Malttia lapsentekoon..

Olen lähiaikoina saanut kuulla äideiltä pelkkiä kauhutarinoita siitä mitä on olla äiti useammalle kuin yhdelle lapselle. Joka puolella joku kitisee arjen ankeutta ja lasten aiheuttamaa työtä. Mikäs pakko ihmisten on lisääntyä sellasella vauhdilla, kai sitä ensin voi vähän miettiä millasta se tulee olemaan kun on useampi lapsi...
Itselläni on parivuotias lapsi, eikä ole vielä tullut mieleenkään toista tehdä. Tämä aika on niin ihanaa kun saa pelkästään nauttia tästä yhdestä, ja keskittyä hänen touhuihinsa ihan 100-prosenttisesti. Toista se ois jos lapsia ois useempi tossa vaatimassa kukin äidistä omaa osaansa. Ja tämän asian tosiaan olen jo kauan sitten miettinyt valmiiksi, vaikka ikuinen vauvakuume minuakin vaivaa niin järjellä olen tämän funtsinut. Nautimme lapsen kanssa molemmat enemmän toisistamme kun saa keskittyä vain ja ainoastaan toisiimme. Leikkikaverit löytyy muualta kun samasta perheestä, ja heitä kyllä riittää.
Älkää hyvät ihmiset tehkö niitä lapsia ihan sarjatyönä niin tiheään tahtiin, miettikää ensin ja toimikaa vasta sitten!! Ettei tule sitten sitä pelkkää kitinää kun ei jakseta ja kaikki on niin kauheeta, ei sen niin pitäis mennä! Lapset on ihania ja heistä pitäis nauttia!!

 

Mulla on neljä lasta ja musta riittää heille kaikille. Kaikille tasapuolisesti riittää aikaa ja rakkautta. Väsynyt olen, joskus, tottakai, mutta koskaan en ole osaani ulkopuolisille valittanut. Ja kyllä niitä valittajia löytyy ihan yhdenkin lapsen äideistä.

 

Ja kaikki ovat ihania ja tärkeitä meille.En usko että olen kova valittamaan.Minusta elämä on kyllä suht helppoa ja hirmu mukavaa kun on enemmän lapsia kuin yksi.Meillä ainakin pojista on paljon seuraa toisistaan joten ihan kerkeää tehdä hommia kotonakin.Varmaa on että kolmen kanssa tulee jo olemaan vähän vaikeampaa mutta se varmasti palkitaan tulevaisuudessa. Kyllä lapset saavat tarpeeksi huomiota vaikka niitä on enemmänkin.
En tiedä onko sekään hyvä et on yks lapsi,joka yleensä on saanu hirveät huomiot ja tavarat itselleen.Siitäkin voi olla haittaa.
Mut totta on että ei kannata ottaa liikaa taakkaa itelleen,se et on enemmän lapsia kun pystyy kasvattamaan

 

Sisarukset on ihana juttu!!!

 

Sisarukset ovat ihania! Kaverit useimmiten tulevat ja menevät, mutta sisarukset on ja pysyy.

 

Mulla on ihan päinvastaisia havaintoja. Yhden lapsen äidit ne useimmiten on niitä, jotka voivottelee. Useamman lapsen äidit yleensä osaa jo ottaa rennommin ja sisarukset pitävät seuraa toisilleen, joten äiti pääsee helpommalla. Tai ainakin meillä on näin 2 lyhyellä ikäerolla tehdyn lapsen kanssa, jotka nyt ovat 3 ja kohta 2 vuotiaita. Tottakai joskus jokainen on väsynyt, jopa lapsettomatkin...

 

Mulla lapsilla vajaa vuos ikäeroa. Kolmannesta haaveillen vaikka nää on vast 1 ja 2v. Yleensä en valita osatani, mutta kun on ite kipee ja lapset sairaina niin kyllä väsymys välillä painaa. Itse olen osani vailinnut, mutta saan minäkin välillä ruikuttaa.

Syyt miksi haluan kaikki kolme peräkkäin ovat aivan selvät. Ensinnäkin
lapsia hoidetaan pitkään kotona.
Ei tarvitse aloittaa sitä hoitorumbaa. Tehdään molemmat miehen kanssa nelivuoroa, joten hoitoon vieminen on todella hankaalaa.
Jos lapsilla on pieni ikä ero he ovat kiinnostuneet samoista asioista samaan aikaan. Esim yritä saada 4v ja 10 v innostuu muumimaailmasta yhtäaikaa....

