Mä oon hullu äiti, lapset pois kun en kerta kestä!

  • Viestiketjun aloittaja sekopää
  • Ensimmäinen viesti
sekopää
Meillä on poika reilu 3v ja tyttö 3kk. Pojalla uhmaa ja välillä saa sellaisia kamaliakin kohtauksia, että oksat pois. Eilen oli kyl kaiken huippu. Kaikki meni hyvin iltapäivään asti; ulkoiltiin, käytiin uimassa ja tultiin kotiin. Mä söin yhestä kakusta jämät(poika ei siitä tykkää) ja poika pyysi palan. Tarjosin, mut ei ottanut. Söin kaikki. Alkoi huutamaan, että anna pala, ota se pois suusta jne. En siis voinut enää antaa ja alkoi mieletön raivoaminen. Kaatoi keittiön tuolit lattialle, viskeli leluja, löi mua ja yritti purra(ei ole koskaan aiemmin yrittänyt). Mä kannoin vauvaa olalla yhdellä kädellä ja yritin estää poikaa toisella kädellä lyömästä ja puremasta mua/vauvaa. Menin makuuhuoneeseen vauvan kanssa ja laitoin oven kiinni. Poika oli selällään toisella puolella ja potki ovea. Häntä sattui kun potki ja pyysi/huusi mua puhaltamaan. En mennyt. Sanoin vaan, että rauhoitu niin tulen pois. Tottakai vauvalle tuli nälkä ja menin hakemaan maitoa. Olisin muuten imettänyt, mut poika olis tullu häiriköimään yms. Taas poika tuli perässä ja hakkasi, yritti purra ja huusi, että heitä vauva pois. Muutaman kerran laitoin vauvan maahan ja vein pojan huoneeseen ja pidin hänestä kiinni(istuin jalkojen päällä) ja sanoin, että nyt rauhoitu, äitiä ei saa lyödä. Vauva jatkoi huutamista ja sain jotenkuten annettua maitoa makkarissa kun poika potkii ovea. Kuulin kun poika alkoi viskellä kirjahyllystä tavaraa ja oli pakko mennä pois makkarista. Mattoja heitteli jne. Kun oltiin n.tunti taisteltu niin mulla paloi käämit. Raahasin pojan kädestä makkariin sängylle ja istuin päälle ja huusin päin pojan naamaa, että nyt äiti on vihainen, sä et saa lyödä äitiä ja viskellä leluja. Yritti purra mua kädestä niin mä läpsäisin poikaa poskelle! Samalla hetkellä sanoin, että äiti ei olisi saanut tehdä noin ja sinäkään et saa lyödä äitiä. Irrotin otteen ja vielä sama huuto jatkui. Sit yks kaks poika sanoi, äiti auta laittamaan matto suoraan. Autoin häntä ja sit hän pyysi vettä ja alkoi rauhoittua. Juteltiin riidasta ja sanoin, että en olisi saanut lyödä. Pyysin anteeksi. Nyt mua vaivaa asia ihan kamalasti ja en olisi ikinä luullut alentuvani tuollaiseen vaikka väsynyt olinkin(seli seli). Mitenkähän poika mahtaa nyt suhtautua muhun ja lyömiseen kun itsekin läpsäisin? Miten olisi pitänyt toimia? Toki jättää se läpsäisy pois, mut mitä muuta? Poika sit väsähti sohvalle, mut kun heräsi niin halusi rusinaa ja muroja napostella ja kun en antanut(ei ollut syönyt mitään) niin sama juttu alkoi taas, joskaan ei kestänyt niin kauaa, mut kumminkin. Nyt tosin säilytin malttini ja väistelin vaan poikaa, mut työlästä se oli.
 
vieras
Taasen tyrkytän näitä Jo Frostin oppeja.. katsoppa, tulevat muistaakseni tiistaisin aamupäivällä uusintana. Meillä on ainakin tehonnut. Vaikeinta niissä on itse pysyä rauhallisena...
 
