Mä oon aivan helvetin katkera,

Ymmärrän suuttumuksesi, mutta tavallaan ymmärrän myös miestäsi. Miten olette ajatellut / olet ajatellut sen remontoinnin sitten hoitaa? Ilmeisesti se olisi ihesi vastuulla, jos kerran hänellä osaamista löytyy. On saattanut miehellekin iskeä paniikki kun on tajunnut että kukas muukaan sen talon parissa sitten puurtaa.
Ja ihan vinkiksi sinullekin unelmiesi suhteen, jossei kukaan ole vielä sitä sanonut. Sellainen elo remontin parissa pahimmillaan rikkoo perheen. Ei se ole ainoastaan se että ollaan väsyneitä ja kaaos on koko ajan ja tehdään remonttia ympäri vuorokauden. Siihn liittyy niin paljon. Jos miehelläsi on yhtään tuo olutkaan maistunut, niin ootapa vaan niitä iltoja ja öitä joita painetaan raksalla kaljalaatikot vauhdittajana.
Jos toinen ei halua sitoutua siihen rumbaan vielä niin anna aikaa, jos puoliväkisin lähtee siihen mukaan niin väsyy, stressaantuu ja katkeroituu. Ei ole sitten enää hienolla talolla ja omalla pihalla väliä
Usko, tiedän mistä puhun. Mies rakensi meille viimiset viisi vuotta unelmien taloa. Meillä oli niinpäin että mies halusi sitä enemän kuin minä, olisin ollut tyytyväinen niin paljon vähempäänkin. No nyt mä asun lasten kanssa rivarissa ja mies viimeistelee remonttia; avioeroa odotellessa

 

Tottakai ketuttaa. Varmaan alkaa myös mietityttää, mitkä muut asiat joista on puheen tasolla oltu yhtä mieltä tai mitkä on olleet yhteisiä unelmia, onkin p*skaa. Toivotan sulle piiiitkiä hermoja!

Just näin. Varsinkin kun aiemmin on ollu valehtelua ja salailua, pääosin pikkujutuista mutta on sielä ollu yks isompikin asia. Alkaa kyllä näyttää siltä että mä en missään asias voi luottaa tohon mieheen. Eron ajatteleminenkin kuitenkin tuntuu raastavalta. On noi lapsetkin tos.

ehkä parempi näin...siis ilman talovelkoja :snotty: asiat pitää puhua selviksi juurtajaksaen,sitä varten immeiselle on suu annettu..

 

Ymmärrän suuttumuksesi, mutta tavallaan ymmärrän myös miestäsi. Miten olette ajatellut / olet ajatellut sen remontoinnin sitten hoitaa? Ilmeisesti se olisi ihesi vastuulla, jos kerran hänellä osaamista löytyy. On saattanut miehellekin iskeä paniikki kun on tajunnut että kukas muukaan sen talon parissa sitten puurtaa.
Ja ihan vinkiksi sinullekin unelmiesi suhteen, jossei kukaan ole vielä sitä sanonut. Sellainen elo remontin parissa pahimmillaan rikkoo perheen. Ei se ole ainoastaan se että ollaan väsyneitä ja kaaos on koko ajan ja tehdään remonttia ympäri vuorokauden. Siihn liittyy niin paljon. Jos miehelläsi on yhtään tuo olutkaan maistunut, niin ootapa vaan niitä iltoja ja öitä joita painetaan raksalla kaljalaatikot vauhdittajana.
Jos toinen ei halua sitoutua siihen rumbaan vielä niin anna aikaa, jos puoliväkisin lähtee siihen mukaan niin väsyy, stressaantuu ja katkeroituu. Ei ole sitten enää hienolla talolla ja omalla pihalla väliä
Usko, tiedän mistä puhun. Mies rakensi meille viimiset viisi vuotta unelmien taloa. Meillä oli niinpäin että mies halusi sitä enemän kuin minä, olisin ollut tyytyväinen niin paljon vähempäänkin. No nyt mä asun lasten kanssa rivarissa ja mies viimeistelee remonttia; avioeroa odotellessa

Siis tohon taloon pitäis tehdä yks väliseinä ja rempata kaks pientä vessaa. Ja mä tekisin sen minkä osaisin, ainakin toi vessojen "riisuminen" sujuis multakin ja siivous sun muut pikku hommat. Lisäksi ehkä pitäis katto maalata mutta siihen pitäis palkata joku kuitenkin kun meillä molemmilla on korkean paikan kammo.
Ja aikaa ei mun mielestä enää kauheesti oo kun ei ihan nuoria enää olla.