Entäs kun olet nyt sitten nauttinut tästä yhdestä lapsestasi pitkään esim 4 vuotta ja sitten tulee vauva taloon. Luuletko ettei ole yhtään mustis ja pääset helpommalla...?

 

\

Olen lähiaikoina saanut kuulla äideiltä pelkkiä kauhutarinoita siitä mitä on olla äiti useammalle kuin yhdelle lapselle. Joka puolella joku kitisee arjen ankeutta ja lasten aiheuttamaa työtä. Mikäs pakko ihmisten on lisääntyä sellasella vauhdilla, kai sitä ensin voi vähän miettiä millasta se tulee olemaan kun on useampi lapsi...
Itselläni on parivuotias lapsi, eikä ole vielä tullut mieleenkään toista tehdä. Tämä aika on niin ihanaa kun saa pelkästään nauttia tästä yhdestä, ja keskittyä hänen touhuihinsa ihan 100-prosenttisesti. Toista se ois jos lapsia ois useempi tossa vaatimassa kukin äidistä omaa osaansa. Ja tämän asian tosiaan olen jo kauan sitten miettinyt valmiiksi, vaikka ikuinen vauvakuume minuakin vaivaa niin järjellä olen tämän funtsinut. Nautimme lapsen kanssa molemmat enemmän toisistamme kun saa keskittyä vain ja ainoastaan toisiimme. Leikkikaverit löytyy muualta kun samasta perheestä, ja heitä kyllä riittää.
Älkää hyvät ihmiset tehkö niitä lapsia ihan sarjatyönä niin tiheään tahtiin, miettikää ensin ja toimikaa vasta sitten!! Ettei tule sitten sitä pelkkää kitinää kun ei jakseta ja kaikki on niin kauheeta, ei sen niin pitäis mennä! Lapset on ihania ja heistä pitäis nauttia!!

Mulla sairauksia ja 1v lapsi. Lääkärin mukaan mulla max 5v lapsentekoaikaa, joten jätänkö lapset tekemättä kokonaan vai saanko luvan sulta siihen että niille tulee sitten vähän ikäeroa? Kyllä mulla riittää aikaa ja rakkautta vaikka identtisille kuutosille, sääli että sinusta tuntuu erilaiselta!

 

Minä olen samaa mieltä kuin alkuperäinen kirjoittaja. Mutta ne jotka kokevat jaksavansa ja haluavat monta lasta, niin toki niin tekevät, enkä sitä ihmettele tai muuta. Itsestäni ei siihen ole, vaan haluan nauttia tästä yhdestä, toista tässä seassa en edes jaksaisi.
Joku kirjoitti että kaverit tulee ja menee, sisarukset pysyy: tätä en allekirjoita, itse en ole ikinä ollut läheinen siskoni kanssa, siis nuorempanakaan. Eikä niitä lapsiakaan siksi tehdä, että olisi sisaruksia...

 

Mulla on yksi 1v8kk:n ikäinen lapsi ja ruikutan aika usein väsymystä. Väsyttää vaan niin kovin. En uskaltaisi nyt tehdä sitä toista kun tuntuu, että tää yksikin vie kaikki energian. Tietenkin nautin lapseni seurasta varsinkin kun saan olla vielä muutaman kuukauden kotona. Mulla on nyt mahdollisuus nukkua päivälläkin, mikä helpottaa jaksamista.
Mulla on pari kaveria, joilla on useampi lapsi enkä ole heidän kuullut valittavan ikinä väsymystään.
Joko se on luonnekysymys tai sitten toiset vaan tarvii enemmän unta. Ei se välttämättä lasten lukumäärästä ole kiinni. Mä olen vähän kateellinen niille, jotka jaksaa paremmin kuin minä. Haluaisin nimittäin toisenkin lapsen, en vain uskalla, koska olisin luultavasti itkuinen, hermoheikko äiti heille. Yhden jaksan hoitaa ilman pahempaa kiukkuilua.

 

Mindren kirjoitus oli kuin omaa elämääni :hug:

 

Tuolla asenteella on tosiaan parempi odottaa vielä vuosia ennenkuin toisen lapsen tekee. Mutta toisaalta on täysin naurettavaa oman asenteensa nimissä sanoa, että lapsia ei kannata hankkia lyhyellä ikäerolla, kun kaikkien kaverienkin mielestä se on raskasta. Lyhyet ikäerot tuovat myös paljon positiivisiakin asioita niin omaan kuin lapsienkin elämään. En tunne ketään kaksi tai useampi lapsista perhettä joka tuntisi vain väsymystä ja tyytymättömyyttä elämäänsä. Enkä tunne ketään yksilapsista perhettä, jolla ei koskaan olisi ongelmia tai väsymystä. Kannattaa jälleen muistaa, ettei elämä ole ihan noin mustavalkoista.

