mamma*4

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Illusia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Illusia

Vieras
Täällä vielä sinnitellään ongelmien parissa.
Tilanne tuntuu käyvän aina vain vakavammaksi ja vauvan
ennuste huononee joka kerta jonkin tutkimuksen jälkeen. Olin magneettikuvassa viikko sitten ja tänään sitten Taysissa äitipolilla ultrassa. Kuvat eivät onnistuneet kovin hyvin, kun vauva liikkui niin paljon siinä kuvaustilanteessa. Mutta kuvista kuitenkin selvisi, että suolisto on työntynyt vasemman keuhkon paikalle ja vasenta keuhkoa ei siis juuri ole -jos on ollenkaan :(
Oikea keuhko on kasvanut joskin verran, mutta siltäkin kasvutilaa vie jossain määrin sydän. Sydän myös painaa oikeaa keuhkoa kasaan, tosin kuulemma kaikkien palleatyrävauvojen keuhkot ovat enemmän ja vähemmän kasassa jos ne nyt yleensäkään ovat kasvaneet.

Aika pahalta alkaa näyttää, lääkäri sanoi että kannattaa varautua pahimpaan eli siihen, että syntymänsä jälkeen vauva ei jaksa elää :'( Tosin kuulemma on vielä mahdollisuus että vauva onkin sitkeä ja selviää. On tällaisissa tapauksissa kuulemma niin yksilöllistä ja paljon riippuu vauvan vahvuudesta ja ""elämänhalusta"".
3.8 on seuraava aika Taysiin ja silloin on lastenlääkärikin paikalla kertomassa mitä synnytyksen jälkeen tulee tapahtumaan. Yrittävät myös vielä arvoioida keuhkon/keuhkojen kokoa.

Ihan hyvillä mielin oltiin ennen tätä päivää, mutta nyt tuntuu kyllä tosi kurjalta :( Kesäloma alkaa ens viikolla ja sen jatkoksi alkais äitiysloma. Tulee tosi kurja loma kun mielessä pyörii koko ajan jääkö vauva eloon. Hyvin vauva oli onneksi kasvanut, 1100g oli paino nyt rv:lla 29 ja on tosi vilkas liikkuja vatsassa. Teki jo mieli hankkia vaunut ym. tarvikkeita, mutta mitään en kyllä osta ennen kuin vauva on syntynyt. Esikoinenkin kysyi
tänään, että ""äiti harmittaako sinua?"" Tajusi, että äiti on
surullinen, ei vain tiedä siihen syytä
 
Voi että.Olen tosi pahoillani.Just eilen ajattelin et mitäköhän teille kuuluu.
Teidän täytyy nyt takertua siihen pieneen toivoon mikä teille annettiin.Varmasti tulevat viikot ovat raskaita ja ajatukset vaihtelevat toivon ja epätoivon välillä.Se teillä on hyvää et vauveli on vilkas ja nyt ainakin elämänhaluinen,toivoo vaan täytyy että se jatkuu myös syntymän jälkeen.Mitenkä miehesi ja muut läheisesi ottavat tämän,onko heistä tukijoiksi?! Voimahalaus teille,tiedän mitä käytte läpi,toivoa vaan täytyy että teille käy paremmin kuin meille.Ilmoittelethan taas ja muutenkin kun tuntuu pahalta,niin tuen minkä voin.Olen hengessä mukana.
 
Hei,

Kiitos kannustuksesta! Itse olin eilen aika negatiivisella mielialalla ja ajattelin vain kaikkein pahinta. Kaverit soittelivat ja kyselivät kuulumisia kun tiesivät että olin ollut tutkimuksissa. En jaksanut puhua kenenkään kanssa..Mies pystyy kyllä tukemaan yllättävän hyvin, koska hän ei suostu suremaan vauvan mahdollista kuolemaa etukäteen. Minä taas suren jo nyt, mutta tietenkin
toivon ja yritän uskoa että kaikki vielä menisikin hyvin. Päivä kerrallaan...Kerron taas kuulumisia kun tiedän enemmän.
 

Yhteistyössä