"Mahtaa olla miehellesi kivaa"

tai jotain sinne päin yritti joku loukata minua ketjussa, jossa retosteltiin masennustani.
En loukkaantunut, mutta jäi surullinen olo sen kirjoittajan puolesta.
Ihanko totta joku kokee, että parisuhde kaatuu toisen sairastumiseen.

Kaatuisiko teidän suhteenne?

 

Jokainen pitää hyväksyä semmoisenaan, myös sairastunut henkilö. Yleensähän parisuhteen ongelmat alkaa toisen parisuhteen osapuolista muuttuessa joksikin muuksi jonkin elämäntilanteen tuoman muutoksen (esim sairauden) vuoksi, kun toinen ei voikaan hyväksyä toista semmoisenaan.

 

Ei kaatuisi.

 

Ei kaatunut. Vaikka mies kävi kolmivuorotyössä, hoiti minut, lapset ja koirat.

 

Talking about me; eihän se kivaa puolisolle ole jos toinen on vuodesta toiseen kiukkuinen ja allapäin. Mut ei meilläkään kaatumassa homma ole. Fyysinen sairaus ehkä jopa helpompi kestää.

 

Talking about me; eihän se kivaa puolisolle ole jos toinen on vuodesta toiseen kiukkuinen ja allapäin. Mut ei meilläkään kaatumassa homma ole. Fyysinen sairaus ehkä jopa helpompi kestää.

Minulla on molempia ja hyvin tuntuu liitto kestävän silti.

 

Ei kaatunut. Mies hoiti kaiken: Lapset, minut, työn ja arjen.

Mutta nyt, kun kaikki on ok, on kaikki ihanaa eikä vain sitä ikuista murehtimista/huolehtimista. Kyllä minua harmittaa, että mieheni joutui yksin tuon kaiken kantamaan ja olen todella surullinen siitä.

 

Niin, eihän se toisen sairaus puolisolle kivaa ole, ei varmaan ollenkaan. Mutta eipä sille myöskään mitään voi, että sairastumisia tulee. Varmaan pistää arvot elämässä vähän uuteen järjestykseen.

 

Ei kaatunut mun masennukseen, paniikkihäiriöön ja muihin sairauksiin. Miehen mielestä mä olen edelleen se sama tyttö johon hän rakastui nuorena. Niin mä ainakin edelleenn rakastan miestäni ja lapsiamme koko sydämestäni. Muulla ei enää ole mulle väliä, muuta en jaksa. Perhe on kaikki. Syy elää, syy nousta aamulla ja hoitaa itseäni. Syy syödä lääkkeet ja ruokaakin.

 

Niin, eihän se toisen sairaus puolisolle kivaa ole, ei varmaan ollenkaan. Mutta eipä sille myöskään mitään voi, että sairastumisia tulee. Varmaan pistää arvot elämässä vähän uuteen järjestykseen.

Kumpa kaikki ymmärtäisi ettei sairaudelle voi mitään. Itse ainakin olen oppinut lisää nöyryyttä. Ja kiitollisuutta. Mua syyllistettiin seurakunnassa jossa kävin kun sairastuin. Ajettiin pahoja henkiä pois ja sanottiin että olen tehnyt syntiä kun olen sairas ja epäiltiin uskoani Jeesukseen. Lähdin sieltä ja kaikki käänsi selkänsä kun olen heille luopio. Lopulta uskalsin taas etsiä uutta seurakuntaa, ja löysin seurakunnan jossa on armo ja totuus ja ihania uskovia ystäviä jotka on tukena.

 

Kumpa kaikki ymmärtäisi ettei sairaudelle voi mitään. Itse ainakin olen oppinut lisää nöyryyttä. Ja kiitollisuutta. Mua syyllistettiin seurakunnassa jossa kävin kun sairastuin. Ajettiin pahoja henkiä pois ja sanottiin että olen tehnyt syntiä kun olen sairas ja epäiltiin uskoani Jeesukseen. Lähdin sieltä ja kaikki käänsi selkänsä kun olen heille luopio. Lopulta uskalsin taas etsiä uutta seurakuntaa, ja löysin seurakunnan jossa on armo ja totuus ja ihania uskovia ystäviä jotka on tukena.

Voi ahdistus! Pitäis upottaa myllynkivi kaulassa tämmöset taitamattomat puoskarit! Miksi ei vaan voi siunata ja rukoilla, miksi pitää tuolla tavalla.

Hyvä että löysit paremman seurakunnan, monelle käy niin, että tuntuu turvallisemmalta hylätä koko usko tuommoisen takia.

 

Tuolleen loukkauksena sanottuna en korvaani lotkauttaisi.
Aiheesta vakavasti keskusteluna ottaen parisuhde meinasi kaatua. Masennustakin on niin montaa variaatiota ja jos siinä alkaa sairastua itsekkin on aika miettiä muutosta.

