Maalismussukat - syntyneet

jennyadelina no johdonmukainen tarvii olla tietenkin. ja että joka päivä pysyy samoissa säännöissä, väsyneenäkään ei saa lipsua.
jos ei ruoka maistu niin pöydästä pois eikä mitään valtataistelua enempää. lapsihan hakee juuri sitä että siitä tulee oikea show...
tuosta tulee helposti kierre, että lapsi ei tee mitään mitä pitäis ja sitten kaikkea mitä ei pitäisi...
mulla on ollut vallan raskas uhmis tuo toinen isommista. Jäähyt toimii tai ainakin meillä toimi. eli syliin vaan rauhouittumaan jos tunteet kuumenee.
Omat tunteet ei sais kyllä ihan hirveästi lapsien nähden kuumeta...helpommin sanottu kuin tehty, mutta sillä hetkellä se lapsi on kuitenkin VAIN lapsi. Ja aikuinen näyttää sen toimintamallin.
mulla oli käytössä nuo jäähyt, eli tietty tuoli esim. missä on oltava sen iän verran minuuteissa. kaksi-vuotiaskin jo ymmärtää tuon verran.
tarpeeksi monta kertaa kun käy läpi jäähy-penkin ankeuden niin kyllä se tuottaa tulostakin
Voisit koittaa rauhoittaa koko tilanteen ehkäpä niin, että teet käytöslistan vaikkapa jääkaapin oveen.
siiten käytte yhdessä ostamassa kaupasta lapsen valitsemia tarroja. Ja aina kun on käytös ollut hyvää, saa tarran. ja vaikkapa viiden tarran jälkeen jonkun pienen palkinnon. siihen voi keksiä ikätasoisen asian mikä kellekin on sit hyvä.
ja kun tuo lista on koko perheen näkyvillä, se on lapsen mielelle hyväksi. Ja painotetaan ennenmmin siis niitä HYVIÄ ja ONNISTUNEITA käytöksen hetkiä. Ei siis mitään "syntistaa" viereen
rauhallisia lukutuokioita, ja hetkiä VAIN uhmiksen kanssa. siis monilapsisessa perheessä se on haasteellinen järjestää, mutta se kannattaa silti
tärkeintä on itse kuitenkin säilyttää maltti :heart:

 

eikä ole syytä tuntea syyllisyyttä, vaikka hermonsa menettäisikin ihmisiähän me äiditkin ollaan, ja ehkä taitavimmillaan olemmekin juuri tuon itsensä syyllistämisen kanssa
ei kukaan ole täydellinen, mutta se on hyvä puoli, että itse havahtuu tekemiinsä virheisiin ja haluaa muutosta.
tsemppiä!!!

 

ja tuohon säilytysasiaan piti laittaa, että mulla on kyllä aika sama linjaus kuin mindillä, että mitä ei oo hetkeen käyttäny, pois vaan!!! lasten vaatteita kierrätän et annan eteenpäin kellä tiedän olevan sitä kokoa. vauvan pieniksi jääneistä vaatteista/kengistä oon säästänyt aivan muutaman.
meillä ei tilaa ole , varastoissa kylläkin, mutta periaatteesta en tykkää olla keräilijä. oon naimisissa sellasen kanssa niin se riittää

mun rakas nukahti illalla sohvalle mun syliin :heart: lököteltiin siellä kun jälkikasvu oli nukkumassa, katottiin leffaa, mutta sitten mä heräsin ja huomasin et kun se makasi siinä pää mun sylissä ni sekin nukkui
arki voi olla väsyttävää, mutta ollaanpa sitten väsyneitä yhdessä

hommat jatkuu

 

kaana paranemisia pikkuiselle!!!! juomista vaan kovasti joka välissä, eikä liikaa vaatetta kuumeiselle!!!! ja jaksamisia hoitamiseen :wave:

 

Mä olen justiinsa ollut sellanen hamstraaja, ettei mitään määrää... Alkoi vaan sitten lopulta ottaa päähän se, kun avaa kaapin niin tippuu puolitoista tusinaa tavaraa ensin kaapista ulos, millä ei tee yhtikäs mitään! Ja sitten vielä plussana se, ettei sitä tavaraa mitä etsit edes löydy sieltä kaapista... :kieh: Siis kuka tarvitsee miljoona muovikippoa ja jotain lukio aikaisia vaatteita... ? Noh, nyt on kuitenkin kaapit siistit ja oikeastaan aika vapautunut olo, kun ei ole mitään krääsää!

