M
masentaa.
Vieras
Mieheni ajautui vaikeuksiin ja teki vääriä ratkaisuja, joista hän joutui oikeuteen vastaamaan. Ei sentään vankilaan, mutta tuomio kuitenkin.
Maine meni kertaheitolla. Me, ennen niin pidetyt ihmiset, leimattiin rikollisiksi, koko perhe ja minä vaimona jouduin samaan luokitteluun. Aluksi olin kait shokissa, jaksoin jotenkin. Jouduimme muuttamaan paikkakuntaa. Ensin tuntui, että kaikki voi alkaa alusta.
En arvannut, kuinka vaikeaa kaikki on. Koko ajan suren sitä, kuinka jouduin yhtäkkiä ja pakolla jättämään koko entisen elämäni, jossa olin todella onnellinen. Tämä nykyinen paikkakunta, en edes viihdy täällä, mutta entiseen ei ole paluuta. Lisäksi tuntuu vaikealle salailla tiettyjä asioita, joista ei voi puhua täällä. Lisäksi jatkuva pelko, että ihmiset täällä saavat tietää asiasta ja maine ja sosiaaliset kuviot täälläkin menevät.
Tuntuu, etten kestä elää sen menneisyyden lastin ja nykyisen salailun kanssa. päivittäin kelaan niitä asioita ja masennun yhä enemmän. Olen jo menettänyt elämäniloni kokonaan. Säpsähdän pienestäkin risahduksesta tai jos joku lausuu jossain sen tietyn paikkakunnan nimenkin, niin ahdistun. Olen myös masentunut siitä, että rakas mieheni on rikollisen maineessa, ehkä loppuikänsä.
Joudunko loppuelämäni "pakenemaan" ja salailemaan asioita? Aina pelkäämään mistä jokin juoru menneisyydestämme pullahtaa pinnalle ja peli on pelattu.
Olen masentunut, ahdistunut ja väsynyt. En pääse niiden asioiden ja muistojen ylitse. Haikailen mennyttä onnea ja pelkään nykyisyyttä. Olen yrittänyt puhua mieheni kanssa näistä, hän on ainoa jonka kanssa voin puhua niistä asioista. Nykyään hän ei enää jaksa kuunnella vaan hermostuu kun alan taas jankuttamaan niistä. Hän on sitä mieltä, että niiden asioiden ylitse pitäisi jo päästä ja tuntuu itse näin tehneenkin, mutta minulta se ei onnistu. Ne asiat pyörivät mielessä 24/7 ja koko elämä tuntuu olevan pilalla.
Menetetty maine tuntuu pahimmalta. Ihmisten juorut ja sosiaalinen häpeä.
Osaisiko kukaan antaa ohjeitä mitä pitäisi tehdä? Tai onko kukaan kokenut mitään vastaavaa?
Maine meni kertaheitolla. Me, ennen niin pidetyt ihmiset, leimattiin rikollisiksi, koko perhe ja minä vaimona jouduin samaan luokitteluun. Aluksi olin kait shokissa, jaksoin jotenkin. Jouduimme muuttamaan paikkakuntaa. Ensin tuntui, että kaikki voi alkaa alusta.
En arvannut, kuinka vaikeaa kaikki on. Koko ajan suren sitä, kuinka jouduin yhtäkkiä ja pakolla jättämään koko entisen elämäni, jossa olin todella onnellinen. Tämä nykyinen paikkakunta, en edes viihdy täällä, mutta entiseen ei ole paluuta. Lisäksi tuntuu vaikealle salailla tiettyjä asioita, joista ei voi puhua täällä. Lisäksi jatkuva pelko, että ihmiset täällä saavat tietää asiasta ja maine ja sosiaaliset kuviot täälläkin menevät.
Tuntuu, etten kestä elää sen menneisyyden lastin ja nykyisen salailun kanssa. päivittäin kelaan niitä asioita ja masennun yhä enemmän. Olen jo menettänyt elämäniloni kokonaan. Säpsähdän pienestäkin risahduksesta tai jos joku lausuu jossain sen tietyn paikkakunnan nimenkin, niin ahdistun. Olen myös masentunut siitä, että rakas mieheni on rikollisen maineessa, ehkä loppuikänsä.
Joudunko loppuelämäni "pakenemaan" ja salailemaan asioita? Aina pelkäämään mistä jokin juoru menneisyydestämme pullahtaa pinnalle ja peli on pelattu.
Olen masentunut, ahdistunut ja väsynyt. En pääse niiden asioiden ja muistojen ylitse. Haikailen mennyttä onnea ja pelkään nykyisyyttä. Olen yrittänyt puhua mieheni kanssa näistä, hän on ainoa jonka kanssa voin puhua niistä asioista. Nykyään hän ei enää jaksa kuunnella vaan hermostuu kun alan taas jankuttamaan niistä. Hän on sitä mieltä, että niiden asioiden ylitse pitäisi jo päästä ja tuntuu itse näin tehneenkin, mutta minulta se ei onnistu. Ne asiat pyörivät mielessä 24/7 ja koko elämä tuntuu olevan pilalla.
Menetetty maine tuntuu pahimmalta. Ihmisten juorut ja sosiaalinen häpeä.
Osaisiko kukaan antaa ohjeitä mitä pitäisi tehdä? Tai onko kukaan kokenut mitään vastaavaa?
)