mammat susia toisilleen

[oimiksinäin?]

Olen nyt parisen vuotta seuraillut tätä palstaa ja pannut merkille kuinka raakoja, kapeakatseisia ja syyllistäviä jotkut äidiksi tulleet naiset ovat toisia äitejä kohtaan. Ollaan heti valmiina mollaamaan, panettelemaan, vähättelemään tai jopa pelottelemaan äitejä jotka poikkeavat heidän omasta tavastaan kasvattaa lapsia. Oli kyse sitten rintaruokinnasta, päiväkotiin menosta, äidin omasta ajankäytöstä aina löytyy näitä mammoja joilla on mielestään varaa ja oikeutta osoitella sormella toisia kuinka huonosti he hommat hoitavat. En voi ymmärtää mistä moinen käytös johtuu.
Ovatko nämä äidit:
1) Niin epävarmoja omasta äitiydestään, että yrittävät saada itsevarmuutta toisia mollaamalla? (Tuskin toimii!!!)
2) Elävätkö jotkut ihmiset oikeasti niin kapeakatseisessa maailmassa, jossa ei ole kuin yksi ja oikea tapa toimia asiassa kuin asiassa? (Voi heitä raukkoja!)
3) Kiillottavatko nämä äidit käytöksellään omaa sädekehäänsä, kun pystyvät OMASTA mielestään niin täydellisesti toimivina äiteinä osoittamaan, kuinka väärin toiset äidit toimivat lastensa kanssa?

En tiedä onko tämmöiset mammat pelkästään suomalaisten vitsaus ja onko mammojen koulutustasolla vaikutusta asiaan. Surulliseksi ja ahdistavaksi koen minä (ja moni muukin) tämmöisten mammojen olemassaolon. Mikä oikeus on kenelläkään puuttua ja arvostella toisten äitien tapaa toimia lastensa kanssa (puhun tässä nyt ns.normaali äideistä, narkkarit/juopot/väkivaltaiset,jne. on sitten aivan eri asia). Ihmiset eivät tiedä perheiden taustoja ja syitä esim. siitä miksi vauvaa ruokitaan pullolla tai miksi esikoinen viedään hoitoon kun vauva syntyy. Ja vaikka tietäisivätkin, ei se silti oikeuta heitä arvostelemaan.
Katsokaa syyllistäjämammat peiliin ja miettikää kahdesti seuraavan kerran ennen kuin päätätte laukoa jotain omahyväistä ja ilkeää. Ja muistakaa se, että tilanteita on erilaisia, ihmiset ovat erilaisia, mikä teidän lapsellenne/perheellenne sopii ei välttämättä sovi toiselle.

 

[Emilia1980**]

Hyvä keskustelun avaus ! Olen myös aika ajoin törmännyt ikäviä kommentteja viljeleviin " marttyyriäiteihin" ja ihmetellyt heidän suvaitsemattomuutta ja kapeakatseisuuttaan. On niin monia tapoja tehdä asioita, kasvattaa lasta että minä en ainakaan voi mennä sanomaan että omani olisi ainoa ja oikea.

Toivon että tästä tulisi rikas ja mielipiteitä herättävä keskustelu!

 

[juuri näin]

Allekirjoitan ap:n tekstin täysin! Olen aivan samaa mieltä kaikesta. Äiti on äidille susi!

 

[Ehkäpä se ei näin olekaan?]

Mä taas en ole pahoittanut mieltäni netissä enää pitkään aikaan. Netti ei ole mikään mukavan ja kevyen rupattelun paikka, kuten kahvitauko töissä, vaan todellakin avoin ja anonyymi areena kaikille ilmoittaa mielipiteensä.Sitä kuka tänne kirjoittaa ei voi kukaan määrätä. Joskus mielipide on erilainen. Mut mitä sitten? Suoraan sanottuna moni raivostuttavakin mielipide sisältää edes pienen totuudenjyväsen - siksihän se niin ottaakin päähän.

Ristiriitoja pitää sietää netissäkin, ja ymmärtää että monet fiksutkin ihmiset käyttäytyvät netissä kuten jotkut auton ratissa; kanssa-autoilijoille riehutaan ja pottuillaan, koska ollaan turvallisesti siinä omassa tilassa omassa autossa, aj tiedetään ettei sillä ole mitään seurauksia. Mut kun ollaan kasvokkain, niin johan löytyy edes jonkinlaista sosiaalista älykkyyttä. Ei siis kannata ihan mahdottomasti masentua näistä nettikirjoitteluista, vaan edelleenkin arvioida ihmisiä ja heidän elämäntilanteitaan oman reaalielämän kokemuksien kautta.

