Tuhannesti onnea uusille pikkuisen nyyttinsä saaneille! :flower:
Kävin tänään ekaa kertaa synnytyksen jälkeen kaupassa ja vaavi jäi iskän hoitoon. Voi, että miten vaikealta tuntui lähteä kotoa ja jättää pikkuinen kotiin. Napanuora tuntui olevan todellakin lyhyt. Olikos se Jennylikin tätä mieltä? Hyvää hoitoa prinsessa kyllä sai poissa ollessani.
Tässä pikkaisen synnytyskertomusta:
Tiistai aamuna klo 4.30 heräsin, kun jotain kosteata tuntui housuissa. Tunnin verran seurailin tilannetta ja totesin, että vuoto ei voi olla muuta kuin lapsivettä. Sitä tuli ajoittain runsaastikin. Tässä vaiheessa pakkasin sairaalakassini, sillä se EI OLLUT TODELLAKAAN pakattuna. Ihme, kyllä sain sinne kaikkea järkevää laitettua. Soitin sitten synnärille ja kehottivat tulemaan näytille.
Päästiin käyrille ja aika pitkään piti siinä maata, kun vaavi tuntui olevan vähäliikkeinen. Supistukset oli tosi olemattomia ja niitä tuli harvakseltaan. Käyrän jälkeen lääkärin tarkastukseen, jossa kaikki näytti olevan kunnossa. Lääkäri kehoitti vielä toistamiseen käyrille ja kun vaavi jo pikkaisen enemmän liikkui, lääkäri päästi kotiin odottamaan supistusten voimistumista. Me asutaan sairaalasta 5 km päässä, joten matka synnärille ei kestä kuin 10-15 minsaa, joten tästä syystä pääsimme vielä kotiin. Joku taisikin tätä ihmetellä.
Kotona sitten hääräsin kaikenlaista, kun en malttanut paikoillanikaan olla. Niin, ja valmistelut oli totaalisen kesken. Vaavin pinnis oli vielä petaamatta ja hoitopöytä täynnä kaikkea vähemmän tarpeellista. En ollut osannut yhtään varautua ennenaikaisuuteen, kun kaikki aina sanovat esikoisen menevän yliajalle.
N. klo 15.30 supistukset alkoivat voimistumaan ja tihentymään, joten sanoin miehelle, että kohta lähdetään sairaalaan. Mies ei kyllä heti uskonut, mutta totteli kuitenkin. Sairaalassa päästiin heti käyrille ja kätilö totesi puolen tunnin päästä, että saliin tästä siirrytään synnyttämään. Pikkuisen alkoi siinä vaiheessa jänskättää...
Salissa vaaville laitettiin pinni päähän ja mulle tiputuksena antibioottia kuumeen ja tulehdusarvojen koholla olemisen vuoksi. Siinä sitten makailtiin sängyllä ja seurailtiin vaavin sydänääniä tarkasti. Jossakin vaiheessa kätilö otti kivunlievitykset puheeksi ja mainitsin, että mennään tilanteen mukaan eli saavat ehdottaa mulle mitä kannattaisi käyttää.
Ilokaasulla lähdettiin sitten liikkeelle ja sen voimalla mentiin loppuun asti. Mulle kävi kätilön mukaan niin, että ilokaasu vauhditti synnytystä roppakaupalla. Olin yhdessä vaiheessa hetken yksin salissa, mieskin oli syömässä evästä, kun kipu ylty mielettömäksi. Soitin kätilölle ja pyysin jotain vahvenpaa kivunlievitystä ja sanoin siinä samalla, että olisi tarve itse asiassa ponnistaa. Kätilö kurkkasi tilannetta ja sanoi, että täällä taitaa syntyä uusi ihminen samantein. Eipä siis kauaa oltu salissa, kun vaavimme näki päivänvalon. Synnytyksen kesto oli 6 h 3 min, josta I-vaihe 5 h 25 min, II-vaihe 21 min ja III-vaihe 17 min.
Kätilö oli aivan mielettömän ihana ja se teki synnytyksen todella helpoksi. Omalla kohdalla ei tullut mitään kammoa, vaan voisi vaikka samantein pyöräyttää uuden vaavin maailmaan.
No, ei vaisinkaan.
Yllättävän rankkaa tämä pienen nyytin hoitaminen on ollut. Jotunee osittain siitä, että ruokinta hoidetaan kellon tarkasti kolmen tunnin välein, jotta pikkuinen saa lisää painoa. Hän ei aina itse herää ruokailemaan, joten hänet pitääkin yleensä herättää. Rintaruokinnan lisäksi vaaville pitää antaa korviketta, joka tuo oman lisätyön vaavin hoitoon. Ihanaa tämä vauva-arki kuitenkin on, en vaihtaisi vaavia mistään hinnasta pois! :heart:
Esikko77 ja Möhkis 12 vrk
Muoks: Olin muuten synnytystä edeltäneenä päivänä (maanantaina) saanut possurokotteen ja itse epäilin tämän aiheuttaneen lapsiveden menon. Lääkäri sanoi, että ei sitä mahdollisuutta voi poiskaan sulkea. Myöhemmin kuulin, että joku toinenkin possurokotteen saanut oli tullut synnärille vesien menon vuoksi.