mä varmaan traumatisoin lapseni tällä menolla :/

Meillä on 4 tosi vilkasta lasta , iältään 2-8v .
Mies on aina menossa ja minä lasten kanssa aina, hoidan kaikki heidän asiansa sekä myös kodin yksin.

Pinnaa mulla riittää tosi pitkälle mutta sitten kun se loppuu se loppuu niin tyystin että huudan suoraa huutoa, paiskon ovia jne..

Hermostuin just hetki sitten isommille kun eivät rauhoittuneet nukkumaan, eivätkä pienemmätkään päässeet unille. Ja aamulla pitäisi taas 6.15 jaksaa herätä.
Pyysin purkaustani anteeksi ja luettiin iltasatu, isommat nukkuvat mutta pienemmät tietysti riemastuivat ja ja uni meni ohi.

mistähän sitä sais katkeamattomat hermot, tai edes vähän venyvämmät.. :/

 

Ööööööhhh, taidan olla hiljaa vaan. :xmas: :ashamed:

 

Ööööööhhh, taidan olla hiljaa vaan. :xmas: :ashamed:

miksi ihmeessä?
arvaat varmasti että tunnen oloni tosi kurjaksi, enkä varmasti nuku koko yönä.
että kyllä mua saa ihan vapaasti moittia :/

 

Ööööööhhh, taidan olla hiljaa vaan. :xmas: :ashamed:

miksi ihmeessä?
arvaat varmasti että tunnen oloni tosi kurjaksi, enkä varmasti nuku koko yönä.
että kyllä mua saa ihan vapaasti moittia :/

No kun mulla palaa pinna keskimäärin joka ilta. :hug:

 

mistähän sitä sais katkeamattomat hermot, tai edes vähän venyvämmät.. :/

Ei äideiltä katkea hermot. Ne vain saattavat joskus venyä mutta ei koskaan katketa. <-Sain tuollaisen kommentin meidän entiseltä neuvolatädiltä kun väsymystä valittelin. :headwall:


Sun pitää ottaa aikaa itsellesi vaikka väkisin. Käyt vaikka uimassa tms pari kertaa viikossa. :hug:

 

Ööööööhhh, taidan olla hiljaa vaan. :xmas: :ashamed:

miksi ihmeessä?
arvaat varmasti että tunnen oloni tosi kurjaksi, enkä varmasti nuku koko yönä.
että kyllä mua saa ihan vapaasti moittia :/

No kun mulla palaa pinna keskimäärin joka ilta. :hug:

Ai
Ihanaa, mä jo suunnittelin itselleni vihanhallintakursseja..tms.
paitsi että kirjekurssina pitäisi nekin suorittaa, eihän täältä korvesta mihinkään pääse

 

Mä olen miettinyt ihan samaa, että varmaan traumatisoin lapseni... Hän on vasta 6kk vanha, mutta tulee tiuskittua välillä raukalle.

 

miksi ihmeessä hermot ei ikinä saisi mennä ja siitä pitäisi itseään moittia ja rangaista? Saahan ne hermot mennä ja kuuluukin mennä. Ettehän te olisi oikea perhe jos ne ei menisi ja lastesi touhut ei liikauttaisi sua mitenkään.

 

Nosiis, kyllähän nyt aivan taatusti Kaikilla palaa pinna kun sitä vaan tarpeeksi kauan venytetään. Ja mie saan sellaisen kuvan siun kirjotuksesta että et todellakaan ole keuhkoamassa joka käänteessä ipanoille. Tuskin ne nyt ihan kamalia traumoja kerkiää saada jos näkevät että äitikin on vain ihminen siinä missä muutkin ja että äitikään ei siedä kaikkea loputtomiin =) :hug:

 

Vanhemmalta saa mennä joskus hermot. Aikuinen saa huutaa ja rähistä (mutta huom., myös lapselta saa joskus mennä hermot, lapsikin saa huutaa ja rähistä).

