Mahdoton 3v!

Oisin kysellyt että onko muilla samanlaista ja onko ihan normaalia...meidän 3v tyttö on koko elämänsä ollut todella tempperamenttinen ja raivarit on tuttuja... nyt kuitenkin on kaikki vaan pahentunut, hänestä tuli isosisko lähes vuosi sitten ja nyt viimesen 6kk aikana esimerkiksi pukeminen on ihan hirveetä,hän ei muka osaa mitään, vaikka kyllä halutessaan osaa. Aamusin esimerkiks kun mennään puistoon, mä sanon hänelle pariin kertaan 30-15min ennen, että kohta aletaan sitten pukemaan kun mennään ulos,vaikka aamu ois menny kuin hyvin tahansa,alkaa pukemis hetkellä hirvee raivari. Mä puen tytön kun muuten ei päästäs mihinkään,hän menee veteläksi taikka saa raivokohtauksen ja huutaa,potkii,riuhtoo yms. Sit me vaan väkisin puetaan ja sit kun päästään lähteen,on kaikki taas hyvin.
Ennen juoksi myös karkuun mutta nyt ei sitä enään tee. Itse jos annan pukee niin hän vaan heittelee vaatteita.

Hän viskoo myös lelujaan, ohimennen lyö ja potkii pikkuveljeään (ei lujaa mut kuitenkin), mitään leluja ei pikkuveikka sais ottaa, kaupassa yms missätahansa vetää kunnon itkupotkuraivarit. yms... elämä hänen kanssaan on aika kamalaa,hetkeksikään ei voi jättää veikan kanssa kahestaan. Joka kerta kun jotain tekee,olen komentanut ja suuttunutkin,välillä huudan kun raivopäinen kun menee vaan hermo. Raivareiden sattuessa olen aikasemmin passittanut hänet huoneeseen mutta nyt kun potkii ja heittelee tavaroita,häntä on pakko pitää väkisin sylissä,kunnes rauhottuu ja siinä saattaa hyvinkin mennä 30min.

Mitään hän ei huutamisellaan koskaan oo saanu ja kaupassa joko nappaan kainaloon ja sit mennään. Kyllä hän sitten ihanakin osaa olla mutta nyt ne hetket tuntuu niin vähäisiltä ja mielelläni en hänen kanssaan lähde minnekkään kun en jaksa aina sitä tappelua. Aikaa hänelle ollaan annettu,käydään kahestaan ulkona ja kivoissa paikoissa,luen joka ilta monta satua ja nukutan viereen ja jutellaan yms... Raivareiden jälkeen myös aina jutellaan asiasta. Päiväkodissa ei nyt mun loman aikana ole ollut,mutta on menossa kun palaan pian töihin. Niin ja kehun myös aina kun on nätisti. Nyt on myös piirrettyjen katsomiskielto jos vaikka lyö veljeään taikka ei varotuksista huolimatta ala käyttäytyyn kunnolla vaikka kaupassa taikka lenkillä.

Tänäänkin sai kauheen raivarin siitä ettei saanu kaikkia barbejaan kylpyyn mukaan...en vaan halunnu et pilaa kaikki hienoimmatkin barbinsa, siitäkin se huusi ainakin sen 30min ellei kauemminkin. Itsellä alkaa olla hermo jo aikas kireellä ja epätoivo iskeen ton agressiivisuuden kanssa...onko se ihan normaalia? Aikasemmin ei ole ollut ketään kohtaan agressiivinen.

 

Ihan normaalia uhmaa.

 

Välillä vaan on itsellä niin kamalan huono omatunto kun huudan sille... en mä nyt heti ala raivoon mut sit kyllä menee hermot jos pidempään kiukkuaa tai kiusaa ja sit saa vielä raivarin kun jonnekkin pitäs lähtee. Sit saa kyllä koko talo kuulla et meillä riidellään muksun kans... ;( Tiedän et se ei auta mutta mutta...

 

Mä teen niin - vaikkei kai sais - että jos ei nätisti pue, tai lähde kun sanotaan, sanon että äiti menee ja jäät sitten yksin tänne. Meillä on myös uhmakausi menossa, uutena piirteenä tullut että kun kiellän, niin ennen on tehonnut, nyt huutaa vaan että ÄÄÄÄÄÄ kiukuissaan. Siksi otettiin jäähy tiukkaan käytäntöön, tämä viikko mennään niin että kun käsketään, niin toteltava tai jäähylle. Saa nähdä auttaako.... Meilläkin tulossa pien pikkusisraus, joten pakko saada tämä uhma taltutettua.

Kauppaan tms kun mennään, niin sovitaan etukäteen mitä ostetaan ja mitä tapåahtuu jos ei toimi niin kuin pitää.

