Mahtaakohan tarhatädit kertoa totuuden...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Siitä paljonko lapset siellä itkevät. Me ollaan nyt harjoiteltu lapsen kanssa tarhailua ja muutama lapsi on itkenyt ihan koko ajan :(
Mitäköhän ne tädit sanoo vanhemmille?
 
aina ei kerrota totuutta. En tiedä miksi. AIna kuitenkin pitäisi kertoa. Yleensä sit lievennetän ja sitten vanhemmat sanoo että kyllä meidän päiväkodissa kerrotaan.

Mutta totuus on ihan eri. Monet esimiehet kieltää kertomasta totuutta asiasta kun asiasta
 
Alkuperäinen kirjoittaja öö:
No miksi pitäs valehdella?

sano se..

Ehkä se on helpompaa ja jotkut työntekijät varmaan kokee huonommuutta kun ei saa lasta lohdutettua. Kun totuus on että kaikki lapset ei niin nopeaa rauhotu, eikä se aina johdu työntekijästä vaan lapsen temperamentistä ja iästä.

muutenkin valehdellaan siitä onko mennyt hyvin, onko ollut tarpeeksi työtekijöitä.

Itse olen sanonut rehellisesti koska tosiasia on että ainoastaan vanhemmat saa lapsilleen paremmat ja turvallisemmat olot.
Työntekijöitä ei kuunnella mutta vanhempia "pelätään"

En tajua miksi suurimmassa osassa päiväkoteja totuutta silotellaan ja vääristellään.
Se olisi kuitenkin loppujen lopuksi kaikkien etu kun vanhemmat tietäisi totuuden ja voisi yhdessä painostaa päättäjiä ottamaan huomioon pienet tulevaisuuden ihmeet.
 
Mä olen parissa päiväkodissa ollut opiskeluaikana työssäoppimisjaksolla jakiinnitin huomiota siihen, että näissä päiväkodeissa tuntui olevan linjana se, ettei vanhemmille kerrottu asioita ihan totuudenmukaisesti. Yksikin vasta hoidon aloittanut 1-vuotias itki pitkin päivää lohduttomasti joka päivä muutaman ensimmäisen viikon ajan ja äidille kertoivat lapsen itkeneen "ihan vähän" kun äiti lähti ja lopun päivää on ollut "tosi reipas". Enpä kutsuisi reippaudeksi murheellista itkua milloin kenenkin hoitajan sylissä, kuka nyt suinkin kerkesi sylissä pitämään, ruoka maistui huonosti, nukkumisestakaan ei tullut mitään... :|

En oikein tajunnut, miksi totuutta piti silotella... Varmasti äidistä on mukavampaa kuulla että hyvin menee, mutta itse ainakin haluaisin tietää totuuden.
 
Joo mutta jos hoitoon on pakko viedä niin sitten on.Kyllä se lapsi sopeutuu ajan kanssa.
Eivät ehkä halua huolestuttaa vanhempia,koska ekat viikot saattaa olla vaikeita.
Meinaatteko että äidin pitäisi hakea lapsi kesken päivää pois?????
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Joo mutta jos hoitoon on pakko viedä niin sitten on.Kyllä se lapsi sopeutuu ajan kanssa.
Eivät ehkä halua huolestuttaa vanhempia,koska ekat viikot saattaa olla vaikeita.
Meinaatteko että äidin pitäisi hakea lapsi kesken päivää pois?????

nyt puhuttiin totuuden kertomisesta.

Ja kyllä lapsi sopeutuu, onko hänellä muuta vaihtoehtoa.
Olisi se että lasta totultaisiin siihen ryhmään n.2 viikkoa. Ikävä kyllä moni Pk ei edes ehdota vanhemmille sellaista joten he ei osaa edes ajatella sellaista mahdollisuutta.

Ei haluta sinne isiä ja äitejä kyttäämään.

Ja oli sitten äidillä kuinka vaikeaa tahansa aina tulee kertoa totuus.
Kyllä mä ainakin halaun omasta lapsesta tietää totuuden enkä valetta.
Se on jokaisen äidin kestettävä kun ne lapset hoitoon vie.

Miten lapsen täytyy kestää se paha tunne jos vanhemmat ei kestä edes sen kuulemista????
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Joo mutta jos hoitoon on pakko viedä niin sitten on.Kyllä se lapsi sopeutuu ajan kanssa.
Eivät ehkä halua huolestuttaa vanhempia,koska ekat viikot saattaa olla vaikeita.
Meinaatteko että äidin pitäisi hakea lapsi kesken päivää pois?????

