Mainosta blogiasi :)

  • Viestiketjun aloittaja nyt kaikki mukaan...
  • Ensimmäinen viesti
ilkeät harmaat
[QUOTE="neitoperho";22985542]se täytyy kyllä sanoa,että ei tuolta Pepiltä yritystä puutu. Mutta kyllä hänen kannattaa harjoitella yksi asia kunnolla ja sekin kannattaa aloittaa tyylitajusta.[/QUOTE]

Vähän ehkä ilkeästi sanotttu :) Mutta olen pikkiriikkisen samaa mieltä.
 
----
Ilmeisesti mun blogi on niin mitään sanomaton kun ei oo tullu minkäänlaista arvostelua :D
No kun pyydetään :D

Miinusta: En jaksa lukea pitkiä tekstejä ihmisten elämästä blogeissa, eli sinällään en ole sun bogin kohderyhmää. Kuvat voisivat olla parempilaatuisia? Tuntuu että blogisi hukkuu massaan, varmaan kuitenkin olet saanut monta lukijaa tältä palstalta.

Plussaa: Selkeä pohja, fontti ja väritys. Kiva fiftarityylinen kuva yläosassa. Sun uudet hiukset ovat nätin väriset.
 
No kun pyydetään :D

Miinusta: En jaksa lukea pitkiä tekstejä ihmisten elämästä blogeissa, eli sinällään en ole sun bogin kohderyhmää. Kuvat voisivat olla parempilaatuisia? Tuntuu että blogisi hukkuu massaan, varmaan kuitenkin olet saanut monta lukijaa tältä palstalta.

Plussaa: Selkeä pohja, fontti ja väritys. Kiva fiftarityylinen kuva yläosassa. Sun uudet hiukset ovat nätin väriset.
Vuodatukset on ollu sellasia väliaikajuttuja, tässä on tapahtunut paljon kaikenlaista ja kunhan tässä hommat helpottuu ja oma mieli paranee niin pääsen keskittymään mun rakkauteen eli kosmetiikkaan :D
Kuvat on otettu usein tietsikan webbiksellä tai kännykän kameralla koska en jaksa järjestelmäkameraa raahata joka paikkaa :D

Ulkoasukin on kyl ihan kesken mut heti kun oon löytänyt sen oikeen pohjan ja saanu kunnon bannerin aikaiseks ni kyl se siit :D
 
"vieras"
[QUOTE="ööö";22986401]tietäiskö joku mitään hyvää vauvanyritys tai odotus tai kuumeilublogia? kaipaisin jotain vertaistukea keskenmenosta/kohtukuolemasta yms...[/QUOTE]
Tää on kyllä oikeastaan lapsettomuus-sarjakuvablogi, mutta itse tykkäsin tosi paljon, vaikka en lapsettomuudesta kärsinytkään varsinaisesti.
Meinasin kaatua
 
Noissa useimmiten tilanne se että "arvostelun" osaisi antaa blogin kirjoittajakin.
Esim. minä tiedän aika lailla oman blogini heikkouksista (ja vahvuuksistakin), mutta hommahan menee niin että joidenkin tarpeisiin se vastaa, joidenkin ei.
Ihmiset etsivät blogimaailmasta kovin erilaisia asioita eikä siksi ole helppo löytää mitään yleismaailmallisia kriteerejä blogien arvosteluun.
Kiva kuitenkin kun monenlaista löytyy.
:)
 
Noissa useimmiten tilanne se että "arvostelun" osaisi antaa blogin kirjoittajakin.
Esim. minä tiedän aika lailla oman blogini heikkouksista (ja vahvuuksistakin), mutta hommahan menee niin että joidenkin tarpeisiin se vastaa, joidenkin ei.
Ihmiset etsivät blogimaailmasta kovin erilaisia asioita eikä siksi ole helppo löytää mitään yleismaailmallisia kriteerejä blogien arvosteluun.
Kiva kuitenkin kun monenlaista löytyy.
:)
Aivan totta. Ei voi tehdä koskaan sellaista mistä kaikki tykkää, joten teen minäkin sellaista mistä minä tykkään :)
 
