Jos irrottaa uskonnon täysin kulttuurista, yhteiskunnasta, traditioista ja kasvatuksesta, niin kyllähän se siten vaikuttaakin täysin järjettömältä. Tuhansia vuosia vanhoja, vielä vanhemmista intialais-, egyptiläis ja persialaistarustoista mm. jälleensyntymä- ja pyhä kolminaisuusideansa saaneita aikalaiskertomuksia ja niiden väännelmiä kauan sitten kuolleiden miesten yrittäessä hallita väestöä ohjeistamalla aikansa hallitsijoita. Ei kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua eikä kukaan ottaisi tosissaan sanaakaan, jos ne tuotaisiin eteemme tänään. Naurattaisi vain. Paitsi jos käytössä olisi samat keinot kuin kristinuskon tullessa Suomeen, tunnusta yksi ainoa Jumala tai se on henki pois.
Mutta kun ei sitä voi irrottaa. Uskonto on niin syvään juurtunut yksilöllisessä ja yhteisöllisessä psyykkeessä. Monet eivät esim. osaa lainkaan erottaa moraalia ja uskontoa toisistaan, he vilpittömästi kokevat että toista ei ole ilman toista. Se kuulostaa uskomattoman sokealta, mutta jos ihminen on sellaisessa ympäristössä kasvanut ja niiden vaikutteiden alaisena, ei kyse ole mistään tyhmyydestä ja mielenterveysongelmista. Uskonnolliset jutut ovat tietynlainen neurologinen häiriö, koska ihminen alitajuisesti pitää niitä suojassa siltä kriittiseltä ajattelulta, jota hän suuntaa kaikkeen muuhun, eikä itse tiedosta tätä älyllistä epärehellisyyttä. Mutta yksilön pilkkaaminen idiootiksi ja typerykseksi ei ole perusteltua. Uskonnollinen sosialisaatio on todella vahva. Ja useimman kohdalla se onneksi ainakin Suomessa johtaa hyviin lieviin seurauksiin, eli lähimmäisenrakkaus ja kauniit ajatukset taivaan kodista, mutta ei ole millänsäkään naispapeista, avioeroista, homoista. Naapurin täti on tällainen. Hänen kristillinen uskonsa näkyy uskomattoman väsymättömänä vapaaehtoistyönä köyhien lapsiperheiden ja alkoholistien hyväksi. Hän nk. Hyvä Ihminen, jollainen itsekin toivoisin olevani.
Thomas Jefferson (yksi Yhdysvaltain perustajista) aikoinaan julkaisi oman Raamattunsa. Hän poisti siitä vanhan testamentin kokonaan ja uudesta testamentista kaikki viittaukset magiaan, ihmeisiin tms. Uudeksi nimeksi tuli Jeesus Nasaretilaisen elämä ja opetukset. Turha kenenkään on sanoa, että ei noin vain voi valita itse sopivia kohtia ja jättää pois ikäviä, koska niin on tehty koko kristikunnan olemassaolon ajan. Jos tuo Jeffersonin raamattu olisi länsimaisen kristillisyyden perusta, täällä voisi olla vähän helpompi hengittää.