Voimia!

 

Mulla myös kohta 3v tyttö ja kuulostaa niiiiiin tutulta :hug:

 

Onneksi näitä mahdottomia on muillakin, kun vaan mulla!
Voimaa ja valoa!

 

Ihanaa tosiaan kuulla et on muillakin...meillä toi likka on ollut tosi voimakastahtoinen jo 1,5 vuotiaasta lähtien ja pahenee vaan. Mua niin varoteltiin et kun pikkunen syntyy,niin on mustis...no meillä ei ollu ekaan puoleen vuoteen oikeestaan mitään,nyt kun pikkuveli on alkanu liikkuun ja on myös aika vaativa,on myös tää mustasukkasuus alkanu. Moneen otteeseen on jääny veikan sormet oven väliin taikka jalan alle kun en oo ajoissa kerinny hätiin ja tahallaan on paiskattu ovi kiinni.

 

Ap:n teksti oli kuin omaani. meillä siis samanmoista menoa. tyttö 2v10kk. pukiessa juoksee karkuun ym. ja kun vihdoin suostuu puettavaksi niin se on yhtä kiemurtelu, huutamista ym.
Kaupasta tosin ei ole koskaan halunut mitään, vaan se kaupassa raivoaminen alkaa heti jo ovella.(isänsä kanssa on kuin enkeli kaupassa, pitää kädestä kiinni ja on nätisti) oonkin miettinyt että onkohan mussa joku vika, vaikka noissa kaupassa raivoamisissa olen itse ihan rauhallinen. Mutta tosiaan vain mun kanssa saa kaupassa raivareita..

 

ei meilläkään mitään kaupasta yleensä halua ja harvoin suuttuu siitä ettei jotain saa, vaan alkaa ihan muutenvaan kiukkuaan. Viimeks siitä kun kävin autolla kaupassa ja oli molemmat lapset mukana,laitoin pienemmän istuun ostoskärryyn ja isomman piti kävellä,normaalisti haluaakin aina kävellä mutta nyt kun pikkuveli saikin istua,niin siitähän piti ruveta sit raivoon ja kärryihin ei mahtunu kahta... no siinä se sit lidlin käytävällä makas pitkinpituuttaan ja mä tein ostoksia,ei ollu ruuhkaa niin jätin sen siihen ja pyörin lähettyvillä.Se loppukin sit siihen kun joku vieras nainen kysy likalta et mitäs joululauluja sä täällä laulat? likka vähän hölmisty ja unohti kiukkunsa. Joskus kiristys, lahjonta ja uhkailu auttaa mut ei läheskään aina.

 

Niin tutun kuulosta.. mä toisaalta näen myös hyvän puolen tuossa "raivoamisessa" eli se osoittaa sen että lapsi uskaltaa laittaa mulle vastaan, eli pystyy luottamaan minuun etten satuta häntä tai myös hänellä on ns. sananvaltaa.
Meil myös nuo kauppareissut on usein tahtojen taistelua, alku mennään nätisti, jossain vaiheessa kyllästytään ja aletaan tyhmäilee, oon sit menny 1:n varoitus, 2:n varoitus = viimeinen varoitus ja sit tapahtuu jotain (mikä on yleensä se et tyttö joutuu kärryihin istumaan).
Kotona oon monesti huomannu nuiden kiukkupuuskien kohdalla "parhaimmaksi" keinoksi sen, et ensin kuuntelen mikä on ongelma, annan siihen vastauksen.. olen läsnä mut en ragoi itku potku raivariin, jos siihen reagoi on se ikään kuin vastaus "sain huomion huutamalla"

 

Lapsi on uhmaiässä, Vanhempainnetti - MLL

 

Meillä 3v:lle auttaa kun sanon, että lasken 10 ja sitten sun pitää olla hampaiden pesulla jne... Teillä ap neiti on varmaan mustasukkainen pikkusisaruksesta ja se ottaa koville. Anna lapselle myös pieniä tehtäviä ja korosta että hän saa olla äidin pikkuapulainen kun vauva ei vielä osaa tehdä sitä ja tätä mm. pukea itse. Jaksamista!

 

Kyllä kiukuttelu kuuluu kasvuun, mutta tuo agressiivisuus kyllä jo mua hieman pelottaisi. Kannattais kyllä hakea ammattiapua ettei pienemmälle vain satu mitään vakavempaa. Ja myös itselle apua, koska ei tuo sinun huutaminen/syyllistäminen auta tuota uhmaa yhtään, vaan pahennat tilannetta entisestään. Ymmärrän että kiukuttelu on välillä raskasta, mutta jos kotikonstit eivät auta niin parempi hakea sitä apua ajoissa. Voimia!