 

[maru-maru,]

Tässä on varmaankin kyse ihmisen perusluonteesta. Jos nainen on kapeakatseinen, omahyväinen ja ilkeä, ei äidiksi tulo häntä muuksi muuta. Meitä on niin monenlaisia, myös täällä keskustelupalstalla sen huomaa. Minustakin on ikävää että asiallisiin keskusteluihin tulee juuri näitä kuvaillun kaltaisia kommentteja, mutta en usko, että niistä päästään niin kauan kuin on olemassa erilaisia ihmisiä. Toiset vaan on sellaisia. Kyllä he ehkä siitä joskus kasvavat, tai sitten ei. Omaa elämäänsä he hankaloittavat kaikista eniten kapeilla ja ilkeillä asenteillaan. Sellaisen ihmisen elämä ei ole helppoa.

Täytyy vaan yrittää ohittaa nuo ikävät kommentit ja olla kiitollinen jos pystyy itse näkemään asiat laajemmin. Ja toisaalta, sitähän keskustelu on, että erilaiset ihmiset saavat tuoda julki mielipiteitään.

 

[allekirjoitan]

ap:n tekstin!

Olen huomannut ja omalle kohdalle on sattunut näitä mammoja jotka heti ovat ajamassa toisten mielipiteet ojaan ja pois keskustelusta kuten "Sun kommenttis ei kuulunu asiaan ollenkaan. Ei tuosta kukaan saa mitään irti. Ootkohan väärässä paikassa mielipiteinesi?" Noin minulle aikanaan yhdessä ketjussa sanottiin. Vaikka en koskaan ole ketään haukkunut yms. Vaan OMAA mielipidettä kertonut. Miksi ei anneta kaikille mahdollisuutta mielipiteeseen? Omaan kantaan? Koska kaikilla kuitenkin on sellainen ja aivan taatusti jokseenkin erilainen!

 

[internetin ihmeellisestä maailmasa]

Minä taas pelkään pahoin että tämä kaikki on internetin tarjoaman mahdollisuuden 'ansiota'. Kun voi vihdoinkin sanoa nimettömästi asioita niin kuin haluaa eikä tarvitse ajatella ns. kasvojen menetystä, tulee myös ylilyöntejä. Toki joku on varmaan ihan "aito" veetuillessaan, mutta moni tuskin sanoisi tiettyjä asioita kasvotusten mitä internetissä tulee sanottua.

Katsokaapa ja lukekaapa mitä tahansa keskustelupalstaa, sieltä löytyy aina ne suoraanlaukojat jotka tuskin muualla saavat ääntään kuuluviin tai heille vähintäänkin joku toinen laittaisi luun kurkkuun heti kättelyssä. Aina, jokaisessa hyvässäkin keskusteluaiheessa, on muutama besservisseri joka tietää asiat paremmin kuin joku toinen ja antaa kaikkitietävyytensä myöskin loistaa.

Ei siinä mitään jos tietää ja osaa asioita, vaan siinä miten asiansa esittää...

 

[Ehkäpä se ei näin olekaan?]

Mut tällaisia erimielisyyksiä on aina ryhmittymissä, joihin ihmiset ei ole hakeutuneet ensisijaisesti yhdistävien tekijöiden ja samojen mielipiteiden vuoksi, vaan esimerkiksi iän, ammatin, elämäntilanteen tai asuinpaikan vuoksi. Internet just on tällainen eri intressien sekametelisoppa.
En mä koe, että täällä esitetyt mielipiteet ois jotenkin erityinen ilmiö, jota tosielämässä ei koskaan tapahdu. Ainakin meidän pihalla on jokaisella äidillä oma mielipiteensä ja se paukautetaan joskus hyvinkin suoraan, riippuen siitä montako valvottua yötä on takana ja mikä on yleinen vireystila noin muutenkin. Jokun mielestä jonkun lapsilla on aina joko liikaa/liian vähän vaatetta, tai jonkun kohdalla mietitään että tosissaanko tolle vauvalle jo annetaan pottua, joku ei pissata koiraansa riittävän kaukana pihasta tai joku pesee lapsensa vaatteet liian voimakkaalla pesuaineelle. Puhumattakaan siitä, mitä mieltä mamunaapurimme ovat suomalaisista lastenkasvatustavoista ja toisinpäin. Täähän on ihmillistä elämää, netissä vaan sanotaan suoraan se mitä muuten sanotaan selän takana.

Mua oikeasti vähän harmittaa puolestanne, jos teille on tullut paha mieli internetistä (tämä palstahan sinänsä on hyvinkin siisti verrattuna moniin muihin palstoihin). Koettakaa ajatella se niin, että siellä oman kotikoneen äärellä just onkin hyvä harjoitella medialukutaitoa ja sitä ettei provosoidu vaikka provosoidaan. Ja sitä tärkeää taitoa, että ei vaan lue selkeitä ääliömäisiä kannanottoja, vaan vain niitä joista heti näkee että niissä on jotain asiaakin.

