Mä olen NIIN väsynyt tohon äijään :(

  • Viestiketjun aloittaja "pilkku"
  • Ensimmäinen viesti
"pilkku"
Se tulee töistä, rojahtaa sohvalle ja on siinä loppupäivän.

Kaikki kotityöt jää mulle. Olen kotona lapsen kanssa ja hän olettaa että kaikki hommat kuuluvat minulle. Onko se muissa perheissä samallalailla? Pitäisikö mun jaksaa yöllä herätä hoitamaan itkevää lasta, herätä aamulla hoitaa kaikki aamupuuhat ja vielä illallakin laittaa ruokaa, pyykätä, siivota ja vahtia lasta?
Iltaisin olen niin poikki etten jaksa tehdä mitään ja äijä valittaa kun ei ikinä heru.

Oon sanonut tästä sata kertaa ja aina menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja ukko rupee valittaa että taas mä nalkutan. Jos en nalkuta, räjähdän ja sitten se vasta ottaakin itseensä ja suuttuu.

Omaa aikaa mulla ei juuri ole, jos lähden ilman lasta kavereiden kanssa ulos, tulee vähän väliä valitustekstareita että pitäis tulla jo kotiin. Mies ei itse juuri käy ulkona ja ei ymmärrä että miksi minä tahdon käydä.

Oonko ihan mulkku jos lopetan sen paapomisen ja hoidan vain omat ja lapsen tarpeiden hoitamisen (pyykit, ruuat jne.)? Joskus kiukuspäissäni sanoin että nyt loppu mun kotiorjuus ja vastauksena mies sano että sitten loppuu hänen leivän kanto pöytään.

Onko mitään keinoa saada "koulutettua" tota junttia, vai onko mut tuomittu elämään laiskanpaskan kanssa?

Erota en halua, kun kuitenkinn häntä rakastan ja meillä on yhteinen lapsi. Ja ihan suoraan sanottuna en pystyisi ainakaan tässä vaiheessa jäämään yksin, niin rahapuolen ja jaksamisen takia.

Help?
 
"vieras"
Mä hoidan kaiken yksin koska olen kotona,ja mies tienaa rahaa töissä.
Mutta viikonloppuisin tehdään yhdessä ja tarvittaessa voin lähteä omiin menoihin jos haluan viikonloppuisin ja viikollakin esim uimaan tai kävelylle pariksi tunniksi,riippuen miehen työvuorosta,tekee 3 vuorotyötä.
 
-
Niin, se on jännä, että sun miehen työpäivä kestää 8 tuntia ja sun 24 tuntia vuorokaudessa. Ei mene ihan tasan. Ehkä sä vaan lakkaat tekemästä himassa mitään tai rajotat sen tekemisen siihen 8 tuntiin päivässä.
 
Lunatic
[QUOTE="vieras";25616092]Mä hoidan kaiken yksin koska olen kotona,ja mies tienaa rahaa töissä.
Mutta viikonloppuisin tehdään yhdessä ja tarvittaessa voin lähteä omiin menoihin jos haluan viikonloppuisin ja viikollakin esim uimaan tai kävelylle pariksi tunniksi,riippuen miehen työvuorosta,tekee 3 vuorotyötä.[/QUOTE]


Ei sen nyt ihan noin kuulu mennä.
 
"pilkku"
Meillä minä herään viikonloppuisin ja äijä nukkuu puoleenpäivään ja kun ehdotan tehtäiskö jotain niin kauhea ongelma siitä aina tulee ja loppujen lopuksi joko mennään niin että äijän naama on norsunvitulla tai sitten jäädään kotii ja mun viikonloppu on pilalla.

Mulla on päivässä n. 2h omaa aikaa kun lapsi on päikkäreillä ja silloinkin pitäisi tehdä ilmeisesti jotain, koska kun äijä tulee duunista se valittaa ku kämppä on ku kaaos.