En meinaa. Mutta totuuden haluaisin kuulla vaikka se surkealta tuntuisikin.

 
Asiaa sivuten... Minusta oli helpottava kuulla, että lasteni aamut olivat itkuisia hoitajan kanssa. Olisi ollut ikävää kuulla, että lapset ovat pirteitä ja iloisia, kun he minun kanssasi aamuisin vain itkeskelivät ja vaativat syliä. (hoitaja oli kotona, lapset saivat nukkua aamuisin kunnes heräsivät itse)
 
Alkuperäinen kirjoittaja PKtäti:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Joo mutta jos hoitoon on pakko viedä niin sitten on.Kyllä se lapsi sopeutuu ajan kanssa.
Eivät ehkä halua huolestuttaa vanhempia,koska ekat viikot saattaa olla vaikeita.
Meinaatteko että äidin pitäisi hakea lapsi kesken päivää pois?????

nyt puhuttiin totuuden kertomisesta.

Ja kyllä lapsi sopeutuu, onko hänellä muuta vaihtoehtoa.
Olisi se että lasta totultaisiin siihen ryhmään n.2 viikkoa. Ikävä kyllä moni Pk ei edes ehdota vanhemmille sellaista joten he ei osaa edes ajatella sellaista mahdollisuutta.

Ei haluta sinne isiä ja äitejä kyttäämään.

Ja oli sitten äidillä kuinka vaikeaa tahansa aina tulee kertoa totuus.
Kyllä mä ainakin halaun omasta lapsesta tietää totuuden enkä valetta.
Se on jokaisen äidin kestettävä kun ne lapset hoitoon vie.

Miten lapsen täytyy kestää se paha tunne jos vanhemmat ei kestä edes sen kuulemista????

peesailen viimeistä kirjoittajaa. on se kumma että vanhemmat haluavat kuulla vaan ne positiiviset jutut, eikä kestä että omista päätöksistä lapsi joutuu kärsimään.

naurettavaa!
 
Mä kyl uskon aika pitkälle mitä kerrotaan. Nään ja kuulen ittekin tirpan naurun käkätyksen ennenku hän huomaa et äiti tuli ja sit iskee se draamavaihe. Ja kyl mulle kerrottiin myös alkukankeuksista ja huonommistakin päivistä saatetaan sanoo et on ollu kiukkusempi/itkusempi tms
 
mä oon miettinyt samaa,poika 2,5v aloitti ensi kertaa hoidossa kolmisen viikkoa sitten perhepäivähoitajalla. Aamulla jää itkun kanssa,kotiinhaettaessa painelee ulos hoitajan luota kengät kainalossa ja kotona saa varsinkin iltaisin usein pelkokohtauksia,säikkyy pienintäkin rasausta ja on herkempi itkemään kuin ennen. Hoitajan mukaan päivät menevät tosi hyvin,syö reippaasti (on aina nälissään kotiin tullessa vaikka välipalapöydästä haen),on kuulemma iloinen ja reipas. Poika sai ensimmäisellä hoitoviikolla yöllä kohtauksen,huusi sängyssään kuin hinaaja että "pois,pois,täti pois" ja huitoi käsillä ympäriinsä. En tiedä onko jotain vialla..Hoitaja vaikuttaa minusta mukavalta,pitkä ura jo takana ja jutellessa tuntuu avoimelta ja rempseältä ihmiseltä. En tiedä mitä teen jos tilanne jatkuu :/
 
Mulla Kolmonen aloitti päiväkodin 2 vuotiaana. Hän oli ja on edelleen minussa vahvasti kiinni. Esim äiti lapsi -piireissä arasteli niin, että oli vain minun jaloissa koko ajan. Leikki niin, että minun piti olla vieressä. Vierottaminen ei onnistunut... kun en viitsinyt 1,5 vuotiasta mammakerhoissa huudattaa.

No, päiväkotiin tutustuttiin 1,5 viikkoa. Onneksi se oli mahdollista. Tuolla kun joku sanoi, että v anhemmilla pitäisi olla mahdollisuus tutustuttaa 2 viikkoa lasta päiväkotiin...

Tällä samaisella palstalla aikoinaan joku kauhisteli ja piti ylihysteerisinä niitä vanhempia, jotka tutustuttaa lapsensa päiväkotiin 2 viikkoa !!! KAMALAA! Kyllä max 3 pv on aivan riittävä, lapselle kuin lapselle. Ja kaikki äidit peesaili tätä näkemystä.

