Mä rajähdän ton uhmaikäisen kanssa!!

Jumalauta apua miten raskas se osaa olla!! Kaikki on tappelua, natinaa, kiukuttelua.

Jumalauta!

 

Tuolla se nyt huutaa isänsä kanssa joka koittaa laittaa lasta nukkumaan. Ju.ma.lau.ta. Ei tekis mieli edes mennä sanomaan öitä, oon NIIN kypsä! Joka asiasta tollanen draama ja huutoa ennen ja jälkeen kaiken! Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa

Mä en jaksa!!!!

 

täällä kohtalotoveri ja veikkaan että meitä on kuule PALJON! se on vaan vaihe joka menee (toivottavasti) joskus ohi, näin oon ite yrittäny ajatella vaikka välillä tekis mieli lähinnä heittäytyä parvekkeelta alas.

 

Ja huomenna hän halaa sinua ja sanoo rakastavansa... Silloin sinä pakahdut onnesta mitä kauniimpaa ei maan päällä ole.

Aijai.. Kyllä ne ovat ihania ja rasittavia riiviöitä enkelin puvussa

 

[QUOTE="vieras";28590558]täällä kohtalotoveri ja veikkaan että meitä on kuule PALJON! se on vaan vaihe joka menee (toivottavasti) joskus ohi, näin oon ite yrittäny ajatella vaikka välillä tekis mieli lähinnä heittäytyä parvekkeelta alas.[/QUOTE]

Mun täytyy nyt kyllä olla eri mieltä..Ei, se ei mene ohi, se vaan aaltoilee niin et joskus on vähä helpompaa ja seuraavana päivänä on taas helvetti valloillaan..

Juu, mäkin oon aika useasti aika kypsä..

 

Ajattele että se on sun oma tunne, että pännii.
Silti päätä olla aikuinen ja äiti - ja käyttätydy kuin aikuinen! Lapsi riehuu sinä et. Lisää iltapuhteisiin ulkoilua ja likuntaa, siiten syömään, pesulle ja nukkumaan, lisää jotan sellaista ettei vain tarvi kattoa sitä samaa kaavaa mitä teillä todennäköisesti joka ilta toistetaan. t 3xäiti

 

Samaa mietin, aivan samaa. Kohta 4v perusluonteeltaan rauhallinen ja ujo poika on parhaassa uhmassa. Mitään ei tottele, mitään ei kuuntele, kaikki säännöt, ohjeet, kiellot pysyvät päässä tasan 3 sekuntia ja taas mennään. Järjestät vaikka mitä kivaa, ollaan käyty vaikka ja missä ja silti aina suu väärässä ja kaikki on tyhmiä. Pikkusiskolla turvonnut mustelmainen poski, kun isoveli porhaltaa niin, että pienet jäävät jalkoihin. Ja pienempi kävelee haparoiden ja täys valvottava myös.

Kyllä! Tänään taas huokasin, kun kämppä hiljeni, että ohhoh, oonpas aika väsynyt tähän hommaan. Mutta ehkä se on taas huomenna parempi päivä.

 

mä oon välillä miettinyt et miten kukaan voi selvitä uhmiksesta tervejärkisenä... välillä riepoo niin kovaa... meillä on menossa minä itte vaihe ja mitään ei sit kuitenkaan tapahdu... tänäänkin jakso huutaa tunnin ruokalautasen ääressä ennen ku sit söi ja kaikki oli hyvin. mä niin odotan syksystä töihinpaluuta, mulle niin riittää tää kotiäitiys... kuopusta vähän käy sääliks kun se joutuu päiväkotiin 1 v 3 kk iässä, mut mulla kyllä pää räjähtäis jos joutus vielä olee kotona.

Niin ja meillä ei kyllä sano että rakastaa... jos mä sanon ihan hyvänä hetkenä että rakastan niin eikoinen vastaa että "eikä, isi rakastaa"...

 

No sieltä on tulossa vielä murrosikä, kun kaikki on sielmien pyöritystä, hymähtelyä, ihan sama tai vit...u ihan sama, oot nipo, idiootti... Ollaan isoja ja tehdään ( omasta mielestä) mitä halutaan.. Juu, uhmaikä on vielä pientä, mutta kyllä sekin pinnaa kiristää. Viel jos sattuu omat vaihdevuodet tuohon murkkuikään niin jes..

