Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ChEERS:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mikset muuta? Jos kerran on ankeeta ja kurjaa.
koska mun koko elämä on täällä. valtava tukiverkosto, ystäviä ,suku, lapseni isä sukuineen, mun miehen suku.. jos muuttaisin, niin kaikki jäis tänne.
ja sinä kaipaat jotain saakutin menomestoja. Mieti vähän arvojas hetki heh
Heh, leffateatteri ja kuntosali menomestoja =)
Täällä on kuntosali, elokuvateatteri, semmonen pieni mutta on kuitenkin. Ruokapaikkojakin on. Aneemisia, autoita leikkipuistoja. Pieni pieni kaupunki. Kahvioon kävelen noin 5 km, valtatien varrelle. KAupungin kahviot on kiinni sunnuntaisin ja arkenakin menevät kiinni klo 17 tai 18.
Ihan elettävä kaupunki siis vai?
Mulla ei ole täällä tukiverkostoa, ei kavereita, ei mitään. Lapsellani ei ole kavereita.
Jos haluan mennä jonnekin, menen yksin. tai siis pienten lasten kanssa. Leikkipuistoon, hahaa, siellä ei ole ketään.
Jos tarvitsen lastenhotoapua, sitä on, mutta kaupungissa, missä on suku ja kaverit.
Älkää sanoko, että muuta pois. Ei se muuttaminen noin vaan tapahdu, että ensi viikolla pakkaan kamani ja kuun taitteessa lähden. Ei edes vuokratalosta, omistus ja omakotitalosta vielä vähemmän.
On hiivatin yksinäistä. Mitä täll äkaikella, kun en mihinkään pääse, eikä ihan oikeesti yksin kiinnosta aina mennä..
mies ollut viikonlopun töissä aamulla klo 8 lähti ja illalla tulee klo 20. Kiva. Olen lasten kanssa yksin, vähän kipeitä ovat, joten en viitsinyt lähteä kaupunkiin, siis oikeaan isoon kaupunkiin, jonne on tunnin ajomatka.
Minne menen ja mitä teen. Olen kotona, on hiivatin tylsää. Olisi edes kyläpaikkoja, kavereita. Vaan ei.
Älkää sanoko, että mene ja tutustu. Olen mennyt, mutta en ole ainoa, joka sanoo, että tässä sisäänpäinkääntyneessä kaupungissa muualta muuttaneen on tosi vaikea saada kavereita.
Minun on joka paikassa vaikea saada, enkä itselle niinkään, vaan lapselle toivoisin.
Älkää sanoko, että omasta aktiivisuudesta on kiinni, kun ole tosi aktiivinen ja mukana kaikenlaisessa, eli tapaan kyllä ihmisiä, mutta ne eivät johda esim. semmoseen tuttavuuteen, että kyläiltäisi. Eikä lapsi niissä tai niiden kautta ole saanut kavereita.
Kaikki kyllä puhuu, lupaa, ja minä annan osoitteen ja puh.numeroni. Siinä se, eivät he tule. Lapsi kysyy ja ihmettelee. Miksi ei tule, vaikka lupasi. Vastaan että ihmiset tekevät usein niin, että lupaavat, heillä on sitten niin paljon kaikenlaista menoa ja tekemistä etteivät ennätäkään ja heilä on niin paljon tääll ä muita kavereita..