Mäki alan "valittaan" pk hoitajista!! (Lapsen käytös)

Ei vaan oikeasti, kokemuksia yhden lapsen vanhemmilta?

Mulle on päiväkodissa puhuttu kun lapsi tönii muita, siis ihan yhtäkkiä voi mennä tönäiseen tms. Multa kyseltiin että miten kotona tämmöset tilanteet hoidetaan. No ei mitenkään kun koskaan ei ole tuollaisia tilanteita ollut. Joskus kaverin kanssa tulee jotain kinaa jostain lelusta mutta lienee normaalia. Lapsi on 2v 3kk.

 

Sama ärsyttänyt täällä.

Lapsi on välillä purrut päiväkodissa muita lapsia ja muutenkin "kingeillyt" siellä, mutta hoitajat eivät puutu asiaan kunnolla.
Ovat kysyneet multa, että miten kotona nämä tilanteet, mutta kun ei lapsi aikuisia kohtaan käyttäydy ikinä noin, eikä sisaruksia ole.
Kysyin sitten heiltä, että miten HE reagoivat noihin pk:ssa tapahtuviin tilanteisiin ja miten lapsi reagoi/tajuaako tehneensä väärin, mutta heidän sanojensa mukaan lapsi ei reagoi oikein mitenkään.
Eikä ihmekään, kun kuulemma siellä sanovat vain lapselle, että katso kun kaveriin sattui ja antavat olla.

Kerroin heille toiveeni pysäyttää nuo tilanteet kunnolla, eli keskeyttää lapsen leikit, viedä vaikka käytävään rauhoittumaan ja lopuksi antaa hali kaverille.
Yllätyin aikalailla kun kuulin, etteivät he siellä toimi jotenkin noin automaattisesti.

 

Multa kans kysyttiin että miten haluan että tilanteissa toimitaan. Sanoin että mahdollisimman ankarasti puuttua. Olen myös itse lapselle puhunut ennen hoitoon menoa että ei saa lyödä toisia, ja kehunut jos päivä on mennyt ilman konflikteja.

Kotona mulla ei ole kurinpito-ongelmia, eikä mummuilla jne.

Lapsi on sellainen että ei antaisi muiden leikkiä leluillaan. Hoidossa usein tuleekin riitaa tuosta jakamisesta. Mutta minkäs sille voin kun kotona lelut ovat vain lapsen käytettävissä.

 

Ei varmaan kannata kotona joka päivä jankata ennen hoitoon menoa, että ei saa sitten lyödä toisia. Vaan mieluummin jotenkin posittivisesti. Mutta ikäänhän tuo varmasti liittyy ja menee aikanaan ohi

 

"Minkäs sille voi..." Kyllä ainoalle lapsellekin voi ja täytyy opettaa jakamista! Leikkiä lapsen leluilla, eikä antaa niitä vaikka lapsi pyytää, pyytää jakamaan makeisia jne. Kyllä vanhemmat tekevät karhunpalveluksen kun lapselleen eivät perustaitoja opeta. Superraivostuttavia tuollaiset toisia purevat ja tönttivät kakarat!

 

Multa kans kysyttiin että miten haluan että tilanteissa toimitaan. Sanoin että mahdollisimman ankarasti puuttua. Olen myös itse lapselle puhunut ennen hoitoon menoa että ei saa lyödä toisia, ja kehunut jos päivä on mennyt ilman konflikteja.

Kotona mulla ei ole kurinpito-ongelmia, eikä mummuilla jne.

Lapsi on sellainen että ei antaisi muiden leikkiä leluillaan. Hoidossa usein tuleekin riitaa tuosta jakamisesta. Mutta minkäs sille voin kun kotona lelut ovat vain lapsen käytettävissä.

Voisikos sinne kotiin kutsua kavereita kylää, jolloin lapsi joutuisi jakamaan myös kotona niitä leluja? Tai voisitteko mennä ulos leikkimään semmoiseen paikkaan (kera omien lelujan) jossa leluja joutuu jakamaan?

Näin pääsisit itse vaikuttamaan siihen lelujen jakotilanteeseen ja mahdolliseen tuuppimiseen.