Aikamoisia laumasieluja täällä.
 
voi että, onpa taas surku kun päiväkodin henkilökuntaa mollataan tässäkin asiassa. Täällä palstalla näistä ketjuista saa aina sen kuvan, että päivähoidossa ei ainakaan osata yhtään mitään. Mitenköhän kukaan uskaltaa lapsiaan viedä päiväkoteihin, kun siellä vaan valehdellaan yms..
huh-huh... kyllä mua harmittaa näiden ketjujen keskustelut ammattitaitoisen päivähoidon henkilökunnan puolesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tutustumisesta:
Mulla Kolmonen aloitti päiväkodin 2 vuotiaana. Hän oli ja on edelleen minussa vahvasti kiinni. Esim äiti lapsi -piireissä arasteli niin, että oli vain minun jaloissa koko ajan. Leikki niin, että minun piti olla vieressä. Vierottaminen ei onnistunut... kun en viitsinyt 1,5 vuotiasta mammakerhoissa huudattaa.

No, päiväkotiin tutustuttiin 1,5 viikkoa. Onneksi se oli mahdollista. Tuolla kun joku sanoi, että v anhemmilla pitäisi olla mahdollisuus tutustuttaa 2 viikkoa lasta päiväkotiin...

Tällä samaisella palstalla aikoinaan joku kauhisteli ja piti ylihysteerisinä niitä vanhempia, jotka tutustuttaa lapsensa päiväkotiin 2 viikkoa !!! KAMALAA! Kyllä max 3 pv on aivan riittävä, lapselle kuin lapselle. Ja kaikki äidit peesaili tätä näkemystä.

Aikamoisia laumasieluja täällä.

siis täällä? Eikö kaikki ihmiset ole? Ihaillaan rahaa ja mammonaa ja tuhotaan omien lasten ainoa maapallo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mä oon miettinyt samaa,poika 2,5v aloitti ensi kertaa hoidossa kolmisen viikkoa sitten perhepäivähoitajalla. Aamulla jää itkun kanssa,kotiinhaettaessa painelee ulos hoitajan luota kengät kainalossa ja kotona saa varsinkin iltaisin usein pelkokohtauksia,säikkyy pienintäkin rasausta ja on herkempi itkemään kuin ennen. Hoitajan mukaan päivät menevät tosi hyvin,syö reippaasti (on aina nälissään kotiin tullessa vaikka välipalapöydästä haen),on kuulemma iloinen ja reipas. Poika sai ensimmäisellä hoitoviikolla yöllä kohtauksen,huusi sängyssään kuin hinaaja että "pois,pois,täti pois" ja huitoi käsillä ympäriinsä. En tiedä onko jotain vialla..Hoitaja vaikuttaa minusta mukavalta,pitkä ura jo takana ja jutellessa tuntuu avoimelta ja rempseältä ihmiseltä. En tiedä mitä teen jos tilanne jatkuu :/

Kuulostaa, ettei hoitopaikassa kaikki ole kunnossa, siellä on jotain, minkä takia lapsi ei viihdy ja minkä takia pelkää.

Mun lasten yksi pph oli myös tosi kiva. MUTTA onneksi esikoinen oli niin iso, että osasi kertoa.
"älä sano aamulla, että minua väsyttää, kun XXX laittaa sitten sänkyyn pimeään huoneeseen" Olin siis sanonut aamulla, että lapsi on väsynyt, joten pph oli laittanut lapsen vuoteeseen, vaikkei tämä ollut halunnut, ja kun lapsi oli pyytänyt valoja päälle, oli täti sanonut että pimeässähän sitä nukutaan. Lapsi pelkäsi pimeää.

Lisäksi siellä katsottiin jatkuvasti videoita (siihen aikaan ne oli videoita) ja lapsi pelkäsi hoitotädin teini-ikäistä, valtavan lihavaa poikaa. Onneksi mulla ei ollut vakipaikkaa, lopetin työt ja jäin kodinhoidontuelle nuoremman kanssa. Ko,. lapsi oli 4 v ja nuorempi 1 v.