 

Älkää nyt hyvät ihmiset alkako liian hyökkääviksi heti yhden mielipiteen vuoksi. En suinkaan syyllistänyt ketään, yritin vain "takoa järkeä päähän" NIILLE JOTKA RUIKUTTAVAT. Eivät suinkaan kaikki ruikuta. Ja tuo kommenttini ei ollut tarkoitettu niille jotka lapsistaan nauttivat ja jotka jaksavat. Ihmeellistä kun joidenkin pitää heti niin syyttävällä asenteella lähteä kommentoimaan...ei multa sentään mitään lapsentekolupia tarvi kysellä! Senkun teette kersoja jos ne myös hoidatte ja ootte tyytyväisiä, mukaanlukien lapsenne.
Ja sisarukset ON ihania, mut ei se ollu se mun pointti. Mä vaan haluan et joka lapsesta ollaan ikionnellisia ja tyytyväisiä, he kun ovat meille suuri lahja. Aina joku lukee sanan sieltä toisen täältä ja sit niin fiksuna lähdetään heittään vastakommenttia...

 

Mä olen myös sitä mieltä, että ei kannattais ainakaan kovin montaa tehdä peräkkäin, jos oikeesti ei jaksa hoitaa. Yhdellä tutullani on viisi lasta ikähaarukalla 9-1v ja jaksaa muuten valittaa. Kun väsyttää, ei jaksa tehdä sitä tai tätä jne... RASITTAVAA! Kuka oikeesti pakottaa tekemään kersoja tollasen liutan, jos ei jaksa sitten niitä hoitaa!
Mut jos jaksaa valittamatta hoitaa lapsensa niin mulle aivan sama vaikka ois kymmenne lasta.

 

eikö siis äitiä (yhden taikka useamman) saa koskaan väsyttää? eikö sitä ainakaan saa kenellekään kertoa? kaikkia väsyttää joskus ja mielestäni on vain parempi, että sen kertoo ja purkaa jollekin toiselle kuin väkisin pakottaa itseään jaksamaan. lapsetkin tai ne useammat siinä kärsii. itselläni on nyt 1v2kk muksu ja toista odotan. välillä väsyttää ja olen väsymykseni rohkeasti myös ilmaissut miehelleni ja myös perheelleni. he ovat auttaneet ja tukeneet minua enkä näe siinä mitään väärää. miksi ihmeessä pitäisi jaksaa kaikki yksin?

ja myös minusta riittää kyllä yhdellä kertaa useammalle lapselle. kuten joku muukin jo totesi niin ne identtiset kuutoset ovat myös tänne tervetulleita =)

koita kuitenkin itse joskus saada sen verran vielä energiaa kasaan että jaksat toisen lapsen tehdä. mitä enemmän lapsia niin sitä kivempaa kuitenkin yleensä on. :hug:

 

Olen kolmen äiti, ja minua väsyttää koska lapsi valvottaa öisin. Sinällään se ei liity lasten lukumäärään, sillä kai yksikin lapsi voi valvottaa? Vaativa lapsi väsyttää oli se sitten ensimmäinen,kolmas tai viides. Jollain voi olla viisi lasta, ja kaikki helppoja, väsyminen ei sinällään liity lasten lukumäärään. Ja etukäteen ei valitettavasti voi omaa väsymistään ennustaa. Jos etukäteen ajattelisi aina tulevaa väsymystä ja omaa vointiaan, niin taitaisivat jäädä lapset tekemättä.

 

Esikoinen on nyt 1v 8kk ja muutaman kuukauden ajan olemme yrittäneet saada sisarusta alulle. Tottahan toki minä tiedän ( uskon ainakin ) ettei elämä kahden pienen lapsen vanhemmilla ole aina ruusuilla tanssimista. Tuttavaperheessämme on kaksi pientä, alle 3v ja alle 1v ja sivusta olen seurannut kuinka väsynyt heidän äitinsä aina välillä on. Mutta...
Itselläni on 7v vanhempi sisar ja vaikka läheisiä olemmekin, haluaisin, että omilla lapsillamme olisi tuota ikäeroa vähemmän. Uskon, että näin heistä olisi seuraa enemmän toisilleen. Toiseksi... Minulla alkaa vähitellen tuota ikää olla jo sen verran ettei se ainakaan edistä lapsentekoa, saati minun jaksamistani kahden kanssa.
Tämä on siis minun "mielipiteeni" jos luoja sen toisen meille suo...