Niin ja noissa vaatteissa käytin muutenkin järkeä ( television ihmeellisestä maailmasta opittua, joku tyyppi (mies), joka opetti naisille pukeutumista,... joku sääntö kuinka monta vaatetta tarvitsee nainen vaatekaappiinsa... ja minkälaisia, yhteensopivia, jotta saa aina rakennettua uuden ilmeen niistä ), ne väheni kertaheitolla ihan älyttömästi!

Ja mähän en myy noita, että oon heittänyt ihan surutta taas noihin keräyslaatikoihin..

Flower: joo vaatteet täälläkin on kaikki valmiina odottamassa, muuten ei tulis tosiaan yhtään mitään! Mut hyvä, ettei tää meidän ipana oo ihan ainut tällänen vänkääjä.

Meillä vauva tanssii jo ihan omaan tahtiinsa, hän laittaa lasten pienen "pianon" sellasen musiikkia soittavan itse päälle ja tanssahtelee, pyörähtelee, kunnes musiikki loppuu ja laittaa uudestaan päälle.

Mindi83

 

Meillä kans esikoispojan kanssa hankalin vaihe uhmiksen kanssa tähän saakka. Kaikki on "eipäs, juupas, teenpäs, meenpäs" -linjaa. Pikkuasioita myöten kaikkea kapinoidaan ja äidin pinnaa ja kärsivällisyyttä testataan ihan koko ajan. Isi saa myös osansa, muttei tietystikään samalla voimakkuudella. Jotenkin olen todennut, että oma maltti on valttia - sillä pääsee pitkälle. Ja se onkin se hankalin juttu ainakin itselle, nimittäin omien tunteiden kanssa kamppailu. Kuitenkin on todella palkitsevaa, kun saa tilanteet vietyä loppuun saakka hermojaan menettämättä ja poika tulee halaamaan ikään kuin kiittääkseen.:heart:

2-3-vuotiaan kanssa ei kannata lähteä rakentamaan valtataisteluita. Näin käy, jos on liian ankara. Siinä ei tule kuin ikävää vuorovaikutusta, kurja malli toiselle ja itselle paha mieli syyllisyyksineen. Meillä ei ainakaan pelkkä tiukkana pysyminen riitä, vaan vaatii luovempia konsteja suunnata energiat toisaalle. Johdonmukaisuus on tärkeää, mutta myöskin sopiva joustavuus. Niin ja ilman että antaa periksi. Ainaista tasapainottelua siis... Toisen tahtoa ei saa nujertaa. Helpottavaa on muistaa, että lapselta kiukkuilu on luottamuksen osoitus. Helppoa se ei ole, etenkin kun on pienempikin kuviossa.

Mulla myös ystäviä/kavereita laidasta laitaan, varsinaiset ystävät rajaan muutamaan. Ikä ei ole este tunteakseen samanhenkisyyttä. Yhdistävänä tekijänä omissa ystävissäni olen huomannut tietyn leikkimielisyydeen, elämää eletään pilke silmäkulmassa. Osataan nauraa itselle ja nähdään asioissa niiden ironinen puoli. Iästä riippumatta ystäväni ovat omalla tavallaa ns. luonnonlapsia. Tietty rempseys ja avoimuus on tärkeää, ihan kaikesta voidaan puhua, niin ja erityisesti LUOTTAMUKSELLA. Vaikeaa on joskus ollut sopeutua naisporukoihin, jos meininki on liian vakavahenkistä, ryppyotsaista tai keskustelunaiheet ovat rajallisia. Tykkään myös antoisista keskusteluista, joissa toista voi haastaa eikä kaikessa tarvitse olla samaa mieltä.