 
Alkuperäinen kirjoittaja tutustumisesta:
Mulla Kolmonen aloitti päiväkodin 2 vuotiaana. Hän oli ja on edelleen minussa vahvasti kiinni. Esim äiti lapsi -piireissä arasteli niin, että oli vain minun jaloissa koko ajan. Leikki niin, että minun piti olla vieressä. Vierottaminen ei onnistunut... kun en viitsinyt 1,5 vuotiasta mammakerhoissa huudattaa.

No, päiväkotiin tutustuttiin 1,5 viikkoa. Onneksi se oli mahdollista. Tuolla kun joku sanoi, että v anhemmilla pitäisi olla mahdollisuus tutustuttaa 2 viikkoa lasta päiväkotiin...

Tällä samaisella palstalla aikoinaan joku kauhisteli ja piti ylihysteerisinä niitä vanhempia, jotka tutustuttaa lapsensa päiväkotiin 2 viikkoa !!! KAMALAA! Kyllä max 3 pv on aivan riittävä, lapselle kuin lapselle. Ja kaikki äidit peesaili tätä näkemystä.

Aikamoisia laumasieluja täällä.

Olet tehnyt aivan oikein!!!!

Juuri oikeaa tapaa. En tajua miten ajatellaan että kyllä se lapsi tottuu ja ei sitä tarvi tutustuttaa. Kaikkien vanhempien tulisi miettiä miltä maailma pienestä näyttää ja mitkä lasten tarpeet on.
On todella hienoa että on äitejä jotka tutustuttaa ja päiväkoteja jotka sitä kannustaa ja mahdollistaa.

Aina täytyy muistaa että lapsilla on niin erilaisia temperamentteja. Jos on ujo ja hitaastilämpenevä niin suurin virhe on pakottaa lasta reipastumaan.

Jokaisen vanheman tulisi lukea temperamentti kirja. Siitä saa tietoa miksi oma lapsi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy ja miten häntä tukea.

Ei ole hyvää eikä huonoa temperementtia. On vain erilaisia jotka tarvitsevat erilaisen tuen!

Hienoa että on järkeviä vanhempia jotka osaa ajatella asioita pienen näkökulmasta olematta hysteerikko... se on ihan eriasia..

saat vaan olla ylpeä itsestäsi. Olet aikaasi edellä =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja tutustumisesta:
Mulla Kolmonen aloitti päiväkodin 2 vuotiaana. Hän oli ja on edelleen minussa vahvasti kiinni. Esim äiti lapsi -piireissä arasteli niin, että oli vain minun jaloissa koko ajan. Leikki niin, että minun piti olla vieressä. Vierottaminen ei onnistunut... kun en viitsinyt 1,5 vuotiasta mammakerhoissa huudattaa.

No, päiväkotiin tutustuttiin 1,5 viikkoa. Onneksi se oli mahdollista. Tuolla kun joku sanoi, että v anhemmilla pitäisi olla mahdollisuus tutustuttaa 2 viikkoa lasta päiväkotiin...

Tällä samaisella palstalla aikoinaan joku kauhisteli ja piti ylihysteerisinä niitä vanhempia, jotka tutustuttaa lapsensa päiväkotiin 2 viikkoa !!! KAMALAA! Kyllä max 3 pv on aivan riittävä, lapselle kuin lapselle. Ja kaikki äidit peesaili tätä näkemystä.

Aikamoisia laumasieluja täällä.

siis täällä? Eikö kaikki ihmiset ole? Ihaillaan rahaa ja mammonaa ja tuhotaan omien lasten ainoa maapallo.

Niin, täällä.
Jos kerran kaikki ihmiset on laumasieluja, kaikki täällä ovat myös sitä. Paitsi minä. Siksi mulla ei olekaan kavereita, olen yksin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PKtäti:
Alkuperäinen kirjoittaja tutustumisesta:
Mulla Kolmonen aloitti päiväkodin 2 vuotiaana. Hän oli ja on edelleen minussa vahvasti kiinni. Esim äiti lapsi -piireissä arasteli niin, että oli vain minun jaloissa koko ajan. Leikki niin, että minun piti olla vieressä. Vierottaminen ei onnistunut... kun en viitsinyt 1,5 vuotiasta mammakerhoissa huudattaa.

No, päiväkotiin tutustuttiin 1,5 viikkoa. Onneksi se oli mahdollista. Tuolla kun joku sanoi, että v anhemmilla pitäisi olla mahdollisuus tutustuttaa 2 viikkoa lasta päiväkotiin...