 

Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, minä olen puhkiväsynyt välillä kun esikko oikein uhmaa ja vauva valvottaa seittemättä kuukautta.. mutta mihinkään en näitä veljeksiä vaihtais. Ja on tainnu ap:lta unohtua näitten sivujen yks tarkotus: saada vertaistukea myös huonoina päivinä!!! Täällähän sitä pitäs saada valittaa jos missä. Olo helpottuu kummasti kun saa purettua päätänsä samassa elämäntilanteessa oleville. Jos väsyjutut v.tuttaa, ne voi jättää lukematta. Ugh.

 

Tämä on viimeinen viestini tähän ketjuun. Koittakaapas ihmiset hyvät lukea nuo viestit vähän tarkemmin, että mikä siinä oli oikeestaan se pointti. Nyt rupee tuleen kommenttia jo niin asian vierestä että emmää jaksa!! Ja minua, YHDEN LAPSEN ÄITIÄ, väsyttää usein myös ihan sikana, mutta en kitise siitä koko aikaa niinkun jotkut tekee. Saahan siitä väsymyksestä kertoa, ja pitääkin kertoa mutta eri asia on sitten se ainainen ruikutus, ihan niinkun ois kauhea kirous kun on lapsia SAANUT. Mutta jätetään nyt sitten nämä kommentoinnit kun ei täällä mitään fiksua keskustelua saa aikaseksi, aina jonkun pitää tulla terrorisoimaan. Hyvät jatkot muksuille ja väsyneille sekä väsymättömille vanhemmille =)!

 

Koittakaa nyt ihmiset hyvät käsittää ettei lapsia tehdä vaan niitä SAADAAN jos Luoja suo! Mulla kaksi lasta, poika 2v 10 kk ja tyttö 1v 2 kk. Eli heillä ikäeroa 1v 8 kk. Poikaa yritimme hartaasti 3 tuskallisen piinaavaa vuotta jonka jälkeen hoitojen jälkeen tärppäs.

Tottakai oletimme että tytönkin alkuun saattamisessa kestää kuukausia ja vuosiakin mutta toisin kävi eli tärppäs heti eka kerrasta. Eli yllätys oli tosi suuri kun nopeasti tulinkin raskaaksi! Ensimmäinen vuosi oli tosi rankka kun oli kaksi vaippaikäistä ja syötettävää ja tuntui ettei esikoinen saanut tarpeeksi huomiota mutta mehän emme suunnitelleet tätä. Ts. lapsi sai tulla jos oli tullakseen. Ja vaikka olen TODELLA väsynyt päivittäin (perussairauksistanikin johtuen) olen silti tosi onnellinen että olemme saaneet kaksi lasta lyhyellä ikäerolla.

jA TODELLAKIN ÄIDIT saavat OLLA VÄSYKSISSÄ, etenkin monilapsiperheiden äidit. Ei väsymys tee äidistä yhtään huonompaa ihmistä sillä se ei vaikuta rakkauteen lapsiin!!! Äiti voi rakastaa lapsiaan vaikka väsyksissä olisikin!

 

Älkää hyvät ihmiset tehkö niitä lapsia ihan sarjatyönä niin tiheään tahtiin, miettikää ensin ja toimikaa vasta sitten!! Ettei tule sitten sitä pelkkää kitinää kun ei jakseta ja kaikki on niin kauheeta, ei sen niin pitäis mennä! Lapset on ihania ja heistä pitäis nauttia!!


Jaa ehkä jouduit omien sanojesi takia tilanteeseesi.

Mutta kun nämä lapset on niin yksilöllisiä, kuten myös vanhemmatkin. Meillä on lapsi ollut enkeli pienen ikänsä, jota kateelliset kyllä lähipiiristäkin kritisoivat kyllä se sitten viimestään murrosiässä...

Mutta tohon ettei saisi valittaa väsymystä? Minäkin olen välillä ollut todella väsynyt saati sitten sellaisten lasten kanssa joita esimerkiksi siskoni kasvatti, huh huh. Ja silti hän oli todella tyytyväinen kun sai tytön ja pojan samoilla valvomisilla, ei tarvinnut aloittaa alusta vaikka viiden vuoden kuluttua. Valitti ja voivotti, minä valita ja voivotan kun esim. hampaita tms. tulee. Miksen saisi?

