Mammakerhon jälkeen kuultua (kotiäideistä)

Kaksi äitiä keskustelee matkalla mammakerhosta kotiin.
Äiti 1:" Ootko huomannu, että noi kerhon vannoutuneimmat ja fanaattisimmat kotiäidit on kaikki lähihoitajia. "
Äiti2:"oon ja ymmärrän täysin. On paljon kivempi pyyhkiä oman lapsen kakkapyllyä kuin muitten lasten ja rahallinen korvauskin on lähes sama jos on enempi lapsia."
Äiti1:" Juu ymmärrän ton, mut miks niitten pitää ollaa niin fanaattisia sen äitiyden suhteen?"
Äiti2:"Pitäähän se sisältö jostain repiä ja ittelleen perustella se, miks valitsee ennemmin mukavan kotielämän ikävän työelämän suhteen. Jos niillä ois joku oikeesti kiinnostava työ, ne ei olis ollenkaan niin kiinnostuneita kotiäitiydestä."
Äiti2:"luuletko niin?"
Äiti1:"En luule, tiedän."

Näinkö asia on?

 

Tästähän oli just viime viikolla uutisissa: alempien tuloluokkien heikommin koulutetut äidit toivovat lisää kotihoidontukea, paremmin tienaavat ja koulutetut toivovat lisää joustomahdollisuuksia työelämään. Tästä voinee päätellä, ketkä ovat pitkään kotona ja ketkä eivät.

 

en usko asian olevan noin.

eikä päde mun kohdalla ainakaan. olin kuusi vuotta kotiäitinä ja minulla on haastava ja kiinnostava työ eli ihan lasteni takia tein valinnan hoitaa heidät kotona ja korostaisin vielä sitä, että töihin menin lopulta kuuden vuoden jälkeen lepäämään, kotona oli todella rankkaa.

 

Kaikille ei niitä kivoja duuneja riitä.

 

[QUOTE="vierailija";22136181]Tästähän oli just viime viikolla uutisissa: alempien tuloluokkien heikommin koulutetut äidit toivovat lisää kotihoidontukea, paremmin tienaavat ja koulutetut toivovat lisää joustomahdollisuuksia työelämään. Tästä voinee päätellä, ketkä ovat pitkään kotona ja ketkä eivät.[/QUOTE]

Kertokaa nyt että mitä sillä loppupelissä on väliä, minkälainen nainen on se joka kaipaa enemmän sitä kotihoitoa?

 

Musta tulee kotiäiti kun lapsen saan, en ole lähihoitaja vaan lastenhoitaja. Olen tykännyt kyllä työstäni, mutta tuhat kertaa mielummin hoidan ihan omia lapsia. Kotiäitiydestä olen unelmoinut lapsesta lähtien, se on mun juttu. Kai mä puolustan kotiäitiyttä fanaattisesti, tosin lasten kotihoidon tulee olla monipuolista, aktiivista ja hyvää, kaikkien lasten kohdalla se ei toteudu ja joidenkin lasten kohdalla olisi parempi olla hoidossa kuin kotona.

 

Kertokaa nyt että mitä sillä loppupelissä on väliä, minkälainen nainen on se joka kaipaa enemmän sitä kotihoitoa?

Itseäni jurppii lähinnä se tekopyhyys, jolla työssäkäyviä äitejä syytetään lastensa hylkäämisestä.

Syyttelijät itse ovat joko matalapalkka-aloilla tai työttömiä tai ilman koulutusta... jolloin on erittäin helppo jäädä kotiin, koska tukien myötä ansaitsee saman tai jopa enemmän kuin töissä ollessaan...

 

Hmm. Mä tunnen kolme lähihoitajaa, kaksi päiväkodissa työskentelevää ja yksi vanhusalalla, joilla on pieniä lapsia. Yksi jäi kotiin hoitaan pidemmäksi aikaa, toinen palasi töihin kun lapsi oli 1,5 v ja kolmas aikoo palata heti kun äippäloma loppuu ja ehkä aiemminkin, jos isä voi jäädä hoitovapaalle. Joten aika keskivertoa taitaa olla muihin ammattiryhmiin verrattuna, ainakin mun tuttavapiirissä.

Itse olen ollut kotona 5 v lasten kanssa, vaikka en ole lähihoitaja, vaan tradenomi.

 

Itseäni jurppii lähinnä se tekopyhyys, jolla työssäkäyviä äitejä syytetään lastensa hylkäämisestä.

Syyttelijät itse ovat joko matalapalkka-aloilla tai työttömiä tai ilman koulutusta... jolloin on erittäin helppo jäädä kotiin, koska tukien myötä ansaitsee saman tai jopa enemmän kuin töissä ollessaan...

Niin, että mitä väliä sillä on kuka haluaa hoitaa lastaan kotona?

Kuka syyttelee, se on molemminpuoleista kyllä. Ja mitä sitten, jos joku on matalapalkka-alalla? Tai opinnot kesken ja jääkin kotiin? Ei kaikki voi olla maistereita ja suurin osa tämän hyväksyykin, paitsi....