Tällä samaisella palstalla aikoinaan joku kauhisteli ja piti ylihysteerisinä niitä vanhempia, jotka tutustuttaa lapsensa päiväkotiin 2 viikkoa !!! KAMALAA! Kyllä max 3 pv on aivan riittävä, lapselle kuin lapselle. Ja kaikki äidit peesaili tätä näkemystä.

Aikamoisia laumasieluja täällä.

Olet tehnyt aivan oikein!!!!

Juuri oikeaa tapaa. En tajua miten ajatellaan että kyllä se lapsi tottuu ja ei sitä tarvi tutustuttaa. Kaikkien vanhempien tulisi miettiä miltä maailma pienestä näyttää ja mitkä lasten tarpeet on.
On todella hienoa että on äitejä jotka tutustuttaa ja päiväkoteja jotka sitä kannustaa ja mahdollistaa.

Aina täytyy muistaa että lapsilla on niin erilaisia temperamentteja. Jos on ujo ja hitaastilämpenevä niin suurin virhe on pakottaa lasta reipastumaan.

Jokaisen vanheman tulisi lukea temperamentti kirja. Siitä saa tietoa miksi oma lapsi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy ja miten häntä tukea.

Ei ole hyvää eikä huonoa temperementtia. On vain erilaisia jotka tarvitsevat erilaisen tuen!

Hienoa että on järkeviä vanhempia jotka osaa ajatella asioita pienen näkökulmasta olematta hysteerikko... se on ihan eriasia..

saat vaan olla ylpeä itsestäsi. Olet aikaasi edellä =)

Tämä samainen muksu on nyt kohta 5 v ja aloitti uudessa päiväkodissa, jossa kuulemma nukkuma-huone on pimeä. Ei ollenkaan valoja. Hän pelkää pimeää, meillä kotona on kesälläkin !!! oltava yövalo sekä yläkerrassa aulassa valo !!!!!
En tiedä mitä pitäisi sanoa, miten suhtautua, sanoako ettei nuku päikkäreitä (vaikka usein on nukahtanut ja olen sanonut, että saa nukahtaa). En ole töissä, olen kotona pienemmän kanssa ja ehkä pitää siirtyä siihen, että haen klo 12.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mä oon miettinyt samaa,poika 2,5v aloitti ensi kertaa hoidossa kolmisen viikkoa sitten perhepäivähoitajalla. Aamulla jää itkun kanssa,kotiinhaettaessa painelee ulos hoitajan luota kengät kainalossa ja kotona saa varsinkin iltaisin usein pelkokohtauksia,säikkyy pienintäkin rasausta ja on herkempi itkemään kuin ennen. Hoitajan mukaan päivät menevät tosi hyvin,syö reippaasti (on aina nälissään kotiin tullessa vaikka välipalapöydästä haen),on kuulemma iloinen ja reipas. Poika sai ensimmäisellä hoitoviikolla yöllä kohtauksen,huusi sängyssään kuin hinaaja että "pois,pois,täti pois" ja huitoi käsillä ympäriinsä. En tiedä onko jotain vialla..Hoitaja vaikuttaa minusta mukavalta,pitkä ura jo takana ja jutellessa tuntuu avoimelta ja rempseältä ihmiseltä. En tiedä mitä teen jos tilanne jatkuu :/

Mun 1v8kk tyttö on vähän taantunut, kun hoitoon on tullut pienempiä, eikä itse saakaan sitä suurinta huomiota. Aamuisin pitää puuro syöttää, (on itse syönyt kaiken n. vuoden ikäisestä lähtien ) tissiä kovasti tekisi mieli jne. Kaikkia vauvojen juttuja haluaisi. Musta on ihan normaalia, että lapsi reagoi hoidossa oloon. Enemmän mä huolestuisin, jos kaikki menis aina hyvin.

Ja hoidossa on kyllä kiltti ja "reipas" tyttö.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rovva:
voi että, onpa taas surku kun päiväkodin henkilökuntaa mollataan tässäkin asiassa. Täällä palstalla näistä ketjuista saa aina sen kuvan, että päivähoidossa ei ainakaan osata yhtään mitään. Mitenköhän kukaan uskaltaa lapsiaan viedä päiväkoteihin, kun siellä vaan valehdellaan yms..
huh-huh... kyllä mua harmittaa näiden ketjujen keskustelut ammattitaitoisen päivähoidon henkilökunnan puolesta.

siis on niitä ammattitaitoisia totta kai. Mutta ikävä kyllä paljon puutuneita paatuneita ammattitaidottomia.
Se on totuus.