On täs jo tullu mieleen sekin että täs on taustalla nyt jotain ihan muuta...

 

Minusta on huomattavasti parempi epäröidä ja lyödä jäitä hattuun nyt, kun mitään lainaa ei ole otettu ja taloa ostettu vielä. Miehelle on voinut tulla epäilys, että miten hän siitä remontista selviää. Joskus voi vaimoillakin olla käsitys, että kyllä se meidän Reiska osaa ihan mitä vaan ja voi osatakin, mutta ajatus siitä, että nyt se pitää toteen näyttää voi ollakin pelottava.

Kirjoitin ylläolevan samaan aikaan kuin ap kertoi remontin laajuudesta. Tosin vanhemmasta talosta jos on kyse, voi paljastua myöhemmin paljon enemmänkin tehtävää.

 

Kyllä sen talon pitää olla molemmille mieluinen.
Meillä asia on toisinpäin.
Mies hakee taloa, johon saa tehdä remonttia, mutta minä haluan talon jossa ainakaan keittiöön ja peshuoneeseen ei tarvitsis tehdä mitään isompaa.
Tällä perusteella olen hyljännyt aika monta taloehdokasta. Yhdessä halutaan muuttaa ja talon pitää olla molempien mielestä juuri meille molemmille sopiva.

Mä vielä kerran väännän rautalankasta: Toi talo olis ilmotuksen perusteella just sellanen mitä me MOLEMMAT ollaan haluttu.

Molemmat=sinä

 

Joskus voi vaimoillakin olla käsitys, että kyllä se meidän Reiska osaa ihan mitä vaan ja voi osatakin, mutta.....

Tällainen on tutun kuuloista. Naiset usein vielä ajattelee, että heidän ei sitten pidäkäään osata ja yleensä edes tehdä mitään. Ei edes pitää taloutta yllä nätisti niissä asioissa, joita varmasti osaisi. Paikkojen siistimistä, yleistä asumisviihtyvyyteen panostamista, jne. Ei, ei toki! Siinähän vain tekisi jotain hyvää toisen hyväksi ja sehän on vain itseltä pois semmoinen!

Samaan aikaan (oikeastaan kaiken aikaa) mies raataa kaiken eteen itseään sen kummemmin ajattelematta.
Liian tuttua.

 

On vanhempi talo, mutta mun ymmärtääkseni oikeestaan kaikissa taloissa on riski että sieltä yllättäin löytyy isompi rempan tarve.
En tiedä, mä oon ihan sekaasin, itkettää, raivostuttaa ja vituttaa.
Tää on aika pieni paikka ja vastaavia kohteita tulee myyntiin tosi harvoin. Vaikka välikös sillä nyt enää kun ei toi mies kerranhalua enää mitään sellasta taloa johon meillä olis varaa.

 

On vanhempi talo, mutta mun ymmärtääkseni oikeestaan kaikissa taloissa on riski että sieltä yllättäin löytyy isompi rempan tarve.
En tiedä, mä oon ihan sekaasin, itkettää, raivostuttaa ja vituttaa.
Tää on aika pieni paikka ja vastaavia kohteita tulee myyntiin tosi harvoin. Vaikka välikös sillä nyt enää kun ei toi mies kerranhalua enää mitään sellasta taloa johon meillä olis varaa.

Ymmärrän, että nyt harmittaa ja suututtaa, mutta jospa se siitä vielä suttaantuisi, kunhan kumpikin saa miettiä asioita. Mikään talo ei ole niin ihmeellinen tai ainutlaatuinen, että se olisi tärkeämpi kuin parisuhde. Talo on vain talo. Joku toinen talo tulee vielä vastaan tai rakennatte jossain vaiheessa uuden.

 

Jos sulla ap on sellanen tunne että mies vedättää sua muissakin asioissa niin nyt on kyllä oikesti mietinnän paikka. Kokemuksesta olen huomannut että aina kun on tullu sellanen fiilis et onkohan tässä jotain muutakin taustalla niin näin on juuri ollut... Kyllä mekin välillä riideltiin kun oltiin taloa ostamassa, mutta sitten käytiin ihan juurta jaksaen läpi mitä kumpikin talolta odottaa ja päästiin yhteisymmärrykseen asiasta. Mutta siis aina pitää löytyä perustelut ja yhdessä mietittiin.