 

[QUOTE="jeps";28590662]mä oon välillä miettinyt et miten kukaan voi selvitä uhmiksesta tervejärkisenä... välillä riepoo niin kovaa... meillä on menossa minä itte vaihe ja mitään ei sit kuitenkaan tapahdu... tänäänkin jakso huutaa tunnin ruokalautasen ääressä ennen ku sit söi ja kaikki oli hyvin. mä niin odotan syksystä töihinpaluuta, mulle niin riittää tää kotiäitiys... kuopusta vähän käy sääliks kun se joutuu päiväkotiin 1 v 3 kk iässä, mut mulla kyllä pää räjähtäis jos joutus vielä olee kotona.

Niin ja meillä ei kyllä sano että rakastaa... jos mä sanon ihan hyvänä hetkenä että rakastan niin eikoinen vastaa että "eikä, isi rakastaa"...[/QUOTE]

aika karua kuultavaa, kertoo kai paljon siitä kuinka käyttäydyt ??

 

[QUOTE="vieras";28590676]aika karua kuultavaa, kertoo kai paljon siitä kuinka käyttäydyt ??[/QUOTE]

no ei kerro tasan mitään siitä miten ap käyttäytyy. Onkohan sulla lapsia? Ne puhuu ihan mitä sattuu ja missä sattuu ja tollanen kommentti on niin tuttu tässäkin talossa, seuraavana iltana saattaakin olla toisinpäin jos isi on vaikka komentanut vähän kovempaa vaihteeks.

 

Ihanaa! Kohtalotovereita!! No, sympatiat samalla. Ja sulle joka kirjoitti, että pysy aikuisena. Mä en aina pysty!! Jumalauta mä en vaan kestä tota keskarin näyttöä tauotta!!! Siis kuvainnollisesti. Mulla ei riitä kapasiteetti, kun nonstopina vittuillaan!!! Ja taas kuvainnollisesti....mä en vaan riitä.

Ja yks juttu on just toi, että vaikka mitä kivaa koittaa järjestää ja sataan kertaan eka maltilla puhua ja selittää tilanteet ja syyt ja seuraukset (hyvin yksinkertaisesti) ja ymmärtää ja antaa tilaisuuksia ja uusintoja jne jne, niin silti SILTI se sama homma pyörähtää käyntiin just kun on hihat ehtineet viilentyä ja vilpitön naama edessä vannonut tottelevansa. Katin paskat!! MITÄÄN kivaa ja extraa ei kannata näinä pahimpana järjestää.

Saatana.

 

Täällä kanssa kiristetään pinnaa, on se niin pirun vaikeeta se totteleminen "välillä" mutta onneksi on vähän helpompiakin päiviä sitten silloin tällöin.. Tänään oli ininäpäivä, joka asiasta pitää kertoa kitisten ja mikään ei mee niinku pitäis etc. Nukkumaanmenokin kesti tunnin (tosin nyt kesällä on mennyt melkein päivittäin se 1-3h tuossa) mutta selvisin.

 

[QUOTE="jeps";28590662]mä oon välillä miettinyt et miten kukaan voi selvitä uhmiksesta tervejärkisenä... välillä riepoo niin kovaa... meillä on menossa minä itte vaihe ja mitään ei sit kuitenkaan tapahdu... tänäänkin jakso huutaa tunnin ruokalautasen ääressä ennen ku sit söi ja kaikki oli hyvin. mä niin odotan syksystä töihinpaluuta, mulle niin riittää tää kotiäitiys... kuopusta vähän käy sääliks kun se joutuu päiväkotiin 1 v 3 kk iässä, mut mulla kyllä pää räjähtäis jos joutus vielä olee kotona.

Niin ja meillä ei kyllä sano että rakastaa... jos mä sanon ihan hyvänä hetkenä että rakastan niin eikoinen vastaa että "eikä, isi rakastaa"...[/QUOTE]

Ootko miettiny miks lapsen huuto saa sussa aikaan noin voimakkaita tunteita? Mitä helkkaria se haittaa vaikka lapsi huutaa tunnin ruokalautasen ääressä tai nukkumaanmennessä? Anna huutaa ihan rauhassa vaan. se on ihan terve tapa ilmaista tunteitaan. jos siis vaihtoehtona on se että lyö ja potkii. minä oon sanonu lapsille että huuda vaan, se helpottaa sitä harmitusta. Minusta ne on lähinnä sulosia raivotessaan. Vituttaahan se kun liikkeellelähtö yms on jidasta mutta sellasta se ny lasten kanssa on.