Meillä likka nousi tänään ekaa kertaa tukea vasten seisomaan. Jee! Ja kontaten mennään LUJAA. 8. hammaskin pukkas itsensä kivuttomasti läpi.

Sellaista näin viikon aluksi!

 

Noista uhmaikää käsittelevistä kommenteista tuli mieleen yks itseäni ärsyttävä asia. Tämä ei siis liity varsinaisesti lapsen uhmaikään, vaan vanhempien toimintaan. Eli, uhkaukset, joita vanhempi ei aio/voi toteuttaa, mutta "uhkailee" kuitenkin lasta, jotta saisi tämän toimimaan haluamallaan tavalla. Esim. tosi usein kuulee kaupassa lapsen kiukutellessa kommentin "mä en ota suo enää koskaan kauppaan mukaan, jos käyttäydyt noin" JA kuitenkin vanhempi ottaa lapsen mukaan. Tai sitten "mä jätän sut tänne kauppaan, jos et nyt lähde mukaan" JA eihän se vanhempi oo oikeesti sitä lastaan sinne kauppaan jättämässä, vaikka lapsi kuinka jatkaisi kiukuttelua. OK, mun on helppo sanoa tämä nyt, kun oma lapsi on noin pieni, mutta miehen kanssa ollaan keskusteltu siitä, että meidän mielestä "uhkausten" täytyisi olla sellaisia, jotka sitten toteuttaa, jos lapsi jatkaa huonoa käytöstään. Toi sana "uhkaus" nyt on vähän vahva, mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitan. Kai tämä liittyy jollain tavalla FA:n mainitsemaan johdonmukaisuuteen, eli omissa puheissaankin olisi hyvä olla johdonmukainen. Eikä niin, että sanotaan jotain, mutta sitten toimintaankin toisin.

 

Väestöliiton mukaan se tarralappu kannattaa laittaa esimerkiksi jääkaapin oveen ja ihastella kaikkien vieraidenkin kanssa lapsen saavutuksia (hyvää käytöstä, potallakäyntiä tms.).

siis näinhän mä jo laitoin että jääkaapin oveen

 

Uhmiksen kanssa on hermojen kiristystä täälläkin Jennyadeliina. Mun ihanasta hymyilevästä hyväntuulisesta pojasta tuli 2-vuotiaana kiukkuilija, kuten niin monesta..Nyt hän on jo 3-vuotias, ja uhma jatkuu. Välillä päivät menee kivasti, välillä huudetaan paljonkin. Ja sitten mua harmittaa heti perään, että menetin malttini. Ei sitä aina voi välttää. Rutiinit auttaa, että päivät/viikot etenee aina suunnilleen samalla rytmillä ja säännöillä. Ja pitää olla selkeät seuraukset, jos käyttäytyy huonosti. Hyvä jos vielä onnistuu palkitsemaan hyvästä käytöksestä. Ihan totta tuo, mitä marni kirjoitti, ettei kannata sellaisia uhkauksia käyttää ollenkaan, joita ei oikeasti voi toteuttaa. Niistä lapsi ei opi mitään, koska mitään oikeaa seurausta huonosta käytöksestä ei tulekaan. Täähän on tuttua logiikkaa mm. Super Nanny-ohjelmasta On tullut kyllä itsekin joskus sorruttua johonkin tyhmiin uhkauksiin, tyyliin vien sun kaikki lelut pois, jos et kerää niitä nyt. Parempi olisi piilottaa ihan oikeasti vaikka se sen hetkinen lempilelu loppupäiväksi tms. Ei se tosiaan aina helppoa ole uhmiksen kanssa. Mä vien tota mun poikaa 2 pv/viikko päiväkotiin, siinä lepää äidin hermot sillä välin niin jaksaa taas neuvotella!

Perhekerhossa me on kyllä tykätty käydä. Tuo poika siellä erityisesti viihtyy hyvin, kun saa puuhailla kaikkea, juosta jumppasalissa pallon kanssa, askarrella, kiipeillä puolapuilla jne ja leikkiä eri leluilla kuin kotona. Tulee siinä itse samalla välillä jutusteltua toisten äitien kanssa, mutta usein ei paljon ehdikään. Tekee hyvää päästä jonnekin tuulettumaan kodin ulkopuolelle.

