maistraatissa vihkiminen

mitä olette mieltä maistraatissa vihkimisestä, onko kellään kokemuksia?Kävittekö valokuvassa?oliko teillä mitä päällä?pidittekö sukulaisille kahvituksia, oliko sukulaisia mukana?kovasti nämä asiat mietityttää, koska ollaan ajateltu mennä maistraatissa vihille ainaisen rahapulan takia?

 

Me menimme viime kesänä eräänä perjantaina "salaa" maistraatissa naimisiin. Olin tukevasti raskaana! Kenellekään ei etukäteen kerrottu (ei olla itseasiassa vieläkään asiaa paljastettu), joten todistajat olivat siis "talon" puolesta. Siistit vaatteet päällä, ei sentään verkkareissa kehdattu lähteä... Valokuvaan piti mennä ostoskeskuksen kuva-automaattiin, mutta mokoma masiina söi kaikki kahden euron kolikot ja kuvat jäi saamatta! Käväistiin siinä sitten ravintolassa syömässä ja seuraavalla viikolla pienimuotoisella häämatkalla. Oli aivan huippukokemus -soveltuu hyvin huumorintajuisille ihmisille, jotka eivät tarvitse elämäänsä turhaa glamouria!! Todellinen onnihan ei kuitenkaan synny ulkoisista tekijöistä =) Kaikki tavallaan!

 

Mekin mentiin naimisiin maistraatissa vajaa 2v sitten. Oli lapset mukana, etukäteen eivät edes he tienneet mihin ollaan menossa...isälleni mies laittoi matkalta tekstiviestin ja "pyysi kättäni", tosin isä näki viestin vasta muutaman tunnin kuluttua..
Illalla kahviteltiin ja kuohuviiniteltiin kotona anoppien ja appien kera, muutoin ei juhlittu.
Niin joo, mulla oli päällä musta mekko jonka hankin niin että voin sitä muulloinkin käyttää, miehellä oli puku. Kuvassa käytiin ihan valokuvaamossa, sen verran halusin perinteikkyyttä mukaan.. ja vihkimisen jälkeen mentiin lasten kanssa hampurilaisille!!

 

Menimme maistraatissa naimisiin mieheni syntymäpäivänä. Tilaisuus oli kaunis ja perinteinenkin. Meillä oli "häämarssi" levyltä, morsiustyttönä toimi mieheni kummityttö ja morsiuspoikana hänen veljensä. Paikalla oli kummankin perhettä, noin kymmenen henkilöä yhteensä. Minulla oli morsiuskimppu ja päälläni kansallispuku, miehellä oli tumma puku. Tuomari puhui kauniisti ja tila oli upea. Ei siis mikään toimisto. Äitini halusi järjestää hääjuhlan, joten tilaisuuden jälkeen menimme lapsuudenkotiini syömään. Hääkuvassa käytiin kuvaajalla. Illan tullen vetäydyimme hääyötä viettämään kylpylään. Minulle jäi häistämme oikein kauniit muistot, ne olivat juuri meidänlaisemme. Lopulle suvuista kerroimme vasta seuraavana päivänä. Moni oli yllättynyt...

 

Me mentiin maistraatissa naimisiin minun ollessa raskaana. Vaatteina oli sellainen luonnonvalkoinen pitsinen KappAhlista ostettu nätti paita ja ruskea hame. Olipa ihan kukkakimppukin. Papin aamen eli avioliiton siunaaminen tapahtui sitten lapsen ristiäisissä. Silloin myös juhlittiin sukulaisten kesken, ja käytiin vasta valokuvassa. Saatiin papilta raamattukin ristiäispäivänä.

Jälkikäteen ajateltuna olisin ehkäs sittenkin halunnut papin vihkivän heti alkuunsa, olisihan senkin voinut tehdä pienellä porukalla. Meillä oli maistraatissa vain heidän todistajat eli kukaan ei vihkimisestä tiennyt etukäteen..