Ekaluokkalaisen kiukkukohtaukset

[apua kaipaan]

Kertokaa minulle mitä teette jos teidän lapsi on tottelematon?
Mulla palaa ihan okeesti käpy tuohon poikaan
Ei tottele ja alkaa kiukuttelemaan ja jäähypenkki vaan pahentaa asiaa. Riehuu, haukkuu, lyö ja potkii, heittelee tavaroita jne... Välillä on vaan pakko pitää sylissä et rauhottuu, tätä voi kestää 30min ennen ku rauhottuu. pienemmät lapset katselee vierestä. Mulla nykyisin niin helposti palaa käpy tuon pojan temppuiluun ja raivoon hänelle vaan komentamisen sijaan, kun ei jaksa. Sitten hävettää oma käytös kun piti korottaa ääntä niin paljon. Sitten välillä työnnän hänet omaan huoneeseen etten hermostu liikaa. huokaus.

 

[apua kaipaan]

Normaalisti poika on ihana ja rakastettava ja kiltti. Mutta kiukkukohtauksen aikaan on ihan mahdoton.

 

["röyhkeä koira"]

Ongelmia koulussa?
Suostuuko se puhumaan sulle?

 

["vieras"]

Sun pitää näyttää mitä kiukkuisena saa tunteensa purkaa, osta vaikka nyrkkeilysäkki jota saa takoa kun oikein kiukuttaa.

 

[toinen ekaluokkalainen]

Meillä poika on aina ollut helppo lapsi (paitsi vauvana huusi yötä päivää).
Mutta mitään uhmakausia ei ole oikein ollut, ja aina asioista on voinut keskustella ja sopia ilman isompia mielenmyllerryksiä.
Vaan autappa, kun ekaluokka alkoi. Tuntuu, että kaikki uhkaiät on tullut yhtäaikaa, poika todella koettelee rajoja ja uhmaa ja kiukkuaa ihan kaikkeen vastaan.
Ovet paukkuu, kirosanoja viljelee, tavaroita rikkoo, huutaa kuinka äiti on idiootti ja tyhmä jne.
Olen ollut aivan hämmästynyt ja miettinyt, että mitä tässä oikein tekisi, kun mitkään rangaistukset ei tehoa.
Mutta olen kokemuksia netistä etsinyt ja on näköjään aika yleistä, että tässä iässä raivotaan ja kiukutellaan.
Onhan se lapsellekkin varmasti väsyttävää, kun koulu alkaa, tulee kovasti yhtäkkiä vastuuta, itsenäisyys kasvaa, kun samalla kuitenkin haluaisi olla vielä äitin pikkupoika.
Meilläkin iltatoimet monena iltana menee niin, että ensin huudetaan:"oot TYHMÄ, en anna ikinä pusuja ja haleja, en rakasta sua enää". Mutta kohta sitten jo tulee sanomaan hyvää yötä ja kertoo kuinka tärkeä äiti on.
Minulla sattuu olemaan erittäin pitkä pinna, mutta kyllä sekin tässä välillä tuntuu olevan koetuksella.
Mutta minua on ainakin auttanut ajatus, kun hermot meinaa mennä, että olen itse aikuinen ja ajattelen tilannetta lapsen kautta. Onhan minullakin monesti olo, että tekisi mieli paukutella ovia ja kiukuta ja hermota. Lapsella ei ole vielä kykyä hallita itseään kovassa kiukussa.
Joten ajattelen vain:"minä olen aikuinen ja minä kestän tämän tilanteen, lapsi on lapsi, ja ei välttämättä itselleen voi mitään". Ja pystyn hoitamaan tilanteen rauhallisesti.

Eikä kannata jäädä tilanteita märehtimään liiaksi. Jos minulla joskus menee hermot ja suusta pääsee jotakin typerää tai kiroan ääneen, niin käyn rahoittumassa. Menen sitten lapsen tykö ja pyydän anteeksi. Puhutaan siitä, ja kerron, että aikuisetkin on joskus väsyneitä, ja aikuisiakin joskus kiukuttaa ja silloin saattaa sanoa jotkain hölmöä mitä ei tarkoita.
Näin lapsi toivottavasti oppii, ettei kukaan ole täydellinen ja aikuisillakin on huonoja päiviä.

Voimia sinne kiukkujen keskelle, niitä tarvitaan. Kyllä se joskus ohi menee.

 

[apua kaipaan]

Ei oo puhunut että olis mitään ongelmia koulussa tai kavereiden kanssa. Kiukut alkaa yleensä minun kehoituksesta korjata omat jälkensä.

 

[Ekaluokkalaisen äiti]

Täällä kans kiukutellaan, mutta usein myös läksyjen teon yhteydessä. "Helpottavaa" kuulla, että muilla on myös hankalaa nyt, luulisin sen johtuvan ihan yksinkertaisesti väsymyksestä, jota tuo suuri elämänmuutos, koulun aloittaminen, aiheuttaa.

Mekin ollaan aina yritetty kysellä, jos jotakin on sattunut, ja yleensä mahdolliset konkreettiset harmitukset onkin onnistuttu selvittämään, jos jokin sattumus on jäänyt painamaan mieltä. Mut muuten sit ihan väsymystä. Viikonloppuna saatiin kuulla, että "tämä on ihan kamala perhe ja mä lähden täältä pois".. Joo, ei sit kuulemma olekaan perheessä vikaa vaan lapsessa itsessään, kun ei osaa mitään.. sitä sitten taas käytiin pitkät kannustus- ja lohdutuskeskustelut..

Ei ole helppoa! Vähän tästä varoiteltiin, mut silti jotkut tilanteet pääsevät yllättämään.

Voimia samanlaisten tilanteiden kanssa kamppaileville!

 

[apua kaipaan]

Kiitos "toinen ekaluokkalainen" tekstistäsi. Sain ajattelemisen aihetta lukiessani sitä. Nyt on vauvan kanssa mennyt melkein vuosi kun ei ole öitänsä saanut nukkua, se vaikuttaa lyhyeen pinnaani ja korotan liian helposti ääntäni Välillä tuntuu, ettei täällä enää muuten komennetakkaan minun toimestani, kun huutamalla. Väärin, tiedän mutta ei sitä väsyneenä tarpeeksi fiksusti ajattele. olen miettinyt, mitä apukeinoja tlanteeseemme on. En tarvitse kotiimme ketään auttamaan. koska se ei poikani kiukkuaj vie pois. Ainoa hermojen rauhoittaminen on siivoaminen.

 

["Äx2"]

Hei

Koulun aloitus on rankkaa lapselle. Tulee paljon muutoksia ensimmäisellä luokalla. Ajattele, ettei poikasi ole kuriton, hän saattaa olla hieman ahdistunut uudesta tilanteesta. Hän etsii paikkaansa kouluyhteisöissä.

Minäkin olen jäähypenkin kannattaja. Kun poika on rauhoittunut, voit keskustella ja kysyä miten koulussa menee ja onko rankkaa olla ekaluokkalainen.

Jaksamista ja pitkää pinnaa!