 

mulla on säästössä lukion kirjoja ja muistiinpanoja xD hei, kuka tarvii niin vanhoja, kun kirjat uudistuu jatkuvasti. ja sitä rataa.. periaate on vaatteissa (omissa) se, että jos ei mahdu vaatekaappiin, lisää ei saa ostaa ennenko saman määrän vanhaa antaa pois.

 

Hyviä kirjoituksia uhmasta.

Lapset ovat erilaisia, ja mä olen huomannut, että tuo Tikrulaisen suositttelema joustavuus on välillä tarpeen. Ei tietenkään niin, että lapsi saa tahtonsa läpi, mutta omaa vaatimustasoaan on hyvä välillä tarkastaa.

Esikoinen on meillä ollut aina aika helppo, mutta silti olen sortunut moneen asiaan mihin ei olisi saanut. Kakkonen onkin temperamentiltaan aivan eri luokkaa, ja on tullut huudettua - en sitä mitenkään puolustele, tyhmää se on eikä sillä ole mitään saavutettu.

Marnin kanssa olen ihan samaa mieltä tuosta uhkailusta, mutta onpa omastakin suusta päässyt, että "en ota sinua enää ikinä mukaan..." - ja eiköhän siinä vaiheessa ole molemmat tienneet, että palturia äiti laskettelee.

Mulla on lyhyt pinna ja kuohuva veri, ja siitä on vaikea oppia pois. Sen olen huomannut, että kun on itsellä kaikki kunnossa (riittävä uni, liikunta, ruoka, ei erityisiä murheita) on pinna paljon pitempi. Sitten jos on itse kovin väsynyt, jokin painaa mieltä tmv. lyhenee pinna nopeasti.

Omia hölmöjä tekojaan ja sanojaan ei voi mitenkään puolustella, mutta itse aina juttelen tilanteen selväksi myöhemmin.

Joskus olen lähettänyt esikoisen nukkumaan vihaisena - ja aina on täytynyt jonkin ajan päästä käydä katsomassa nukkuuko poika, ja jos ei nuku, puhua tilanne auki.

Väittäisin, että meillä on lasten kanssa hyvät, lämpimät ja avoimet välit vaikka ylilyöntejä onkin sattunut.

Tarkoitukseni oli lähinnä herättää ajatuksia ja muistuttaa siitä, ettei itseltäkään pidä vaatia liikaa - eikä tietenkään siltä lapselta. Joskus kun on tullut jostain raivottua, olen pysähtynyt miettimään, että WTF, mitä oikein teen - miksi huudan elämäni parhaille asioille jostain aivan mitättömästä asiasta?

Tsemppiä kaikille uhmisten ja isompien lasten vanhemmille.

 

uhmis tai niin, nyt kun talossa on teini, niin sellaisen kanssa käyttäytyy jotenkin samoin: eli en vaan reagoi
eilenkin tyyppi tuli ulos kännykän kanssa!!! mitääää??? eikö ilman kännykkää voi olla enää ees ulkona
sanoin et puhelin sisälle, koskapa se kun tippuu taskusta tai taskuun menee lunta niin ei hyvä.
mitä siitä seurasi?
-Armoton potkiminen, mökötys ja murjotus. Makasi maassa välillä, välillä käveli pipo ihan silmille vedettynä.
ei hyvää päivää
lapselle en näissä tilanteissa kommentoi mitään, enkä edes naura, niin hupaisa näky se oli, ja millaisen asian takia...
Meni jonkin aikaa niin se meni ohi.

yleensä annan olla vain, niin kauan jaksan kunhan ei mene överiksi. eli jos alkaa paiskomaan tavaroita tai kiusaamaan sisaruksiaan. sitten puutun.