Noissa useimmiten tilanne se että "arvostelun" osaisi antaa blogin kirjoittajakin.
Esim. minä tiedän aika lailla oman blogini heikkouksista (ja vahvuuksistakin), mutta hommahan menee niin että joidenkin tarpeisiin se vastaa, joidenkin ei.
Ihmiset etsivät blogimaailmasta kovin erilaisia asioita eikä siksi ole helppo löytää mitään yleismaailmallisia kriteerejä blogien arvosteluun.
Kiva kuitenkin kun monenlaista löytyy.
:)
aivan :)
en mäkään tykkää monesta todella suositusta blogista, enimmäkseen mun luetut listalla taitaa olla just sellasia joilla ei ole montaa lukijaa. Ja mä itse en ees odottanu lukijoita, mulla oli vaan pakonomainen tarve kirjoittaa. No on niitä silti pari tullut, lukijoita, mulla vaan menee vähän kausiluontoisesti, toisinaan tulee vaan kaikkee ihan tyhmää ku ei keksi mitään ja välil sit tulee enemmänki juttuu. ja mä en todellakaan oo mikään kirjoittaja, että mun teksteiltä ei voi paljon odottaakaan. Mut ehkä jos jollakulla on jotenkin samanlainen elämäntilanne voi saada lohtua siitä ettei ole ainut.
 
"Minna"
Tässä minun
Tiian Tuunaustehdas

Yksi lapsista vaan ollut sairas, joten kirjottaminen on jäänyt, mutta nyt taas aikaa saattaisi löytyä, jos lukijoita löytyy :)
Anteeks nyt, mutta en ymmärrä yhtään sun kaltaisia ihmisiä, jotka tekee omasta lapsestaan julkisen blogin. Sä paat sinne lapses kuvat ja terveystiedot, onko tullut missään vaiheessa mieleen että kyse on SUN LAPSEN yksityisyydestä?! Siinä vaan linkittele omaa naamaa ja omaa terveyshistoriaa, mutta äiti joka tekee noin omalle lapselleen, joka ei voi asiaan sanoa juuta tai jaata, on kyllä melko pihalla. Mieti nyt vähän!!
 
[QUOTE="Minna";22990616]Anteeks nyt, mutta en ymmärrä yhtään sun kaltaisia ihmisiä, jotka tekee omasta lapsestaan julkisen blogin. Sä paat sinne lapses kuvat ja terveystiedot, onko tullut missään vaiheessa mieleen että kyse on SUN LAPSEN yksityisyydestä?! Siinä vaan linkittele omaa naamaa ja omaa terveyshistoriaa, mutta äiti joka tekee noin omalle lapselleen, joka ei voi asiaan sanoa juuta tai jaata, on kyllä melko pihalla. Mieti nyt vähän!![/QUOTE]

Minä ymmärrän ja arvostan erityisesti esim. juuri lasten sairauksista ja niiden kanssa arjessa elämisestä kertovia blogeja. Vertaistuki on merkittävä asia kaikille ihmisille, mutta erityisen merkittävänä pidän sitä erityisperheiden arjelle.

Kun minä aikoinaan sain lapsenlapsen joka oli aivan erilainen kuin kukaan muu, ei vain ihanuudessa vaan myös fysikaalisesti, saimme sairaalasta paljon printejä mahdollisista sairauksistaan, fysiosta ohjeita kuntouttamiseen jne.

Nämä toki hyviä, mutta yksikään ei päässyt hyödyllisyydessä ja tuessa lähellekään joitakin
ulkomaisia blogeja jossa vanhemmat kertoivat nimenomaan arjesta, sen pienistä onnenhetkistä, haaasteista, mahdollisuuksista jne vastaavaa erityisyytttä kantavien lasten kanssa.

Tärkeitä olivat myös monet muut sellaiset blogit, joissa käsiteltiin erityislapsen perheeksi kasvamista. Oleellista ei soos kaikissa ollut lapsen vamman laatu vaan ne universaalit tunteet, mitkä lapsen läheiset kaikkialla joutuvat kohtaamaan ja matkallaan käsittelemään.