 

[kapeakatseisuus haisee]

No en minä varsinaisesti loukkaannu kun luen näitä palstoja. Sen verran minullakin on sitä kuuluisaa medialukutaitoa. Silti olen kyllä pitkälti aloittajan kanssa samaa mieltä. Äiti on äidille susi.

 

[Ehkäpä se ei näin olekaan?]

Mua taas nimenomaan tökkii tuo "äiti on äidille susi". Koska oman kokemukseni mukaan näin ei tosiaan ole. Äitiys kuitenkin kun muuttaa suurinta osaa empaattisemmaksi ja pehmeämmäksi sekä vähemmän kärkkääksi, ainakin omassa lähipiirissäni. Mun mielestäni äitiys (ja isyys) on ehdottomasti bonusta ihmisen elämässä. Jos äidit kerran on niin hirveitä toisilleen, niin haluaisin sitten tietää, että mikä ihmisryhmä on se, josta äitien pitäisi ottaa oppia. Siis tosiaankin sellainen ryhmä, jossa käsitellään elämän isoja asioita, ollaan intensiivisesti tunnetasolla mukana ja asiaan äärimmäisen sitoutuneita. Mikään näennäislojaali armeijakavereiden poppoo kun ei ole ollenkaan vertailukelpoinen.

 

[Ap' ¨]

Olipas kiva huomata, että tästä on lähtenyt oikein kunnon keskustelu käyntiin. Haluaisin seuraavaksi esittää muutaman vastakommentin muutamalle kommentoijalle.

Nim.Ehkäpä se ei näin olekaan?
Miksei netti voisi olla mukava paikka, jossa voisi käydä kevyttä ja myös kannustavaa keskustelua vertaisryhmässä? Paikka, jossa äidit voisivat tukea ja yrittää ymmärtää toisiaan? Ja totta kai, kaikilla on oikeus oman mielipiteeseensä, mutta pitääkö se oikeasti aina ilmoittaa? Esimerkki: Äiti jolla ei ole rintaruokinta lähtenyt kunnolla käyntiin kirjoittelee palstalla ja kyselee epätoivoisena neuvoja muilta mammoilta, jotka ovat joutuneet korviketta antamaan. Tähän samaiseen keskusteluun osallistuu rintaruokintaa fanaattisesti puolustava äiti, joka muistuttaa ja painottaa kärkkäästi moneen kertaan kuinka tärkeää rintamaito on ja kuinka kaikki onnistuvat täysimettämään, jos haluavat. Että tämä ap. äiti ei nyt oikein näytä ymmärtävän lapsensa parasta ja ei tarpeeksi yritä imettämistä.Mitään konkreettisia vinkkejä hänellä ei ole antaa. Tottahan tällä äidillä oli oikeus näin sanoa, mutta minkä vuoksi sen näin teki??! Ei ainakaan alkuperäistä äitiä auttaakseen. Eikö tämmöisessä tapauksessa olisi ollut viisainta pitää mölyt mahassa? Minun mielestäni ei todellakaan ole oikein anonyymisti tieten tahtoisesti toisia loukata, vaikkakaan siitä ei itse joutuisi kärsimään. Päinvastoin, tämmöinen ajattelutapa on todella kaukana omasta ajatusmaailmastani. Kyllä ihmisillä pitäisi olla jonkinlainen vastuu sanomisistaan, myös netissä. Ehkäpä olen idealisti, kun näin toivoin.

Nim.Ehkäpä se ei näin olekaan?
On hienoa, että sinä et ole joutunut kuuntelemaan kärkkäitä mielipiteitä millainen sinun pitäisi olla, jotta olisit hyvä äiti. Olen ihan samaa mieltäsi siitä asiasta, että äitiys muuttaa suurinta osaa naisista empaattisemmaksi ja pehmeämmäksi. Valitettavasti tällä palstalla (ja muilla palstoilla, sekä lehtien yleisöosastoilla) on äitejä, jotka tuntevat oikeudekseen suurinpiirtein lytätä ne äidit, jotka ajattelevat lapsenhoito- ja kasvatusasioista heidän kanssaan eriävällä tavalla. En minä ainakaan ole aikaisemmin saanut niin paljon neuvoja ja ohjeita, joiden mukaan minun pitäisi elää ollakseni hyvä ihminen. Nyt kun olen äiti, niin jotkut äidit pitävät oikeutenaan kertoa toisille miten tulisi toimia, jotta hyvän äitiyden tunnusmerkit täyttyisivät. Esim. "Täysi-imetys 6kk, toimii kyllä ihan kaikilla jos vain yrität ja haluat lapsesi parasta", "Perhepeti - se on vauvan paras paikka, omassa huoneessa vauva kokee turvattomuutta ja saa lähestulkoon elinikäisen trauman", "Kyllähän sinä nyt kestovaippoja käytät, pieni vaiva. Jaksat kyllä sen tehdä, jos vähääkään välität maapallon tulevaisuudesta", "Et kai sinä nyt töihin kaipaile. Kyllä tämä kotiäitys on maailman parasta aikaa ja siitä tulee osata nauttia! " jne, jne, jne. Ei minulla ole osoittaa mitään tiettyä ihmisryhmää, mistä äitien tulisi ottaa oppia. Ehkäpä vain ihan normaaleista toisiaan kunnioittavista ihmisistä, jotka ymmärtävät että on olemassa monta eri tapaa toimia äitinä.