reagoimattomuus onkin paras konsti moneen kiukkuun

Tunteita saa ja PITÄÄ voida lapsenkin näyttää, eihän kellään ole aina hyvä päivä. mutta esim äitiä ei saa lyödä, se on opetettava uhmaikäisellekin!! oon nähnyt tapauksia, joissa 2-3 vuotta vanha kiukutteleva paketti saa raivarin meidän eteisen lattialla, kun äiti kysyy lapselta, lähdettäiskös kotiin, voisitkos tulla että puettaiskos me? ja siinä raivoamisen ohessa nyrkit paukkuu pitkin äitin päätä tai mihin vain sattuu osumaan. SIINÄ kohtaa on raja. Lyödä ei.

tästä osuvasti jatkan seuraavaan eli esittääkö joku kysymyksen lapselle jos tarvii oikeasti tehdä jotain?
-tulisitko syömään?
-siivoaisitko lelusi?
-veisitköhän roskat?

en tarkoita etteikö ystävälliseen sävyyn voi kysyä. vaan niin, että vanhemman auktoriteetti on kyllä paljon tehokkaampi, kun pitää sanat käskymuodossa. ei tartte siis olla tyly, vaikka käskeekin pöytään tajuskohan kukaan tätä

vauvan tilanne niin siis kävelemään lähtö ei kaiketi ole kaukana oikein näkee sen ilon kun toinen seisoa tonottaa harkiten,ottaisko sen askeleen vai en taitavasti tumpsahtaa pepulleen eikä kertaakaan ole jaloiltaan kaatunu vielä niin että pää ottais lattiaan ekana.

eilen ei suostunut syömään ei aamupalaa, lounasta, välipalaa eikä iltapuuroa. mies syötti viiden ruuan ni meni kaikki. Onko lapsi muhun vaan kyllästynyt
vettä juo kovasti, ja maitoa sit kans menee. ja ikenet kai on kipeät kun pari kartaa pääsi itku kun lelua kalusi
nyt yö on menny piiiiitkästä aikaa kertaakaan heräämättä vitisemään :heart: itsellä lähes euforinen olo kun on saanut nukkua

edessä lyhyempi työpäivä, ja pääsee asiolle vielä virastoaikaan

oikein mukavaa talvista päivää, onko muuten kukaan nähnyt aurinkoa viime aikoina, missähän se luuraa nimimerkillä: auringosta pirteämpää mieltä

 

Huomenta!

Salla: mulla oli kanssa jotain lappuja jäljellä... Mä taidan omaksua tuon "vaateohjenuoran"!

Uhmailusta: Noh meillä kanssa tämä keskimmäinen oli aika mahdoton vielä hetki sitten, hirveetä kiukkuumista ja tosiaan vauvan muksimista. Hänellä se vaikutti kyllä tosiaan siltä, että vauvan tulo taloon oli kova paikka... ihan hirveän mustasukkainen kaikesta huomiosta! Nyt on vähäsen rauhoittunut. Itsekin yritin olla mahdollisimman rauhallinen tilanteissa joissa toinen huutaa kurkkusuorana, mutta menihän se joskus huutamiseksi, kun koitti sitä omaa ääntä saada kuuluville Uhkailukin on täällä joskus ollut käytössä, vaikka eihän siitä mitään hyötyä tosiaan ole, kun en ole niitä uhkauksia sitten toteuttanut... Mutta tosiaan kaupassa tuli usein sanottua, ettei pääse enää... :headwall:

Esikoinen oli tosi helppo lapsi keskimmäisen iässä (tosin oli silloin ainut lapsi), että hän on alkanut vasta ihan tässä koulun alkaessa "uhmaamaan" ja joskus täytyy tosiaan monta kertaa sanoa asioista ja saada ne sinne päähän uppoomaan.. viehän sekin vähän hermoja! Esikoinen on nyt vasta saanut vähän enempi vastuuta ja jotain hommia hoitelee jo ihan itse (itse pyysi saada viikkorahaa, jos hoitaa kotihommia ), ja vähän on tuo "reviirikin" kasvanut, mihin saa yksin mennä... täytyy vaan luottaa, että hän osaa!

Flower: olipa hauska kuvaus, voin kuvitella tuonkin näyn kyllä! ja ymmärsin pointin tuossa alhaalla...