Kaikki ei ole niin mustavalkoista ja toisen sairauden pelkkä ymmärtäminen saattaa aiheuttaa vain sairauden pahenemista. Joskus se rakkaan perseelle potkiminen ja takaisin elämään vetäminen on enemmän rakkautta, kuin jatkuva ymmärtäminen ja pahassa olossa rypeminen.

 

Ei tuollaisista kommenteista kannata välittää, koska ei sairastunut sairaudelleen nyt mitään voi. Ja sairauden vaikutus parisuhteeseen on aina tapauskohtaista.

Mutta valitettavasti mun on sanottava, että mun parisuhde kyllä kaatui puolison mielenterveysongelmiin, koska hän ei suostunut ottamaan apua vastaan ja muuttui väkivaltaiseksi. Molempien asenteet vaikuttavat paljon.

 

Voi ahdistus! Pitäis upottaa myllynkivi kaulassa tämmöset taitamattomat puoskarit! Miksi ei vaan voi siunata ja rukoilla, miksi pitää tuolla tavalla.

Hyvä että löysit paremman seurakunnan, monelle käy niin, että tuntuu turvallisemmalta hylätä koko usko tuommoisen takia.

Mullakin tuli ensin katkeruus Jumalaa kohtaan, mutta onneksi tajusin että ei Jumala ole syyllinen mitä ihmiset tekee. Pelokkaana menin tuohon mulle uuteen seurakuntaan, pelkäsin tuleeko sielläkin kakkaa niskaan, mutta se armollinen ilmapiiri sulatti pelon ja lopulta pystyin avautua ja ihmiset ei syyllistäneetkään vaan rukoilivat. Ja olen saanut ystäviäkin.

 

Mullakin tuli ensin katkeruus Jumalaa kohtaan, mutta onneksi tajusin että ei Jumala ole syyllinen mitä ihmiset tekee. Pelokkaana menin tuohon mulle uuteen seurakuntaan, pelkäsin tuleeko sielläkin kakkaa niskaan, mutta se armollinen ilmapiiri sulatti pelon ja lopulta pystyin avautua ja ihmiset ei syyllistäneetkään vaan rukoilivat. Ja olen saanut ystäviäkin.

Joo, mun mielestä hyvässä seurakunnassa annetaan ihmiselle myös käytännön apua, otetaan ihminen mukaan siihen yhteyteen ja luodaan ystävyyssuhteita. Ei voi tosissaan rukoilla jonkun puolesta, jos ei ole käytännön tasolla mitenkään valmis tukemaan sitä ihmistä.

 

Vastaavia viestejä voi saada muutoinkin kuin masennuksen vuoksi.
Miehen epäiltiin "Katuvan" liittoamme kun sairastuin syöpään tai vaikka silloin kun sain aivoinfarktin.
Kuten jo alussa sanoin, surettaa niin ajattelevien puolesta. Uskovatko etteivät itsekään voi tulla rakastetuiksi kuin vain välinearvon kautta...?

 

Vastaavia viestejä voi saada muutoinkin kuin masennuksen vuoksi.
Miehen epäiltiin "Katuvan" liittoamme kun sairastuin syöpään tai vaikka silloin kun sain aivoinfarktin.
Kuten jo alussa sanoin, surettaa niin ajattelevien puolesta. Uskovatko etteivät itsekään voi tulla rakastetuiksi kuin vain välinearvon kautta...?

Keskustelupalstoilla ei voi olla törmäämättä typeriin viesteihin. Ja toisaalta niiden ikävien juttujen voimakkaampi havainnointi ja muistaminen kuuluu masentuneilla taudinkuvaan. Älä välitä muiden mielipiteistä. Ilkeilijöillä on todennäköisesti itselläkin paha olla, joku henkilökohtainen ongelma.

 

Täällä ja vauvallahan on jatkuvasti keskusteluja joissa kysellään että onko pakko jaksaa jos mies on masentunut. Yleensä naiset kuorossa huutavat että ei, ja lemppaa se paska, ansaitset parempaa. Mitenkään siis aloittajaan liittymättä.

 

että jos se kaatuu mies oli mulkku ja jos se ei kaadu mies taitaa olla kultakimpale

 

Joo, mun mielestä hyvässä seurakunnassa annetaan ihmiselle myös käytännön apua, otetaan ihminen mukaan siihen yhteyteen ja luodaan ystävyyssuhteita. Ei voi tosissaan rukoilla jonkun puolesta, jos ei ole käytännön tasolla mitenkään valmis tukemaan sitä ihmistä.

Olen samaa mieltä. Ihanaa kun löytyy uskovia jotka haluaa tosissaan seurata Jeesusta. Ettei ole vain hienoja sanoja. Jokainen voi tehdä jotain, itse olen edelleen sairas mutta voin ainakin rukoilla, ja kertoa muille mistä saa apua, ja pystyn antamaan vertaistukea muille sairaille... sillä lohdutuksella minkä olen itse saanut.