 

[hyvä aloitus ap]

Alkuperäisellä tosi hyviä esimerkkejä tästä susi-teemasta. Ja joo, totta kai kaikilla on oikeus mielipiteensä ilmaista, mutta kuten ap kirjoittaa, onko aina pakko? Monesti nämä asiat joita täällä käsitellään, imetys, perheen nukkumajärjestelyt ynm. saattavat olla hyvinkin herkkiä aiheita. Sillon minun mielestäni on turha tulla omilla saarnoillaan mahdollisesti pahoittamaan toisten mieltä. Ja vaikka alkuperäinen keskustelun aihe ei sinällään herkkä olisikaan, niin siitä saattaa tulla sellainen jos esim. syytetään huonoksi äidiksi tai muuksi vastaavaksi. Nämä äitiys- ja kasvatusteemat kun ovat aika paljon herkempiä ja henkilökohtaisempia asioita kuin esimerkiksi vaikka päivän politiikasta väitteleminen. Jonkinlainen poliittinen korrektius on välillä enemmän kuin sata jänistä. Olisi hyvä jos löytyisi sosiaalista silmää asetella sanansa oikein. Mutta niin kuin sanottua, aina välillä sattuu myös kohdille niitä ihmisiä, jotka tahallaan haluavat pahoittaa toisten mieltä. Se kun tosiaan on helppo tehdä näin anonyymisti netissä.

 

[Ei kai...]

Olen nyt parisen vuotta seuraillut tätä palstaa ja pannut merkille kuinka raakoja, kapeakatseisia ja syyllistäviä jotkut äidiksi tulleet naiset ovat toisia äitejä kohtaan. Ollaan heti valmiina mollaamaan, panettelemaan, vähättelemään tai jopa pelottelemaan äitejä jotka poikkeavat heidän omasta tavastaan kasvattaa lapsia. Oli kyse sitten rintaruokinnasta, päiväkotiin menosta, äidin omasta ajankäytöstä aina löytyy näitä mammoja joilla on mielestään varaa ja oikeutta osoitella sormella toisia kuinka huonosti he hommat hoitavat. En voi ymmärtää mistä moinen käytös johtuu.
Ovatko nämä äidit:
1) Niin epävarmoja omasta äitiydestään, että yrittävät saada itsevarmuutta toisia mollaamalla? (Tuskin toimii!!!)
2) Elävätkö jotkut ihmiset oikeasti niin kapeakatseisessa maailmassa, jossa ei ole kuin yksi ja oikea tapa toimia asiassa kuin asiassa? (Voi heitä raukkoja!)
3) Kiillottavatko nämä äidit käytöksellään omaa sädekehäänsä, kun pystyvät OMASTA mielestään niin täydellisesti toimivina äiteinä osoittamaan, kuinka väärin toiset äidit toimivat lastensa kanssa?

En tiedä onko tämmöiset mammat pelkästään suomalaisten vitsaus ja onko mammojen koulutustasolla vaikutusta asiaan. Surulliseksi ja ahdistavaksi koen minä (ja moni muukin) tämmöisten mammojen olemassaolon. Mikä oikeus on kenelläkään puuttua ja arvostella toisten äitien tapaa toimia lastensa kanssa (puhun tässä nyt ns.normaali äideistä, narkkarit/juopot/väkivaltaiset,jne. on sitten aivan eri asia). Ihmiset eivät tiedä perheiden taustoja ja syitä esim. siitä miksi vauvaa ruokitaan pullolla tai miksi esikoinen viedään hoitoon kun vauva syntyy. Ja vaikka tietäisivätkin, ei se silti oikeuta heitä arvostelemaan.
Katsokaa syyllistäjämammat peiliin ja miettikää kahdesti seuraavan kerran ennen kuin päätätte laukoa jotain omahyväistä ja ilkeää. Ja muistakaa se, että tilanteita on erilaisia, ihmiset ovat erilaisia, mikä teidän lapsellenne/perheellenne sopii ei välttämättä sovi toiselle.

En ole sitä mieltä, että asia on lähestulkoon ollenkaan noin...

1.) Harva kai nyt oikeasti noin naiivi on, vai oletko sinä? Minä taas uskoisin, että useat itsevarmat äidit ovat niin vakuuttuneita kasvatusmetodeistaan, että tuntevat pakonomaista tarvetta takertua muiden touhuihin.

2.) Minä kyllä uskon, että usean äidin mielestä se oma tapa on se oikein tapa. Jos ei luota itseensä, niin silloinhan on juuri sellainen epävarma äiti. Uskoisin, että iso osa äideistä tosiaankin uskoo siihen omaan kasvatusmetodiinsa. Olisi toisaalta myös vähän huolestuttavaa jos joku myöntäisi, että "en minä oikeasti tiedä mitä teen...". Epäilen kovasti, että aika monella on valmiina jo tietynlainen toimintamalli tiettyisiin tilanteisiin, jonka oikeasti uskoo oikeaksi ja näin myös uskoo jonkun toisen toimintamallin vääräksi.

3.) Ei kai kukaan nyt tuollaiseen vaivaudu vai vaivautuuko? Itse en ainakaan koe tätä enkä näitä muitakaan väittämiä ollenkaan omakseni, enkä oikein ymmärrä mistä nämä on revästy...? Ajatteletteko itse tosiaankin näin, kun keksitte tällaisia juttuja? Minusta nämä vaan tuntuvat todella kaukaa haetuilta.


Enhän voi tietää, mutta ehkä sitten ne jotka tämän ymmärtävät syyllistyvät itse tuohon, kun minusta nämä väittämät kuulostavat tosiaan todella kaukaa haetuilta. Olenko minä sitten outo? Ehkä. En kyllä ole onneksi tuollaiseen syyllinenkään. Minä voin kyllä sanoa, että uskon itse toimivani oikein äitinä ja usein katson jonkun toisen toimintatavan vääräksi (ja kyllä päässä voi kiehahtaa), mutta minkäs sille tekee. En muutenkaan pidä yhteydenotoista, enkä näin ollen politiikasta tai mistään, jossa ei vain yksinkertaisesti voida tulla toimeen, joten henkilökohtaisesti annan näiden olla... Pään sisällä on kuitenkin vahvat tunteet, mutta en ehkä vaan jaksa mitään väittelyä kun ei siinä tunnu oikein ikinä pääsevän puusta pitkälle. Toivoisin tietenkin, että useammat toimisivat kuten minä, mutta tämä on varmasti vain turha toive. Todellisuudessa harva varmasti kestäisi sitä, jos kaikki muuttuisivatkin itsensä kaltaisiksi. Ei sellaisessa mitään järkeä olisi. Voisiko maailma olla tylsempi?

Ei kukaan jolla on järkeä päässä nyt varmasti puutukaan sellaisiin asioihin kuin miksi toinen ruokii lastaan pullon avulla ja toinen rinnalla. Varmasti, jos jollain on järkevä syy miksi näin tekee, se käy muillekin järkeen. Puuttuminen saattaa tapahtua siinä vaiheessa, jos motiivi johonkin tekoon on toisen mielestä hölmö. Asiat ei ole noin yksinkertaisia. Jotkut sitten taas sanovat asiat suorempaa kuin toiset... Noh, jos joku vaikka sanoisi minulle, ettei aio suosia rintaruokintaa kun tissit alkavat roikkua, niin ajattelisin, että onpa turhamaista, mutta jättäisin kyllä kommentoimatta... Tai itseasiassa parille parhaalle kaverille kehtaisin kyllä hörähtää, että ootpa hassu, mutta se jäisi siihen eikä asiaa enää muisteltaisi.

No, kuten totesin, niin en jaksa puuttua tällaisiin keskusteluihin ja tämä kirjoittaminen on tuntunutkin todella puiselta... Nukkumattia odotellessa... jospa se tulisi ennen kuin tämä uusin masu tulokas, joka kylläkin tuntuu olevan Nukkumatin antagonisti... Oravanpyörä.

 

[sacha]

Oliskohan se niin, että internetin suoman anonyymiteetin kautta on niin helppoa huudella ilkeitä puskista ja tällä tavoin purkaa niitä omia angstejaan ja turhautumiaan. Olen myös ollut havaitsevinani, että kotonaolo tekee monelle tepposen ja yleinen suhteellisuudentaju alkaa pettää. Kun vauvanhoidosta on tullut se ainoa kokonaisvaltainen aktiviteetti kun ei ole enää muuta alaa, jolla päteä vähään aikaan, suhtaudutaankin sitten siihen vauvanhoitoon vähän liiankin vakaumuksella. Siitä tulee vähän niinkuin uskonto joillekin fundamentalisteille. Lahkoja voi olla joka lähtöön, on superimettäjää, kotiinsa homehtunutta supermammaa ("ei lasta hoitoon sekunniksikaan, kellekään"), erinäistä vaippailijaa, liinailijaa, jne. Lahkolaisuuteen taas liittyy paasaamisen ohella vääräuskoisten armoton dissaus, ja tällä tavalla sitten omia vakaumuksiaan kivasti pönkitetään.

 

[Emilia1980**]

Hyvä pointti Sacha ! komppaan

 

[Ehkäpä se ei näin olekaan?]

Ap: minähän just olen joutunut kuuntelemaan kärkkäitä kommentteja - samalla tavallahan muakin arvostellaan mitä muitakin pihan äitejä. Kohdallani imetys myös epäonnistui täydellisesti, ja olen kuullut siitäkin monenlaista. Siksi juuri ajattelenkin, että tällainen toisten asioihin puuttuminen ja besserwisseröinti ei ole mikään netin ilmiö pelkästään. Mut ei toisen äidit ole mitään selkäänpuukottajia; arvostelujen lisäksi heiltä saa valtavasti vertaistukea ja käytännön apua ja neuvoja.

Heti synnytyksen jälkeen koin kaikki neuvot ja kritiikit epäluottamuslauseeksi ja otin ne hyvin henkilökohtaisesti. Nyt ajattelen, että siellä neuvojen takana on aito huoli siitä miten asioiden pitäisi olla. Lapsen saaminen on viimeinen todella yhteisöllinen asia tässä yhteiskunnassamme, ja pienen lapsen hyvinvointi koetaan niin tärkeäksi, että aratkin ihmiset uskaltaa siihen puuttua, jos kokevat että asiat pitäisi olla toisin. Pari sukupolvea sitten käsittääkseni toisten asioihin puuttuminen, voimakkaastikin, oli ihan normaalia elämää. Ei miehet silloin saaneet päättää, pitääkö lyhyttä vai pitkää tukkaa, työnantaja saattoi määrät et naisten on käytettävä töissä hameita ja näin päin pois.Saati sit se, että kaikkien oli lähes pakko tehdä lapsia ollakseen normaaleja jne. Nykyään yksilön vapaus on ihan eri mittaluokassa kuin silloin, ja ehkä siksi on niin vaikea sietää sitä, että joutuisi millään lailla olemaan elämästään muille tilivelvollinen, olivat nämä sitten mielipiteineen oikeassa tai väärässä omasta mielestäni.

Ehkä mun mielipiteisiin vaikuttaa myös se, että tunnen pari aktiivista nettikirjoittelijaa, joilla on voimakkaita mielipiteitä imettämisestä, liinailusta ym. He ovat ihmisinäkin hyvin mustavalkoisia ja voimakastahtoisia, ja heille kiivas väittely ja provosointi on tapa keskustella, eivätkä he ymmärrä kuinka raskasta tuollainen käytös muille on. Mä tunnen heistä toista kohtaan myös syvää sympatiaa; hän on masentunut, ja maailma on hänen mielestään paha paikka. Hän ei vaan luota siihen, että äidit ajattelisivat lapsensa parasta, ja siksi hän puhuu suoraan syyllistäen ja manipuloiden vauvojen läheisyyden tarpeen puolesta - koska ei luota että viesti menisi muuten perille. Hän itse on saanut ja hakenut lapsistaan vähintään yhtä paljon lohtua pitämällä heitä jatkuvasti lähellään, kuin nämä lapset äidistään. Jotenkin, kun täällä luen näitä paasaavia tekstejä, voin kuvitella ettei hän ole ainoa palstalle kirjoittava, jotka on itse hyvin herkässä tilassa ja jonka perusluottamus maailmaan ja toisiin ihmisiin on järkkynyt. Siksi mulla ei ole tarvetta ivata ja pilkata heitä. Varsinkaan, kun ei heidän mielipiteensä vaikuta mun elämään mitenkään.

Olen ihan samaa mieltä, että ihmisten pitäisi ajatella mitä sanovat sen sijaan, että sanovat mitä ajattelevat. Kaikilla olisi mukavampaa. Mut näin ei vaan voi olla, niin kauan kuin netissä voi kirjoittaa anonyymina. Kun sanomisistaan ei joudu vastuuseen, ei joudu myöskään miettimään omia motiivejaan provoiluun tai toisen mielen pahoittamiseen.

 

[miun ajatuksia,.]

Olen kyllä sitä mieltä, että anonyymiys on se, miksi on helppoa toisille sanoa provosoivaa tekstiä. Olisi niin mukava joskus istua alas näiden äärilaitaihmisten kanssa ja pistää kunnon keskustelu pystyyn . Toisaalta olen myös sitä mieltä, että suoraan laukominen on myös luonnekysymys. Työpaikoilla tuntuu olevan aina muutama ihminen, jotka laukovat suustaan todellisia sammakoita. Näitä vastaan monesti on sappi kiehunut ja mielessä olen ajatellut joskus laukoa samalla mitalla takaisin. No, kiltti luonne antaa aina periksi, enkä pysty sanomaan mitä ajattelen. Monesti tällaiset ihmiset eivät edes huomaa loukkaavansa toista sanomisillaan.
Itselleni tärkeitä asioita on liikunta ja ravinto. Olen tässä suhteessa varmasti myös äärilaitaihminen. Ei se kuitenkaan anna minulle oikeutta mennä laukomaan ylipainoiselle tai liikuntaa harrastamattomalle ihmiselle totuuksia oman kehon huollosta, tai vielä pahempaa nälvimään ylikiloista tai huonosta kunnosta. Vaikka täällä anonyymisti kaikkea sontaa voi toiselle sanoa, niin luulenpa, että peruskiltti ihminen ei halua edes anonyymisti loukata ketään.

 

[susi?]

En ihan kokonaan allekirjoita tuota, että äiti on äidille susi. On toki "martyyriäitejä", omia tapojaan ainoana oikeana pitäviä äitejä, neuvoja tuputtavia äitejä, ajattelemattomia äitejä ja omaa kantaansa puolustavia äitejä ym. Mutta moni toinen äiti pahottaa turhaan mielensä siitä mitä toinen äiti sanoo, esim. antaa vaan omasta mielestään huolettoman vinkin että näin meillä, että kokeileppa. Ja samalla nousee toiselta äidiltä niskavillat pystyyn ja otetaan itteensä ja tulkitaan viaton kommentti arvosteluna ja neuvojen tuputuksena. Varsinkin kun kyseessä on nettikirjoittelu,jossa ei pysty ilmein eikä äänin eikä elein kertomaan kommenttiaan, voi se kuulostaa hyvinkin loukkaavalta toisesta.

Mutta kuten sanoin, meitä on moneksi, mutta pohjimmiltaan tuskin kukaan (ainakaan kovin moni, eihän?) haluaa tieten tahtoen olla susi toiselle! Äitiys on herkkää aikaa ja sillon tulee - itsekkin on tullu - otettua monikin kommentti suorastaan loukkauksena, vaikka toinen on halunnut vilpittömästi auttaa.

 

[minävaineikukaanmuu]

Olen naisvaltaisella alalla töissä ja mun mielipide on, että mitä onnettomampi elämä ja itseensä tyytymättömämpi nainen, sen ilkeämpi ja piikittelevämpi.

Muutamalla työkaverilla ei vaikuta olevan työpaikan ulkopuolella muuta sosiaalista elämää. Ystävät ovat unohtuneet joskus vuosia sitten, jos niitä on koskaan ollutkaan. Kaikkien kanssa tuntuu tulevan riitaa (siis haloo, aikuiset ihmiset!) ja elämä pyörii työpaikan, ruokakaupan ja päiväkodin väliä. Todennäköisesti tämä on valtaosan arkea, mutta on surullista, jos ei ole ystävää kelle soittaa tai ei koskaan pääse kaverin kanssa ulos syömään ja purkamaan mieltään.

Mua ei hetkauta muiden mielipiteet - enää. Silloin, kun lapset olivat pienempiä mietin herkemmin mitä muut musta ajattelevat ja otin joskus itseenikin muiden kommenteista. Nyt tyydyn vaan ajattelemaan, ettei tyypillä taida mennä kovin vahvasti, jos jaksaa vaivata päätään muiden asioilla ja vieläpä kommetoimaan asioita ääneen.

Yksi tuttavani on kahden lapsensa kanssa kotona ja hänen elämänsä on yhtä valitusta. Hän on tosi hanakka arvostelemaan muita ääneen ja käyttäytyy kuin ylijumala, jolle olisi annettu valta valita, mikä maailmassa on oikein ja mikä väärin. Hänen pitää omienkin sanojensakin mukaan olla "aina sanomassa muille". Kannattaisi ehkä miettiä pitääkö aina olla sanomassa ja onko välttämätöntä piikitellä.. Kuulemma on välillä tosi yksinäistä ja en yhtään ihmettele miksi - kuka sellaista perusnegatiivista kitkerää akkaa jaksaa vapaa-ehtoisesti kuunnella.