 

\

Tämä on viimeinen viestini tähän ketjuun. Koittakaapas ihmiset hyvät lukea nuo viestit vähän tarkemmin, että mikä siinä oli oikeestaan se pointti. Nyt rupee tuleen kommenttia jo niin asian vierestä että emmää jaksa!! Ja minua, YHDEN LAPSEN ÄITIÄ, väsyttää usein myös ihan sikana, mutta en kitise siitä koko aikaa niinkun jotkut tekee. Saahan siitä väsymyksestä kertoa, ja pitääkin kertoa mutta eri asia on sitten se ainainen ruikutus, ihan niinkun ois kauhea kirous kun on lapsia SAANUT. Mutta jätetään nyt sitten nämä kommentoinnit kun ei täällä mitään fiksua keskustelua saa aikaseksi, aina jonkun pitää tulla terrorisoimaan. Hyvät jatkot muksuille ja väsyneille sekä väsymättömille vanhemmille =)!

Ei kannattaisi avata provosoivaa ketjua jos ei sitten kanna vastuuta ja viitsi vastata sanoistaan. Ei ole järkeä aloittaa ketjua ja jos saa vastaiskuja, nostaa kädet pystyyn ja juosta karkuun. Vastaa sanoistasi ja perustele kysyttäessä kuin aikuinen tai älä vaivaudu tekemään aloituksia.

 

Meille tuli kerralla kaksi, ja totta hemmetissä olen välillä väsy, mutta kyllä pystyn keskittymään molempiin ja viettämään laadukasta aikaa heidän kanssa.
Miksei siis, voisi tehdä muutaman peräkkäin?
Saa äidit minusta sanoa ääneen että väsyttää, onko se sitten valittamista, vai avun pyyntö....
Minulta kysytään vähän väliä miten sä olet jaksanut, johtunee varmaan siitä että oletetaan kaksosten kanssa olevan rankempaa, ja kyllä se onkin, tuplaten enemmän työtä. Toisaalta heillä on seuraa toisistaan ja mulla on ehkäpä enemmän aikaa tehdä muita hommia.
Niinpä lähekkäin toisiaan saaduista sisaruksista on pian seuraa toisilleen.
Eikä lapsia tehdä, niitä saadaan jos onnistaa =)

 

Jokainen tekee lapset sillä ikäerolla kuin haluaa, jokainen saa valittaa niin paljon kuin haluaa jne. Itsellä on kaksi pientä poikaa, joista toinen valvottaa rankemman käden kautta. Sitten vielä lisäksi vaativa työ. Valitan niin maan perusteellisen paljon väsymystä, samoin mieheni. Se on meidän "lempi"puheenaiheemme tässä elämäntilanteessa. Mutta se on sitä "hyvää" valitusta, joka auttaa jaksamaan. En kuitenkaan antaisi mitään pois, työtä tai perhettä. Niiden muodostama kokonaisuus luo minulle elämän, josta nautin vaikkakin uupuneena. Jotenkin väsymystä jaksaa paremmin, jos on työ josta nauttii ja lapsienkin kanssa vietettyä aikaa arvostaa ihan täysillä, vaikka onkin väsynyt. Jos olisin vain kotona yhden valvottavan lapsen kanssa, niin väsymys tuntuisi minusta hyvin vaikeasti siedettävältä asialta. Tämä siis vain minun elämästäni.

 

mä ymmärrän ap.n pointin ja olen saanut syyttäviä kommentteja siitä kuin en "tee"lapselleni leikkikaveria..mielestäni en ole sen huonompi äiti vaikka yhdestä haluankin nauttia pitkään ennen toisen yrittämistä,jos koskaan...
minusta on naurettavaa että pitää "tehdä leikkikaveri" jollei itse sisimmässään ole edes valmis toiseen lapseen,enhän "tehnyt" ekaakaan siksi että muut sen halusivat vain että itse halusin!..eräskin tuttuni sanoi että "pääsisit helpommalla kuin tekisit toisen heti perään niin ei itse sitten tarvisi leikkiä vaan leikisivät keskenänsä!"-pistää miettimään että siksikö niitä sisaruksia tehdään... onneksi kuitenkin tämän ajattelumaailman omaavat ovat aika pieni tyhmä ja suurin osa todella on halunnut lapsensa jaosaa arvostaa ja nauttia niistä!
:hug: