Määrä vai laatu? Kumpi ratkaisee lasten kanssa olemisessa?

[luin kirjasta]

Pakko on valita ja vaihtoehdot on tarkoituksella kärjistettyjä. Kumpi on parempi vanhempi?

a) sellainen joka on kaiken aikaa lasten kanssa, ei hetkeäkään omaa aikaa tai ole erossa lapsista, leikittää lapsia jatkuvasti mutta on selvästi huonolla tuulella, kyllästynyt ja oleminen on väkinäistä, ei ole ulkopuolista hoitajaa koskaan

vai

b) sellainen joka on hyvin vähän lasten kanssa, paljon omaa aikaa ja menoja, lapset on suurimman osan valveilla olo ajastaan ulkopuolisten hoidossa tai sitten vanhempi istuttaa lapset telkan eteen, mutta ne hetket kun on lasten kanssa on täysillä läsnä, innostunut, hyvällä tuulella ja selvästi nauttii olostaan.

 

[mie]

Kohtuus kaikessa, sanon minä.

 

[höh]

Molemmat yhtä huonoja. En minä ala tuommosista valkkaamaan.

 

[dg]

Mun mielestä b on parempi. Kerta jos a:ssa on koko ajan huonolla tuulella niin ei se nyt ihan oikein siinä mene. Jos kerta siitä ei nauti. Ja itse luen tuon siten että a on lasten kanssa kun on pakko. Ei siksi kun haluaa.

 

[ap]

No tämä tuli mulle vaan mieleen kun luin jostain kasvatusoppaasta, että määrä korvaa laadun. Siellä hyvin selvästi ja yksinkertaistetusti kerrottiin, että lasten suhteen on parempi että vanhempi kun kaiken aikaa käytettävissä, vaikka vanhempi ei olisikaan kunnolla läsnä, kun että vanhempi on satunnaisesti läsnä, vaikka olisikin sillon täysillä mukana. Mietin vaan, että onko se muka oikeesti niin, että lapsen kannalta on parempi että on paikalla on aina kiukkuinen vanhempi kun että hyvällä tuulella oleva vanhempi olisi välillä paikalla? No joo, toivottavasti tietenkään kukaan ei koskaan ole niin kärjistetysti kuin noissa esimerkeissä, mutta tulipahan vaan mieleen

 

[ap]

No tämä tuli mulle vaan mieleen kun luin jostain kasvatusoppaasta, että määrä korvaa laadun. Siellä hyvin selvästi ja yksinkertaistetusti kerrottiin, että lasten suhteen on parempi että vanhempi kun kaiken aikaa käytettävissä, vaikka vanhempi ei olisikaan kunnolla läsnä, kun että vanhempi on satunnaisesti läsnä, vaikka olisikin sillon täysillä mukana. Mietin vaan, että onko se muka oikeesti niin, että lapsen kannalta on parempi että on paikalla on aina kiukkuinen vanhempi kun että hyvällä tuulella oleva vanhempi olisi välillä paikalla? No joo, toivottavasti tietenkään kukaan ei koskaan ole niin kärjistetysti kuin noissa esimerkeissä, mutta tulipahan vaan mieleen

Huoh, joo anteeksi, tosi epäselvästi kirjoitettu ja virheitä täynnä... Yrittäkää saada selvää

 

[vierass]

No jos lähetään miettiin noita kärjistettyjä esimerkkejä niin mä olen vähän niinku A ja ex on B. Tapaa lasta ehkä kerran kuussa ja tietty se aika on sit täysillä lapselle. Tokihan lapsi (jo kouluikäinen) sit aina vonkuu miten isi on paljon parempi ja kivampi, mutta kyllä se äiti silti on ykkönen.