Joskus protestoin ja en siivoo ja odotan koska sil menee hermot. Vielä ei ole päivää nähty että ukko jotain tekis vaan loppupeleis joudun kuitenkin siivoomaan kun en enään kestä elää paskankeskellä (kirjaimellisesti, jos joskus vaihtaa lapsella vaipan niin pöydälle se jää :(( )
 
"pilkku"
Toisaalta tiedän ettei mies mua jätä (ja jos jättäis niin eipä ole elämä äijän arvoista) ja voisinkinn tehdä niin että pesen vain omat ja lapsen vaatteet ja teen vaan äijn inhokki ruokia. Näky voi olla sanoinkuvaamaton, ku ukko huomaa ettei oo puhtaita kalsareita viikattuna kaapissa ;)

Mutta toisaalta, en haluais suututtaa äijää ja käydä mitään valtataisteluja vaan haluaisin että se ymmärtäisi että tarvitsen apua kotihommissa, edes JOSKUS!
 
Mikäs siin on niin vaikeeta ymmärtää???

Jos paasaatte äijänne alusta loppuun ja sit kun he tottuu siihe ja te ette vaa enää jaska niin sit ihmetellää et mite se onki tollane laiskapaska jne.. Saatika tietty se on teidän oma vika kun viellä muksuja hankitte samalla koska tietty sä oot se ainoa joka pitäis lapsesta huolta..Koska olethan sä tähänki asti hoitanu kaikki ja passannu miestäs.

Nii ja enne vanhaa ei naiset valittaneet ollenkaan. Mies kävi töissä ja se oli naisen homma pistää paikat kuntoon ja hoitaa lapsia. Ehkä he osasivat valita silloin jo kumppaninsa oikein???

Mut nykyaikaan ei edes osata arvostaa sitä mitä on vaa valitetaan joka asiassa..

:stick:
 
"vieras"
Noh.. Minä sanoisin niin että kyllä ne kotihommat sulle kuuluu, koska sinä olet kotona ja mies tienaa elämiseen tarvittavat rahat. Se koti on nyt sun työtäs. Mutta se että mies tulee kotiin ja makaa KOKO LOPPU PÄIVÄN sohvalla ei ole reilua. Kyllä sen miehenkin kuuluisi olla lapsenne kanssa, mutta ei kuitenkaan kuulu alkaa imuroida/laittaa ruokaa/pesee pyykkiä tms. koska ne on sinun heiniäsi tällä hetkellä.

Tämä on minun mielipiteeni asiaan.

Tällä hetkellä minä teen meillä kaikki kotihommat VIIKOLLA. Mies tulee kotiin hän syö ja lukee lehden rauhassa, koska mielestäni hänenkin kuuluu saada levähtää jossain vaiheessa päivää. Minäkin saan itse olla aika paljon rauhassa, lukea lehteä, juoda kupin kahvia vaikka meillä kaksi lasta ja teen kaikki hommat aamun/päivän aikana. Kuitenkin mies on myös noiden lasten kanssa työpäivien jälkeen ja itse saan mennä päivittäin tunnin-parin lenkille mukisematta.

Kohta osat vaihtuu niin että mies jää viikonloppuisin lasten kanssa keskenään kun itse alan tehdä viikonlopputyötä.
 
"vieras"
No jos ajattelis sen niin, että jos puuhaat ahkerasti sen 8 tuntia minkä mieskin on töissä, niin etkö saisi tarpeeksi aikaiseksi sille päivälle? Siis eihän joka päivä tarvi mitään kunnon siivousta tehdä, kunhan siivoaa jälkensä. Miten se koti sitten on niin kaaos? Ymmärsin, että lapsia on kuitenkin vain yksi. Meinaan että jos sitten illalla on vähän rennompi tunnelma kun on pakolliset jutut tehty, ehkä mieskin vois olla vähän erilainen. Totta kai lapsi on hoidettavana illallakin, mutta jos siinä ei enää olis kauheasti muuta. Enkä nyt tarkoita että tietenkin vaimossa aina syy, mutta kun helposti sitä aikaa kuluu kotona ollessa kaikkeen ihan turhaankin.
 