Mutta sinänsä tuo on kyllä ihan normaalia...siis että 2-3v haluaa pitää kaikki lelut itsellään. Meillä on kolme lasta ja kyllä mä melko usein saan kuulla "tää on MUN", jonka perään homma menee tönimiseksi. Eli ei ole vain yksilapsisten perheiden ongelma

 

Mulla on samanikäinen poika, mutta "ongelma" on päinvastainen. Eli kun ollaan puistossa tms hänen kanssaan niin on kärkkäästi puolustamssa reviriään ja saattaa töniä jos joku tulee lähelle. Omistushalu on tällä hetkellä aivan valtava, ja joka ikinen päivä saan olla erotuomaroimassa hiekkalaatikolla lapioiden ja ämpäreiden käyttöä.

Pk:ssa puolestaan ei esiinny tönimistä, mutta leluja joilla on leikkimässä ei luovuta muille suosiolla. Toisaalta ei kuulemma ole menossa ottamaan muilta kesken leikkien leluja, mitä taas saattaa tehdä minun kanssa ollessaan.

Ei siis ole hoitajat kysyneet miten toivoisin toimivan, toisaalta heillä tuntuu kyllä olevan homma hanskassa ja tuskin kovin helposti kysyvätkään.

Minä vain niiin odotan että ikää tulee vähän lisää ja päästään tästä minun_minun_minun_äläota!-vaiheesta eteenpäin.

 

"Minkäs sille voi..." Kyllä ainoalle lapsellekin voi ja täytyy opettaa jakamista! Leikkiä lapsen leluilla, eikä antaa niitä vaikka lapsi pyytää, pyytää jakamaan makeisia jne. Kyllä vanhemmat tekevät karhunpalveluksen kun lapselleen eivät perustaitoja opeta. Superraivostuttavia tuollaiset toisia purevat ja tönttivät kakarat!

Kuule ihan normaalia 2-vuotiaalta tönäistä tms. Sen ikäiset ovat väkivaltaisimmillaan ja kuuluu pienen elämään. Vielä ei ole kykyä säädellä omaa käytöstä ja tunteita tai ymmärrystä oikeasta ja väärästä. Hyvä kasvatus ei ole sitä, että lapsi ei ikinä tee väärin vaan KUN lapsi tekee väärin, niin opetetaan ettei noin tehdä, kun toiseen sattuu tms ja opetetaan pyytämään anteeksi, antamaan lelu sille, jolta se otettiin ym.

Hyvinhän ap ja joku muu ovat kantaneet vastuunsa, juuri haluavat että päiväkodissa puuttuvat asiaan.

Sun ei kannata hankkia lapsia, koska sua ärsyttää sitten kaikki lapset.

 

"Minkäs sille voi..." Kyllä ainoalle lapsellekin voi ja täytyy opettaa jakamista! Leikkiä lapsen leluilla, eikä antaa niitä vaikka lapsi pyytää, pyytää jakamaan makeisia jne. Kyllä vanhemmat tekevät karhunpalveluksen kun lapselleen eivät perustaitoja opeta. Superraivostuttavia tuollaiset toisia purevat ja tönttivät kakarat!

Joo, sori jos mun (ainoa) lapsi on töninyt sun lasta. Pojalle opetetaan joka jeesuksen päivä jakamista ja yhdessä leikkimistä, mutta 2v3kk ikäinen ei siihen vain heti kykene. Joka kerta kun poikani koittaa töniä tai ehtii tönäistä jotakuta, torun häntä, pyydetään anteeksi ja poistutaan puistosta (viimeeksi mainittu viimeisenä keinona jos kiellosta huolimatta jatkaa uhitteluaan). Nykyään kun kysyn puistoon mennessä että muistaako poika kuinka siellä käyttäydytään niin poika osaa vastata että joo, ei saa töniä. Mutta tuon ikäisen tunteen ovat niin impulsiivia, että ei se oppi ihan ekasta kerrasta mene valitettavasti perille.

Lapsien luonteissa on hirmuisesti eroja tässä(kin) asiassa; toiset ei töni koskaan, toiset senkin edestä ja sitten on niitä välimuotoja. Lähtökohtaisesti kukaan parivuotias ei ilkeyttään töni tai pure. Mua rasittaa välillä sellaisten ei_tönivien_lasten vanhemmat jotka oikeasti kuvittelevat että toinen lapsi tönii koska sitä ei kasvateta. Meillä puututaan joka ikiseen tönimiseen, ja seuraukset ovat lapsen kannalta niin ikävät kuin ne siinä tilanteessa voi olla (moitteet, anteeksi pyyntö ja leikin loppu). Pyrkimykseni on kasvattaa lapsesta toiset huomioon ottava, lelujaan ja karkkejaan myöhemmin jakava reipas mies, mutta oikeasti, se ei aina tapahdu automaattisesti sormia napsauttamalla.