 

Tunti huutoa ja pitäs vaan hymyillä? Kyllä muakin ton puolitoistavuotiaan uhma lähinnä naurattaa, mutta nelivuotias pistää sen tason shown pystyyn, että oksat pois.

 

Vaikka tuntuu siltä, että haluaisit räjähtää ja menettää hermosi, niin se on pahinta mitä voit tehdä. Pysy aikuisena tiukkana mutta kylmän rauhallisena. Jos ruokailutilanteessa lapsi räyhää eikä syö, lautanen tyynesti pois ja totea, eträ lautanen tulee takaisin kun lapsi taas rauhallinen. Kerro myös miksi näin. Sama jos esim. rikkoo/heittelee leluja niin se kyseinen/kyseiset lelut pois ja kerro että lelut saa takaisin kun rauhoittuu. Ja taas kerro miksi näin. Älä missään nimessä mene lapsen huutoon ja riehumiseen mukaan, lapsi rauhoittuu nopeammin näin. Äläkä anna periksi, lapsi kokeilee rajojaan ja myös se, että saa äidin hermostumaan, voi olla jopa hauska leikki lapselle. Siis viilipyttymäiset hermot ovat parasta mitä voit lapsellesi ja itsellesi näissä tilanteissa tehdä. Ja kärsivällisyys, uhmaikä on ohimenevää, vaikka se ei siltä tuntuisikaan siinä elämäntilanteessa.

 

Niin ja se lapsi ei mene rikki vaikka huutaisi tunninkin putkeen. Itsellesi voit hankkia vaikka korvatulpat.

 

Ihanaa! Kohtalotovereita!! No, sympatiat samalla. Ja sulle joka kirjoitti, että pysy aikuisena. Mä en aina pysty!! Jumalauta mä en vaan kestä tota keskarin näyttöä tauotta!!! Siis kuvainnollisesti. Mulla ei riitä kapasiteetti, kun nonstopina vittuillaan!!! Ja taas kuvainnollisesti....mä en vaan riitä.

Ja yks juttu on just toi, että vaikka mitä kivaa koittaa järjestää ja sataan kertaan eka maltilla puhua ja selittää tilanteet ja syyt ja seuraukset (hyvin yksinkertaisesti) ja ymmärtää ja antaa tilaisuuksia ja uusintoja jne jne, niin silti SILTI se sama homma pyörähtää käyntiin just kun on hihat ehtineet viilentyä ja vilpitön naama edessä vannonut tottelevansa. Katin paskat!! MITÄÄN kivaa ja extraa ei kannata näinä pahimpana järjestää.

Saatana.

Sä oletat siltä lapselta liikaa kun oletat että se pystyy tottelemaan jos se vaan haluaa. Se voi ihan vilpittömästi haluta totella muttei silti osaa hillitä käytöstään ja kontrolloida tunteitaan. Se vasta opettelee näitä juttuja, se tarvii vaan rauhallisen aikuisen ja jatkuvaa palautetta(seuraamuksia) sitten kun menee huonosti(ja toki yhtälailla palautetta kun menee hyvin).
Itsehillintä ei näytä teillä kulkevan suvussa. Jos et itsekään kerta pysty hillitsemään itseäsi niin miten voit olettaa lapselta sellaista?

 

Vaikka tuntuu siltä, että haluaisit räjähtää ja menettää hermosi, niin se on pahinta mitä voit tehdä. Pysy aikuisena tiukkana mutta kylmän rauhallisena. Jos ruokailutilanteessa lapsi räyhää eikä syö, lautanen tyynesti pois ja totea, eträ lautanen tulee takaisin kun lapsi taas rauhallinen. Kerro myös miksi näin. Sama jos esim. rikkoo/heittelee leluja niin se kyseinen/kyseiset lelut pois ja kerro että lelut saa takaisin kun rauhoittuu. Ja taas kerro miksi näin. Älä missään nimessä mene lapsen huutoon ja riehumiseen mukaan, lapsi rauhoittuu nopeammin näin. Äläkä anna periksi, lapsi kokeilee rajojaan ja myös se, että saa äidin hermostumaan, voi olla jopa hauska leikki lapselle. Siis viilipyttymäiset hermot ovat parasta mitä voit lapsellesi ja itsellesi näissä tilanteissa tehdä. Ja kärsivällisyys, uhmaikä on ohimenevää, vaikka se ei siltä tuntuisikaan siinä elämäntilanteessa.