"pilkku"
[QUOTE="vieras";25616226]mikä se ongelma on ? sun laiskuus? eiköhän tuo oo ihan kohtuus että kotona oleva tekee kotityöt ja hoitaa lapsen.[/QUOTE]

Susta on kohtuullista että mies ottaa 8h duunipäivän jälkeen lungisti ja minä paahdan aamusta iltaan vailla vapaita? Lieko se sitten laiskuutta mutta olisin NIIN happy ku joskus voisin sen 8h jälkeen ite rojahtaa sohvalle ja kaikki hommat hoituis.
 
"..."
Mä hoidan lapsen ja teen kotihommat mitä ehdin, mies on töissä. Mun "työaika" loppuu, samoin kun miehenkin, kun hän e tulee töistä. Tästä eteenpäin hoidellaan kotia ja lasta yhdessä. Välillä toisella on omia menoja, välillä toisella.
 
"vieras"
[QUOTE="pilkku";25616282]Susta on kohtuullista että mies ottaa 8h duunipäivän jälkeen lungisti ja minä paahdan aamusta iltaan vailla vapaita? Lieko se sitten laiskuutta mutta olisin NIIN happy ku joskus voisin sen 8h jälkeen ite rojahtaa sohvalle ja kaikki hommat hoituis.[/QUOTE]

itselläni se ei todellakaan ollut mikään ongelma. mies sentään toi enemmän sitä rahaa taloon kun minä kotona ollessani. mutta laiskat on laiskoja
 
"Moppi"
Oletteko vielä miten nuoria? Kuulostaa vaan siltä. Itse sain esikoiseni 33-vuotiaana ja kun mies kävi töissä, niin ihan mielellään ja kohtuutena pidin sitä, että tein työt kotona. Eli hoidin koko perheen pyykit, ruuanlaiton ja kämpän siivouksen. Mies kävi meillä pääsääntöisesti kaupassa (autolla töistä tullessa), teki lumitöitä ja ulkoilutti koiran joka ilta.
Nukuin jopa vauvan kanssa eri huoneessa n. vuoden päivät, että miehen yöunet ei olis häiriintyneet eikä olis tarvinnut heräillä imetyksiin ja kitinöihin.
 
  • Tykkää
Reactions: Rytkäätys
"pilkku"
Nii ja enne vanhaa ei naiset valittaneet ollenkaan. Mies kävi töissä ja se oli naisen homma pistää paikat kuntoon ja hoitaa lapsia. Ehkä he osasivat valita silloin jo kumppaninsa oikein???

Mut nykyaikaan ei edes osata arvostaa sitä mitä on vaa valitetaan joka asiassa..

:stick:
Oon miettiny kans tätä että munhan kuuluis jaksaa, niin on mun äiti ja isoäitikin jaksanut. Mutta kun en jaksa! Ja kauhulla sitä päivää ajattelen että kun töihin pitäis palata miten käy :(
 
"pilkku"
[QUOTE="...";25616283]Mä hoidan lapsen ja teen kotihommat mitä ehdin, mies on töissä. Mun "työaika" loppuu, samoin kun miehenkin, kun hän e tulee töistä. Tästä eteenpäin hoidellaan kotia ja lasta yhdessä. Välillä toisella on omia menoja, välillä toisella.[/QUOTE]

Näin sen pitäisi mennä ja tähän koitan pyrkiä, oisko jotain vinkkejä millä saan ton laiskapyllyn liikkeelle? :D
 
Minä en oleta että mies työpäivän päätteeksi tiskaisi, imuroisi ja pyykkäisi.

Mutta meillä lapset hoidetaan kyllä yhdessä, kun mies kotiutuu. minä esim. laitan keittiön kuntoon ja mies hoitaa sillä välin lasten iltapesut ja nukutukset.