Vanhemman hermot eivät kuitenkaan saa mennä niin pahasti, että lapsi alkaa pelätä turvallisuutensa puolesta.

Aikuisen raivarit eivät saa toistua usein, ja lapset pitää jälkihoitaa. Varmistaa, että nyt on kaikki paremmin ellei suorastaan hyvin. Lisäksi lapselle voi sanoa, että äiti oli väsynyt, äitiä harmitti kun oli paljon hommaa jne, anteeksi että huusin niin kovaa, äiti tykkää kuitenkin ihan kamalasti...

Jotenkin näin.

 

mistähän sitä sais katkeamattomat hermot, tai edes vähän venyvämmät.. :/

Ei äideiltä katkea hermot. Ne vain saattavat joskus venyä mutta ei koskaan katketa. <-Sain tuollaisen kommentin meidän entiseltä neuvolatädiltä kun väsymystä valittelin. :headwall:


Sun pitää ottaa aikaa itsellesi vaikka väkisin. Käyt vaikka uimassa tms pari kertaa viikossa. :hug:

Omaa aikaa mulla on kerran viikossa yksi kokonainen päivä, voisin melkein lipun vetää salkoon joka keskiviikko aamu
Käyn tekemässä töitä yhden päivän viikossa ja pienimmät ovat päiväkodissa sen ajan.

 

Miksi äidin hermojen pitäisi kestää kaikkea, miksi äiti ei saa suuttua ja NÄYTTÄÄ sitä? Ihme touhua nykyään kun pitäisi vai hyssytellä ja pyydellä lapsilta anteeksi sitä että he ovat saattaneet äitinsä hermoromahduksen partaalle.
En ymmärrä, en.
Lasten pitää oppia tottelemaan, heillä pitää olla rajoja ja heidät on saatava ymmärtämään että vanhempia on toteltava. Vaikka huutamalla ellei viesti mene muuten perille.

 

Kun ollaan me äiditkin vaan ihmisiä..

 

mä oon kanssa semmonen jolla palaa joka ilta hermot. muuten olen ihan normaali ja yllätys yllätys: mun äidiltä paloi joka ilta hermot myös! ei siis tän pahempia vauirioita. lohduttaudun silla, kun kakistelen käheytynyttä kurkkuani lasten jo ollessa unten mailla.

 

Kun on 24h päivästä toiseen keskenään lasten kanssa ja heitä varten,niin kyllä sitä pinnan venymistä koetellaan joskus ihan tosissaan... :ashamed:
Ikävä kyllä, mie pimahdan yleensä ainakin kerran päivässä :ashamed: Pakko vaan uskoa ja luottaa, ettei niille jäisi mitään pysyvämpiä henkisiä vaurioita...

 

Nosiis, kyllähän nyt aivan taatusti Kaikilla palaa pinna kun sitä vaan tarpeeksi kauan venytetään. Ja mie saan sellaisen kuvan siun kirjotuksesta että et todellakaan ole keuhkoamassa joka käänteessä ipanoille. Tuskin ne nyt ihan kamalia traumoja kerkiää saada jos näkevät että äitikin on vain ihminen siinä missä muutkin ja että äitikään ei siedä kaikkea loputtomiin =) :hug:

Toisaaltahan se olisi hyvä että hermostuisi vähän herkemmin eikä niin hirveästi silloin kun se pinna palaa?
Mä suutun sitten niin kamalasti että tänäänkin painelin ovesta ulos, menin hakemaan koirat sisälle.
Isot pojat heti auliisti pyytämään anteeksi kun sisälle tulin, luulivat raukat vissiin että nyt se äippä lähti :/
Ainahan sitä sanotaan että lapselle kun suuttuu olisi hyvä mennä hetkeksi pois ja rauhoittua ennen kuin alkaa tilannetta selvittämään. Itselle vaan tuli kiire koirien kanssa takaisin, etteivät tosiaan luule että heidät on hylätty..

