vierailija
Olen sekaantunut pahimpaan soppaan ikinä.
Olen kiintynyt ja syventynyt ihmiseen, joka sattuu olemaan ystäväni ex.
Ystävä on minulle erittäin tärkeä, enkä halua menettää tätä.
Aloin nähdä tätä exää yhteisissä bileissä ja huomasimme, että tulemme todella hyvin toimeen ja yhdessä on hauskaa. Kaveruus kesti läpi kesän, siihen myös sisältyi säätöä.
Ystävälle tämä oli ensin ok että vietämme aikaa, mutta sitten ei ollutkaan ja hän mitää sanomatta pisti kumpaakin välit poikki. Stressasin asiaa todella paljon, koska olin umpikujassa ja piti valita kumman valitsen...
Päätöksestä teki vaikeaa se, että edellisen huonon ja toksisen suhteen jälkeen tämä mies on oikeasti kaikkea muuta; hän kohtelee hyvin, hemmottelee, meillä on superhauskaa ollut yhdessä ja voimme jutella asiasta kuin asiasta eikä juttu lopu kesken. Mielenkiinnot osuu kaikki yhteen ja hän on auttanut arjessa kaikin tavoin, keittää joka aamu ja iltapäivä kahvit vaikkei hän menisikään töihin, tukee ja jaksaa kuunnella huolet, läheisyys ja siihen liittyvät mielenkiinnot osuu täysin yksiin ja kaikki on todella hyvin, pystyn myös näkemään tulevaisuuden hänen kanssaan.
Kuitenkin välitän ystävästäni todella paljon enkä haluaisi rikkoa välejä miehen takia.
Ystävä otti yhteyttä lopulta vajaa 3kk jälkeen.
Ystäväni alkoi itse seurustella vuosi sitten ja unohti minut lähes kokonaan, edellisen eron myötä vietin paljon aikaa sellaisen ystävän kanssa joka oli kokenu just samanlaisen parisuhteen ja eron, ja välit tähän läheiseen ystävään viilenivät. Tuntui ettei häntä enää kiinnostanut miten mulla menee, mutta sitten puolivuotta myöhemmin kiinnosti vain se, että onko mulla ja hänen exällä jotain enemmän.
Olen niin ristiriitaisessa tilanteessa, pitäisikö unohtaa mies josta ehkä voisi tulla elämänkumppanini, vai valita ystävä, joka kuitenkin asuu miehensä ja lasten kanssa 5h ajomatkan päässä? Eikä tuo matka ole ongelma, vaan myös ystävän käytös, tuntuu vahvasti etten ole enää kovin tärkeä hänelle.
Ollaan puhuttu välirikon jälkeen, ja hän sanoi että ymmärtää kyllä miksi viihdyn miehen kanssa, kun tietää että hänen kanssa on helppo olla mutta jäi pinnalle leijumaa se asia eikä hän näyttäny maholliselle suhteelle kovinkaa vihreää valoa.
Ystävän kanssa ollaan oltu hyviä ystäviä yli 10 vuotta, ja hänen ja exänsä erosta on 4 vuotta aikaa, ero oli siisti ja ystävä oli jättänyt miehen.
Olen kiintynyt ja syventynyt ihmiseen, joka sattuu olemaan ystäväni ex.
Ystävä on minulle erittäin tärkeä, enkä halua menettää tätä.
Aloin nähdä tätä exää yhteisissä bileissä ja huomasimme, että tulemme todella hyvin toimeen ja yhdessä on hauskaa. Kaveruus kesti läpi kesän, siihen myös sisältyi säätöä.
Ystävälle tämä oli ensin ok että vietämme aikaa, mutta sitten ei ollutkaan ja hän mitää sanomatta pisti kumpaakin välit poikki. Stressasin asiaa todella paljon, koska olin umpikujassa ja piti valita kumman valitsen...
Päätöksestä teki vaikeaa se, että edellisen huonon ja toksisen suhteen jälkeen tämä mies on oikeasti kaikkea muuta; hän kohtelee hyvin, hemmottelee, meillä on superhauskaa ollut yhdessä ja voimme jutella asiasta kuin asiasta eikä juttu lopu kesken. Mielenkiinnot osuu kaikki yhteen ja hän on auttanut arjessa kaikin tavoin, keittää joka aamu ja iltapäivä kahvit vaikkei hän menisikään töihin, tukee ja jaksaa kuunnella huolet, läheisyys ja siihen liittyvät mielenkiinnot osuu täysin yksiin ja kaikki on todella hyvin, pystyn myös näkemään tulevaisuuden hänen kanssaan.
Kuitenkin välitän ystävästäni todella paljon enkä haluaisi rikkoa välejä miehen takia.
Ystävä otti yhteyttä lopulta vajaa 3kk jälkeen.
Ystäväni alkoi itse seurustella vuosi sitten ja unohti minut lähes kokonaan, edellisen eron myötä vietin paljon aikaa sellaisen ystävän kanssa joka oli kokenu just samanlaisen parisuhteen ja eron, ja välit tähän läheiseen ystävään viilenivät. Tuntui ettei häntä enää kiinnostanut miten mulla menee, mutta sitten puolivuotta myöhemmin kiinnosti vain se, että onko mulla ja hänen exällä jotain enemmän.
Olen niin ristiriitaisessa tilanteessa, pitäisikö unohtaa mies josta ehkä voisi tulla elämänkumppanini, vai valita ystävä, joka kuitenkin asuu miehensä ja lasten kanssa 5h ajomatkan päässä? Eikä tuo matka ole ongelma, vaan myös ystävän käytös, tuntuu vahvasti etten ole enää kovin tärkeä hänelle.
Ollaan puhuttu välirikon jälkeen, ja hän sanoi että ymmärtää kyllä miksi viihdyn miehen kanssa, kun tietää että hänen kanssa on helppo olla mutta jäi pinnalle leijumaa se asia eikä hän näyttäny maholliselle suhteelle kovinkaa vihreää valoa.
Ystävän kanssa ollaan oltu hyviä ystäviä yli 10 vuotta, ja hänen ja exänsä erosta on 4 vuotta aikaa, ero oli siisti ja ystävä oli jättänyt miehen.