tyttöjen äiti
siitä häpeästä voi vapauta tekemällä sairaasti töitä, olemalla aina täysin itsenäinen ja muiden käytettävissä jne... (mun äiti on opetettu häpeämään samoin iso-äitini mutta itse en aio hävetä)Alkuperäinen kirjoittaja tyttöjen äiti:niin, kun kuulut juuri niihin äiteihin, siihen ikäluokkaan, jotka on opetettu häpeämään itseään ja kasvattamaan lapsensakin (tytöt) siihen häpeään.Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:Mä en ole koskaan hävennyt poikaani. Kummallinen ajatuskin. Mutta mun poikani kuuluu myös sukuun, jossa poikia ei ole ollut tapana hävetä. Pikemminkin päinvastoinAlkuperäinen kirjoittaja Pätevä:Mä todella luulin että täällä naiset uskaltaisi nimettömänä kertoa häpeästään poikiensa takia ja kateudesta tyttöjen äitejä kohtaan. Mutta tämä aihe taitaa olla niin arka ettei siitä voi keskustella täälläkään.
En mäkään kerro pelkkien poikien äideille että halveksin heitä, tai niille joilla on myös tyttöjä, kerro että säälin heitä poikiensa takia. Siis IRL. Kun tiedän että heille tulisi paha mieli eikä ne voisi kuitenkaan myöntää häpeäänsä. Mutta halusin kerrankin avautua, kun tuo tulee mulle aina mieleen kun tapaan poikien äitejä. Ajattelen, että onnneksi MULLA ei ole poikia. Kiva että sain kerrankin sanoa sen jossakin!
Ei muuten ole siskonikaan ikinä hävennyt poikaansa. Ja tiedän myös sen, että vaikka isäni aikoinaan joutuikin hieman pettymään saadessaan aikaiseksi vain tyttöjä, noi tytärten pojat on olleet ukille ne pojat, joita itse hän ei koskaan saanut.
Pojat on kivoja. Mitä vanhemmaksi ne tulee, sitä helpompia ne on. Paljon helppompia kuin tytöt.