Kuulostaa tutulta, tosin ei vielä ihan noin pahaa uhmaa... Ois kyl kannattanu jättää läppäämättä, mutta ymmärrän/tiedän tunteen, kun ei vaan jaksa enää! Ite meen ulos tupakille rauhottuun ja annan pojan huutaa oven takana, sit yritän selvittää tilanteen uudelleen. Tosin paras keino on, kun laitat vauvan pinnariin, vaikka itkemään, pojan syliin ja pidät kunnes rauhottuu. :hug:
 
vieras
Tosi rankalta uhmalta kuulostaa! Yritä pysyä itse niin rauhallisena, mutta jämäkkänä kuin voit. Palkitse kaikkea (sanallisesti ym.), missä toimii kivasti. Suuntaa huomiota johonkin järkevään toimintaan. Jos kiukuttelu pysyy jotenkin aisoissa (ei riko mitään tai vahingoita itseä/muita), voit osan ohittaakin. Tiukasti sylissä rauhoittelu on hyvä. Toivottavasti uhma pikkuhiljaa vähenee. Nyt voi reagoida vauvaankin.
 
sekopää
Alkuperäinen kirjoittaja Nadia:
Kuulostaa tutulta, tosin ei vielä ihan noin pahaa uhmaa... Ois kyl kannattanu jättää läppäämättä, mutta ymmärrän/tiedän tunteen, kun ei vaan jaksa enää! Ite meen ulos tupakille rauhottuun ja annan pojan huutaa oven takana, sit yritän selvittää tilanteen uudelleen. Tosin paras keino on, kun laitat vauvan pinnariin, vaikka itkemään, pojan syliin ja pidät kunnes rauhottuu. :hug:

Olisin mennykin tupakalle, mut minnes vauvan laitan? Yleensä en polta, mut tuossa tilanteessa tupakka olis ollu enemmän ku hyvä.
 
mie
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toi on meillä lähes jokapäiväinen tilanne, tosin vauva on vielä vatsassa. Poika puree minkä kerkiää ja repii tukasta, ei auta hyvät eikä pahat.
Jos lapsi vetää tukasta, olen vetänyt takaisin. Mutta en läpsi, vaikka lapsi lyö.

 
Ei varmaan kellään varaa syyllistää,mulla ainakaan. Itselläni on 3v ja 6v pojat joten meno on välistä sen mukaista. 3v ei noin pahaa uhmaa ole (teillä varmasti vauvan tulo laittanut pasmat sekaisin) meillä,mutta kyllä mun kärsivällisyyttä kysytään joka päivä. Ja on ollut tilanteita,että läpsäisy on ollut mielessä,mutta olen saanut hillittyä itseni. Joskus kyllä otan kovakouraisemmin esim.kädestä kiinni ja olen huutanut naama punasena pojalleni suoraan kasvojen edessä :ashamed:

Vanhemman pojan kanssa olen ottanut sen taktiikan,että annan kaksi vaihtoehtoa joista valita. Yleensä valintatehtävä tulee riehumisen yhteydessä. Saa siis valita,että joko rauhottuu tai menee sänkyynsä. Eilen ei rauhottunut joten sänkyä napsashti klo.19 illalla :whistle:

Meillekin on vauva tulossa loppuvuodesta joten saas nähä puranko itteeni täällä palstalla :| VOIMIA!!
 
Kauhea tilanne, mutta ymmärrän sinua. Aika kauan kestit, enen kuin pinna meni.

Joku sanoi, että pitää pitää sylissä, kunnes rauhoittuu. Meillä ei kumpikaan raivoaja ole koskaan rauhoittunut syliin, vaan paljon nopeammin kun laittaa vaan lattialle ja antaa huutaa ja potkia. Ulkona nurmikolle. Jos ottaa syliin, niin homma vaan yltyy.

