Ärsyttää muuten se, että kaikki tupakoivat niputetaan jotenkin samaan kastiin. Että kaikki mukamas paasaa, että ei tää röökaaminen mitään haittaa. Itselleni tupakointi ja jatkuvat lopetusyritykset raskausaikana aiheutti todella voimakasta ahdistusta, itkua, masennusta. Olin nuori ja tyhmä, mutta myös heikko ja häpesin tosi paljon itseän ja poltin piilossai. Pahimmissa ahdistuksissa jopa mietin, että pitäisikö tappaa itseni, kun ei musta ole mihinkään, olen läpimätä äiti. Joo, ei ole normaalia, mutta todella se syyllisyys ja häpeä voi olla tosi voimakasta, kun tietää tekevänsä väärin, eikä syystä tai toisesta pysty tekemään sitä mitä pitäisi.
Nyt vuosia myöhemmin nään, että olin vielä epäkypsä ja vasta äidiksi kasvamassa, ja tupakointi raskauden alussa oli todella tietenkin vain omalla vastuullani (en voi siitä muille vierittää syitä), mutta muistan ne todella ilkeät viestit, kun asiasta yritin jossain nettipalstalla puhua... oli todella virhe puhua edes aiheesta, sillä ne ilkeät viestit aiheutti vaan enemmän juurikin häpeää ja itseinhoa. Tällä yritän vaan sanoa, että jos lähipiirissä joku oikeasti yrittää lopettaa ja kokee sen tosi vaikeaksi, niin en suosittele nimittelemään ja haukkumaan, jos tupakoivalla on jo valmiiksi häntä koipien välissä ja ahdistunut olo. Ja tästä kaikesta huolimatta olen siis todella sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi tupakoida raskausaikana, ja altistaa lastaan niille myrkyille.