Mun elämässä vaan on ihan ihanat miehen vanhemmat, ihmeellistä kuinka paljon jaksavatkaan olla lasten kanssa ihan omasta tahdostaan. Viime perjantaina kaksi isompaa olivat heillä yökylässä, lauantaina esikoinen oli vielä yötä... eilen soittivat että ottavat keskimmäisen kauppaan ja hän söi/nukkui päikkärit ja ulkoili sitten vielä heidän kanssaan. Myös harrastuksiin viemisissä saan apua... Joskus tuntuu, että pääsenköhän liian helpolla, kun on noin mahtavia ihmisiä lähellä. Täytyypä muistaa kiittää enempi!

Mindi83

 

Työhaastattelu meni hyvin ja todennäkösesti kesän tullen alkaa työt

Merkkivaatteista en niin tiedä, mutta mulle on tärkeää se että lapsi on ns. "hyvin puettu". Kuosien pitää miellyttää mua. Eikä saa olla typeriä väriyhdistelmiä enkä kelpuuta kaikkia vaatteita. Jos se sitten on turhamaisuutta niin on. Asiahan voi sitten muuttua kun lapsi itse on sen ikäinen että alkaa päättää mitä laittaa päälleen.

Hampaita vauvalla taitaa olla 7, neljä alhaalla ja kolme ylhäällä. Alahampaat tulivat ekaksi, siis ne neljä, sitten yksi ylähammas (ei etuhampaat) ja nyt on molemmat etuhampaat puhjenneet. Hampaiden tulo ei oo aiheuttanut mitään hirveää raivoamista.

Naurukohtaus mukavaa kun reissu on ollut hyvä!

Flower: Kyllä tuo työ olis 3-vuorotyötä. Onhan siinä omat ongelmansa mutta ei se auta kuin sopeutua..

Muuten meille ei mitään erikoisia. Tasaista arkea..

 

Mä luin tänään hyvän kirjoituksen lehdestä, harmi etten löytänyt nettiversiota... Siinä Jari Sinkkonen haastateltuna, hyvä on näyttää tunteita laidasta laitaan, näin lapsi oppii hallitsemaan myös niitä omia tunteita, käsiksi ei saa käydä!... mutta luulisin että äänen korottaminen sillon tällön on ihan inhimillistä ja normaalia. Siinä oli myös, että lapset muistaa "arkisia" asioita, eli lapselle ei tarvitse luoda elämästä mitään yhtä suurta elämystä, riittää ne pienet arjen hommat. Oli musta todella hyvä kirjoitus, pitkästä aikaan!

LD:lle onnea työstä! Hieno homma!

Nyt ruoka uunissa, ollaan vähän myöhässä sen kanssa kun vauva nukkui pitkästä aikaan PITKÄT unet aamulla ja keskimmäinen kokeili hiihtämistä pihalla ja aika meni siivillä...

Mindi83

 

Ld:lle onnea uuteen duuniin! =)

Uhmikset en muista. Tai sitten meillä ollu iisejä tapauksia. Kiltiksi muut ihmiset on aina poikia kutsuneet. Assi on temperamentiltaan ihan toista maata joten saas nähdä kuinka käy. Toisaalta mustakin on tullut lepsumpi ja pehmeämpi. Oon pojille ollut aika ankara ja ehdoton, mutta meillä on se toinenkin puoli. Minä leikin lasten kanssa, halaan paljon ja osoitan tunteita.

Kasvattajana en ole niin loistava ettäkö kokisin voivani muita opastaa.

 

tuoreet 10kk mitat 9kg ja 73cm
tissimaidolla kasvatettu on siis pienin meidän lapsista.

 

Myös Väestöliitto on (jälleen) flowerinkin toimiviksi toteaman keinon eli huomiottajättämisen kannalla. Tahtoikäisen kanssa voi ikävuosien mukaisen minuuttimäärän teeskennellä kuin tätä ei olisi olemassakaan. Itse saimme sellaisen esimerkkiohjeen, että kun esikoinen lyö vauvaa, menen heidän väliinsä, enkä puhu esikoiselle / katso esikoiseen päinkään kahteen minuuttiin.