Sitä ei pitäisi peitellä. Eikä sitäkään kuinka huono tilanne päiväkodeissa on. Lapsiryhmät kasvaa ja työntekijöitä ei tuu lisää. Työtekijöistä imetään enempi mitä mahollista niin tottakai se vaikuttaa työhön ja sitä kautta lapsiin.

siksi olisi hyvä että vanhemmat tietää kuinka kiireellistä ja hurjaa semeno välillä on.
koska loppujen lopuksi on ainoastaan vanhemmat kun saavat muutosta aikaan.

en ole tarkoittanut suoranaisesti haukkua työntekijöitä koska moni on hyvä mutta ehkä väsynyt ja leipääntynyt.

Päiväkoti on yllättävän rankka paikka olla töissä ja sijaisia vaikea saada. Kuitenkin on kyse pienten laseten hyvinvoinnista ja kaikki vaikuttaa kaikkeen
 
Todennäköisesti monessa tilanteessa se "silottelu" on sitä, että hoitajat on nähny niin paljon päivähoidon alottaneita, että vertaavat keskiarvoon; jos lapsi on itkenyt yhtä pajon tai vähemmän, kuin keskiverto-aloittaja, sanotaan, että ihan hyvin on mennyt, välillä oli vähän äiti ikävä ja itketti, muuten oli reipas. Eikä se musta ole valehtelua. Eri asia sitten jos kirkkain silmin sanotaan, että tosi hyvin on mennyt, vaikka koko päivä olisi mennyt itkiessä. Ja mulle ainakin on kerottu, jos on ollut känkkis päivä tai ollut sylin tarpeessa. Ja hyvä niin, osaa itse sitten huomioida lasta myös sen perusteella loppupäivän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja oho:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mä oon miettinyt samaa,poika 2,5v aloitti ensi kertaa hoidossa kolmisen viikkoa sitten perhepäivähoitajalla. Aamulla jää itkun kanssa,kotiinhaettaessa painelee ulos hoitajan luota kengät kainalossa ja kotona saa varsinkin iltaisin usein pelkokohtauksia,säikkyy pienintäkin rasausta ja on herkempi itkemään kuin ennen. Hoitajan mukaan päivät menevät tosi hyvin,syö reippaasti (on aina nälissään kotiin tullessa vaikka välipalapöydästä haen),on kuulemma iloinen ja reipas. Poika sai ensimmäisellä hoitoviikolla yöllä kohtauksen,huusi sängyssään kuin hinaaja että "pois,pois,täti pois" ja huitoi käsillä ympäriinsä. En tiedä onko jotain vialla..Hoitaja vaikuttaa minusta mukavalta,pitkä ura jo takana ja jutellessa tuntuu avoimelta ja rempseältä ihmiseltä. En tiedä mitä teen jos tilanne jatkuu :/

Kuulostaa, ettei hoitopaikassa kaikki ole kunnossa, siellä on jotain, minkä takia lapsi ei viihdy ja minkä takia pelkää.

Mun lasten yksi pph oli myös tosi kiva. MUTTA onneksi esikoinen oli niin iso, että osasi kertoa.
"älä sano aamulla, että minua väsyttää, kun XXX laittaa sitten sänkyyn pimeään huoneeseen" Olin siis sanonut aamulla, että lapsi on väsynyt, joten pph oli laittanut lapsen vuoteeseen, vaikkei tämä ollut halunnut, ja kun lapsi oli pyytänyt valoja päälle, oli täti sanonut että pimeässähän sitä nukutaan. Lapsi pelkäsi pimeää.

Lisäksi siellä katsottiin jatkuvasti videoita (siihen aikaan ne oli videoita) ja lapsi pelkäsi hoitotädin teini-ikäistä, valtavan lihavaa poikaa. Onneksi mulla ei ollut vakipaikkaa, lopetin työt ja jäin kodinhoidontuelle nuoremman kanssa. Ko,. lapsi oli 4 v ja nuorempi 1 v.

no kun mä oon miettiny sitä,että jos tädissä tai itse paikassa ei ookkaan mitään vikaa,vaan jos poika pelkää/vierastaa hoitokavereitaan. Siellä on kaksi vähän isompaa poikaa,joilla on kuulemma vähän rajummat leikit. Pojan kaverit ennen hoitopaikkaa olivat 2v tyttö ja naapurin 3v hiljainen ja ujo poika.
 

Yhteistyössä