 

[nainen mutta ei susi]

Juu, allekirjoitan tuon "mitä onnettomampi elämä(tai tylsempi) ja itseensä tyytymättömämpi nainen, sitä ilkeämpi ja piikittelevämpi."

Naisvaltaisella alalla on vaikeaa varsinkin jos sattuu olemaan itsenäinen ja pärjäävä. Aina on joku toinen nainen joka osaa selkäänpuukottamisen taidon. Ainakin sanovat että miehet ovat toisiaan kohtaan lojaalimpia. Näin luulen olevan.

Joku toinen viisas sanonut että miehet jos "ottavat yhteen" niin siinä riitelevät asiat ennen kaikkea. Jos taas naisille tulee sanomista niin siinä on aina kaksi naista vastakkain ja runsaasti tunteita pelissä.

 

[varovainen äiti]

Täällä on ainakin yksi "mammamafioihin" hyvin varoen suhtautuva äiti. Välttelen mammaryhmittymiä. Aluksi tein sitä tiedostamatta, nyt ihan tietoisesti. On hienoa, kun on monenlaisia ystäviä, sinkkuja ja lapsettomia. Maailma muuttuisi jotenkin liian ahtaaksi, jos hengaisi pelkästään mammamaailmassa. Tämä tiivis pikkulapsiaika menee kuitenkin melko nopeasti ohi.

Aika notkeasti onnistun kulkemaan ihan omia polkuja lasteni kanssa. Lapset saavat sosiaalisia kontakteja kerhoissa, jossa on siis pelkkiä lapsia. En tutustu vapaaehtoisesti heidän vanhempiin, enkä leikkipuistoissa ota enää kontaktia juurikaan muihin vanhempiin. Ihan siksi, kun on puukotettu selkään ja olen oppinut varomaan. Sekin bonus tässä on, että tulee keskityttä ihan täysin omiin lapsiin, ei juoruiluun. Tämä lienee luonnekysymyskin. Viihdyn itsekseni ja oman väen kanssa. En ole multisosiaalinen.

 

[enminäainakaan]

Haluan kiittää nyt, että olen saanut ihan oikeaa vertaistukea täällä toisilta äideiltä. Muut eivät todellakaan ole ymmärtäneet tai osanneet eikä halunneet auttaa. Tästä on ollut apua, hyötyä ja iloa, jota muutama nurjamielinen ei pilaa. Kiitos!

Ihan netin varassa en sentään ole. Kun on tullut kuraa niskaan, jotkut ystävät ovat pelastaneet päivät. Pääasiassa ne ovat olleet niitä äiti-ihmisiä. Lapsettomien elämä kun näkyy välillä pyörivän niin paljon oman itsen keskellä, ettei ymmärrystä riitä muille. Saatika äitien ja lasten elämään.

Tästä oppineena tahdon minäkin olla mahdollisimman solidaarinen kaikille äideille. Ja kaikenlaisille, koska äidit ovat tärkeitä joka tapauksessa. Hyvä kiertämään ja äideille kiitos.

 

[ed.]

Lisäys vielä: tämä ei tarkoita, että nyt keskitytään vain äiteihin. Lapset ovat etusijalla ja kaikki ystävät yhtä tärkeitä. En halua rajoittua sosiaalisesti minäkään. Äitiys tai lapsettomuus ei ratkaise, vaan ihan muu. Ja sitä näkyy äideillä useinolevan sopivimmin

 

[ruusuja!]

Minä myös olen saanut tästä palstasta ja nettikirjoittelusta tosi paljon! Varsinkin odotusaikana ja heti vauvan syntymän jälkeen tämä oli mulle todella tärkeä paikka saada vertaistukea. Kenelläkään mun kavereista ei ollut pieniä lapsia, eikä kukaan ollut oikein kiinnostunut raskaudestani. Nykyään tää ei ole niin tärkeää, koska odotusajan ryhmän kanssa näemme usein muutenkin. Mut ilman nettiä en ois löytänyt noita ihania, lämpimiä ihmisiä!

KIITOS kaikille teille äideille, jotka ootte jakaneet kanssani huolia ja iloja, ja varsinkin niille, jotka on antaneet omaan kokemukseen perustuvaa perspektiiviä asioihin!

 

[varovainen äiti]

Äidit sinänsä on ihan kivoja, mutta äitiryhmät on pelottavia. Ehkä niissä tapahtuu sama ilmiö kuin esim. naisvaltaisissa työpaikoissa. Tulee ikävää juoruilua ja selkään puukotusta. Sinkuissa / lapsettomissa on yhtä paljon avarakatseisia, empaattisia ja mukavia ihmisiä kuin äideissäkin.

Mammaryhmissä susi-ilmiö mielestäni alkaa korostua.