut tosi nopeaa! Repeämiä ei minullekaan tullut ja olo oli heti kuin ei olisi ikinä synnyttänytkään
Näköjään siis nopeasta synnytyksestä voi myös olla se hyöty että palautuminen on myös nopeaa!
Nyt olen kokenut 2 erilaista synnytystä ja vaikka tämä oli kivuiltansa järisyttävämpi kuin edellinen niin koin tämän silti ns. helpompana ja parempana synnytyksenä.
Molemmissa kuitenkin palkinto mitä ihanin ja rakkain :heart:
Tsemppiä kaikille muille h-hetkeen :hug: :heart:
Jennyli ja poika 3vrk