 

ei ollut sitten *teidäntalo*,kun se oikea osuu kohdalle,ei ees hinnalla ole väliä |

 

Jos sulla ap on sellanen tunne että mies vedättää sua muissakin asioissa niin nyt on kyllä oikesti mietinnän paikka. Kokemuksesta olen huomannut että aina kun on tullu sellanen fiilis et onkohan tässä jotain muutakin taustalla niin näin on juuri ollut... Kyllä mekin välillä riideltiin kun oltiin taloa ostamassa, mutta sitten käytiin ihan juurta jaksaen läpi mitä kumpikin talolta odottaa ja päästiin yhteisymmärrykseen asiasta. Mutta siis aina pitää löytyä perustelut ja yhdessä mietittiin.

Tää oli kyllä niin totaalinen ja yhtäkkinen mielenmuutos että pakosti tulee mieleen et on joku muu syy miksi se ei halua enää sitoutua tohon talo-asiaan.

 

Kannattaako tuollaisen ukon kanssa ottaa vielä joku rempattava rahareikä riesaksi?

 

ei ollut sitten *teidäntalo*,kun se oikea osuu kohdalle,ei ees hinnalla ole väliä |

Pankki saattaa olla eri mieltä.

 

Ymmärrän suuttumuksesi, mutta tavallaan ymmärrän myös miestäsi. Miten olette ajatellut / olet ajatellut sen remontoinnin sitten hoitaa? Ilmeisesti se olisi ihesi vastuulla, jos kerran hänellä osaamista löytyy. On saattanut miehellekin iskeä paniikki kun on tajunnut että kukas muukaan sen talon parissa sitten puurtaa.
Ja ihan vinkiksi sinullekin unelmiesi suhteen, jossei kukaan ole vielä sitä sanonut. Sellainen elo remontin parissa pahimmillaan rikkoo perheen. Ei se ole ainoastaan se että ollaan väsyneitä ja kaaos on koko ajan ja tehdään remonttia ympäri vuorokauden. Siihn liittyy niin paljon. Jos miehelläsi on yhtään tuo olutkaan maistunut, niin ootapa vaan niitä iltoja ja öitä joita painetaan raksalla kaljalaatikot vauhdittajana.
Jos toinen ei halua sitoutua siihen rumbaan vielä niin anna aikaa, jos puoliväkisin lähtee siihen mukaan niin väsyy, stressaantuu ja katkeroituu. Ei ole sitten enää hienolla talolla ja omalla pihalla väliä
Usko, tiedän mistä puhun. Mies rakensi meille viimiset viisi vuotta unelmien taloa. Meillä oli niinpäin että mies halusi sitä enemän kuin minä, olisin ollut tyytyväinen niin paljon vähempäänkin. No nyt mä asun lasten kanssa rivarissa ja mies viimeistelee remonttia; avioeroa odotellessa

Siis tohon taloon pitäis tehdä yks väliseinä ja rempata kaks pientä vessaa. Ja mä tekisin sen minkä osaisin, ainakin toi vessojen "riisuminen" sujuis multakin ja siivous sun muut pikku hommat. Lisäksi ehkä pitäis katto maalata mutta siihen pitäis palkata joku kuitenkin kun meillä molemmilla on korkean paikan kammo.
Ja aikaa ei mun mielestä enää kauheesti oo kun ei ihan nuoria enää olla.

On täs jo tullu mieleen sekin että täs on taustalla nyt jotain ihan muuta...

No onko sulla tiedossa kuinka paljon tuollainen yksi väliseinä ja kaksi vessaa vaatii työta, aikaa ja rahaa? Vaikuttaa vähältä, mutta ihan vinkiksi vaan, kannattaa ottaa selvää mitä se vaatii... Ja tosi on että AINA tulee olemaan remppaa ja korjattavaa. Ehkä sun miestäs kauhistuttaa ajatus iiänikuisesta ja jatkuvasta nurkkien kuopsimisesta.
Ja joo, tiedän että into on varmasti sulla kova, ja ajattelet nyt että kyllä varmaan tekisin just kaiken mitä vaan pystyn, mutta lapset, työt ym. ne tuppaa väsyttään eikä aina jaksa.

 

Pointtina täs nyt oli se että aiemmin OMIEN SANOJENSA on ollut innostunut just tälläsestä talosta. Niin ihmettelen vaan että miksi se remppa nyt yhtäkkiä niin kauhistuttais. ja ihmettelen sitä täälä ja ittekseni, tosta ukosta en tuu saamaan minkäänlaista vastausta. Sillä kun on tapana heittäytyä täysin tuppisuuksi jos olis jotain selvitettävää.

Ja olis ollu täysin OK jos se olis alunperin sanonu ettei kiinnosta. Mutta kun se on vuosia antanu mun kuvitella haluavansa samaa kun minä.

 

Onkohan ukolla toinen nainen?