Viikonloppuisin mies imuroi yms. ihan oma-aloitteisesti.

Illalla kun lapset nukkuu niin ei tehdä mitään kotihommia.

Kotihommia voi tehdä päivällä lapsen kanssa, jos osaa jo itse liikkua.

Lopeta miehen passaaminen, alkaa pyykkäys kiinnostamaan
 
"vieras"
meillä meneenäin: mies käy vieraalla töissä 8-10 tuntia päivässä. itse menen navettaan aamulla ja illalla. päivät hoidan 3kk ikäistä vauvaa ja 2v taaperoa plus kotityöt.... eikä kyllä ole tullut mieleenkään valittaa....muksut on navetalla mukana jos mies ei kerkiä kattomaan niitä
 
1
Anteeks nyt mutta miten ihmeessä voi yhden lapsen kans kotona oleva olla väsynyt? Ja koti kaaos?

Tehtyäni vuosia töitä ja opiskeltuani siinä samalla olin ikionnellinen kun sain jäädä vuodeksi vauvaa hoitamaan - ja kotia myös. Mies oli itse asiassa reissutöissä ensimmäiset kuukaudet, ja tuli vain viikonlopuiksi kotiin, joten tietysti hoidin kodin, vauvan ja itsenikin. Ehdin jopa lukea kirjoja, tehdä pari rästitenttiä ja tavata ystäviä! Oli elämäni ihanin vuosi.
 
  • Tykkää
Reactions: Rytkäätys
"pilkku"
[QUOTE="Moppi";25616300]Oletteko vielä miten nuoria? Kuulostaa vaan siltä. Itse sain esikoiseni 33-vuotiaana ja kun mies kävi töissä, niin ihan mielellään ja kohtuutena pidin sitä, että tein työt kotona. Eli hoidin koko perheen pyykit, ruuanlaiton ja kämpän siivouksen. Mies kävi meillä pääsääntöisesti kaupassa (autolla töistä tullessa), teki lumitöitä ja ulkoilutti koiran joka ilta.
Nukuin jopa vauvan kanssa eri huoneessa n. vuoden päivät, että miehen yöunet ei olis häiriintyneet eikä olis tarvinnut heräillä imetyksiin ja kitinöihin.[/QUOTE]

nuoria ollaan 20+. Kummajuttu että poikamiesaikoina osas ukko siivota, pyykätä, tiskata ja laittaa ruokaa. Kadonnu ne taidot jonnekki.

Meillä ei äijä ole ikinä herännyt vauvan itkuun. Kun laps oli ihan pieni ja olin TODELLA uupunut ja univelkainen, jouduin aina itse heräämään ja jos en jaksanut illään nousta, jouduin kuitenkin heräämään herättämään miestä ja sitten olinki jo hyvin hereillä ja kiukkunen

Eniten mua harmittaa ku jaksan aina muistaa päivän jolloin päästiin kotiin lapsen kanssa synnnäriltä. Oli saanut olla paripäivää itekseen kotona (isyyloma jo alkanut) ja silti ei ollut viitsinyt siivota tiskejä, roskia ja imuroida, joten jouduin itse leikkaushaavan kanssa ne silloinkin hoitamaan :(
 
[QUOTE="pilkku";25616301]Oon miettiny kans tätä että munhan kuuluis jaksaa, niin on mun äiti ja isoäitikin jaksanut. Mutta kun en jaksa! Ja kauhulla sitä päivää ajattelen että kun töihin pitäis palata miten käy :([/QUOTE]

Voi kuule, mä suosittelen sitä työntekoa. Sehän on parasta terapiaa ja mikä parasta pääset pois siittä "koti orjuudesta"
Mut ei se välttis tarkota että se koti laittaa itse itseään kuntoon sen aikaa.. Mut hei ainahan voit tilata vaiks sellasen kodinhoitajan sillo tällö.
 

Yhteistyössä