 

Nosiis, kyllähän nyt aivan taatusti Kaikilla palaa pinna kun sitä vaan tarpeeksi kauan venytetään. Ja mie saan sellaisen kuvan siun kirjotuksesta että et todellakaan ole keuhkoamassa joka käänteessä ipanoille. Tuskin ne nyt ihan kamalia traumoja kerkiää saada jos näkevät että äitikin on vain ihminen siinä missä muutkin ja että äitikään ei siedä kaikkea loputtomiin =) :hug:

Toisaaltahan se olisi hyvä että hermostuisi vähän herkemmin eikä niin hirveästi silloin kun se pinna palaa?
Mä suutun sitten niin kamalasti että tänäänkin painelin ovesta ulos, menin hakemaan koirat sisälle.
Isot pojat heti auliisti pyytämään anteeksi kun sisälle tulin, luulivat raukat vissiin että nyt se äippä lähti :/
Ainahan sitä sanotaan että lapselle kun suuttuu olisi hyvä mennä hetkeksi pois ja rauhoittua ennen kuin alkaa tilannetta selvittämään. Itselle vaan tuli kiire koirien kanssa takaisin, etteivät tosiaan luule että heidät on hylätty..

Miun äitini käytti tuota että lähti "painelemaan" kun menetti meihin hermot.
Tosin siltä meni pohja siinä vaiheessa kun keksittiin ettei äitee mennyt välieteistä pidemmälle

Mie hermostun aika herkästi ja välillä on aika paska fiilis kun miettii että meillä on tosiaan vaan yksi alle 1v ipana :ashamed: Mutta sitten täytyy vaan muistaa pyytää anteeksi ja halia ettei pojalle jää sellainen olo että äiti on ihan kamalan vihainen vaan.

 

Nosiis, kyllähän nyt aivan taatusti Kaikilla palaa pinna kun sitä vaan tarpeeksi kauan venytetään. Ja mie saan sellaisen kuvan siun kirjotuksesta että et todellakaan ole keuhkoamassa joka käänteessä ipanoille. Tuskin ne nyt ihan kamalia traumoja kerkiää saada jos näkevät että äitikin on vain ihminen siinä missä muutkin ja että äitikään ei siedä kaikkea loputtomiin =) :hug:

Toisaaltahan se olisi hyvä että hermostuisi vähän herkemmin eikä niin hirveästi silloin kun se pinna palaa?
Mä suutun sitten niin kamalasti että tänäänkin painelin ovesta ulos, menin hakemaan koirat sisälle.
Isot pojat heti auliisti pyytämään anteeksi kun sisälle tulin, luulivat raukat vissiin että nyt se äippä lähti :/
Ainahan sitä sanotaan että lapselle kun suuttuu olisi hyvä mennä hetkeksi pois ja rauhoittua ennen kuin alkaa tilannetta selvittämään. Itselle vaan tuli kiire koirien kanssa takaisin, etteivät tosiaan luule että heidät on hylätty..

Miun äitini käytti tuota että lähti "painelemaan" kun menetti meihin hermot.
Tosin siltä meni pohja siinä vaiheessa kun keksittiin ettei äitee mennyt välieteistä pidemmälle

Mie hermostun aika herkästi ja välillä on aika paska fiilis kun miettii että meillä on tosiaan vaan yksi alle 1v ipana :ashamed: Mutta sitten täytyy vaan muistaa pyytää anteeksi ja halia ettei pojalle jää sellainen olo että äiti on ihan kamalan vihainen vaan.

No nyt täällä jo nukutaan, saattaa aamulla olla väsynyttä sakkia, yleensä puoli yhdeksän jo ovat untenmailla.
kai tässä pitäisi yrittää olla armollisempi itseään kohtaan, varsinkin kun onneksi tuntuu muillakin pinna palavan joskus
ja tottahan se pn että lastenkin on hyvä joskus nähdä että äitikin väsyy ja suuttuu.

 

Minä menetin viimeksi tänään hermoni. :ashamed:

Menetän liiankin usein, mutta tänään mentetin sellaisesta syystä, josta ei saisi.