 

[a]

uskon itse silti siihen määrään. Lapsella on kuitenkin turvallinen olo, kun vanhempi on paikalla. Ei se hoitotäti ihan sama asia ole. Eikä mun mielestä vanhemman velvollisuus ole olla aina iloinen ja superhauska leikittäjä. Vääristyy jotenkin koko suhde, jos ruvetaan sen mukaan menemään :/ Äiti ja isä huolehtii ja lapsi aistii sen, vaikka heillä olisi välillä kiukkuisiakin päiviä.

 

[mietin]

määrä. Mutta jos nuo ovat määrän perusteet..en tiedä.
Anyway, olen sitä mieltä että elämään kuuluvat ne "ei niin laadukkaat" hetket perheen kanssa. Niistä syntyvät muistot jotka kantavat koko elämän.
Laatu aika lasten kanssa on minusta itsensä pettämistä.

 

[vierass]

uskon itse silti siihen määrään. Lapsella on kuitenkin turvallinen olo, kun vanhempi on paikalla. Ei se hoitotäti ihan sama asia ole. Eikä mun mielestä vanhemman velvollisuus ole olla aina iloinen ja superhauska leikittäjä. Vääristyy jotenkin koko suhde, jos ruvetaan sen mukaan menemään :/ Äiti ja isä huolehtii ja lapsi aistii sen, vaikka heillä olisi välillä kiukkuisiakin päiviä.

Näin munkin mielestä. Hyvä se on lapsenkin nähdä, että vanhempi ei oo mikään superihminen. Ja tällä tavoin lapsikin oppii, että hänelläkin oikeus välillä huonompaan päivään.

 

[mieluumin näin]

Mutta eihän se aina paikalla oleva välttämättä kiukkuinen ole. Sehän voi tehdä taloustöitä tai omia hommiaan ja olla tarvittaessa käytettävissä. Lapsilla on turvallinen olo, että vanhempi on lähellä. Mistä sä ton aina kiukkuisen vetäsit?

 

[SeJokaToivoo]

uskon itse silti siihen määrään. Lapsella on kuitenkin turvallinen olo, kun vanhempi on paikalla. Ei se hoitotäti ihan sama asia ole. Eikä mun mielestä vanhemman velvollisuus ole olla aina iloinen ja superhauska leikittäjä. Vääristyy jotenkin koko suhde, jos ruvetaan sen mukaan menemään :/ Äiti ja isä huolehtii ja lapsi aistii sen, vaikka heillä olisi välillä kiukkuisiakin päiviä.

peesi tähän

 

[isoäiti mölykylästä]

en todellakaan osaa valita noin kärjistetyistä vaihtoehdoista

 

[yxy]

Määrään uskon jopa tässä kärjistetyssä esimerkissä. Vanhemman tärkein tehtävä on olla läsnä ja saatavilla. Ilman sitä ei lapsi voi tuntea turvaa koska ei voi luottaa ehtiikö vanhempi olemaan silloin juuri häntä varten kun on tarvis jos muutenkin on vaan vartin päivässä.

Oman vanhemman ei kuulu olla mikään viihdytyspaketti ekä kaveri vaan vanhempi.
Mun mielestä ihan hyvä vanhempi voi olla vaikkei oikeastaan juurikaan leikkisi lasten kanssa. Niille on kuitenkin läsnä ja luultavasti touhuaa kuitenkin niiden kanssa esim. siivouksen, ruuanlaiton, ulkoilun ym. arkisten asioiden parissa. Leikki on olemassa sitä varten että lapsi saa itse kehittää omia juttujaan ja käyttää aivojaan.

 

[yxy]

Esimerkissä hyvää on se, että vaikka b:ssä vanhempi olisi iloinen aina lasten kanssa ollessaan niin se hoitotäti ei. Todennäköisemmin kuitenkin ammattilainen leipääntyy työhönsä selvemmin kuin vanhempi omiin lapsiinsa.

 

[r u u s a]

No tuota.

Mulla lapset ovat aika harvoin ja silti olen joskus äreä. :xmas:


Mutta pitäähän jokaisella olla omaakin aikaa välillä. Kelvatkoot toi vastaukseksi.