Itsekin pyrimme sitten "antamaan jotain takaisinkin" eli tyttärentyttäreni elämä on alusta loppuun dokumentoitu päiväkirjaani, niin tunteiden, tapahtumien ja kuin sairaskertomuksenkin osilta unohtamatta tietenkään kaikkia perheen arkeen liittyviä valokuvia.

Myöhemmin olemme saaneet paljon hyvää palautetta asiasta, nimenomaan annetusta vertaistuesta ja jälkiviisaana voin sanoa että tuntuu myös omalta osaltani hyvälle, ettemme itsekkäästi omineet pientä prinsessamme vaan annoimme hänen koskettaa myös monia, monia muita.
 
???
Eikös kaikissa blogeissa ole joitain puutteita? Yksikään blogi ei varmaan kelpaa kaikille. Se, joka toisen mielestä on tylsää, onkin jollekin juuri se mielenkiintoinen juttu. Toiselle hömpää - toiselle viihdettä. Tykätään mistä tykätään eikä haukuta vain siksi, ettei itse jostain pidetä. Eiköhän maailmaan mahdu meille kaikille jotain!
 
[QUOTE="Joooo";22982588]Tylsä koti, blaah[/QUOTE]

Äläpä vaan, oon niin samaa mieltä :D Mutta pikkuhiljaa yritän tehdä tästä enemmän mun näköistäni. Koti ei kuitenkaan ole se pelkkä asia, mistä blogista kirjoittelen.

Munkin blogia saa arvostella, jotta tietäisin miten parantaa. :)
 
+++
Minä ymmärrän ja arvostan erityisesti esim. juuri lasten sairauksista ja niiden kanssa arjessa elämisestä kertovia blogeja. Vertaistuki on merkittävä asia kaikille ihmisille, mutta erityisen merkittävänä pidän sitä erityisperheiden arjelle.

Kun minä aikoinaan sain lapsenlapsen joka oli aivan erilainen kuin kukaan muu, ei vain ihanuudessa vaan myös fysikaalisesti, saimme sairaalasta paljon printejä mahdollisista sairauksistaan, fysiosta ohjeita kuntouttamiseen jne.

Nämä toki hyviä, mutta yksikään ei päässyt hyödyllisyydessä ja tuessa lähellekään joitakin
ulkomaisia blogeja jossa vanhemmat kertoivat nimenomaan arjesta, sen pienistä onnenhetkistä, haaasteista, mahdollisuuksista jne vastaavaa erityisyytttä kantavien lasten kanssa.

Tärkeitä olivat myös monet muut sellaiset blogit, joissa käsiteltiin erityislapsen perheeksi kasvamista. Oleellista ei soos kaikissa ollut lapsen vamman laatu vaan ne universaalit tunteet, mitkä lapsen läheiset kaikkialla joutuvat kohtaamaan ja matkallaan käsittelemään.

Itsekin pyrimme sitten "antamaan jotain takaisinkin" eli tyttärentyttäreni elämä on alusta loppuun dokumentoitu päiväkirjaani, niin tunteiden, tapahtumien ja kuin sairaskertomuksenkin osilta unohtamatta tietenkään kaikkia perheen arkeen liittyviä valokuvia.

Myöhemmin olemme saaneet paljon hyvää palautetta asiasta, nimenomaan annetusta vertaistuesta ja jälkiviisaana voin sanoa että tuntuu myös omalta osaltani hyvälle, ettemme itsekkäästi omineet pientä prinsessamme vaan annoimme hänen koskettaa myös monia, monia muita.
Kiitos Mummeliisa!

Juuri tuo vertaistuki on se tärkein ainakin itselle.



Ja Minnalle, pojan naama ja nimikin on ollut ihan valtakunnallisessa levityksessä olleessa lehdessä!
Kyllä muutenkin kerron hyvin helposti lapseni sairaudesta, jotta kanssaolijat osaavat suhtautua edes vähän paremmin. Enkä myöskään usko lapseni pahoittavan mieltään siitä, että julkistan meille jokapäiväistä ja normaalia elämää.
 

Yhteistyössä