Mulla ne laitto kans supistelemaan :| Ja hiivakin kuulemma voi sen tehdä.Alkuperäinen kirjoittaja odottaja:Juu on eilen loppu taas antibiootti ja mitää vaikutusta ei ole ja tänää hain taas kuurin hiiivaan ja supistelee mikä kuulema johtuu lääkärin mielestä pissatulehduksista mut silti ei saa viel synnyttää....
Alkuperäinen kirjoittaja PuuhakasNaimaSiviä:Ihan totta. Tätä raskautta. Mä olisin jo NIIN VALMIS laitokselle. Ollut jo tovin. En ihan oikeesti enää jumalauta jaksa! Mitään muuta ei oo ku vaivaa vaivan perään. Kipua ja vaivaa. Tää on oikeesti ollut maailman vaivantäyteisin raskaus. Mä en voi enää nukkua. Tai hengittää ilman, että siitä on suuri vaiva. Mun hemoglobiinit huitelee sadan tietämillä eikä nouse vaikka tekisin mitä. Mun verenpaineet hupenee. Mun jalat on levottomat. Suonta vetää. Närästää perkeleesti. Jotain kiinnikkeitä on arven kohalla niin tautisesti, että tekee pirun kipiätä. Selkä paukkuu! Painoa tullut kohta jo 20kg, vaikka mä oksensin ekat 5kk enkä syönyt juur mitään, eikä vieläkään oikein maistu - silti sitä tulee! Enkä mä jaksa kantaa näitä kiloja enää. Ja nyt mulla on armoton räkätauti, joka tuo tähän oman lisänsä. +armoton v*tutus joka suatanan sekunti, minkä oon hereillä |O
Ja vasta 30+4 |O :'( :headwall: :headwall: |O
Ja sanokaa vaan, että itepähän hankkiuduin raskaaksi. No juu, kun se on tää paskamainen edellytys sille, että voi sen ihanan tuloksen saada elämäänsä.
Kuulostaa NIIN TUTULTA!Alkuperäinen kirjoittaja umbrella-:Täytyykin laittaa tää ketju muistiin ja kaivaa esiin jos vauvakuume pääsee yllättämään. Muistui niin mieleen tuo kuopksen odotusaika. Se oli kyllä yhtä helvettiä. Ensin myös oksensin ekat 5kk ja sitten ne levottomat jalat, joihin ei auttanut mikään. Valvottivat monta kuukautta niin, että lopuksi vaan öisin itkin, että sais edes hetken nukkua ja pahimpina yön tunteina kävelin keittiössä ja suunnittelin leikkaavani jalkan irti... se unettomuus kävi todella psyykeen päälle.
Ja myös kun se hengitys oli niin kamalan vaikeaa... ja jatkuvasti tuntui kuin kyljet olisivat repeytyneet rikki, joka asennon vaihdois sattui niin julmetusti, oikein repivää kipua niin, että useasti piti peilin edessä oikein käydä tarkistamassa, että vuotaako mun kyljet verta
Vaikka niin äärettömän ihana tuon raskauden tulos onkin, niin en mä tota raskautta enää kolmatta kertaa halua läpi käydä.
Ei se asenne oikeasti auta, jos anemia on rajuna päällä. Ja vielä nää muut ihanuudet päälleAlkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja PuuhakasNaimaSiviä:Ihan totta. Tätä raskautta. Mä olisin jo NIIN VALMIS laitokselle. Ollut jo tovin. En ihan oikeesti enää jumalauta jaksa! Mitään muuta ei oo ku vaivaa vaivan perään. Kipua ja vaivaa. Tää on oikeesti ollut maailman vaivantäyteisin raskaus. Mä en voi enää nukkua. Tai hengittää ilman, että siitä on suuri vaiva. Mun hemoglobiinit huitelee sadan tietämillä eikä nouse vaikka tekisin mitä. Mun verenpaineet hupenee. Mun jalat on levottomat. Suonta vetää. Närästää perkeleesti. Jotain kiinnikkeitä on arven kohalla niin tautisesti, että tekee pirun kipiätä. Selkä paukkuu! Painoa tullut kohta jo 20kg, vaikka mä oksensin ekat 5kk enkä syönyt juur mitään, eikä vieläkään oikein maistu - silti sitä tulee! Enkä mä jaksa kantaa näitä kiloja enää. Ja nyt mulla on armoton räkätauti, joka tuo tähän oman lisänsä. +armoton v*tutus joka suatanan sekunti, minkä oon hereillä |O
Ja vasta 30+4 |O :'( :headwall: :headwall: |O
Ja sanokaa vaan, että itepähän hankkiuduin raskaaksi. No juu, kun se on tää paskamainen edellytys sille, että voi sen ihanan tuloksen saada elämäänsä.
Mulla oli ihan samat vaivat. Asenne ratkaisee.