 

Nii-in... kaatuisiko? Mielenterveydelliset sairaudet ovat vaikeita kumppanin aina tajuta jollain asteella. On helppoa sanoa, ettei alkoholistin tai narkomaanin kanssa pidä olla. Nekin ovat psyykkisiä sairauksia. Vielä vaikeampaa on sanoa, että jos puoliso on skitsofreenikko tai maanis-debressiivinen, että se pitäisi jättää. Masennus kai on näistä jopa se parhaiten ymmärretty. Kaikki silti samalla tavalla psyykkisiä sairauksia.

Jättäisitkö sinä alkoholistin?

 

Nii-in... kaatuisiko? Mielenterveydelliset sairaudet ovat vaikeita kumppanin aina tajuta jollain asteella. On helppoa sanoa, ettei alkoholistin tai narkomaanin kanssa pidä olla. Nekin ovat psyykkisiä sairauksia. Vielä vaikeampaa on sanoa, että jos puoliso on skitsofreenikko tai maanis-debressiivinen, että se pitäisi jättää. Masennus kai on näistä jopa se parhaiten ymmärretty. Kaikki silti samalla tavalla psyykkisiä sairauksia.

Jättäisitkö sinä alkoholistin?

Varmasti vaikuttaa paljon, haluaako ihminen velloa sairaudessaan vai ottaako apua vastaan. Jonkun maanisdepressiivisenkään kanssa pidemmän päälle ei varmana oo helppo olla, jos ei ollenkaan halua lääkitystä ja sitten tekee kaikenmaailman tempauksia. Sama alkkiksen kanssa, että pitäisi hoitaa sitä sairautta.

 

Yksi parisuhde kaatui. Olimme nuoria, asuimme yhdessä ja oltiin rakastuneita. Mies oli komea ja kiltti ja mukava. Sitten hän rikkoi selkänsä, pahasti. Sitä leikattiinkin. Miehestä tuli iloton kivulias valittaja, vahti menemisiäni ja tunsin olevani loukussa kun ei hänenkään kanssaan voinut mitään tehdä kun aina oli se selkä esteenä. En uskonut muutokseen muun kuin ihmeparanemisen kautta, ja sitäpaitsi selkävaivat tuppaa uusimaan. En halunnut sellaista miestä. Läksin, enkä ole katunut. Hän oli pettynyt ja katkera, varmaan syystäkin.

Minulla on kuitenkin vain tämä yksi elämä, ja se on minun eikä kenenkään muun.

 

Mulla mies ilmeisesti masentunut ja käyttää myös liikaa alkoholia (koska on masentunut? Kumpi oli ensin muna vai kana?). Voin sanoa, että ei ole puolison osakaan helppo. Mua helpottais hirveästi jos kuulisin joltain lääkäriltä, että mies on oikeasti masentunut. Miten masennus edes diagnosoidaan? Onko se masennus, jos testit niin näyttää? Auttaisi paljon jaksamaan. Ettei tulisi vaan ajateltua, että mies on itsekeskeinen mulkero vaan että tämä on just niitä vastamäkiä, joissa oon luvannut olla tukena.

Täytyy myöntää, että eroakin ajoittain olen miettinyt, koska ajoittain on niin vaikeaa. Kuitenkin sitten tuo on niin rakas, ettei haluaisi ja arvot ja tulevaisuuden suunnitelmat on niin samanlaiset. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun mies muutaman oluen ottaneena (ja joskus selvänäkin) kiroaa elämäänsä jonkun pikkujutun takia, kokee olevansa täysin epäonnistunut ja pahimmassa tapauksessa vielä syyttää mua siitä niin tulee olo, että miksi kuuntelen tätä..

Mummeliisalle kuitenkin sympatiat, mutta varsinkin jos masentunut on kovin syyttäväinen puolisoaan kohtaan tai jos on alkoholin suurkulutusta niin ymmärrys voi olla kovastikin koetuksella ja ymmärrän, jos kaikki ei jaksa.

 

Varmasti vaikuttaa paljon, haluaako ihminen velloa sairaudessaan vai ottaako apua vastaan. Jonkun maanisdepressiivisenkään kanssa pidemmän päälle ei varmana oo helppo olla, jos ei ollenkaan halua lääkitystä ja sitten tekee kaikenmaailman tempauksia. Sama alkkiksen kanssa, että pitäisi hoitaa sitä sairautta.

No parantuneena alkoholistina on pakko oikaista tuota käsitystä. Siis että "haluaako hoitaa sairautta"... No alkoholisti haluaa hoitaa sairautta siinä missä kuka tahansa mieleltään sairas. Mutta ei hän halua lopettaa JUOMISTA, sillä SE ON SE SAIRAUS. Se on ehkä vaikeaa käsittää, mutta lue uudestaan. Jos juomisen lopettaminen on sairaus, siihen haluaa apua, muttei (tietenkään) halua lopettaa juomista. Jos haluaisi, ei olisi ongelmaa.