:ashamed:

 

Mun mielestäni on ihan normaalia rähistä aikaajoin, meluummin puhista kiukut ulos pikkuisina annoksina, kuin sitten räjähtää ja kunnolla. Siis ihmisen pitää voida näyttää negatiivisetkin tunteensa, eikä vaan positiivisia.

Ollaankohan me suomalaiset jotenkin patoutunutta kansaa, kun tuntuu, että kaikilla on sellainen kuva, että on huono asia jos purkaa kiukkuaan joskus.

 

Mun mielestäni on ihan normaalia rähistä aikaajoin, meluummin puhista kiukut ulos pikkuisina annoksina, kuin sitten räjähtää ja kunnolla. Siis ihmisen pitää voida näyttää negatiivisetkin tunteensa, eikä vaan positiivisia.

Ollaankohan me suomalaiset jotenkin patoutunutta kansaa, kun tuntuu, että kaikilla on sellainen kuva, että on huono asia jos purkaa kiukkuaan joskus.

niinpä.

 

Ymmärrän tunteesi/itsesyytöksesikin. Vaikka ON ihan normaalia, ellei peräti itsesuojeluvaistonkin kannalta perusteltua(muuten voi väsyä huomaamattaan) se, että ne hermot ei veny mielettömästi. Eihän ihminen ole kone.... Itse välillä rähjähtelen päivittäin, ja syistä, joille ei edes ole sitä ns. perustetta/oikeutusta. Välillä itsesyytösten taakka on kovin raskas... eli en välttämättä minä ainakaan pura kiukkuani vain joskus.... Mutta vielä on hyviäkin päiviä, ja ainahan ei metsäänsä näe puilta

Ei haukku haavaa tee... pitääkö se paikkansa? Toivon mukaan, ja ei kukaan voi olettaa, jos joku on vastuussa arjen pyörityksestä liki aina, että se sujuisi huudoitta/ kiukuitta/räjähtelyittä. MIKÄÄN EI kaiva mustimpia,muttei myöskään kirkkaampia tunteita äidistä esille, kuin oma lapsi. Äitiys tuntuu, se on varmaa, selkäytimessä asti.


:hug: :wave:

 

mistähän sitä sais katkeamattomat hermot, tai edes vähän venyvämmät.. :/

Ei mitään tietoa. Kun saat tämän asian selville, laitetaan kimppatilaus vetämään.

 

kiitos...ihana lukea, että on muitakin, joilla pinna kiristyy ja ovat räjähdyspisteessä. Mä olen tässä syyttänyt itseäni kohta 2 vk:a huonoksi äidiksi, kun korotin ääntäni (huusin :ashamed: ) pojallemme, joka vasta 9 kk. Olen monet itkut itkenyt..huh...on muitakin. :ashamed:

 

kiitos...ihana lukea, että on muitakin, joilla pinna kiristyy ja ovat räjähdyspisteessä. Mä olen tässä syyttänyt itseäni kohta 2 vk:a huonoksi äidiksi, kun korotin ääntäni (huusin :ashamed: ) pojallemme, joka vasta 9 kk. Olen monet itkut itkenyt..huh...on muitakin. :ashamed:

Minä pahimpina itsesyytöksen hetkinä käännän asia niin, että ON SENTÄÄN PAREMPI "vain" huutaa, kuin että toimisi jotenkin vielä jämerämmin, ns. pahemmin. Ja jos niitä huutoja jää liikaa sinne hiljaiseksi kirkunaksi syvälle sisimpään, voi se räjähdys mikä siitä saattaa joskus syntyä, ollakin paljon pahempaa, kuin huuto silloin ja tällöin... Huuto voi olla myös kiukun ns. sallittua ulospääsyä, tai sen voisi niinkin nähdä. On toki aina ikävä asia, kun se huuto suusta karkaa... jos se tulee aika mitättömästä syystä, kovin usein, jne... Liika itsesyyttely vain syventää sitä oravanpyörää. Mutta kyllä: on meitä muitakin.