lohdutukseksi voin sanoa, että kyllä se uhmailu, lyöminen ja potkiminen menee ohi lopulta. Tietenkin vahdit kuin haukka, ettei pääse ikinä vauvaa satuttamaan.
Toivottavasti semmonen hommiin mukaan ottaminen ja ylenpalttinen kehuminen auttaa. Imetyksen häirinnän väistin videoilla. Kun syöttö alkoi. niin videot päälle. Olkoon vaan kaikkien oppien vastaista, mutta rauhassa sain imettää.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toi on meillä lähes jokapäiväinen tilanne, tosin vauva on vielä vatsassa. Poika puree minkä kerkiää ja repii tukasta, ei auta hyvät eikä pahat.
Jos lapsi vetää tukasta, olen vetänyt takaisin. Mutta en läpsi, vaikka lapsi lyö.
Kokeiltu on, olen oikein retuuttanut niin että itseänikin on pahaa tehnyt, mutta poika vaan nauraa. Sitä ei ilmeisesti itseä satu se tukasta repiminen eikä ymmärrä että toisia (lähinnä mua eli äitiään se repii) sattuu.
 
seköpää
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Uhmaa tai mustasukkaisuutta vauvasta. Poika saattaa kokea jäävänsä toiseksi kun vauva saa olla äidin sylissä ja äidin kanssa kahdestaan makkarissa jne..

Näin pahaa kohtausta ei ole koskaan tullut ja vielä kun oltiin oltu kahdestaa uimassakin pojan kanssa(eli saa kyl huomiota). Muutenkin poika tulee mukaan köllimään kun imetän. Nyt en voinut imettää kun oli tollanen raivo päällä.
 
Meillä on kans väliin ihan samankuulosta meininkiä. Tosin vauva meilläkin viela mahassa,mut 2-vuotiaan uhma täällä väliin just tolla tasolla enkä mäkään aina tiedä mitä pitäs tehdä. Itellä tulee aina uhmakohtauksen jälkeen jos oon sortunu huutamaan tai jtn ni aivan kamala olo ja todennu miehelleki moneen kertaan,että pois lapset multa pitäs ottaa.

Uhma vaan on tosi rankkaa ja kun joillakin se on tosiaan noin vahva ni väkisin siinä joskus kyllä palaa kiinni.Ja joku mainitsi ton Jo Frostin ni sanon ihan heti, että meillä ei ainakaan toimi mitkään jäähypenkit sun muut. Yritetty on mutta kun toisella se kiukku iskee päälle ni se kanssa on eikä siinä juur auta muu ku odottaa,et vähän laantuu.
 
Joo, kuulostaa tutulta. meillä kanssa tuli hurjat uhmakohtaukset vauvan synnyttyä. Nyt ikää vauvalla 8 kk ja isollaveljellä se 3 v. Hetken aikaa mennyt taas ihan hyvin, mutta rajuimmissa huuto ja uhmakohtauksissa olen ottanut pojan tiukkaan halaukseen enkä ole päästänyt irti, ennen kuin lopettaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juuei:
Joku sanoi, että pitää pitää sylissä, kunnes rauhoittuu. Meillä ei kumpikaan raivoaja ole koskaan rauhoittunut syliin, vaan paljon nopeammin kun laittaa vaan lattialle ja antaa huutaa ja potkia. Ulkona nurmikolle. Jos ottaa syliin, niin homma vaan yltyy.

.
Sama systeemi meilläkin toimii.Pitää antaa riehua se kiukku vähän pois ni sitte voi taas koittaa jotain tolkkua siihen touhuun,mut sylissä se raivo vaan yltyy..
 
kuulostaa tutulta. meilläpoika on 2v 10kk ja ihan samanlaisia raivareita saa. huutaa,hyppii,riehuu,viskelee,nakkelee jne. ei siinä auta kuin ite olla rauhallinen (joka on välillä hyvin,hyvin vaikeaa )ja pistää poika arestituoliin. joskus pysyy siinä,joskus ei... mutta paljon helpompaa on jo kuin 10kk sitten.

sympatia :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emmaliina:
Alkuperäinen kirjoittaja juuei:
Joku sanoi, että pitää pitää sylissä, kunnes rauhoittuu. Meillä ei kumpikaan raivoaja ole koskaan rauhoittunut syliin, vaan paljon nopeammin kun laittaa vaan lattialle ja antaa huutaa ja potkia. Ulkona nurmikolle. Jos ottaa syliin, niin homma vaan yltyy.