No, mä aloin tänään itkeä ihan pelkästä väsymyksestä lapsen siinä riehuessa. Ja ei meinannut tulla itkusta loppua. Että se siitä kylmäheemoisuudesta ja viilipyttymäisyydestä. Varmaan saan maksaa lapsen terapiat sitten tulevaisuudessa.

 

[QUOTE="Vieras";28590823]Sä oletat siltä lapselta liikaa kun oletat että se pystyy tottelemaan jos se vaan haluaa. Se voi ihan vilpittömästi haluta totella muttei silti osaa hillitä käytöstään ja kontrolloida tunteitaan. Se vasta opettelee näitä juttuja, se tarvii vaan rauhallisen aikuisen ja jatkuvaa palautetta(seuraamuksia) sitten kun menee huonosti(ja toki yhtälailla palautetta kun menee hyvin).
Itsehillintä ei näytä teillä kulkevan suvussa. Jos et itsekään kerta pysty hillitsemään itseäsi niin miten voit olettaa lapselta sellaista?[/QUOTE]

Su kaltaiset ihmiset :heart:

Saat varmasti paremman taivaspaikan.

 

Jos tuossa tilanteessa alkaa itkettää, niin sitten vain perustelee lapselle, että nyt äiti/isä on surullinen ja väsynyt kun lapsi ei tottele, ei siinä mitään traumoja lapselle tule. Mutta silti, periksi ei saa antaa lapsen uhmalle menemällä siihen raivoamiseen mukaan.

 

Jos tuossa tilanteessa alkaa itkettää, niin sitten vain perustelee lapselle, että nyt äiti/isä on surullinen ja väsynyt kun lapsi ei tottele, ei siinä mitään traumoja lapselle tule. Mutta silti, periksi ei saa antaa lapsen uhmalle menemällä siihen raivoamiseen mukaan.

toi on oikeesti niiiin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Jos koko päivän päivästä toiseen kuuntelee pelkkää vittuilua ja vänkäämistä, huutoa ja marinaa ja kitinää ja mikään ei kelpaa vaikka mitä yrität keksiä - niin kyllä se alkaa pikkuhiljaa nakertaa kylmähermoisempaakin kaveria. nimim. K-A-N-N-O-I-N tänään 3veen kotiin leikkipuistosta kun ei noin miljoonan kehotuksen ja käskyn jälkeen suostunut lähtemään vaan juoksi karkuun ja naamaili.

 

Tuli mieleeni kun omani olivat uhmiksia ja olin laskenut noin sataan, parikin kertaa ja yritin kauniisti sanoa tyttärelleni, että minusta tuntuu pahalta ja kohta hermot menee, haluaisin, että lapset voisivat joskus totella ja olla kiltisti koko päivän. Tyttö alkoi keinua ja vastasi: " Joo ja anna mulle tähtitaivas". Tajusi siis itsekin, että pyydän ihan mahdottomia... Kunnon kansalaisia noista on tullut kaikista.

 

Voisko joku vielä selittää, miks niiden lasten kuuluu käyttäytyä ku pienet apinat, ja miks aikuisten kuuluu sietää sitä? Eikö täällä aina toitoteta että uhmaikää ei olekaan, vaan kaikki lapset tahtoo ihan luonnostaan miellyttää vanhempiaan ja ottavat käytöksessään mallia aikuisista. Ei nimittäin mellä oo toiminu tää, vaikka kukaan aikuinen ei täällä koskaan vedä mitään MÄ HALUAAAAN!!!-raivareita tai kilareita siitä että kenkä menee väärinpäin jalkaan.

Sympatiat ap:lle, mulla on talossa kaks uhmista ja viimeks tänään mentiin nukkumaan niin että ikkunat helisi.

 

Jos tuossa tilanteessa alkaa itkettää, niin sitten vain perustelee lapselle, että nyt äiti/isä on surullinen ja väsynyt kun lapsi ei tottele, ei siinä mitään traumoja lapselle tule. Mutta silti, periksi ei saa antaa lapsen uhmalle menemällä siihen raivoamiseen mukaan.

Millä periaatteella itkeminen ei ole periksiantamista mutta raivoaminen on? Jos se lapsi kerran hakee reaktiota, niin mikä ois itkemistä suurempi luovuttamisen merkki?