:stick:aaaarghh, voitte kuvitella kuinka piiiiiiitkältä tuntuu peräti 12 minuuttia

 

ld ja työ onnee kovasti, vuorotyöt on nykyään hoitajilla vissiin pakollista. mutta vapaita kertyy myös kivasti. ja tilipäivänä helppaa, kun on jaksanut tehdä töitä. Arvostan kyllä jokaista sairaanhoitajaa/lähihoitajaa. tekee varsin arvokasta duunia jokainen heistä. Eipä tänä päivänä voi olla kuin kiitollinen jokaisesta työpaikasta minkä jokainen saa lykkyä siis ja motivaatiota kohdalleen. varmasti selviät sinäkin, jos kaikki muutkin

jari sinkkonen siis mähän olin viikko sitten kuuntelemas hänen luentoaan. aivan LOISTAVA!!! kyllä ois tehnyt hyvää monen monen vanhemman olla paikalla, vaikkakin mesta oli ääriään myöten täynnäkin

mindi siis todellakin, saat olla kiitollinen moisista appiksista kun ei niitä kaikilla olekaan tollaisia, edes omat vanhemmat...
ja mulla nekin niin kaukana että vaikka haluaisivatkin olla useammin avuksi on se käytännön syistä täysin mahdotonta...
mutta nämä nykyiset appivanhempani ovatkin myös ihania, sellasia arvostaa todella

 

FA ehkä Tintti tarkoitti tosiaan lähinnä tahtoikäisen kohdalla tuota ikä/minuutti hiljaisuutta, mutta sain mielessäni siitä aikaan toooosi hauskan jutun, että seuraavan kerran kun alan kiukutella miehelleni niin sitten olen hiljaa 31 minuuttia ja vetoan tähän suositukseen

niin siis toisinpäin on vaikeeta ku mies on harvoin se joka kiukuttelee

oho pitää mennä, nytkö tuo uppana jo heräsi...

 

Pikku lisäys mun edelliseen ajatukseen... Miehen kanssa kun juteltiin näistä täällä olevista jutuista, kuten tästä kannustimesta tarroineen jääkaapinovessa yms. sitten kerroin tän mun aikeen olla 31 minuuttia hiljaa jne. Mies totesi, että jos tämän uhkauksen toteutan niin saan jokaisesta kerrasta itselleni tarran ja jo kolmen tarran jälkeen valitsemani palkinnon, niin tyytyväinen hän olisi jos varmasti pystyisin olemaan kokonaiset 31 minuuttia hiljaa kiukkutilanteissa No oli aika huono juttu, ehkä ei oikein avaudu näin kirjoitettuna, mutta meitä se nauratti kovasti...

Tuohon FA:n mainitsemaan käsky/kehoitus juttuun niin tiedän yhden naisen, jolla on kolme lasta. Heillä on hyvin pienestä saakka puhuttu (yli)kauniisti lapsille ja tosiaankin heidän lapset (yleensä) tottelevat konditionaali muodossa Sitten kun lapset puhuvat äidilleen usein kuitenkin käskyttävästi, kuten "anna mehua" niin tämä äiti vastaa "tarkoitatko antaisitko mehua" jne. Olen ehkä noin 10 vuotta sitten päättänyt, että tätä sanontaa aion käyttää itsekin sitten joskus. Oikeastaan kun tätä asiaa mietin niin mulle on tosi luontevaa puhua/kirjoittaa isi-muodossa, kuten vaikka tekstariin miehelle "laittaisitko saunan päälle" tai "toisitko ihan vähän jotain karkkia kun tulet, kiitos" jne. eiku siis en tietenkään tuota karkki juttua enää pitkiin aikoihin ole pyytänyt

LD Onnea tosi paljon :flower:

 

Kaana - tajusin täysin, ja mun piti kirjoittaa samasta - mun mies myös olisi tyytyväinen, jos olisin riitatilanteessa hiljaa... Mököttäminen on yleisesti naisten erikoistaito, mutta ei mun. Joskus yritin, oli tosi vaikeaa! Sen muuten huomastin, että tuo 30 min on jonkinlainen kynnys - sen jälkeen helpottaa

Pitääpä kysyä voisiko tarrat ottaa meilläkin käyttöön!