.
Sama systeemi meilläkin toimii.Pitää antaa riehua se kiukku vähän pois ni sitte voi taas koittaa jotain tolkkua siihen touhuun,mut sylissä se raivo vaan yltyy..
sama juttu.
 
sama vieras
Alkuperäinen kirjoittaja seköpää:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Uhmaa tai mustasukkaisuutta vauvasta. Poika saattaa kokea jäävänsä toiseksi kun vauva saa olla äidin sylissä ja äidin kanssa kahdestaan makkarissa jne..

Näin pahaa kohtausta ei ole koskaan tullut ja vielä kun oltiin oltu kahdestaa uimassakin pojan kanssa(eli saa kyl huomiota). Muutenkin poika tulee mukaan köllimään kun imetän. Nyt en voinut imettää kun oli tollanen raivo päällä.
Siltikin kyse voi olla mustasukkaisuudesta. Enkä tarkoittanut että sinä jätät pojan toiselle sijalle, vaan että poika voi silti kokea sellaisia tunteita.
 
Meillä esikko puri mua kerran noin kaks puoli vuotiaana ja sit purin sitä samantein takas, niin et ei sattunu mut tunsi kuitenki.
ei oo sen jälkeen purru ketään! :LOL:

Keskimmäisen kans on ollu tollasta taistelua neidin koko iän! |O Se vie voimia ja hermoja.
Nyt musta tuntuuki et oon välillä valmis jo johonki lataamoon... :LOL: |O

Jaksuja..Kyl se menee ohi..tai ainaki mää toivon et joskus helpottaa.... :whistle:

:hug:
 
Kyllä sä kuulostat ihan tarpeeksi kärsivälliseltä äidiltä. Joskus se on vaan sellaista luovomista ja kestämistä. Sulla on hyvä, vahvaluonteinen poika kasvamassa. Parhaimmat puolet tulet vielä tulevaisuudessa näkemään, myös teidän suhteessanne (kokemuksella tiedän). :flower:
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toi on meillä lähes jokapäiväinen tilanne, tosin vauva on vielä vatsassa. Poika puree minkä kerkiää ja repii tukasta, ei auta hyvät eikä pahat.
Jos lapsi vetää tukasta, olen vetänyt takaisin. Mutta en läpsi, vaikka lapsi lyö.
Mun mielestä toi tukasta takaisin vetäminen ei kannata.. sillonhan lapsi oppii että on ihan ok vetää tukasta kun äiti/isäkin vetää.. Meillä toimii jäähypenkki, eteisessä on jakkara mihin poika menee istumaan jos on tehnyt jotain "kiellettyä" eikä lopeta varoituksen saatuaan. Kyllähän itse kullakin hermot menee joskus ja tulee huudettua mistä ei kyl oo yhtään mitään hyötyä, ainoastaan itelle tulee hetkeks parempi olo.. Mutta jaksamista! =)
 
Ai ai...kuin meidän 3v likka tosin eipure tai lyö mutta kiljuu ja huutaa että vauva pois ja mulla on toi kipee ja en jaksa seistä tai kävellä.
Raivarin saattelemana nukkuu päikkäreitä nyt ja hetken rauhallista.Noita kilareita voi tulla kolme tai neljäkin kertaa päivässä ja isotsiskot kärsii kun yks raivoo tauotta.Tää on tosi rankkaa.joskus on itsellä tehnyt mieli läpätä mutta en ole kertakaikkiaan pystynyt siihen,mutta varmasti niin tulee käymään joskus viellä.
 
sekopää
kiitti kannustuksesta kaikille. "kiva" kuulla, että muillakin on raivopäitä. se tunne mikä tuli läpsäisyn jälkeen oli ja on niin voimakas, että uskon, etten sorru siihen enää. mä oon niin pettyny itteeni, että!
 

Yhteistyössä