 

Itseäni jurppii lähinnä se tekopyhyys, jolla työssäkäyviä äitejä syytetään lastensa hylkäämisestä.

Syyttelijät itse ovat joko matalapalkka-aloilla tai työttömiä tai ilman koulutusta... jolloin on erittäin helppo jäädä kotiin, koska tukien myötä ansaitsee saman tai jopa enemmän kuin töissä ollessaan...

Mutta kun ne syyt eivät läheskään aina ole rahassa...
Mua taas ärsyttää se, että töihin menevät äidit syyllistetään rahanahneiksi hirviöiksi, jotka hylkäävät lapsensa.

 

mun lähipiiris ainaki on akateemisia kotiäitejä, mm luokanopettajia, psykologi ym.

 

Niin, että mitä väliä sillä on kuka haluaa hoitaa lastaan kotona?

Eiks tää ole KESKUSTELUpalsta. Mitä väliä on millään, mitä täällä kysytään?

 

Joo,näinhän se asia on kuten aloitusviestissä jo tulee ilmi : akat on ämmiä toisilleen ja toisiamme närpitään millon mistäkin.

 

Eiks tää ole KESKUSTELUpalsta. Mitä väliä on millään, mitä täällä kysytään?

Niin joo. Jos tämä on keskustelupalsta niin eikö myös kysyminen ja kysymyksiin vastaaminen ole sitä keskustelua myös?

 

Niin, että mitä väliä sillä on kuka haluaa hoitaa lastaan kotona?

Kuka syyttelee, se on molemminpuoleista kyllä. Ja mitä sitten, jos joku on matalapalkka-alalla? Tai opinnot kesken ja jääkin kotiin? Ei kaikki voi olla maistereita ja suurin osa tämän hyväksyykin, paitsi....

Itselleni on ihan sama missä kukin hoitaa lapsensa. Mutta tuota syyttely meininkiä en kerta kaikkiaan voi ymmärtää.

 

Ihan sama, miten päin tekee. Kyllä niitä syyllistäjiä aina löytyy. Ehkäpä kuitenkin ne, jotka työkseen hoitavat lapsia, tietävät hyvin myös kuinka tärkeää kotihoito pienelle lapselle on. Ei se isoissa ryhmissä olo ole herkkua pienelle. Itse en kyllä ketään syyllistä. Jokainen tekee ne valinnat, jotka sopivat itselleen ja perheelleen parhaiten.

 

Itseäni jurppii lähinnä se tekopyhyys, jolla työssäkäyviä äitejä syytetään lastensa hylkäämisestä.

Syyttelijät itse ovat joko matalapalkka-aloilla tai työttömiä tai ilman koulutusta... jolloin on erittäin helppo jäädä kotiin, koska tukien myötä ansaitsee saman tai jopa enemmän kuin töissä ollessaan...

Juu muakin jurppii sama. Itse opiskelin pitkään ja teen rakastamaani työtä. Rakastan lapsiani, mutta en silti kokenut, että tein kauhean huonosti, kun vein lapset 1,5vuotiaana päivähoitoon ja pääsin taas töihin.

Jos olisin ollut työtön tai työni olisi ollut epäkiinnostavaa, olisin jäänyt kotiin ja voi olla, että olisin ryhtynyt fanaatikkokotiäidiksi, jotta olisin saanut sisältöä elämääni.

 

Kaikilla on varmaan omat syynsä. Itse ajattelen, että omat syyni siihen, että haluan hoitaa lapseni kotona tulevat omasta lapsuudesta. Minä menin hoitoon 4-kuisena mummolaan ja mummo ja ukki hoitivat minua viikot ja äidin ja isän luona kävin viikonloppuisin, ja näin meni vuosia. Siis pidin isovanhempiani läheisempinä kuin omaa äitiä ja isää, huhhuh.

Minä hoidan omat lapseni kotosalla, ja onneksi mies on samaa mieltä tästä asiasta.

Kotona ei luonnollisesti tule samoja virikkeitä kuin päivähoidossa, mutta kotona tulee jotain muuta. Tulee taitoja viihdyttää itse itseään, kasvaa omatoimiseksi, oppii kodin askareet, sisarussuhteet syvenee, ja hankalasti kielellistettävissä oleva joku oma tila olla, ajatella ja viihtyä itsensä kanssa ja kuulla itseään tulee kotihoidossa aktiivisemmin esille kuin päivähoidossa ollessa.

Meillä on vielä niin hullut ja arvaamattomat työajat, että sekä minulla että miehelläni voi olla keskellä päivää aikaa olla lasten kanssa. Tuntuisi hullulta laittaa siitä lapset hoitoon, ottaa sitten kotiin hoitajan kun on tarve.

 

Mutta on myös totta, että matalapalkkaiset naiset pitävät pidempiä hoitovapaita (tästä on Stakesin tilastoja, mm. tutkimuksessa Puhelin, mummo vai joustava työaika, jos muistan nimen oikein).