 

No siis eri asiahan lapsen on mun kanssa jakaa jotain. Tietää kuitenkin että lelut ovat hänen omiaan ja ne ei ole mulla jatkuvassa käytössä. Jos syömme jotain karkkia tms. niin tottakai minäkin niistä otan. Asumme lapsen kanssa kahdestaan.

Leikkikavereita meillä ei kovin usein käy, olen kolmivuorotyössä ja aika menee aika pitkälti työssäkäyntiin, kotihommiin ja siihen kotona olemiseen ja lapselle ajan antamiseen. Myös kaikki kaverini joilla on lapsia, ovat vuorotyössä. Mutta toki siis tapaamme muitakin ja silloin ei suurempia ongelmia ole. Pari lelua lapsella on jotka ovat todella tärkeitä joilla ei antaisi edes minun leikkiä. Muista leluista ei ole ongelmaa. Joskus on ollut jopa mustasukkainen siitä jos olen kyläpaikassa ottanut kissan syliin

En vaan voi sille mitään että tottakai lapsi saa minun kanssani ollessaan jakamattoman huomion kun ei meillä muita asu. Jos meillä käy vieraita niin saamme kyllä heidän kanssaan keskustella aikuisten asioita eikä lapsi ole vaatimassa huomiota koko ajan.

 

[QUOTE="tiptap";28597818]Ei varmaan kannata kotona joka päivä jankata ennen hoitoon menoa, että ei saa sitten lyödä toisia. Vaan mieluummin jotenkin posittivisesti. Mutta ikäänhän tuo varmasti liittyy ja menee aikanaan ohi [/QUOTE]

En mä joka päivä sanokaan Sillon tällön muistutuksena.

 

Meillä kanssa noita kiukku hommia, tönimistä ja läpsimistä on ajoittain. Eihän siihen auta kuin hoitajan puuttua. Kotona ei aikuisia läpsi. Kavereita jos käy muksasemas niin kiellän yms. Mut eihän tommoseen auta kuin aika. meillkäkin sitä oli tuossa juuri kuukaus sitten. Nyt taas ei mitään.

 

Ja itse huomasin et kun mulla oli ollut kiireitä j paljon töitä eli lapsi enemmän hoidossa, mummulla ja isän kanssa niin tuota kiukkua ja läpsimistä yms tuli enemmän. Mut taas kun töis helpottanut ja viettänyt pitkän viikonlopun lapsen kanssa ni hoidossakin mennyt paremmin.

 

Tuossa 2v iässä monilla lapsilla on tuo vaihe ja mun mielestä se menee ohi sitä nopeammin, mitä johdonmukaisemmin siihen puututaan. Hoitopaikoissakin on eroja. Meillä yksi lapsista on ollut paikassa, jossa kokeneet hoitajat tiesivät mitä tehdä, kertoivat toimivansa tietyllä tavalla ja kun kotonakin pidettiin samat säännöt, ei vaihe kestänyt kauhean kauaa. Kuopus oli uudessa hoitopaikassa, jonka hoitajat olivat nuorehkoja. Eivät jostain syystä osanneet suhtautua oikein mihinkään järkevästi ja pian koko ryhmä tuuppi, töni ja puri toisiaan. Meillä ryhmänvaihdos auttoi saman tien.

 

Meillä onneksi nuo hoitajat päiväkodissa kysyi just sitä että miten haluan että toimitaan, ja että toimittaisiin samalla tavalla sekä siellä että kotona Toki vaan se ettei kotona noita tilanteita ole.

Lapsi vaikuttaa olevan samanlainen temperamentiltaan kuin minä. Rauhallinen viilipytty, mutta sitten kun hermot menee niin ne menee. Olen kauhuissani ajatellut että äkkipikaistuksissani voisin vaikka lyödä jotakuta kun suutun niin lujaa ja tunnetta on vaikea hallita :O Hallitsen toki kun olen aikuinen, mutta joskus on tavaroita lennellyt.. :/

 

Mua rasittaa välillä sellaisten ei_tönivien_lasten vanhemmat jotka oikeasti kuvittelevat että toinen lapsi tönii koska sitä ei kasvateta.

Johtuisko siitä että sellaisia vanhempia on aika paljonkin, jotka ei puutu kunnolla lapsensa huonoon käytökseen. Vedotaan vaan "ikään" ja "temperamenttisuuteen" ja säätilaan ja ties mihin, ettei tarttis ottaa asiasta vastuuta.