Konditionaalista - mäkin opetan lapsille, että pyydetään kauniisti - esim. "saisinko lisää mehua", "voisitko auttaa" jne., ja vastaavat asiat täytyy itsekin sanoa lapsille vastaavalla tavalla.

Eri asia on mielestäni sitten se, kun pitää tehdä jotain - pestä hampaat, käydä vessassa tmv. Konditionaalin käyttö jättää lapselle vaihtoehdon. Jos sanoo vaikkapa lääkärikäynnin lopuksi, että "Lähdetäänkö kotiin", niin lapsihan voi ihan hyvin vastata "ei". Tällaisesssa tilanteessa järkevämpää on sanoa "Nyt lähdetään kotiin".

Gotta fly now.

 

huomenet

joo siis enemmänhän se aikajana on uhmaikäisien juttu, mutta jos toimii isommillakin niin hyvä
kaana mä tajusin sun tekstin hahahaaaa

meillä ei onneks mies kiukuttele. enkä oikeen minäkään. ja mököttäminen on mahdotonta

sovussa onkin paljon lystimpää.

taikasana: -"saanko" tämä on yks tehokas vinkki. sain sen joskus jostain. pienen on jotenkin helppo muista yksi sana, pidemmän lauseen sijaan. tai no, yksilöitähän me kaikki ollaan.
Mutta siis toimii siten että lapselle opetetaan TAIKASANA, ja se on SAANKO?. Ennen sitä ei tapahdu palvelua.
Meillä joskus lasten suorasanaiset ja häikäilemättä vaativat kaverit saattoi tulla vaan ja sanoa, laita kaakaoo.
No minä siihen et hei, meillä toimii vain tämä taikasana
siitä lähtien hekin muistaa nykyisin aina pyytää kauniisti.

Ja nyt kun nää isot lapset joskus ,möläyttää et äiti anna sitä tai tätä, saatan kysyvästi kattoa et hetkonen, MILLAI sä oikein pyydät?
No, isänsä tyyli on kylläkin juuri tuo että mulle-kaikki-heti-nyt-PALVELE!! mutta yritän koko ajan opettaa lapsille lempeämpää tapaa...

jaha, kiiru on mullakin tsaukkis :!!!!!

 

Huomenta.
Meidän neitonen on sitten tänään 11kk
Kauhean äkkiä on aika mennyt.

Vaatteista täällä oli keskusteltu: Mun mies on tosi tarkka omistaan, lapsen ja mun vaatteista. Ei määrää toki mitä mun pitää pukea
Ostan lapselle paljon kirpputoreilta vaatteita, mutta myös stockan outletista löytää ale aikaan lähes kirppis hinnalla uusia vaatteita.

Mun kone oli huollossa ja täältä tyhjeni kaikki. Voisko joku laittaa yv:nä sen yhden kirjoituspaikan osoitteen. Pääsisin taas sinnekkin kirjoittamaan, kiitos

 

Hmm, onkohan tuo naisten mökötys vaan joku myytti... tai jotain joka juontaa juurensa ajalta jolloin ei nainen ehkä uskaltanut sanoa mitä ajattelee! Mä en hirveen monta naista tunne jotka mököttäis, kyllä useampi on niitä "päläpäläpälä" tyyppejä... heh, kuten minäkin Mies kyllä vois olla hiljaa vaikka vuoden, luulen ainakin... hyvät lahjat siihen, mutta onneksi sekin on näiden noin kymmenen vuoden aikana jo oppinut jotain kommunikoinnista!

Kauniisti pyytäminen: kuuluu ihan käytöstapoihin, opetetaan siis... vaikka kyllä meillä vielä raikaa ANNA sitä ja ANNA tätä sillon tällön... varsinkin tuolta esikoiselta

Jaahas, nyt aamukahvin pariin ja sitten pulkkamäkeen! Vauva ei vieläkään oikeen tiedä mitä tuosta pulkasta olis mieltä, aika hiljasta tyttöä on...

Mindi83